Teen osa-aikatyötä ja on todella kivaa pitää ns. ilmaista kesähoitopaikkaa lasteni kavereille.
Jos lapsenne on kotona yksin päivisin, niin tehkää heille lukujärjestys. Soittakaa heille päivällä yms. - yksinhuoltajuus on tekosyy.
Hoitakaa itse lapsenne, ottakaa au-pair, isovanhemmat hätiin tai maksakaa lapsenvahdille.
Lapsenne kaverien äiti ei ole velvoitettu hoitamaan muiden lapsia.
Jos lapsenne on kotona yksin päivisin, niin tehkää heille lukujärjestys. Soittakaa heille päivällä yms. - yksinhuoltajuus on tekosyy.
Hoitakaa itse lapsenne, ottakaa au-pair, isovanhemmat hätiin tai maksakaa lapsenvahdille.
Lapsenne kaverien äiti ei ole velvoitettu hoitamaan muiden lapsia.
Vastaukset 20
Vanhimmat
**ap - korjaus***
Lapsenne kaverien äiti ei ole velvoitettu hoitamaan teidän lapsianne.
Aika tutulta kuulostaa. Olen joskus pakannut aamupäivällä viltit, uimarenkaat, eväät ja lapset autoon ja lähtenyt rannalle, jotta olen edes kerran kesälomallani päässyt paimentamasta ja ruokimasta 2-3 koulukaveria koko päivän ajan. Kotiin palattuamme meitä jo odotettiinkin rappusilla. Jonkinlaista vastavuoroisuutta ainakin kaipasin.
Miksi ihmeessä otat vastuuta muiden lapsista? Jos lasten vanhemmat ovat töissä ja lapset kesälomalla, niin silloi vanhemmat uskovat lastensa pärjäävän eivätkä kaipaa heille hoitajia. Huolehtikaa omistanne ja antakaa toisten huolehtia omistaan. Ei kukaan pakota teitä syöttämään tai hyysäämään toisten lapsia. Luulisi aikuisten ihmisten pärjäävän lapsille.
Eipä niistä vastuuta ole otettukaan.
Pärjäähän ne lapset oikein hyvin, kun käyvät muiden jääkaapeilla, ei tarvitse edes ruokaa ostaa heille kotiin. :P
Tälläiset lapset eivät yleensä edes kysy lupaa, vaan käyvät sitten salaa kaapilla, jos ei pöytään kutsuta. Kumpi sitten on parempi? Vahtia, ettei ruuat häviä kaapista vieraisiin suihin, sillä aikaa kun kuopsutat kasvimaata vai pidät ovet lukittuna koko kesän?
Älä päästä sisään muitten lapsia.
On pienestä pitäen pidettävä omat ja vieraat lapset erillään. Omat asuu meillä, vieraat muualla. Tavat ja tottumukset sen mukaan.
On aivan turhaa ajatella, että lapsi on vieraskorea, joka osaa pysytellä vieraan roolissa, ottaa vastaan tarjoilut kohteliaasti, eikä ahmi ja pyydä lisää. Miten hän sellaisen käytöksen osaisi?
Aiikuinen opettaa lapsille pöytätavat, omat vanhemmat.
Muitten lasten vanhemmilla on oikeus sanoa vieraille: Me ruvetaan nyt syömään, menkää ulos siksi aikaa, meidän Osakri tulee sitten pihalle, kun on syönyt.
Vieraille lapsille voi joskus tarjota pikkupurtavaa, mutta eivät he ole jokapäiväisiä kestivieraita. Omille lapsille jokainen voi sanoa, että kun muilla ruvetaan syömään, on lähdettävä kotiin, sillä todennäköisesti meilläkin on silloin ruoka valmista.
Jos lapset ovat iltapäivät keskenään, on oltava heille syömistä niin ettei tarvitse kerjuulla naapurissa käydä.
Jos naapuri kutsuu heitä pikkukerjäläisksi, niin ota onkeesi ja vahdi, että eivät mene naapurin pöytään.
Aika erikoista, meillä ei edes siskon lapset käy jääkaapillamme vaikka saisivat käydä? Röyhkeää toimintaa. Onko lapsesi pyytäneet kaverit kylään vai änkeävätkö pyytämättä vai oikeastiko lasten vanhemmat tuovat heidät teille aina hoitoon tai käskevät heidän mennä teille? Ehkä voisit sanoa lapsillenne , että menkää välillä niille kavereillenne. Tai sano tosiaan ruoka-aikaan, että pitäisköhän teidän mennä jo kotiin.
