Miten yksinäiset nautitte kauniista kesäpäivästä?

No mä olen ollut enimmäkseen sisällä, kun ei tuota hellettä kestä. Pelaillut, piirtänyt, musisoinut ja istunut koneella. Näissä merkeissä tämä kesä hyvin pitkälle menee, kun ei työtä ole. Syksyllä ehkä taas on, mutta eipä siitä tiedä vielä.

Tänään täytyi levähtää auringolta. Kirjastossa ja kaupassa pistäydyin. Hellepyykin lisäksi vain ollut. Nyt hyviä kirjoja, joten huomenna taas rannalle.

Netissä surffaillen. Tuolla vähän matkan päässä olisi ollut suuri osa suvusta koolla ja minäkin kuulemma tervetullut. Ei vaan kiinnosta mennä sinne kuuntelemaan sitä jeesustelua kun on käyty siellä on käyty täällä, ostettu sitä ja tätä. Itsellänikin on kyllä rahaa eli en ole maallisesta mammonasta mitenkään kateellinen kun voisin itsekin lomailla ja ostella kaikkea, mutta en vain siis jaksa sitä tekopyhyyttä kun noiden kokoontumisien ulkopuolella haukutaan toisia seläntakana minkä ehditään eli koko homma on niin pinnallista paskaa kuin olla voi.

Mutta se haittaa että olen sen verran yksinäinen ja erakko ettei minulla ole kertoa oikein mitään juttuja kun ei minulle tapahdu mitään. Kuulumisia kun kyselevät niin eipä siihen voi vastata muutakuin että töissä vittuuntumassa päivät ja kotona vittuuntumassa illat. En nyt ihan noin sitä ilmaise koska sen verran pinnallinen paska olen minäkin.

kyllä tää kesä menee sisällä.

Olin muutaman tunnin töissä. Kaksi ystävää soitti ja oli pitkät puhelut. Käväisin töiden jälkeen erään naisen luona.Myös työpaikalla kävi muutama ystävä. Väsyttää ja nukuttaa: saa iltalenkki jäädä tältä erää.
Ei minun elämään kyllä miestä enää mahtuisi.

Töissä menee valitettavan iso osa päivästä, sen jälkeen olen taas ollut koko illan ensin ulkona rantakallioilla kirjan kanssa ja sieltä palattuani istuskellut parvekkeella, hoivaillut yrttejäni, laittanut ruokaa ja syönyt kirjaimellisesti ulkona ja lukenut vielä vähän lisää. Ennen nukkumaanmenoa lähden vielä koiran kanssa myöhäisillan rauhalliselle lenkille, se ei paksun turkkinsa kera oikein nauti helteestä joten ei voida normaaliin tapaan tehdä päivän pisintä lenkkiä alkuillasta.

Mitä tekemistä sinulla sisällä on?

Piirrän hopeatussilla aurinkolasien sisäpuolelle pääkallon molempiin linsseihin ja isken ne nenälle. Tämän jälkeen asetan litran vaniljajäätelöä pääni päälle, vedän tumman muovipussin päähäni, laitan jääpussin alushousuihini ja luurien kautta pistän kuulumaan ankaran viiman ääntä ja lähden ulos vetämään pulkkaa, eikä haittaa helteet.

Joo, tai sitten vain lähden lompsimaan perinteiselle kesäpäivän lenkille, luultavasti vesistön äärelle, koska jostain syystä kesäisin viihdyn siellä. Siellä istun jonkin aikaa ja sitten pikku rundin kautta kotiin. Tuo saattaa toistua useampaankin otteeseen päivän aikana, kun ei sitä jaksa sisälläkään istua, sitähän on koko talvi aikaa harrastella sitä. Eihän se nyt kovin kehittävää ole pyöriä samaa maastoa ympäri, mutta vaihtuuhan siinä himpun verran enemmän maisemat, kuin sisätiloissa.

Töissä sen pakollisen ajan hankkimassa rahaa elämän rientoihin, lopun päivää sitten mahdollisimman paljon ulkona kaupungilla, nauttimassa kesäasusteisten naikkosten tarjoamasta silmänruuasta.

Lenkillä viitsin käydä joskus 2 kertaa päivässä. Joskus yksin ja joskus kaveri mukana. Kotona olen paljon koska en pidä helteestä. Aika kuluu netissä, piirrustuksissa, kokkaamisessa, välillä nukkuen. En jaksais olla isossa porukassa ryyppäämässä nurtsilla ja jauhamassa peetä samalla kun iho kärtsää.

huh ku näitä lukee niin olempa iloinen että olen 4 lapsen äiti ja naimisissa ihanan miehen kanssa. Ei tule aika ikinä yksinäiseksi eikä ole tekemisen puuhaa.

Mä oon netissä, katon telkkua, teen ruokaa, syön, välillä leivon jotain, lenkkeilen koirien kanssa.. Tosin nyt niin kauheet helteet etten jaksa käydä päivällä lenkillä, käyn aina vaan illalla kun vähän viileempää.

Tylsäähän tää on. Jossain haluttais käydä mut niinhän se on että kaikki maksaa. Jos lähtis vaikka jonneki kauppakeskukseen niin mitä sielläkään muuta tekee kun kiertelee ja lähtee pois jos ei oikein ole vara ostaa mitään tai käydä vaikka syömässä (työtön minäkin).

Niin ja kavereita ei ainuttakaan joten ei iske yhtään lähtee yksin mihkään :(

Seurustelen mutta ukkokin 100km päässä asuu joten se siitä.

Huoh. Kyl tää elämä osaa olla tylsyyttä täynnä.

folorilla on tilannetajukin aivan viimeisen päälle. Jos nyt on niin onnekkaasti päässyt käymään, että seuraa on, niin tsempaa nyt edes yksinäisiä ennemmin kuin hehkuta omaa onneasi. Kaikkea sitä aikuiset ihmiset...

Kyllä itse ainakin vietän mielummin kauniit kesäpäivät ulkona enkä sisällä, vaikka olisinkin yksin... Voihan sitä mennä rannalle istuskelemaan ja ottamaan aurinkoa.. Itse yleensä otan mp3:n tai jonkun hyvän kirjan mukaan ja jotain hedelmiä. Entäs sitten, jos rakastavaiset kuhertelee siellä anna kuherrella, en minä ainakaan niistä välitä. Itse tykkään myös pyöräillä, joten välillä teen pidempiä pyörälenkkejä, siinä saa ainakin olla kauniissa ilmassa ja saa samalla liikuntaakin.

tuu sinäki kuhertelee mun kans :)

Mulla ja miehellä lomat eri aikaan, joten se siitä kuhertelusta rannalla.

En tiedä missä päin Suomea asut, mutta joa asut esim. pääkaupunkiseudulla, on olemassa muuan es (eurosikut), jonka porukoihin voit mennä (löytyy esim. googlettamalla). Täytyy tosin varoittaa, että ovat melko sisäänlämpiävää porukkaa ja joukkoon voi olla vaikeaa päästä mukaan, mutta kannattaa yrittää.

