Olen 21v jamppa ja tunnen olevani päätepysäkillä. Käyn tällähetkellä duunissa joka ei todellakaan ole alaani, rahaa on vain jostain saatava. Lähden kesällä suorittamaan asepalvelukseni loppuun joka jäi kesken toissakesänä terveydentilani vuoksi. Terveyteni on kuitenkin kunnossa. Olen koulutukseltani ylioppilas ja tiedän mitä alaa haluaisin lähteä opiskelemaan. Kuitenkin tunnen olevani jo elämäni päätepysäkillä, lukioaikaiset kaverini suorittavat jo opintojaan loppuun ja tunnen että itse en saa mitään aikaiseksi. Opintoihin hakeminen pelottaa sillä en kuitenkaan pääse opiskelemaan alaa jonka tunnen olevan suuri kutsumukseni.. Ja vaikka pääsisinkin 3-4 vuotta tuntuu koulussa pitkältä ajalta.. Onko elämäni jo sen jälkeen mennyt ohi? Mielessäni on kuva, että olen jo sen jälkeen niin vanha, että oliko elämä jo tässä. Tuntuu kuin olisin jo tieni päässä.. Auttakaa ihmiset en tiedä mitä tässä tilanteessa pitäisi tehdä! Kiitos niille jotka viitsivät vaivautua
Hukassa
hukassa3
285
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Tunnen ihmisen, joka aloitti yliopisto-opinnot lähes nelikymppisenä, valmistui neljävitosena.
Miksi vertailet itseäsi lukioaikaisiin kavereihisi. Ei elämä ole lukiota eikä kurssimuotoista, joka pitäisi suorittaa tietyssä ajassa. Jokaisella on oma polkunsa.
Kuule olet erittäin sopivassa iässä aloittamaan opintojasi ja elämää. Tuollaiset neljä tai viisi vuotta eivät merktise mitään. Nykyään monet vaihtavat montakin kertaa ammattia elämänsä aikana. Olin täyttänyt 50 vuotta kun itsellenikin ehdotettin vielä yliopistokoulutusta, kun jouduin luopumaan työstä tapaturmasta jääneen vamman vuoksi.
Älä vertaa itseäsi muihin ja ei tämä elämä ole kilpajuoksua toisten kanssa .... älä lähde orvanpyörä imuun.
Monet etenevät asteittain kohti päämääräänsä ja unelmien ammattia, pyrkivät montakin kertaa opiskelemaan toivottua alaa, toiset voivat edetä kartuttamalla ensin tatojaan opiskelemalla ammttia sivuavia juttuja ja olemalla hanttihommissa alalla. Kyllä esim. sairaala-apulainen oppii ja saa näppituntumaa ammattiin vaikka ei teekkään vielä itse toimenpiteitä.