Itse tarjoaisin kyllä mielelläni lapseni kavereillekin pikkusyötävää, mutta tietysti jos koko kesän ovat jokapäivä aterioimassa niin käyhän se jo kukkarolle.
Epäilen kyllä, että heille ei olisi lainkaan jätetty kotiin ruokaa ja tämä olisi vanhempien tietoista toimintaa.
Sun täytyy tyhjentää oma jääkaappi ja käydä salaa syömässä kellarissa. Tai ostaa kunnon kettinki jääkaapin ympärille ja siihen iso munalukko. Omat lapset pitäisi tietysti ruokkia jotenkin. Jotkut vanhemmat ei vaan oikeasti ajattele. Ei ole aivoja päässä, ja helle vienyt lopunkin järjen.
Eiköhän äiti kysy lapsilta, että mitä olette syöneet tänään? Jos lapsi vastaa, että naapurissa käytiin syömässä, niin kohauttaako äiti vaan olkapäitä ja sanoo, että jaaha, no hyvä kun söitte. Sanoo varmaan, että menkää huomennakin ja syökää oikein kunnolla.
Mä en ymmärrä? Mä tykkään että mun lapsilla on kavereita ja ruokaa riittää sekä rohkeutta komentaa ja kieltää jos siltä tuntuu. Kiva että meillä viihdytään.
Sama täällä. Minusta on vain mukavaa kun lasten kavereita on kylässä ja heille tarjotaan ruokaa ja välipalaa siinä missä omillekin lapsille. Jos vierailuaika ei sovi, uskallan ja osaan kertoa, että nyt ei käy vierailut. Ei siinä sen kummempaa.
Ihmeellistä kyyräilyä, piilottelua ja selän takana mumisemista tuollainen ap:n touhu!
Oikea äiti olen minäkin.
Lapseni ollessa alakouluikäinen, olin opiskelija ja yksinhuoltaja. Rahani eivät olisi mitenkään riittäneet muiden kuin oman pienen perheeni ruokkimiseen. Kavereita lapsellani oli useita, mutta yhteinen leikkiaika oli (loma-aikoina) aamupäivällä/ iltapäivällä - ei lounas- eikä päivällisaikaan.
Tänä päivänä olisi toisin kun rahasta ei enää ole vuosiin ollut puutetta, joskin lapseni on jo täysi-ikäinen ja asuu omillaan.
En silti huolehtisi "kesälapsien" ruokkimisesta. Kukin syö lounaansa kotonaan. Ellei sitten erikseen kutsuta.
Eikö ole kuitenkin kiva, että lapsillanne on kavereita? Kaikilla lapsilla ei ole, itsellänikään ei ollut montaa ja mua kiusattiin koulussa. Toivon, että omalla lapsellani on paljon kavereita tai ainakin muutama hyvä kaveri. (On nyt vasta parivuotias).
Kivahan se silloin tällöin on vahtia ja ruokkia naapurin lapsetkin, mutta vain kun se sopii, ja reiluuden ja tasapuolisuuden nimissä yhtä paljon sitten tietty toistenkin päin. Avaapa aloittaja vaan suusi ko. vanhemmille.
Täällä ei nyt näköjään ymmärretty aloittajan asiaa. Ei todellakaan olisi mukavaa, jos lasten kaverit olisivat jatkuvasti vähän niinku hoidossa ja joutuisit laittamaan heille myös ruokaa. Näiden lasten vanhempien pitäisi itse tajuta, että muksut ei "asu" jatkuvasti kylässä !
Juu, kyllä se niin on, että vastavuoroisuutta pitää olla. Välillä täytynee sanoa omille lapsille, että menkäähän katsomaan, mitä siellä kaverin kotoa jääkaapista löytyy.
Oikeasti ei se ole mukavaa, että kannat lapsille kaupasta kotiin välipalaa useammaksi päiväksi ja ne katoaa yhden päivän aikana kavereiden nälkäisiin suihin. Avaus lienee tarkoitettu niille vanhemmille, joilla lapsille on jätetty jääkaappiin pelkkä valo.