Listasin jo aiemmin yhdelle yksinäiselle asioita, joita Helsingissä voi tehdä myös yksin. En viitsi keksiä pyörää uudestaan vaan linkitän listani tähän. Muilta paikkakunnilta löytyy varmasti vastaavia juttuja.

Jatkakaa listaa!

Helsinkiläisen vaihtoehtoja kesällä (iltapäivä/ilta):

- teetä tai kahvia termariin ja nauttimaan kesäillastajollekin rauhalliselle rantakalliolle
- hyvä kirja ja juotavaa ja uimarannalle (kyllä, siellä voi olla illallakin)
- piknik-kori mukaan ja puistoon
- bussilla tai autolla Porvoon vanhaan kaupunkiin jätskille/syömään/kiertelemään
- lautalla Suomenlinnaan, eväät mukaan tai ruokailu siellä
- kauppatorille kahville ja ihmisiä pällistelemään
- risteilylle Kauppatorilta
- Pihlajasaareen, Mustasaareen, Uunisaareen, Seurasaareen, Kaunissaareen kävelylle/telttailemaan
- Nuuksioon, eväät mukaan (ja hyttyssuojaa), myös telttailumahdollisuus
- elokuviin pakoon hellettä
- Linnanmäelle syömään hattaraa ja kuuntelemaan kiljuvia ihmisiä (ei mikään oma suosikkikohteeni!)
- Korkeasaareen (paitsi jos on eläinystävä ja kärsii nähdä niitä vankeudessa)
- museot eivät ole auki kovin myöhään mutta niitä voi liittää osaksi alkuillan ohjelmaa
- kickbike vuokralle ja potkuttelemaan
- pelaamaan minigolfia (voi pelata yksinkin)
- opastetulle luontoretkelle (esim Seurasaaren lepakot 28.6. klo 23)
- Espalle kuuntelemaan musiikkia
- leffapiknikille Kansalaistorille (vasta elokuussa)

Yksinäisen kannattaa suunnata jonnekkin "jeeraan" (lappi) ja käydä vaeltamassa erämaassa ainaski viikko. Siellä oppii käsittelemään asioita eri perspektiivistä ja kokemaan yksin elämisen parempia puolia. Saa kokea myös huikaisevia maisemia!

mummoja ulkoiluttamaan vanhainkotiin ruokapalkalla tai lapsia kaitsemaan iltasin tai viikonloppusin pientä korvausta vastaan.

Mä taas nautin ylikaiken kun saan olla yksin kokokesän sekä muutkin vuodenajat, käyn salilla ja pyöräilen sekä luen paljon.
Näin on menty jo mutamavuosi, mistäänhinnasta en alkais enää seurustelemaan yskin viihdyn paremmin.

Kyllähän ihminen keksii mitä vain kun käyttää vähän mielikuvitusta. Ei tarvitse välttämättä rahaa tai sijoittaa pieniä summia... Vaikuttaa keskustelun aloittajalta täysin negatiivista asennetta sekä kesään, että jokapäiväiseen elämään!! Jos tuolla asenteella mennä porskuttaa, niin ei paljon iloksi muutu!

Itse en myöskään pidä yksin olemisesta (olen 2 lapsen äiti ja onnellisti naimisissa) ja harvoin tulee noita yksin päiviä.. silloin kun tulee tulee tehtyä kaikkea sitä mitä ei muuten ehdi kun 12 tuntia ensin töissä, illalla kotiin, ruokaa perheelle tai joskus pääsee valmiiseen pöytään kun isäntä kokkaillut.. sit lenkille, ja sittenpä kello onkin jo yli 9, lapset nukkuun, itse suihkuun, ja sänkyyn.. sama rumba jatkuu seuraavana pv.. joten joskus sitä voi vaan OLLA! ei tarvi tehdä mitään.. mutta näinhän se on, että yksineläjällä tuota olo aikaa varmaan on liikaa..

vaikea sanoa mitä voisit tehdä, jos ei paranna asennetta!!

minusta kivaa ottaa yksin aurinkoa seurana lehti, musaa tai nettiselausta puhelimella.. jäätelö, ja juomista :)

Runkkaaminen on ihan pätevä harrastus kesälläkin, jos oikein haluaa mennä ulos runkkaamaan niin kannattaa etsiä sellainen paikka missä ei ole lapsia häiriköimässä ja näin helteellä kannattaa hieroa kunnon aurinkosuojakertoimet aurinkorasvasta ettei tatti pala. Tää nyt oli vaan tällänen ehdotus..

Olen täsmälleen samaa asiaa pohtinut...Inhoan yksinoloa ja tuleva pitkä kesäloma pelottaa. Asuntovelallisena ei kauhean paljoa olisi tuota ylimääräistä rahaa. Yritän olla masentumatta ja yritän pakottaa itseni puuhastelemaan jotain. Välillä tosin päivät ja illat tuntuvat luvattoman pitkiltä. Tapailen ystäviä mutta heilläkin omat perheet ja menot, joten en heihin voi kovin paljoa "ripustautua". Tapailen miestä, jonka seurasta en edes pidä....vain sen takia, että olisi seuraa enkä joutuisi olemaan yksin. En todellakaan ole mikään erakkoluonne vaan aivan supersosiaalinen, joten sen vuoksikin tämä sinkkuna elely ottaa kovin koville välillä :(

Olet miehen seurassa josta et pidä, no voihan vitttu, tohon mä en alentuisi..mielummin olen itekseen kun seurassa jossa en viihdy..kaikenlaista..

Miksi S24 on pistänyt kauniin naisen kuvan tämän keskusteluaiheen yhteyteen? Tuskin yksikään kaunis nainen joutuu yksinään kesällä olemaan!

auringon otto, ennen kävin yleisellä ranalla oli kiva lirttailla.

nyt kuuntelen yle puhetta omalla kunnostetulla parvekkeella ja on paremmat jutut kuin kellään entisillä kaverieilla


kahvilat tai muut sellaiset ei ole luotu seurustelua varten, ei siellä voi tutustua.
Jos aijot tustua mene kirkkoon tai uskonnolisten ihmisten kokuksiin , itse en niisä tietty käy , mutta niissä on jo heti tunne puolellale virittäydytty ja naamiot riisuttu jo siltä osin.

Olen kohta 21v nuori mies ja todella yksinäinen myös. Haluaisin löytää ihanan oman kullan jota voisi halata ja pitää kädestä, käydä hänen kanssaan ottamassa aurinkoa, jätskillä, lenkillä... Ihan mitä vaan :) Haluaisin piristää hänen elämäänsä ja totta kai toivon, että hän olisi myös piristys minun elämääni.

Onko täällä ketään nuorta naista joka etsisi samantyyppistä seuraa? Olen kristitty ja täysin raitis.

Vaikka itselläni tuntuu olevan läheinen ystäväkin olemassa, niin siltikin joudun kehittämään jotain rakentavaa myös yksin. Kyllähän sitä kesäsäällä on ihan kiva käydä kesätöissä, juoksulenkillä, kuntosalilla ja valmistautua syksyn kokeisiin. Kun kaikki rytmittää sopivasti tasapainoon, niin ei ole mitään väliä, vaikka joutuisikin viettämään yksinäistä aikaa.

