hypnoosi apuna traumassa?

Kuten kuolema-nimimerkki totesi traumaattiset muistot jäävät meidän muistiimme, MUTTA siinä on
eräs ongelma, josta on kirjoiteltu aikaisemminkin.
Nimittäin on olemassa ilmiö nimeltä dissosiaatio eli mieli muuntaa ja torjuu sellaista materiaalia mikä on minälle liian ahdistavaa. Muistot eivät säily autenttisina kuvauksina siitä, mitä on tapahtunut tai ei. Asiantuntemattomat "hypnologit" sivuuttavat tämän tosiasian mielellään. Hypnoosia siis voi kokeilla, mutta ei voi mitenkään olla vakuuttunut siitä ettei mahdollisesti mieleen palautettu materiaali ole dissosiaation vääristämää. Mieli konstruioi, eli muokkaa todellisuutta itsellleen sopivaksi. Tästä esim. ns. todistajan psykologia on tuottanut vakuuttavaa näyttöä. Kts. tarkemmin mm. www.hypnoosi.net tieteellisestä hypnoosista ja hypnoosin harjoittajista.

psykologi kirjoitti:

Kuten kuolema-nimimerkki totesi traumaattiset muistot jäävät meidän muistiimme, MUTTA siinä on
eräs ongelma, josta on kirjoiteltu aikaisemminkin.
Nimittäin on olemassa ilmiö nimeltä dissosiaatio eli mieli muuntaa ja torjuu sellaista materiaalia mikä on minälle liian ahdistavaa. Muistot eivät säily autenttisina kuvauksina siitä, mitä on tapahtunut tai ei. Asiantuntemattomat "hypnologit" sivuuttavat tämän tosiasian mielellään. Hypnoosia siis voi kokeilla, mutta ei voi mitenkään olla vakuuttunut siitä ettei mahdollisesti mieleen palautettu materiaali ole dissosiaation vääristämää. Mieli konstruioi, eli muokkaa todellisuutta itsellleen sopivaksi. Tästä esim. ns. todistajan psykologia on tuottanut vakuuttavaa näyttöä. Kts. tarkemmin mm. www.hypnoosi.net tieteellisestä hypnoosista ja hypnoosin harjoittajista.

Lue lisää

Tätä olen kovasti miettinyt ja se on varmasti suurin syy siihen, miksi en ole hakeutunut hypnoosihoitoon. Joku on suositellut myös regressioterapiaa, mutta samahan ongelma on siinäkin. Mihin ihmeessä sitä uskaltaisi luottaa?! Kokeilin rosen-terapiaa, mutta se oli pettymys. En kertakaikkiaan pysty rentoutumaan, ja se ei todellakaan tullut minulle yllätyksenä, en ole ikinä pystynyt. Voiko olla niin, että trauma vaikuttaa myös tuohon rentoutumispuoleen? Että tietoinen minä haluaisi jotenkin kontrolloida mitä tapahtuu, eikä näin ollen tavallaan anna edes alitajunnalle mahdollisuutta?

nellie kirjoitti:

Tätä olen kovasti miettinyt ja se on varmasti suurin syy siihen, miksi en ole hakeutunut hypnoosihoitoon. Joku on suositellut myös regressioterapiaa, mutta samahan ongelma on siinäkin. Mihin ihmeessä sitä uskaltaisi luottaa?! Kokeilin rosen-terapiaa, mutta se oli pettymys. En kertakaikkiaan pysty rentoutumaan, ja se ei todellakaan tullut minulle yllätyksenä, en ole ikinä pystynyt. Voiko olla niin, että trauma vaikuttaa myös tuohon rentoutumispuoleen? Että tietoinen minä haluaisi jotenkin kontrolloida mitä tapahtuu, eikä näin ollen tavallaan anna edes alitajunnalle mahdollisuutta?

