Lääketieteelliseen? (Psykiatria)

Moi!

Tekisi mieli todeta lyhyesti, että kannattaa! Pakko on kai vähän perustellakin. Ainakin itseäni kiinnosti tuossa vaiheessa kaikki luonnontieteet ja moni muukin ala kuten historia ja psykologia. Lääketiede on erittäin monialaista ja se yhdistelee eri tieteenaloja, joten valinta oli helppo. Lisäksi töitä riittää ja siitä maksetaan kelpo palkkio. Peruskoulun arvosanoilla ei ole sinäänsä mitään merkitystä lukiossa. Kannattaa tahkota sekin opinahjo läpi kunnialla niin pääsykokeisiin ei tarvitse lukea montaa vuotta ylimääräistä. Älä kuitenkaan jää tänne Suomi24 palstoille lukemaan katkerien ihmisten satunnaisia tunteenpurkauksia, vaan tutustu esimerkiksi epionen älyvuoto-foorumiin.

-tuleva kollega?

Pääsykokeen jälkeen sosiaaliset taidot ovat tärkeämpiä kuin matemaattiset, elä siis aliarvioi sen kehittämistä! Rohkeasti lukiossa mukaan projekteihin ynnä muihin - samalla vedellen kiitettäviä kemiasta, fysiikasta ja biologiasta :). Kielet eivät ole olennaisia, mutta tietysti hyödyllisiä. Hatunnoston ansaitset jo nyt moisista suorituksista, hyvä hyvä :)! Kyllä susta vielä lääkäri tulee, jos vain jaksat panostaa.

Miksi muuten juuri psykiatria, en usko että tiedät hirveästi vielä kyseisestä erikoistumisalasta. Haaveilu on kuitenkin hyvä motivaationlähde, mutta antaa vähän "naurettavan" vaikutelman tuollaisen kailottellu tuossa vaiheessa :) Ihan vinkkinä.

Hei.

Itseänikin kiinnostaa lääkikseen hakeminen, ja juuri psykiatria kiinnostaa, koska siinä saa auttaa masentuneita ja ahdistuneita ihmisiä. Olen siis lukion tokalla luokalla ja aion hakea ensi vuonna.

Jos sulla on 10 noin monesta aineesta niin lukio-opinnot ei tule tuottamaan paljoakaan ongelmia. Töitä saattaa joutua tosin tekemään hieman enemmän mutta ei se muuten eroa peruskoulusta. Itselläni ma, fy ja ke oli kaikki kymppejä yläasteella, ja lukiossa ne on pysyneet suunnilleen samoina. Eli hyvin tulet varmaan pärjäämään. Mantsan numerot tosin ovat 6 ja 7 lukiossa, mutta ei se tulevaa lääkäriä haittaa =)

Lääkikseen on hyvin vaikea päästä mutta sulla on lupaavat arvosanat joten motivaation ja kovan työn avulla sinne kyllä pääsee.

No ainakin psykiatrialla tuntuu olevan kova pula porukasta, joten jos kiinnostusta riittää, niin töitäkin on. Ainakin näillä näkymin ja hyvin todennäköisesti myös tulevaisuudessa.

Omat ajatukseni kiinnostusten kohteista muuttuivat kyllä aivan täydellisesti lukioaikana. Haaveilla saa, mutta kannattaa pitää silmät auki muihinkin suuntiin. Kun on harkinnut kaikkea muutakin alaa ja kyseenalaistanut suunnitelmansa, niin uskoisin että päätösen jälkeen tarvitsee vähemmän miettiä, olisiko sittenkin pitänyt valita toisin.

Lääketiede on niin kaikkea mahdollista, ainakin itse työ. Ei ollenkaan puhdasta kemiaa tai fysiikkaa, mutta ennen kaikkea päättelykykyä, taitoa soveltaa, kykyä tehdä päätöksiä, sosiaalisia taitoja, käden taitoja ym.

Älä mieti kemian numeroita lääkikseen pääsyn kannalta, elä tätä hetkeä, ole avoin, mieti mistä pidä ja anna ajatuksen lääkiksestä muhia jossain taustalla.

Huippuarvosanat eivät ole todellakaan välttämättömiä. Itse luin kyllä lukiossa pitkät fysiikat ja kemiat, reaalissa kirjoitin ne (approbatur) ja englannissakin vain approbatur. Toki huono englannintaito harmittaa, mutta opinnoista selvisin ja kieltähän voi kehittää koko eliniän ajan. T. -LL-

Nimenomaan psykiatria on hyvin erikoinen valinta haaveenakin. Se poikkeaa huomattavasti muista erikoisaloista, sen rasittavuus ja ongelmat ovat erilaisia, ansiotulot alhaisimmat ja opiskelu pitkä. Biologinen psykiatria on sukua vanhalle neuropsykiatrialle ja miksei sisätaudeillekin. Analyyttinen on oma lukunsa ja nämä kaikki pitkän matkan päässä. Mielisairaalat ovat jo hävinneet Suomestakin eikä tulevaisuudesta tiedä kukaan. Sama pätee lääkärin ammattiin muutenkin. Kannattaa varautua muutoksiin jo opiskelussa koska peräytyminen on vaikeaa. Ei ne ongelmat pääty vaan alkavat tdk pääsystä.

Kyllä sinulla näyttäisi olevan saumaa tulla ihan oikeaksikin lääkäriksi. Ei varmaankaan tarvitse psykiatriaan tyytyä.

Psykiatriko ei ole mielestäsi oikea lääkäri? Kyllä siihenkin vaan on erikoistuttava normaalin lisensiaatin tutkinnon jälkeen, joten enpä nyt väittäisi noin. Psykologit ovat sitten oma lukunsa.

Ja psykiatriko muka saisi huonoa palkkaa? Hah! keskimääräinen palkka 4516e, että kyllä sillä leipää saa pöytään.

Mutta ei kai kukaan lääketieteelliseen nyt vaan rahan takia hae? Tokihan raskaasta ja vaativasta työstä täytyy saada kunnon palkkio, jotta motivaatio säilyy.
Mutta eihän se silti voi olla perusteena alalle hakeutuessa?

kannattaako psykiatrin ammatista edes haaveilla jos on mielenterveysonhelmia tai muuten vaan herkkä ihminen?