Miten ois jos vaikka lopettaisit sen komeroitumisen ja menisit sinne rannalla. Ei siellä tarvitse yksin olla paitsi jos näytät ihan möröltä tai et uskalla ollenkaan suutasi aukaista. Parissa viikossa varmasti tutustuu jo moneen uuteen ihmiseen ja kyllä se ulkona oleminen sisällä kököttämisen voittaa vaikkei aina seuraa löytyiskään.

Leivoin just muffinseja joten minusta tulee kai lihava porsas kesän aikana. Salille en nyt pääse kun ei ollut varaa maksaa kuukauden jäsenyyttä joten täs joutuu kuukauden lusmuilee. No kai mä kestän kun olen kuitenkin käynyt koko talven salilla.

Joku työ haastattelija soitti ja kysyi että olenko mä vielä työtön ja haluunko töitä ja kun vastasin joo, nii se löi luurin kiinni. Sanoi viisiin soittavansa uudestaan. Eipä tonne ulos hirveesti kannata lähteä.

Niin sanotaan että jos ei yksin osaa pitää hauskaa, niin ei sitä osaa pitää ryhmässäkään. Jos et yksin osaa pitää hauskaa, niin olet taakka muille, koska heidän harteilla on sinun viihdyttäminen. Ei sellaisen kanssa monet jaksa aikaa viettää.

Kyllä sitä yksin voi tehdä vaikka mitä. Turha jatkuvasti kaatua ajatukseen että olisi se ryhmässä kivempaa. Tee silti, vaikka olisikin. Mene nauttimaan niistä tekemisistä.

Itse olen yksinäinen mutta tekemistä on niin paljon ettei päivässä kerkeä edes kaikkea tekemään. Ei tässä edes kerkeä ajattelemaan että olisipa muita ihmisiä.

Mene ihmeessä vapaaehtoistyöhön esim vanhuksia ulkoiluttamaan ,saat olla ulkona ja työtä piisaa!!!!

TEHKÄÄ NÄIN Menkää Veikkauksen sivulle ja pelatkaa kenoa sokkona " siis kenorivi valitaan sokkona ja ensimmäinen numero rivistä myös,,, panos voi olla 50 senttiä - jopa 5-10 e Loput numerot kannatta koneen arpoa Vielä ehdit päivä arvontaan !!

Kesällä yksinäisyys korostuu. Kesä on kuitenkin aoikaa jolloin olisi hienoa tehdä kaikenlaista ja käydä erilaisisssa paikoissa ja tapahtumissa. Harmi vaan että yksin kaikki tämä on moninkerroin tylsempää.

Itselläni on nyt toinen yksinäinen kesä aluillaan. Ahdistuin jo huhtikuussa kun alkoi kummitella että tulee toinen yhtä paska kesä putkeen. Viime kesänä linnoittauduin sisälle. Otin silloin tällöin kännit, katselin leffoja ja pari kertaa kävoin festareilla, mutta niihin minulla oli sentään seuraa. Muutaman kerran olin aikeissa lähteä sosiaalisiin tilanteisiin ja -paikkoihin, mutta en saanut yksin aikaseksi.

Nyt näyttää siltä että ettei minua ole vieläkään kukaan hyvä nainen noukkinut talteen, joten tällä mennään. Tänä kesänä olen jo rohkeampi. Olen käynyt jo yksin uimarannalla, pyöräilemässä (useinkin), konserteissa jne yksin. Eipä se oikeastaan ole edes kauhean tylsää. Toki esim. ravintolan terassilla tulee helposti juotua enemmän alkoholia kuin seurassa, koska et juttele kenellekään, jää enemmän aikaa juoda. Sekään ei ole hyvä asia pitemmän päälle.

Mulla tahtoo mennä kesäpäivät tumputtaessa,se on ihan kelvollinen hobby ,jos ei seuraa ole

Yksinäisyys: ei voi toisen kanssa lehteä lukea, ajatuksia vaihtaa, peittoa jakaa.
yksin vaan itsellensä murjottaa.
Vaan onneksi yksin saa kylkeä kääntää milloin vaan toista tönimättä,herättämättä.
Kaikella kaksi puolta se muistaa koittaa pitää.

Ei ole ketään kenen kanssa puhua? Jos et asu aivan korvessa, niin mene ihmisten ilmoille ja PUHU. Jos äidinkielesi on suomi, niin ei pitäisi olla vaikeata sen puolesta.

Ei voi vain odottaa, että joku muu tekee aloitteen. Ole sinä se, joka aloittaa. Kirjastot ja ulkoilu on ilmaisia. Ei rannalla ole välttämätöntä olla auringossa. Etsi varjoa. Jos ei löydy, vaihda rantaa. Tutustu toisiin lähiöihin, vai tunnetko jo kaikki?

Älä katso ikää eikä ulkonäköä. Tartu tilaisuuteen. Ilahduta juttelemalla vaikka ikäihmiselle. Älä ole itsekeskeinen. Et tiedä mitä hyvää siitä seuraa, että olet rohkea ja teet aloitteen keskutelulle. Mummo voi tuntea viehättävän nuoren, joka myös on seuraa vailla.

Pahinta on jäädä omaa napaa tuijottamaan ja valittamaan. Hymyile muille. Ole ystävällinen ja auta muita jos/kun voit.

Vaikka kärsii yksinäisyydestä, ei se tarkota että ei vois tehä mitään. Neljän seinän sisältä vaan ulos liikkumaan. Itse käyn salilla n. 3 kertaa viikossa, sekä lenkkeilen ja harrastan joukkueurheilua. Ei voi koskaan tietää ketä tapaa, kun lähtee ulos vaikka terassille istumaan tai muuten vain liikkumaan. Kirjastot on myös mukavia paikkoja yksinäiselle, luettavaa riittää joka lähtöön ja eikä tarvii yksin kämpillä ihmetellä.

Tämä on takuulla viimeinen loma jonka pidän.
Otan seuraavat lomat rahana käteen. Sama kai se on olla töissä 8h, kyllä sen työpäivän jäljelle jättämän ajan kuluttaa helpommin kuin koko päivä yksin.

Juuri tämän takia kesällä alkoholinkäyttöni karkaa aivan käsistä. Humalassa pystyy lähestymään ostarin penkeillä istuvia ihmisiä. Kämpässä muutenkaan viihdy, kun aina kesäisin sisälämpötila yli 30 astetta!