Kyllä se ymmärrettiin muttei ymmärretty sitä miksei sellaisia lapsia voi kieltää tulemasta heille tai sanoa että menkää kotiinne syömään. Voi pyhä yksinkertaisuus..
Etköhän sinä voisi aloittaa siitä, että tekisit omille lapsillesi lukujärjestyksen. Laittaisit siihen selvästi ajat, jolloin saa olla kavereilla ja ajat, jolloin kaverit saa olla teillä. Lisäksi tietysti ajat, jolloin kaverit saavat tulla sisälle (jos saavat) ja ajat, jolloin kaikkien pitää olla ulkona. Luonnollisesti laitat lukujärjestykseen ruoka-ajat, jolloin omat lapset ovat kotona, mutta muut lapset eivät saa teille tulla. Sitten vain huolehdit siitä, että lukujärjestystä noudatetaan.
Ei lasten kavereiden äiti olekaan velvoitettu hoitamaan muiden lapsia. Miksi siis tehdä sellaista? Ihan yhtä hyvin niitä naapurin lasten vanhempia voi ärsyttää, että sinä syötät heidän lapsilleen kaiket päivät kaikenlaista moskaa, sokerisia jukurtteja ja mehuja ja ties mitä välipaloja, ettei sitten ruoka ja terveelliset, kotiin jätetyt välipalat maistu. Ja kenties he ovat raivoissaan siitä, että vaikka lastensa on määrä olla ulkona kauniilla säällä, niin sinä päästät ne sisälle sinne teille leikkimään.
Ja mikähän ongelma tääkin nyt sitten on olevinaan? Passitat koko kakaralauman pihalle leikkimään ja ilmoitat, että teillä on sitten ruokailu PERHEEN KESKEN kello X. Kaiken maailman asioista sitä jaksetaankin tänä päivänä itkeä. Mikä siinä on, kun tän päivän äidit ei enää selviä itsenäisesti mistään tilanteesta?
Minkä ikäisistä lapsista tässä on kyse? Olen kyllä huomannut omien lasteni kavereissakin tämän minulle vähän oudon ilmiön, että ei paljon olla vieraskoreita kun uskalletaan suunnilleen mennä omin nokin leipää tms. ottamaan. Tätä ei omat muksuni kyllä missään kaverinsa kotona tee!
Joskus tietysti olen minäkin ruokkinut muiden lapsia, mutta silloin kun se on itselle sopinut ja ruokaa on ollut tarpeeksi jne., olen kysynyt että haluatko syödä. Muuten kyllä rohkeasti tenttaan lapselta että oletko syönyt kotona ja milloin teillä on ruoka-aika jne. Monesti nämä samaiset lapsoset kyllä ruokitaan kotona, etteivät he nälässä joudu olemaan, mutta ehkä se toisille lapsille vain on olevinaan parempaa ruokaa se kaverin kotona oleva kuin kotona.
Mielestäni lapsien kaverit ovat aina tervetulleita, mutta jos tilanne niin vaatii niin sitten kyllä joskus sanotaan että no nyt on "Villen" tai "Emman" lähdettävä jo kotiin ja leikit voi jatkua taas toisena päivänä. En minäkään halua että jos vietetään perheen kesken omaa ruokailuhetkeä ja vaikka vielä viikonloppuna kun siihen panostetaan vähän enemmän, että siinä pöydän vieressä seisoo katselemassa ja höpöttämässä joku toisen perheen muksu ja tulee utelemaan että ai mitäs te syötte.
Meillä ei koskaan ole ollut "muiden lapsia". Kyllä meillä on äiti ruokkinut niin serkut, velipuolet, lasten kaverit kuin työkaverien lapsetkin. Aina on pyytämättä löytynyt paikka yöpyä ja avoin pääsy jääkaapille. Eikä tämä koske pelkästään ruokailua tai hoidossa oloa, vaan meillä on asunut hyvin erilaisista syistä niin serkkuja kuin lasten kavereitakin.
Äitini on kotoisin pienestä kyläpahasesta maalta, ja olen kotona kasvanut sellaiseen ajattelumalliin, että mikä on mun, on myös sun. Köyhästi on aina eletty, mutta koskaan ei olla ruokapöydästä ketään pois käännytetty.