Lue lisää

En toki voi ottaa kantaa yksittäiseen tapaukseen, mutta noin periaatteessa voi olla juuri niin kuin arvelet, että mahdollista ahdistusta vastaan suojautuu noin. Olen nähnyt siitä lukuisia esimerkkejä. Useat traumatisoituneet eivät kerta kaikkiaan pysty rentoutumaan ja rentoutumisyritykset saattavat johtaa paniikkiin. Voisit keskustella esim. tuon hypnoosihoidon mahdollisuuksista ja rajoituksista esim. hypnoosi.net terapeuttilistalla olevan alan ammattilaisen kanssa. Löydät sieltä paikkakunnittain koulutettuja ammatti-ihmisiä. Tuo totuuspuoli on yksi asia, mutta toinen se, että asia vaivaa ja selvästi ahdistaa sinua. sille voisi varmaan tehdä jotakin, että rauhoittuisit. joskus tuo epätietoisuus nimenomaan on se suurin ongelma sittenkin.

psykologi kirjoitti:

En toki voi ottaa kantaa yksittäiseen tapaukseen, mutta noin periaatteessa voi olla juuri niin kuin arvelet, että mahdollista ahdistusta vastaan suojautuu noin. Olen nähnyt siitä lukuisia esimerkkejä. Useat traumatisoituneet eivät kerta kaikkiaan pysty rentoutumaan ja rentoutumisyritykset saattavat johtaa paniikkiin. Voisit keskustella esim. tuon hypnoosihoidon mahdollisuuksista ja rajoituksista esim. hypnoosi.net terapeuttilistalla olevan alan ammattilaisen kanssa. Löydät sieltä paikkakunnittain koulutettuja ammatti-ihmisiä. Tuo totuuspuoli on yksi asia, mutta toinen se, että asia vaivaa ja selvästi ahdistaa sinua. sille voisi varmaan tehdä jotakin, että rauhoittuisit. joskus tuo epätietoisuus nimenomaan on se suurin ongelma sittenkin.

Lue lisää

niin, mikset voisi esittää kysymystäsi jollekin tuon listan ihmisistä, monilla näyttää olevan sähköpostiosoitekin. Itse en ole hypnoosin erisovellusten kanssa niin sinut, että uskaltaisin neuvoa vaikka peruskoulutusta menetelmän käyttöön onkin.

psykologi kirjoitti:

niin, mikset voisi esittää kysymystäsi jollekin tuon listan ihmisistä, monilla näyttää olevan sähköpostiosoitekin. Itse en ole hypnoosin erisovellusten kanssa niin sinut, että uskaltaisin neuvoa vaikka peruskoulutusta menetelmän käyttöön onkin.

Lue lisää

Kiitos vinkistä. Täytyypä kysellä sieltäkin. Traumaterapiakeskukseen itseasiassa olinkin jo yhteydessä ja sovin käynninkin sinne. Lähinnä on tarkoitus kartoittaa tilannetta ja miettiä jonkunlaista hoitosuunnitelmaa. Varsinaisen psykoterapian pystyn aloittamaan vasta loppuvuodesta jolloin toivottavasti saan kelan tuen. En toki odota traumaterapiakeskukseltakaan mitään pikaratkaisua tilanteeseen, mutta jos esim. emdr tai hypnoosia voisi kokeilla muutaman käyntikerran jälkeen, sen vielä lompakko kestäisi.

Regressiossa ei tarvitse kokea mennyttä tapahtumaa samalla tavoin omakohtaisesti kuten se kerran todellisessa elämässä tapahtui, eikä se olisi hyväksikään, voisi jopa pahentaa asiaa. Kun kyseessä on traumaattisen asian mieleen palauttaminen, menetellään hoidossa usein siten, että potilaasta tehdään sivustakatsoja. Potilas palautetaan ajassa tuohon hetkeen, mutta hän ei koekaan tapahtumaa uudelleen itse, vaan seuraa vierestä.

En puutu tuohon dissosiaatiokysymykseen kun en ole asiantuntija, mutta käsittäisin asian niin, että sekä nimimerkki psykologi, että sinä olette kumpikin oikeassa, dissosiaatio saattaa todellakin tapahtua, mutta silti jossain alitajuisen muistin sokkeloissa on tallella myöskin tieto todellisten tapahtumien kulusta, joiden esiin saaminen voi tietyissä tapauksissa olla vaikeaa.