Miten se olisi pieni piristys sinulle yksinäinen,ota vaikka jonkun muotoinen sokko treffi,jos olisin vapaa ja sinä oikeata sukupuolta et kauaa yksinäinen olisi:)

Olen suurimman osan elämästäni viettänyt yksin (vanhemmat kuolivat kun olin nuori, eikä kumppania ole millään tahtonut löytyä), mutta olen silti tehnyt kaikenlaista. Kesäisin todellakin olen päivät pitkät uimarannalla, jos siltä tuntuu tai puistossa tai pihalla istumassa ja lukemassa hyvää kirjaa tai kuuntelemassa musiikkia. Kirjastoissa käynti ja kirjojen lainaaminen on ilmaista, kunhan muistaa palauttaa ajallaan tai uusia lainat. Ja aina voi järjestää yksinkin piknikkejä, käydä erilaisissa ilmaistapahtumissa yms. Toki tuo on asennekysymys. En ole antanut sen haitata, että vieressä ei ole kumppania tai kavereita, vaan menen sinne, mihin haluan, jos haluan mennä.

En tosin viihdy enää kauhean kuumassa, joten ihan kuuminpina kesäpäivinä olen mielelläni sisällä ja viileässä.

Onpas ihmisillä uskomattomat ongelmat!! :D Tää on niin tyypillistä suomalaista pessimismiä.. aina joka asiasta valitetaan ja tulee ongelma.

Ei ihminen seuraa tarvitse tehdäkseen asioita ja toiseksi eri paikoissa tapaa ihmisiä vaikka kuinka. Itse olen tutustunut ihmisiin mitä erilaisimmissa paikoissa.

Omat vinkkini mitä yksin voi tehdä kauniina kesäpäivänä.. Ensinnäkin kaikenlaista liikuntaa. Rullaluistella tuntitolkulla. Pyöräillä oikein pitkä ja mahtava lenkki.. mukaan voi ottaa vaikka eväät ja uikkarit ja pysähtyä rentoutumaan johonkin mukavaan järvenranta paikkaan.

Metsässä liikkuminen on kesällä mukavaa. Sitä voi mennä lähimetsään tai sitten lähteä telttaretkelle johonkin suomen lukuisista kansallis- tai luonnonpuistoista. Suomessa on aivan mahtavat maastot ja mahdollisuudet vaellusretkille.. parhaimpien reittien varrella on erämaa tupia, jossa voi yöpyä. Sekä saattaa olla sauna, jossa voi saunoa ja pulahtaa järvessä uimassa. Luonnossa irtautuu kaikesta arjesta. Keho saa liikuntaa ja mieli lepää luonnon rauhassa. Yksin lähtiessä ihminen tutustuu itseensä aivan uudella tavalla ja lisäksi silloin tällöin voi törmätä muihin retkeilijöihin. JOs omia retkeilytamineita ei ole, niin ehkä joku tuttavasi lainaa rinkkaa ja telttaa.

Ulkona voi heilutella kahvakuulaa ja osallistua puistojumppiin. Vaikka sinne menisi yksin, niin muiden ihmisten läsnäolo antaa tunnetta muitten kanssa olemisesta.

Kesällä voi myös viettää aikaa terasseilla ja erilaisissa tapahtumissa. Jos seuraa haluaa, niin seuralaisen voi pongata vaikka netistä. Netistä löytyy aina seuraa kaipaavia ihmisiä. Jos ei nyt elämänkumppania löydy, niin ehkäpä uusi ystävä.

Mökkeily!! Onko teidän suvulla mökkiä, jonne voisit mennä viettämään aikaa? Suvun yhteinen mökki on paikka, jossa voi tavata muita sukulaisia ja viettää yhteistä aikaa. Jos ei ole mökkiä ja tekee mieli saunomaan ja uimaan, niin kaupungin useat avantosaunat tarjoavat mahdollisuuden tähän. Ja saunassahan on tunnetusti helppo puhua toisten ihmisten kanssa.

Kirjasto on ilmainen laitos. Sieltä löytyy lähes kaikki kirjat mitä vaan voi toivoa. Jos tykkäät lukemisesta, niin se on kiva tapa viettää aikaa. Lukemisen voi yhdistää auringon ottamiseen.

Jos on kauhea rahapula, niin voisitko tehdä jotain saadaksesi lisärahaa? Tarviiko joku lastenhoito, siivous tai jotain muuta apua, jonka voisit mennä tekemään ja näin ollen ansaita lisärahaa. Työttömälle jo muutama satanen kuussa parantaa huomattavasti elämänlaatua.

Pikkusiskoni on 29 vuotias ja hän on reissannut YKSIN vaikka missä!! Hän oli YKSIN Australiassa ja aasiassa 2,5 vuotta. Hän reissasi sekä teki erilaisia töitä, mitä sattui saamaan. Pikkusiskoni lähti YKSIN Columbiaan ja oli siellä 1/2 vuotta. Hän lähti YKSIN lappiiin. HÄn lähti yksin Espanjaan ja Teneriffalle. Tässä oli joitakin paikkoja minne hän on mennyt YKSIN. Matkoillaan hän on toki tutustunut moniin ihmisiin ja kokenut kaikenlaista, mutta pointti on se, että hän on tehnyt nämä kaikki YKSIN!! Hän kokee, että yksin on kaikkein kivointa mennä, koska silloin voi toteuttaa itseään täysin haluamallaan tavalla. Hän on oppinut nauttimaan älyttömästi omasta seurastaan ja lähtiessään kokemaan asioita yksin.

Miten voi olla niin vaikea yksinäisten tavata toisiaan ja olla vähemmän yksinäisiä??? Jokaista itsensä yksinäiseksi kokevaa varmaankin kiinnostaa uusien ihmisten tapaaminen kunhan nämä uudet ihmiset eivät ole mitään äärimmäisen negatiivisia kaiken vihaajia. Tässäkin ketjussa on vaikka kuinka monta yksinäistä. Varmasti löytyy myös suhteellisen lähellä toisiaan asuvia niin että tapaamiset ovat käytännöllisiä.

Olen homomies ja en itsekään keksi juuri mitään tekemistä käseisin. En tykkää olla ihmisten seurassa juurikaan. Tahtoisin mennä luontoon kävelemään, mutta nykyisessä asuinpaikassani (ulkomailla) olisi taivallettava "vuorelle" semmoista nähdäkseen. Kaikki kaupungit ovat niin aidattuja ja organisoituja. Ei ole muuta kuin osoitetut puistot ja ne yleensä täynnä metelöiviä kakaraperheitä, hyhhyijää.

Onneksi sentään kävin miesystävän kanssa toissailtana italialaisessa ravintolassa syömässä ja jäätelöllä. Sitten kävimme katsomassa musikaalin.

Nyt lähtee viikon patikkalomalle kavereineen. Sinne en olis voinut mennä kun on työtä ja vierastan sen kavereita. Vain me kaksi riittää mulle seuranpidoksi. Jään yksin, mutta sama tuo, saan ostaa herkkuja ja ryypätä viiniä - äijäkaveri kun paheksuu mun syomalaista alkoholinkäyttöäni - ihmettelee että noinko tosiaan, kun kerron että (melkein) kaikki siellä finlandissa näin juo.

Tänä kesänä olen tosin aikonut matkustaa toiseen maahan tapaamaan ainoaa ystävääni, joka on heteromies, kun aika ja raha antaa myöten.

Kyllä tässä joutuu ja on joutunut olee ihan yksin kesät talvet, joulut ja uudet vuodet monia vuosia. Voisi olla parempi kuolla pois kun ei kukaan minusta tykkää.

