Olen joutunut yksineloon ja tuntuu melko tympeältä matkustella jossain
seuramatkoilla oman seuransa kanssa - siis itsekseni. Viime reissullani Kanarialla tuntui, että häiritsen siivoajiakin kun makoilin sängyssä vielä klo 10 aamulla lueskellen jotain käsiin sattunutta. Ei oikein mikään innostanut, eikä tehnyt mieli lähteä mihinkään. Kaikki on koettu ja nähty.
En ole masentunut, enkä kielitaidoton. Olen paljon matkustellut työkseni ja huviksenikin. Nyt vaan tuntuu, että ei oikein mikään kiinnosta ilman kumppania ja yksinolo matkalla tympii.
Millaisia kokemuksia teillä on lähdöistä ventovieraan matkakumppanin kanssa yhteiselle lomalle? Vaikkapa netin kautta tutustuneena vastakkaiseen sukupuoleen?
Voin myöhemmässä vaiheessa kertoa oman sukupuoleni, mutta sillä ei kai näin alussa keskustelun herättämiseksi ole niin väliä.
seuramatkoilla oman seuransa kanssa - siis itsekseni. Viime reissullani Kanarialla tuntui, että häiritsen siivoajiakin kun makoilin sängyssä vielä klo 10 aamulla lueskellen jotain käsiin sattunutta. Ei oikein mikään innostanut, eikä tehnyt mieli lähteä mihinkään. Kaikki on koettu ja nähty.
En ole masentunut, enkä kielitaidoton. Olen paljon matkustellut työkseni ja huviksenikin. Nyt vaan tuntuu, että ei oikein mikään kiinnosta ilman kumppania ja yksinolo matkalla tympii.
Millaisia kokemuksia teillä on lähdöistä ventovieraan matkakumppanin kanssa yhteiselle lomalle? Vaikkapa netin kautta tutustuneena vastakkaiseen sukupuoleen?
Voin myöhemmässä vaiheessa kertoa oman sukupuoleni, mutta sillä ei kai näin alussa keskustelun herättämiseksi ole niin väliä.
Vastaukset 16
Vanhimmat
Viimeisin kokemus ventovieraasta matkakumppanista, netistä löydetty, on erittäin hyvä.
Jos olet mies ja minua suurempi, lähdetään Islantiin, se paikkan haluaisin vielä nähdä.
leskeksi jäätyäni minnekään, ja se on kin yksi tämän elämänvaiheen ikävä asia. - I'm a woman, a widow.
Sivusta seuranneena olen havainnut, että kiertomatkoilla yksittäisetkin ihmiset tutustuvat helposti.
Lienevät tietyllä tavalla samanhenkisiä?
Joukko on eronnut "vakiopakettilaista".
Minä taas haluan matkustaa ehdottomasti yksin. Saa järjestää aikataulunsa mieleisekseen, ei tarvitse lähteä baariin illalla toisen mieliksi, myös perillä on kiva ajella bussilla ja ihailla paikkoja ihan itsekseen.
Jos haluaa seuraa vaikkapa kapakkakierrokselle, aina on joku yksinmatkaaja löytynyt seuraksi. En etsi mitään seksiseuraa enkä ole kumppania vailla. Tykkään elää lopun elämäni näin.
Yks idea.
En muista tarkemmin, mistä tietoja. Vaan, poppista ollut tämä sohvamatkailu". Elikkäs, olemassa porukoita, jotka kiertelee ympäriinsä ja asustelevat muutaman päivän joittenkin ihmisten sohvalla. Vastavuoroisesti taas oma sohva on tarjolla halukkaille vieraille.
Vaatii luottamusta, varo Romanian pakolaisia. Mutta toi on tosiaan tullut koko ajan suositummaksi. Aatteles, menet jonnekin kaupunkiin tms. ja kortteeri olemassa, sitten kattelet ympärilles ja kun alkaa tympimään, menet jonnekin toiseen maahan jonkun sohvalle :D
Toi on hieno homma, mutta vaatii tosiaan paljon luottamusta. Ihan maailmanlaajuinen juttu. Siinä oppii kengänpohjatasolta paikallista kulttuuria ja meininkiä. Hommasta tietoja netissä. KVG.