Siihen minäkin haluan uskoa, että jotain apua on saatavilla. Oikeastaan minulla ei ole muuta vaihtoehtoa jos haluan pysyä elämässä kiinni, kuin pitää kiinni toivosta.
Uskoisin, että olen valmis kohtaamaan tilanteen jos vaan saan siihen mahdollisuuden, jos pikkuminäni antaisi siihen mahdollisuuden. Vaikea on tietysti itse arvioida omaa kypsyyttään kohdata asia, mutta jonkunnäköistä apua asian arvioimisessa voi varmasti terapeuttikin antaa? Yleisesti sanotaan, että mieli muistaa siinä tahdissa kun kykenee vastaanottamaan. Päteeköhän tämä myös ruumiillisiin oireisiin, tuskan tunteisiin? Masennusromahtamisen (2kk sitten) välittöminä oireina oli mieletön tuska koko ruumiissa jota en ennen tuota kokemusta ole voinut käsittää että sellaista voi tuntea. Ymmärsin täydellisesti jopa itsensä viiltelijöitä! Itselleni en mitään tehnyt, mutta sain siirrettyä kivun tunteen vatsaan kun tuskan kokeminen kävi ylivoimaiseksi. Näitä tuntemuksia kesti muutama päivä. Nyt ei ole vastaavia ollut enää pitkään aikaan, masennuslääkkeelläkin voi tietysti olla osansa vaikka muuten sen vaikutus ei ole ollut mitenkään kehuttava.

Thanatos kirjoitti:

Regressiossa ei tarvitse kokea mennyttä tapahtumaa samalla tavoin omakohtaisesti kuten se kerran todellisessa elämässä tapahtui, eikä se olisi hyväksikään, voisi jopa pahentaa asiaa. Kun kyseessä on traumaattisen asian mieleen palauttaminen, menetellään hoidossa usein siten, että potilaasta tehdään sivustakatsoja. Potilas palautetaan ajassa tuohon hetkeen, mutta hän ei koekaan tapahtumaa uudelleen itse, vaan seuraa vierestä.

En puutu tuohon dissosiaatiokysymykseen kun en ole asiantuntija, mutta käsittäisin asian niin, että sekä nimimerkki psykologi, että sinä olette kumpikin oikeassa, dissosiaatio saattaa todellakin tapahtua, mutta silti jossain alitajuisen muistin sokkeloissa on tallella myöskin tieto todellisten tapahtumien kulusta, joiden esiin saaminen voi tietyissä tapauksissa olla vaikeaa.

Lue lisää

Menee liiaksi saivarteluksi, mutta tuosta alkuperäisestä "todellisesta" muistosta ja
sen luonteesta voidaan olla montaa mieltä.
Esim. Hannu Lauerma : "Hypnoosi ei ole keino ohittaa elämänkerrallisten muistikuvien värittyminen ja muuttuminen toiveiden, myöhempien havaintojen ja eläytymiseen perustuvien korvaavien muistikuvien vaikutuksesta. Tilanne on päinvastainen: hypnoosi voimistaa tätä ilmiötä... Kaiken psykologisen perustiedon samoin kuin kokeellisen muistitutkimuksen tulosten vastaista on väittää, että esimerkiksi henkirikoksesta epäillyn henkilön hypnoosissa tuottama "muistikuva" kiistanalaisista tapahtumista voisi sinällään toimia todisteena syyttömyydestä tai syyllisyydestä". (www.hypnoosi.net)
Dissosiaatio tapahtuu informaation tulkinnan
vaiheessa ja siksi liian vaaralliset elementit voivat suodattua.. mutta tuolla nyt ei suurta
merkitystä. Hyvä että olet lähtenyt selvittämään asiaa.
Erilaisia menetelmiä on olemassa ja voidaan kokeilla, tuossa on yksi kuvattuna jolla on monta nimeä "movie-tekniikka" eräs. Olen käyttänyt tuollaisten vaikeiden muistojen hoidossa lisäksi
EMDR:ää ja TFT-menetelmää soveltaen. Niillä erityisesti kehon muistot hyvin purettavissa

nellie kirjoitti:

Siihen minäkin haluan uskoa, että jotain apua on saatavilla. Oikeastaan minulla ei ole muuta vaihtoehtoa jos haluan pysyä elämässä kiinni, kuin pitää kiinni toivosta.
Uskoisin, että olen valmis kohtaamaan tilanteen jos vaan saan siihen mahdollisuuden, jos pikkuminäni antaisi siihen mahdollisuuden. Vaikea on tietysti itse arvioida omaa kypsyyttään kohdata asia, mutta jonkunnäköistä apua asian arvioimisessa voi varmasti terapeuttikin antaa? Yleisesti sanotaan, että mieli muistaa siinä tahdissa kun kykenee vastaanottamaan. Päteeköhän tämä myös ruumiillisiin oireisiin, tuskan tunteisiin? Masennusromahtamisen (2kk sitten) välittöminä oireina oli mieletön tuska koko ruumiissa jota en ennen tuota kokemusta ole voinut käsittää että sellaista voi tuntea. Ymmärsin täydellisesti jopa itsensä viiltelijöitä! Itselleni en mitään tehnyt, mutta sain siirrettyä kivun tunteen vatsaan kun tuskan kokeminen kävi ylivoimaiseksi. Näitä tuntemuksia kesti muutama päivä. Nyt ei ole vastaavia ollut enää pitkään aikaan, masennuslääkkeelläkin voi tietysti olla osansa vaikka muuten sen vaikutus ei ole ollut mitenkään kehuttava.

Lue lisää

Tieteen edistyessä ja pyrkiessä luomaan mekaanisia ja hallittuja malleja kaikesta meihin vaikuttavasta ja meissä toimivasta meille on syntynyt mielikuva siitä, että muisti toimii tahdonvaltaisesti tai, että pystymme manipuloimaan muistiin tallentuneita asioita. Osittain se onkin niin mutta niin ohuella sektorilla, ajattelun ja järjentasolla, ettei sille voi antaa kovin suurta merkitystä. Muistin tärkeimmät ja laajimmat osat toimivat impulsiivisesti. On olemassa jokin impulssi, johon muistitallenne on sidottu ja joka esiin tullessaan ärsyttää muistiin tallentuneet tapahtumat, tunteet, etc tulemaan esiin juuri sellaisina kuin ne alunperin muistiin tallentuivat. Vahvimmat muistialueemme maku ja haju ovat tästä oivallisia esimerkkejä. Samoin näkö ja äänihavainnot. Tunteesta nyt puhumattakaan. Sama haju, sama maku saa meidät kertatoisensa jälkeen toistamaan reaktiot ja mielikuvat, jotka olivat esillä silloin kun ensikerran havainto näistä syntyi ja tallentui muistiin. Regressiossa tavoitteena pidänkin vahvojen muistialueiden herkistämistä, jotta oikea impulssi löytyy ja tallentunut tapahtuma tulee muistista esiin ja kun se tulee esiin se on lyhentämätön. Tästä syystä olen erimieltä siitä, että henkilö voidaan regressiossa asettaa sivustakatsojaksi ikäänkuin käsittelemään muistia vailla siihen liittyviä kokemuksellisia tuntemuksia. Ko. tapauksessa on viitattu seksuaalisuuteen, joka on mielestäni hyvä esimerkki tallentuneista reaktioista, jotka sopivan ärsykkeen esiin tullessa alkavat ohjaamaan sekä kehoamme, mieltämme, että käyttäytymistämme. Herkkä hetki ei synny kahden järkevän aikuisen päättelyn tuloksena vaan oikeiden impulssien, ärsykkeiden välittämisenä ja vastaanottamisena, jolloin meissä alkaa tapahtumaan välittömiä fyysisiä ja helposti havaittavia eteenpäin kannustavia reaktioita. Nelliellä tähän hienoon tapahtumaan on päälletallentunut kokemuspohjainen negatiivinen ärsyke, joka ei herkistäkään häntä vaan lyö sekä henkisen että fyysisen lukon päälle. Apu voisi lähteä liikkeelle siitä, että tunnistetaan se, mikä ärsyke voimakkaimmin saa estot päälle. Onko se kosketus herkille alueille, jokin ilme, puhe, haju, maku tai mahdollisesti asento..jne. Tällaisessa hypnoosi- ja suggestoterapia ovat parhaimmillaan.