Voisit etsiä töitä vaikka kesän jälkeiselle ajalle

Olen jumissa kotona. En saa lähdettyä minnekään! Rahaa ei ole bensaan että pääsis ihmisten ilmoille, eikä tuossa helteessä voi edes lenkkeillä. Koko päivä mennyt masentuessa. En saa aikaiseksi ja se masentaa lisää. Koitan tiputtaa paria kiloa, ja siten yritän olla syömättä ahdistukseen, v*itutukseen, turhautumiseen ja yksinäisyyteen. Taloyhtiön nurmikolle ei saa mennä itseään ruskettamaan. Hieno ja iso piha-alue, mutta noi taloyhtiön "emme-kuole-koskaan" -vanhukset eivät anna käyttää sitä! Eikä tuolla kivaa olisikaan, kun tietää 30 eläkeläisen kyttäävän nenä kiinni ikkunassa "no nyt se astui nurmikolle" ja "hyi kamala mitä sillä on päällä!" (tai ei ole...)). Ja hetken kuluttua soittaa talkkari ja valittaa valituksista.

Elokuvissa ei tule mitään sellaista mitä en olisi jo nähnyt tai mitä haluaisin nähdä.

Työhakemuksia olen väsäillyt taas, vaan eipä ole mistään mitään kuulunut.

AARHG!!!

V*ttu, käyn katsomassa loppukuun ruokarahoilla jonkun jo näkemäni leffan, hermo menee!

Jos joku vielä ehdottaa rannalle menoa, voi tapahtua rumia. Palasin juuri kolmen tunnin paahteesta ja siinä yhdelle päivälle tarpeeksi tässä iässä. Mukavaa oli. Nyt lepäilyä tuulettimen viilentäessä ja samalla sunnuntaista Avaruusromua kuunnellen.

hakekaa kaveria senssisivuilta , suomi24 treffeiltä , e-kontaktista jne .

kyllä sieltä löytyy kavereita joka lähtöön .... reilusti ja rehellisesti sinne vaan ... :)

JOTENKIN

Tähän pulmaan olen itsekin yrittänyt etsiä ratkaisua älypuhelinsoftista. Lähes kaikki seuranhakuun tarkoitetut ohjelmat ovat suunnattu deittailua varten. Jotkut urheiluohjelmat tarjoavat mahdollisuuden löytää lenkki tai pyöräilyseuraa.

En kuitenkaan ole löytänyt ohjelmaa minkä perusteella voisi löytää kiireettömiä yksinäisiä ihmisiä jotka uskaltavat tutustua ventovieraisiin ihmisiin muissakin merkeissä. En tiedä onko netissäkään mitään palvelua mistä voisi kartan perusteella löytää ihmisiä joilla tietyt kiinnostuksenkohteet.

Itsekin joitakin vuosia sitten harmittelin vähän vastaavaa asiaa. Sellaista vähän yksinäistä haahuilua olivat monet kesät.

Nyt kun tilanne on täysin toinen, on kumppani ja lapsi huollettavana, hieman kaipailen niitä vapauden aikoja, jolloin saattoi mennä ja puuhata kesällä melkein mitä vain.

Tuo "kaikki on niin kallista" on vain tapa siirtää vastuuta pois itseltä. Yleensä parhaat asiat ovat ilmaisia tai halpoja. Esim. hyvällä säällä on mukava tehdä polkupyörällä pitkiä retkiä ja pysähtyä välillä uimarannalle lököttelemään. Tai huonolla kelillä voi mennä kirjastoon moneksi tunniksi lukemaan.

Tietty yksinäisyys voi olla vaikeampi asia voitettavaksi, mutta ainakin nainen löytänee helposti kohtuullista seuraa. Eikä seuralaiselle ole pakko antaa, jos ei tahdo.

Mä olen alkoholistin avopuoliso ja mies lähti taas juomaan. Olen sairastunut ja kokonaan ilman tuloja. Yleensä mies on useamman päivän hukassa ja puhelinkin on pois päältä. Mä olen yksin ja lisäksi pelkään, että mies tulee raivoamaan kotiin.
Mulla on ystäviä, mutta ne eivät ole vapaita tulemaan illlalla mun seuraksi ja kun on alkoholisti mies, niin ei meillä muutenkaan oikein ketään kylässä käy.

Aikaani kulutan lenkkeillen, pyöräillen, joskus käyn jonkun ystävän luona, lueskelen, vähäsen katson TV:tä ja täällä koneella jonkin verran.
Mulla on kyllä perikunnan mökki, missä voisin olla, mutta ei siellä yksin ole kivaa. Joskus haaveilen, että minulla olisi mukava miesystävä, jonka kanssa voisimme tehdä yhdessä asioita. Joskus ajattelen, että meneehän se elämä näinkin eteenpäin.
Tiedän kuitenkin, että jotain mukavaa minulle vielä tulee eteen ja pääsen elämässäni eteenpäin.
Voimia kaikille yksin olemiseen ja pieniä onnenpisaroita matkaan, ei menetetä toivoa!!!

Itsellä melkeinpä samat fiilikset. Tuntuu että kesä vähintään tuplaa yksinäisen fiiliksen.
Eipä sitä mitään erikoisia tule yksin tehtyä. Tämän päivän kohokohta taisi olla amppari jätski kaupan kulmalla.. heh :)

No ihan samalla tavalla se yksinäisen elämä sujuu kesällä kuin muinakin vuodenaikoina.

Ei kesä ole mikään poikkeus, tietty kesällä voi mennä uimarannalle, olla ulkona enemmän kun ei tarvi palella, talvellakin voi ulkoilla kun laittaa asianmukaiset vaatteet yhtä lailla kun kaatosateessa tai lumipyryllä.

Voit tietty kuvitella että nyt ei ole kesä ja teet niitä asioita joita teet muulloin kuin kesällä, kuitenkin niitä asioita joita voi kesälläkin tehdkä.

En alun alkaen ymmärrä koko kysymystä.

Mutta tällä keskustelupalstallahan 90% aloitetuista keskusteluista on sellaisia jotka on täysin turhia, aloitettu vain huomion herättämstä varten etc.

Toki on parempi purkaa patoutumia tänne kuin mennä ulos potkimaan näyteikkunoita, särkemään pulloja ja pahoinpitelemään sivullisia :=)

Rakastan mattojen pesua, pesen ystävienikin matot, samalla aurinko voi ottaa minua.. :) Mattopaikalla tapaa myös mielenkiintoisia ihmisiä.
Sateella sitten kirjastoon, kahville, kirpputorille, raveihin.. polkupyörällä tietenkin vaikka matkaa hieman olisikin. Vaihtovaatteet muovipussiin :)

Kirppariltakaan ei tule liiaksi roinaa mukaan, kun pyörällä kulussa..

Miten te muut, jotka olette tosiaan oikeasti yksin. Tuolla kovasti hehkutetaan, miten ihanaa mennä rannalle yksin, konserttiin yksin, ulkomaanreissulle yksin. Hitto vie, ainoat paikat mihin kehtaan mennä yksin, on kauppa, apteekki ja kirjasto. No, en mä muualla oikeen edes käy.