Meillä äiti on käskenyt vieraat pöytään syömään, mikäli ovat olleet liian vieraskoreita, eivätkä ole osanneet itse nostaa ruokalautasta hyllystä. Kyllä ne on sitten muutaman harjoittelukerran jälkeen oppineet liittymään seuraan ruoka-aikana. Ovea ei pidetä lukossa, ellei poistuta useammaksi päiväksi kotoa. Naapurin "ottotyttäret" keittävät kahvit ensimmäiseksi kylään tullessaan.
Kyllä se teini-ikäisenä vähän korpesi, että ei ole edes omaa huonetta, mutta nyt aikuisena huomaan, että minulla on hirveästi lapsia, vaikka en ole eläissäni yhtään synnyttänyt. "Koko kylä kasvattaa" pätee edelleen, ainakin meillä. Tiedostan olevani aika vanhanaikainen monessa asiassa, ja että ajattelutapani ei edusta modernia individualismia, mikä on ironista ottaen huomioon, että olen syntynyt 80-luvulla.
Viestiketjun aloittajalle: en voi henkilökohtaisesti ymmärtää ajattelutapaasi mitenkään, mutta olet luonnollisesti oikeutettu hoitamaan vain ja ainoastaan omia lapsiasi. Mutta oletko tehnyt kantasi selväksi omille lapsillesi, "hoitolapsillesi" ja heidän vanhemmilleen? Sellaista asiaa kuin maalaisjärki ei ole olemassa, sillä asioista voi ajatella eri tavoilla - lastenkasvatuksesta erityisesti. Neuvottele ja tee kotisi rajat selväksi, mutta älä vaadi muita kasvattamaan lapsia sinun laillasi.
Voi kuinka tuttua! Ei ole aika muuttanut tätä asiaa.
Aikoinaan 80-luvulla oli minulla sama ongelma kesäisin. Olin osa-aikatöissä iltaisin ja iltayöstä. Päivisin kotona, mutta iltaisin lapsiani hoiti aviomies.
Minulla oli siis näin ollen ilmaishoidossa muutama naapurin koululainen, joille oli oikein kehoitettu menemään päiväksi "Petelle ja Minnalle" leikkimään.
Eräs näistä naapureista oli sairaanhoitaja, joka yövuorosta tultuaan halusi aamulla nukkua ja lähetti lapsensa meille "leikkimään". Lapset itse kertoivat asian.
Olisi ollut reilua, jos heidän äitinsä olisi sopinut kanssani lastenhoidosta. Mutta ei. Hän vain yksinkertaisesti kävi nukkumaan ja laittoi muksunsa tulemaan meille ja ilmoitti lapsille, milloin saa tulla kotiin.
Tilanne oli kannaltamme hämillinen, olla nyt ilmaistyöntekijänä vastentahtoisesti.
Olisin toivonut että edes lasten syömisiä olisi korvattu pikkusummalla. En todellakaan kehdannut olla antamatta lapsille ateriaa, koska vaikea itse siinä oli syödä, jos nälkäiset silmäparit seurasivat syömistä.
Toisinaan kyllä pistin "hoitolapset" siksi aikaa pihalle seurauksella, että pian arka ääni kysyi saisiko pullaa tai leipäpalan. Joskus laitoin ruoka-aikaan kotiinsa menemään, olivat 10 minuuttia pois ja tulivat takaisin... kesken uniaan herätetty äiti oli vain käskenyt ulos lapsensa.
No, tulihan siinä muutama vuosi hoidettua naapurien lapsia. Aika jännä sekin, että nämä kodit, jotka olivat ulkoistaneet lapsensa naapuriin "leikkimään", eivät itse sallineet vastavierailuja.
Näillä oli tarkat säännöt, että vieraat lapset eivät saaneet tulla sisälle leikkimään koskaan. Kuitenkin heidän omat lapsensa leikkivät päivät pääksytysten toisen kodissa.
Osa syy oli tietysti omissa periaatteissani, että annoin lasten olla vapaasti, sai leikkiä ja aiheuttaa sekamelskaakin.
Toisaalta tunsin varmasti naapurin lapset henk.kohtaisesti paremmin kuin heidän vanhempansa.
Nyt nämä naapurien lapset ovat aikuisia, ja pitävät edelleen sen verran yhteyttä että moikataan, kerrotaan kuulumiset ollaan facebook-ystäviä.