Samaani kirjoitti:

Tieteen edistyessä ja pyrkiessä luomaan mekaanisia ja hallittuja malleja kaikesta meihin vaikuttavasta ja meissä toimivasta meille on syntynyt mielikuva siitä, että muisti toimii tahdonvaltaisesti tai, että pystymme manipuloimaan muistiin tallentuneita asioita. Osittain se onkin niin mutta niin ohuella sektorilla, ajattelun ja järjentasolla, ettei sille voi antaa kovin suurta merkitystä. Muistin tärkeimmät ja laajimmat osat toimivat impulsiivisesti. On olemassa jokin impulssi, johon muistitallenne on sidottu ja joka esiin tullessaan ärsyttää muistiin tallentuneet tapahtumat, tunteet, etc tulemaan esiin juuri sellaisina kuin ne alunperin muistiin tallentuivat. Vahvimmat muistialueemme maku ja haju ovat tästä oivallisia esimerkkejä. Samoin näkö ja äänihavainnot. Tunteesta nyt puhumattakaan. Sama haju, sama maku saa meidät kertatoisensa jälkeen toistamaan reaktiot ja mielikuvat, jotka olivat esillä silloin kun ensikerran havainto näistä syntyi ja tallentui muistiin. Regressiossa tavoitteena pidänkin vahvojen muistialueiden herkistämistä, jotta oikea impulssi löytyy ja tallentunut tapahtuma tulee muistista esiin ja kun se tulee esiin se on lyhentämätön. Tästä syystä olen erimieltä siitä, että henkilö voidaan regressiossa asettaa sivustakatsojaksi ikäänkuin käsittelemään muistia vailla siihen liittyviä kokemuksellisia tuntemuksia. Ko. tapauksessa on viitattu seksuaalisuuteen, joka on mielestäni hyvä esimerkki tallentuneista reaktioista, jotka sopivan ärsykkeen esiin tullessa alkavat ohjaamaan sekä kehoamme, mieltämme, että käyttäytymistämme. Herkkä hetki ei synny kahden järkevän aikuisen päättelyn tuloksena vaan oikeiden impulssien, ärsykkeiden välittämisenä ja vastaanottamisena, jolloin meissä alkaa tapahtumaan välittömiä fyysisiä ja helposti havaittavia eteenpäin kannustavia reaktioita. Nelliellä tähän hienoon tapahtumaan on päälletallentunut kokemuspohjainen negatiivinen ärsyke, joka ei herkistäkään häntä vaan lyö sekä henkisen että fyysisen lukon päälle. Apu voisi lähteä liikkeelle siitä, että tunnistetaan se, mikä ärsyke voimakkaimmin saa estot päälle. Onko se kosketus herkille alueille, jokin ilme, puhe, haju, maku tai mahdollisesti asento..jne. Tällaisessa hypnoosi- ja suggestoterapia ovat parhaimmillaan.

Lue lisää

joo, eipä tuohon juuri lisättävää. Näin itsekin
ajattelen ja juuri traumaterapian kokemukset verifioivat tämän näkemyksen. Subkortikaalisilla sensorisilla havainnoilla on suorin pääsy tietoisuuteen ja mikäli ne ärsykkeet laukaisevat pelkoreaktion päälle jonkin kokemuksen yhteydessa, niin koko elimistö alkaa suojautua uhkaa vastaan ajattelimmepa tai kokisimmepa mitä muuta tahansa. Muistiin nämä varastoituvat ylideterminoituneesti (koska niillä on hengissä säilymisen kannalta kriittinen merkitys).
Pienikin vihje (usein juuri noiden aistihavaintojen alueella, joista edellinen kirjoitaja mainitsee), jota emme edes tietoisesti huomaa laukaisee tämän alkuperäisen reaktion.
tämä selittää muutoin monia paniikkikohtauksiakin.
tällä hetkellähän paljon tutkitaan tämän mekanismin toimintatapaa keskushermostossa (amygdala-reitti), joten saattaa sieltä tulla vielä uusiakin hoitokeinoja.

Tuon etäännyttämisen näen hieman toisella tavoin kuin edellinen kirjoittaja. Olen käyttänyt tuota sivustakatsojan roolia lähinnä tilanteissa, jossa suora altistaminen koetulle on liian ahdistava (esim. insestikokemukset) ensimmäisenä altistusvaiheena. Olen samaa mieltä, ettei se riitä itse koetun purkamiseksi, mutta voi mahdollistaa vähitellen vaikeimpien kokemusten kohtaamisen hotiotilanteessa.