Miten on, onko teistä muista hienoa mennä istumaan rantsulle iloisten ihmisten keskelle yksin? Mä en pysty, tulee vielä yksinäisempi olo. Yksin itseni kanssa ei ole niin orpoa. Mä joskus kaupassa tervehdin jotai vanhuksia ja jään juttelemaan, et tiedän olevani olemassa. Olen hirveän ujo ja pidättyväinen. Muhun ei vaan kesästä iloitsevien nauru tartu. Pahinta ois mennä yksi ravintolaan, ei pysty.

Voi ihme kumma noita ihmisiä jotka ei halua olla yksin. Mä nautin yksinolosta kuin hullu puurosta, mutta kun aina joku "kaveri", naapuri tai sukulainen tulee häiritsemään. Tykkään lukea ja kirjoitella ja touhuta yksinäni puutarhassa ja tehdä mitä vaan silloin kun huvittaa. Lähteä vaikka keskellä yötä koiran kanssa lenkille.
Nauttikaa ihmiset yksinolosta.

En lähtenyt leffaan vaan jäin kotiin syömään kaappeja tyhjäksi ja katsoin dvd:lta Bridget Jonesia. Mun nyksä on samanlainen komea lipevyys kun Daniel Cleaver. Juoksee maailmalla soiro ojossa ja kertoo mulle satuja, tosin eipä ole viime aikoina paljoa näkynyt eikä kuulunut. Kun joku hoito menee mönkään, sitten kelpaa munkin seura taas hetken aikaa. Mua ei vaan enää jaksa kiinnostaa. Mun elämästäni puuttuu Mark Darcy!

Taidanpa katsoa jatko-osan perään.

No nyt sitten alkoi ukkostaa laiskasti. Kannatti toivoa sadetta ;-)

Jos lähistöllä on frisbeegolf rata niin osta kiekot ja lähde heittämään.

Helposti tulee parin tunnin rutiini päivään ja siellä saa uusia puolituttuja. Ja oikeitakin tuttuja.

Ota tavoite kehittää itseäsi missä tahansa harrastuksessa tai vastaavaa.

Elämässä sisältöä voi olla vaikka pullojen kerääminen.

Mä olen kyllä töissä, mutta kaikki vapaa-aikani menee aina yksin. No ok, käyn kuntosalilla pari kolme kertaa viikossa..tosin nyt helteellä ei kyllä ole tullut käytyä. Kämpillä kattelen telkkua, pelaan konsolilla, luen, nukun. Siinäpä se. Arki menee aika hyvin töissä, mutta illat ja viikonloput ehkä rankimpia. Yksin olen aina elänyt, en koskaan kenenkään kanssa. Seurustelin elämäni ensimmäisen ja toistaiseksi viimeisen kerran 7-vuotta sitten. Sitä ennen ja sen jälkeen olen aina ollut täysin yksin ilman minkäänlaisia suhteita. Kavereita mulla ei ole ollut 10 vuoteen. Mitä nyt pari tekstiviestikaveria aikaisemmalta paikkakunnalta missä asuin.

En kyllä osaisikaan elää enää tässä vaiheessa toisen kanssa. Olen kaiketi puoliksi omasta tahdosta valinnut yksinäisen elämän. Elän yksin loppuun asti. Parisuhdetta / vaimoa on tässä maailmassa mahdotonta enää nykyaikana löytää. Seksin ylikorostaminen on tappanut aidon rakkauden ja romantiikan. Minä en siihen härdelliin aio osallistua. Kiitos ei! Mielummin yksin, jos kerran on mahdotonta enää saada aitoa rakkautta. Se siis on mahdotonta. Joten yksin mennään.

Mutta joo. Elämä menee mulla aina näin. Yksinäisyys on normaalia. Väilillä aika rankkaa, mutta usein ihan leppoisaa. Varmasti olen tooodella tylsä ihminen monien mielestä. Mutta mitäpä siitä. Näillä mennään.

Voimia kaikille yksinäisille, myös aloittajalle!

Kun lomat alkaa, niin: mökillä touhutessa, pyöräilessä (useamman päivän reissuja pitkin Suomea) ja kirjoja lukiessa. Jos saisi vielä elopainoa pudotettua n. 5 kg, niin pääsisi ihannemittoihin. En ole varmaankaan niin yksinäinen kuin monet tänne kirjoittavat, vaikka en ole seurustellut useampaankaan vuoteen ja kavereita näkee (jos näkee) ainoastaan viikonloppuisin. Kesälomalla yritän aina rentoutua ja elää spontaanisti päivä kerrallaan, kun työssä tulee sen verran paskaa käteen joka arkipäivä.

Aurinkoista kesää kaikille!

Olen kuullut eliittikumppani.fi:stä, sinne vaan suomalaisia Seppoja viehättelemään! Kyllä ne kesäpäivät siitä sitten rannalla kuherrellessa kuluvat!

Hmmmm... jospa et surisikaan sitä, mitä kaikkea yksin ET voi tehdä, vaan mitä olet vapaa tekemään? En tiedä millaisissa puitteissa elät, mutta jo fillarin omistaminen avaa paljon maailmaa, sillä pääsee vaikka luontoon. Muovikassi käy eväsrepusta voikkarille ja kraanevesi on aivan hyvää janojuomaksi.
Meidän kaupungissa jaetaan tiedote jossa luetellaan ilmaistapahtumat, niitä on paljon.
Kirpputoreja on kiva kiertää ja jos omaa roinaa on, myymällä voi tienatakin. Meillä jotkut nuoret ovat laittaneet ilmoituksia tolppaan nurmikon leikkuusta, koiranhoidosta yms. mutta en tiedä oletko nuori.
Kun itselläni oli oikein tiukkaa, tein siitä niin hauskaa kuin mahdollista oli ja kilpailin itseni kanssa, miten saan kaiken mahdollisimman halvalla, siinä kului aikakin kivasti ja tietty fillarin renkaatkin. Torimyyjiltä sai tosi halvalla vihannesten "pohjia" torin sulkemisvaiheessa.
Olin paljon liikenteessä ja juttuseuraa löytyi, muutama hyvä ystävyyskin alkoi sinä
aikana kun elämä oli eräällä tavalla kaikkein kurjinta.
Koeta palauttaa iloisuus ja ajattele raikkaasti, hommaile asioita joita et ikinä ennen ole kokeillut! Kyllä sinä pärjäät!

Ajattelin heivasta sen yksinäisyyden tunteen sinne missä pippuri kasvaa, käydä töissä, vapailla hipsasta kaupungille syömään jädeä puistoon ja silmäilemään niitä vähemmän vaatetettuja kesäkisuja, salakavala lepakko iskee silmänsä ties kehen. >:3
Tai uimarannalle.
Tai kiertelemään kaiken maailman pöpelikköjä ja rantakallioita.
Mitä nyt mieleen juolahtaakaan, kunhan nyt jossain haahuilee.
Kotiin on turha jäädä jurputtamahan, siitä mitään hyötyä ole kenellekään.