Vaan se vaatii kuntoa j rohkeutta.
Ja toinen. Interrail. Puksuttelet junassa ympäri eurooppaa ja kattelet maisemia. Se nimittäin on mahdollista aikuisemmallekin porukalle. Tulee ehkä kalliimmaksi kuin edellin idea, koska yösijasta joutuu maksamaan, eikä aina saa yösijaa, eli joutuu nukkumaan steissin penkillä.
Ja kallein vaihtoehtohan on mennä lappiin. Jos kuntoa ja rahaa, se hyvä vaihtoehto.
Mene Kuubaan tai P-Koreaan, takuulla elämysmatka, eikä kallistakaan.
Vaan, ei noit turistikohteet, missä paljon suomalaisia ja ruokana pottumuusia ja lihapullia, ei ne virkistä ketään ja juttuseurana joku tuulipukuun pukeutut hunkki.
Knaak, knaak knaak, knaak, knaak...
=DW=
Kuuban kiertely on kivaa. Kaikki paikalliset ovat kavereita.
Oman kaverin ongelmaa se ei poista.
Vaatii myös aikaa, kärsivällisyyttä, mukautumisvalmiutta ja hieman espanjaa.
P-Koreasta en ole vakuuttunut mutta minulta puuttuukin henkilökohtaista kokemusta.
Kaikki ihan varteenotettavia ideoita puolin ja toisin.
Jaa, taidan ensialkuun hypätä junaan ja käydä Kuopiossa. Se on hyvä tapa aloittaa totuttelu liikekantaan näin alkuverryttelyks talven toimettomuuden jälkeen. Tiedä vaikka jäisin yöksikin johonkin keskustan hotelliin. Jos pahasti alkaa tympimään koko homma, niin pääseehän sieltä nopeasti tarvittaessa pois.
Tarkemmin ajatellen voisinkin tehdä lyhyitä trippejä eri puolelle Suomea.
Kyllä Islanti ja Kuubakin ihan mielenkiintoisia ja aikaisemmin kokemattomia paikkoja ovat. Tosin en Islantiin viitsisi yksikseen lähteä, on kai senverran kuivakka paikka. Mutta, ehkä Iitan kanssa joskus. Kuubassa voisin viihtyä varmaankin myös yksin ilman matkaseuraa.
Kesällä Suomesta löytyy mahtavia lomakohteita.
En matkustele yksin, mutta oli aika jolloin matkustelin mieheni kanssa ja lasten kanssa ja aika jolloin matkustelin yksin. Esim. yksin matkustaessani Prahaan keväällä 1995 jo lentokoneessa menomatkalla tutustuin miellyttävään Lahtelaiseen naiseen, jonka kanssa kiertelimme kaupunkia.
Olen sosiaalinen tyyppi ja saan helposti seuraa, jos olet samanlainen ei matkusteleminen ole tylsää.
Nyt matkustelen miesystäväni kanssa. Koska olemme kiinnostuneet samoista asioista matkamme ovat onnistuneita.
Matkakumppanin on oltava jos hän on vastakkaista sukupuolta tuttu. En lähtisi sika säkissä ulkomaille.
Otin netin kautta matkakumppanin tapasimmekin ennen matkaa .Mutta petyinkin seuralaiseen hän oli viinaan menevä se siitä ,en tiedä uskallanko toisen karran samaan.
Minä otin vuosia sitten naispaikan. Samaan huoneeseen tuli asumaan hyvin siistin näköinen rouva.
Mutta jo ensimmäisenä iltana alkoi miesralli, viikon lomalla oli ainakin kymmenen naimakumppania, siis useampi saman päivän aikana.
Jos menin huoneeseen vaihtamaan vaatteita siellä oltiin täydessä touhussa. Miehensä soitti, nainen lirkutteli kuinka on ikävä. Oli varmaan housuissaan monipuolinen, eksoottinen basiilikanta kotiin viemisinä.
Otan aina yhden hengen huoneen.
Minä en myöskään halua matkustella yksin. Aina ennen on ollut kaveri mukana.
En voisi yksin istua hotellin ruokasalissa syömään. Muistan usein kuinka kävi sääliksi ne muutamat yksinäiset ihmiset, jotka söivät nopeasti että pääsivät pian ruokailusta.