Koettakaahan muistaa se, että joillakin voi olla sairauksia, vammoja ja/tai kipuja, jotka rajoittavat menemistä ja tekemistä. Sellainenkin voi aiheuttaa erakoitumista. Pitäkäähän siis suutanne soukemmalla, kun ryhdytte paatoksella yllyttämään toisia kaikenlaisiin (fyysisiin) aktiviteetteihin. Kyllähän sitä rullaluistelisi ja olisi alati menossa, mutta...

jos me kaikessa otamme huomioon kaikki mahdolliset vaihtoehdot, joita eri ihmisillä voi olla riesanaan, emme voi kirjoittaa mistään? Aloittaja ei tuonut esiin muita elementtejä kuin yksinäisyyden ja kykenee ainakin uimarannalla käymään jollain konstilla.

Miul on tekemistä vaikka oon yksin. En oo pelänny yksin oloa ja se ei ole vaivannut minua kuin hiljaisina hetkinä.
Pidän pientä puutarhapalstaa ja siellä on mansikkaa, perunaa, nauriita, herneitä, yrttejä ja porkkanaa. Nyt v-loppuna pistän matti myöhäsenä palstalle kasvamaan nuo mainitsemani jutut. Saatan jopa kokeilla vesimelonia ja maissia ensivuonna.
Sitten on tuo kalastus- ja eräjutut. Niihin uppoaa aikaa ku lähtee soutaen saareen kärkkärin paistoon ja samalla voi kalastaa, jos vaikka sielt jotain nappaisi.
Eipä oo tylsää kun luonnosta nauttii ympäri vuoden. Mut kyl mieki rakkautta, kosketusta ja hellyyttä kaipaan.
Yhteenvetona voi sanoa et teen kaikkea sitä mikä minua kiinnostaa ja jaksaa innostamaan eteenpäin.

minä olen ollut naimisissa 31v ,nyt on lapset omassa elämässään ja lapsenlapsiakin jo on ,mieheni kuoli 7v sitten ,nautin elämästäni kun vielä voi työssä käydä ,ja saa olla uskomassa ja käydä seuroissa ,kyllä jokainen elämän vaihe on rikas ja erilainen Hyvää kesää kaikille

Täällä ja yksinäinen ihminen,just raha ongelmana,kun kaikki menee laskuihin,vuokraan ym.en ole kyllä sisällä hyvällä ilmalla,lähden lenkille,pyöräilemään pitkiä lenkkejä,muuten pää sekois!

Minä puolestani laitan venettä.. hankin sellaisen vanhan ison työleirin.. vaikka joka ilta voisin puuhastella siellä, tekeminen ei lopu (ikinä). Laiturinaapurien kanssa tarinoidaan vähän. Välillä jään yöksi veneelle, viime yönkin nukuin siellä. Yksinäisyyteen tottuu yllättävän hyvin, ja ainakin minulla on aina ollut tarve päästä yksinäisyyteen välillä, myös suhteessa ollessani. Moottoripyörä on ollut sitä varten, ja nyt on vene sitä varten. Tuo vene on siitä hauska, että ei tarvitse kuin vetää sivuovet kiinni ja menee peräkajuuttaan niin saa olla luonnon lähellä kaukana ihmisistä, kaupungin keskustassa. Aallot kuitenkin keinuttavat, eli luonto on lähellä. Erakkona ihmisten keskellä =)

Suo siellä, vetelä täällä.

Kun olin yksinäinen, minulla meni töissä varsin hyvin ja rahaa oli yllin kyllin. Oli vapaus tehdä monenlaisia asioita, mutta yksinäisyys ahdisti.

Nyt kun en ole yksinäinen, työura on jotenkin omituisesti mennyt kuralle ja perhe-elämä rajoittaa yllättävän paljon harrastuksia ja muita vapauksia.

Tuntuu, että kaikkea hyvää ei voi saada samassa paketissa. Asenne kai on se, joka ratkaisee.

Mikä oli sun sanoma? Yksin saat nauttia kesästä, tehä mitä haluat, mennä minne haluat. Jos siihen ukon hommaat , niin sisällä olette ettekä kerkiä makuuhuoneen akkunasta ulos katsoa.

Itellä on aikaisempina vuosina ollut paljon menoa ja meininkiä, mutta tästä kesästä taitanee tulla hiukan yksinäisempi.
Minulla olisi lippuja muutamiin rock-konsertteihin kesälle kaksin kappalein, mutta seura puuttuu. Tänään olisi tarkoitus mennä Kivenlahti Rockiin ja huomenna myös, mutta näillä näkymin yksin, kun en oo onnistunu saamaan ketään mukaan.
Ja ensi viikonloppuna onkin sitten Bryan Adamsin keikka Kaisaniemessä ja sinnekin lippuja kaksin kappalein..

En nauti.

Mukaan kirja kvanttimekaniikasta tai kiinteän olomuodon fysiikasta, tai perusfysiikkakirjakin käy. Tai sitten termodynamiikkaa. Rinnakkaisohjelmoinnin kiemurat myös kiinnostavat.

Wallanderia luin ja jalostin väritystäni taas. Luulevat kohta pakanamaan edustajaksi. Nyt lepoa varjossa.

Koko rahalla pussikaljaa ja puistoon jonnekkin puskaan piiloon ja kauheet naamat, sit huutelee sieltä "mä rakastan teitä muurahaiset!" .."jeesus on kunkku !" "oon piilossa UFOja " sit sammuu pissat housuissa ja menee kotiin aamukahville ja nauraa peilin edessä itelleen n.5minuuttia ja menee kylpyyn kumiankan kanssa,vieno hymy kasvoilla, kurkut silmillä .

yksin ja yksinäinen kuin yksinänen vietää kesäpäivää siinä onkin miettimistä kun ei ystäviäkään ole lähellä ... mut onnekin on mulla koira joka kassa voi lenkille lähtee mut se ei ole selanen jonka kassa ei voi jutella selasen ystävä kun löytääs ja paree olis löytää kumppani kun lapsekin on pestä lähteneet

Juttelin parin kivan tytön kanssa päivällä. Se piristi hetkeksi. Sitten menin kotiin ja alkoi taas tympiä. Tuli sadekuuro, jonka aikana istuin netissä.

Ajelin tyhjälle uimarannalle sateen jälkeen. Uin kalojen seurassa pari tuntia ja ajelin kotiin. Tätä tää on. Onneksi on kesä ja pääsee uiman vaikka pari kertaa päivässä.

Talven tuloa odotan kauhulla.