Kyllä tarvitsee puhekumppanin jonka kanssa voi keskustella miellyttävistä tapahtumista. Aina on ollut mieskumppani mukana.
Täällä Suomessa on vaikeaa koska ei ole sellaisia sinkkumatkoja kuten Englannissa.
Siellä järjestetään kaikenikäisille kaikenlaisia matkoja varsinkin jouluna ja viikonloppuina joko Englantiin tai ulkomaille.
Siellä on myös erityislaji matkoja, kuten golfin, kävelyn, tanssin jne matkoja, ja kaikilla on oma edullinen huone.
Täällähän tulee erakoksi, koska on vaikea löytää sopivaa seuraa.
Muistan usein kuinka kävi sääliksi ne muutamat yksinäiset ihmiset, jotka söivät nopeasti että pääsivät pian ruokailusta.
Jospa ne yksin syöjät eivät halunneet kuluttaa liikoja aikoja syömiseen, vaan heillä oli kiire puuhastelemaan jotain mielenkiintoisempaa.
Itse matkustan paljon mieluummin yksin, kuin vähänkään kehnossa seurassa. Harvoin löytää matkakumppania jota kiinnostaa samat asiat, samanlaiset nähtävyydet, samantyyppinen ruokailu, sama aikarytmi, sekä samat mahdollisuudet rahankäytössä.
Yksin reissatessa tapaa usein mukavia toisia yksinmatkaajia, heidän kanssaan voi jakaa kokemuksia samoista kiinnostuksen aiheista, ja tehdä vaikkapa jotain kivaa yhdessä ;)
Leskeytymistilateessa minun olisi mahdotonta ajatella vieraan kanssa matkustelua.
Viimeiset 40 vuotta olemme aina liikkuneet kahdestaan ja välillä useita vuosia koko perheen kanssa.
Vaimonikin tekee tyttöjen matkansa yhden ja saman naisystävänsä kaverina.
Jos jäisin yksin niin luultavimmin luumuilisin eniten Espanjan asunnollamme mutta sehän ei ole matkustamista.
Laiskuuttani saattaisin hakeutua yksin kiertomatkoille koska siellä tutustuu useinkin yksin matkustaviin, saman henkisiin ihmisiin.
Joku teemamatka, urheilu, ooppera tms. saattaisi tulla kyseeseen yksinkin mutta ei vieraan kanssa.
Perusitsekkäänä ihmisenä en viitsisi muuttaa enkä mukauttaa omia oikkujani enkä helposti sietäisi vieraan, minulle outoja tapoja.
matkustella... yksin en kuitenkaa enään lähde,,,,
Kyllä se saattaa onnistua hyvinki yksinmatkailu,
kerranb olen yksin matkustanu täysin tuntemattomien seurassa,
satuin saamaan huonekumppaniksi toisen yksin matkustaneen, meillä synkkasi aika hyvin, kokonaisuutena reissu oli onnistunu kaikkine kommelluksineen, mukava muistella jälkeenpäin,
MUTTA on sattumaa saako kunnolisen huonekumppanin, se voi pahastikki epäonnistua, ja silloin menee matka täysin pieleen,
luulisimpa että turvallisinta on varata yksin oma huone, ilman kumppania, niitä kumpaneita kyllä löytää sitten matkatoimiston yhteydestä retkillä ym, harrastusten piiristä.
minunki tekisi mieli vielä matkustella, mutta mä tahdon oman kumpanin heti matkan alusta varattuna.
Jos olet eläkeikäinen niin eläkejärjestöillä on useasti matkoja sinne sun tänne pitkin ja poikin Suomea. Kun googletat 50 matkat löydät niitä matkoja joihin osallistuu yli viisikymppisiä.
Näin löytyy samanhenkistä matkaseuraa ja suunnilleen samanikäpolvenkin kuin mitä itse on. Useinmiten yöpymiset ovat kahdenhengen huoneissa ja silloin on hyvä olla mukana korvatulpat:)
En tiedä, haluaisinko jakaa huonettani vastakkaista sukupuolta olevan kanssa ellen tätä edes jotenkuten tuntisi.