Ostin simmarit se on ensiaskel uimaan menon.Seurasin kaupassa komeaa miestä kuten toisinakin päivinä joissa katse lepäsi.kannan painavaa ostoskassia,miehiä ohittaa.ei kellään ole mielessä alkaa tutustua ja ojentaa väsyneelle yksinäiselle käden.kaikilla on kiire jonnekkin.Kukaan ei osaa pysähtyä kenenkään luo. kuljemme päivästä toiseen toistemme ohi tietämättä toisistamme.Silti toivotaan kunnes elämä päättyy.huomaan että jos minua sattuu joku tuijottaa silmät kiimassa ne on sairaan likasia ikäloppuja ällöttäviä spugeja jotka ei ymmärrä parisuhteesta mitään.ota siinä sitten kontakti.ei kiitos.ennen jatkan näin en tyydy huonoon.liikun paljon mutta olen vaan huono näissä.mutta tänään näin todella paljon miehiä taas.

rauhassa

Tälle päivälle on ainakin luvattu melkoisen reiluja sateita. Siivota pitäisi, maanantait muutenkin ollut yleensä viikkosiivouspäiviä. Helposi käy niin, jos kämppä on kovasti sekaisin, on mielikin sotkuinen. Siksi pidän jonkinlaisen järjestyksen täällä, vaikka välillä voi vähän "rempsahtaa" se siisteyspuoli.

käyn huorissa.

Enpä oo vielä siivonnut. Tuli kateltua aika pahoja painajaisia taas muutama tunti. Ja nyt menee hetki niistä palautues. Ehkä tää ei varsinaisesti ole kauniista kesäpäivästä "nauttimista" :)

Itse sain onneksi siivottua eilen, vaikka aloitusta tunteja vetkutinkin. Helteillä en jaksanut, joten tuli se viileämpi ilma hyödynnettyä. Samalla joutilasta rojua parvekkeelta varastoon.

Hienoja kirjoituksia täällä. Vietän myös päiväni yksin, töissä toki tapaan ihmisiä. Nyt olen tapaturman takia sairaslomalla ja tää yksinäisyys korostuu. Tein pitkiä haahuilulenkkejä kun oli kaunis sää, tuli rakkoja jalkoihin ja nyt pitää niitä parannella. Olen tottunut yksinoloon mutta kyllä sen tuntee sisällä että laumaeläi ihminen on, silmä lepää usein miehissä mutta yleensä ne miehet eivät ole yksin.

Jos mies on kauhean vaativa millaisen naisen huolii niin valikoima on aika vähissä, sama toisinpäin tietysti.

Juu ei ihminen joka ei ole ollut yksin tajua mitä se on. Jos taustalla on ikäviä kokemuksia perheestä voi yksinolo tuntua kuitenkin paremmalta vaihtoehdolta.
Itse pidän välillä yksin olosta ja välillä kärsin siitä. Ulkopuolisten odotukset ahdistavat.

me yksin.

No, siinä se kesä menee. Samanlailla kuin ennenkin. Toisaalta helteet on kivoja, mutta itse pidän kuitenkin enemmän viileämmästä säästä, joilloin jaksaa kävellä ja pyöräilläkin.
Välillä tulee surullinen olo, kun näkee ihmisiä joilla on iso porukka ympärillä ja itsellä ei ole juuri ketään. Ikävät muistot vainoaa myös välillä. Ja se luottamus ihmisiin on aika heikko, vaikka tutustumis haluja onkin.Välillä on ulkopuolisuuden tunne. Olen jotenkin aika erilainen kuin muut ja on vaikeaa löytää samanhenkistä seuraa.Haluaisin vielä joskus piristää jonkun ihmisen elämää. Tuntuu nuoruus jotenkin menevän hukkaan ja enkä pysty puhumaan suoraan lapsuudenkavereille, joilla menee niin hyvin. Täytän kohta jo 20 vuotta ja yksinäiset synttärit tiedossa Sen tiedän, että muutos on tultava sillä tämä ei ole sitä "kunnon" elämää. Ja olen kuitenkin aika sosiaalinen ihminen, kun ensin tutustutaan. Kiva, että on nyt ihan hyvä fiilis vaihteeksi.

Hyvää kesää kaikille yksinäisille :) Ja kaikille vaaleahiuksisille miehille hali

Trollaan ihmisiä suomi24:ssä 24/7
senkin penis...

hehee kiitoksia nimim. "en koskaan luovuta" sillä olen vaaleahiuksinen mies. Jaa mitäs tähän kesäpäivään? pesutupahommia. Puhtaat vaatteet loppumassa. Olutta myös. Illasta en tiedä mitä tapahtuu.

Kuten oon kertonut että mulla on se 1 ihan kiva ystävä, jota voin nähdä. Nyt tulee kyseenalaistajia tietenkin kyselemään mitä mä teen näillä palstoilla. Olen täällä koska mulla on mielenterveyden ongelmia ja tunnen itseni usein kotonani yksinäiseksi, ja haluan vaihtaa kokemuksia ja ehkä tutustuakin. Olen saanut ammattiapua paljonkin mutta rohkenisin väittää ettei samaan aaltopituuteen pääse kuin toisen psyykeongelmista kärsivän / kärsineen kanssa.

Vähän kyllä jänskätti rekisteröityä tänne ja alkaa kirjoittelemaan. Vaikka olen aiemmin vähän taustalta vakoillut näitä juttuja. Mutta kun kuullut kaikkea suomi24 = suoli24 juttuja jne... naisviha täällä välillä pistää harmittamaan ja satunnaiset rekisteröimättömät, suoranaiset trollit. Mutta kun ei niille anna liikaa painoarvoa, niin kirjoitustenne joukosta voi poimia omaankin elämään sovellettavia asioita, tai jakaa jotain omista kokemuksistaan.

Toisaalta mulla on paljon. Se ystävä, ei vakavia fyysisiä sairauksia, ja olen pitkän polun kulkenut sieltä suljettujen käytäviltä tänne yhteiskuntaan taas. Viimeinen osastohoitoni tapahtui vuonna 2009 ja enää en aio mennä.

Mutta matkani on kesken...

Alright. Pyykit pesty, kämppä siivottu, olutta juotu. Kuulen kaupungin kutsuhuudon. Lähden sinne pimeille sivukujille mistä äitinne teitä aina varoitti. Toivon päiväänne päivänsäteitä harmaan taivaan läpi (ainakin Turussa melko synkänpuoleista)...

http://www.youtube.com/watch?v=-KCBLA-fuVw

Minä poljen kohtpuoliin fillarilla Sellon kirjastoon lukemaan miesten lehtiä. Kesäloma meneillään.

sdgsssgdsgsdg kirjoitti: Tuo Snoopin höpösavu ei sitten ainakaan tee hyvää psyykelle jos on ennestään ollut ongelmia sen kanssa. Tuli vaan mieleen :D Muuten ei toki pahaa sanottavaa bajasta löydy.

No joo. En tiedä mihin ongelmilla viittasit, ongelmia psyyken suhteen vai savujen... mutta joka tapauksessa mulla on omat tapani olla tällä planeetalla. Oli joskus kovien huumeiden kanssa oikeita isoja ongelmia, mutta mä lopetin ne kaikki 2009. Mutta enpä täällä nyt enempiä näistä huutele ettei mene viestit poistoon, yksi koko ketju jo poistui jossa joku jutteli kannabiksen masennusta parantaviin voimiin. Eipä siinä mittää.