onko parempi hankkia näin ensikoiraksi valmiiksi koulutetun aikuisen sakemannin joka osaisi perus asiat kun että hankkisi pennun? minusta tuntuu että olsi jollain lailla paremi ostaa aikuinen. Mitä mieltä olette?
aikuinen vai pentu? ekaksi koiraksi
ensikoira
14221
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 14
Vanhimmat
aikuinen ehdottomasti. paljon helpompaa ja opitte koko ajan koiran kanssa toisiltanne kun koirakin jo osaa kaikenlaista.
Palstoilla näkyykin olevan kotia vailla olevia sakuja ja varmasti kasvattajillakin on tiedossa muutamia. Eli rohkeasti aikuinen ja koulutettu kotiin, annat myös uuden mahdollisuuden kodinvaihtajalle :)
Kaikki ei ole ongelmakoiria vaikka ovatkin aikuisia. ;)
Aikuinen ja narttu mielellään,meillä eka saku oli 5kk ja narttu joka otettiin ekaksi..
Ja kaikki meni hienosti ,niimpä sakuja ollut nyt koht`silleen 40 vuotta
Kiitos todella paljon kaikista kommentesita nyt voin jo varmana ja vakaana miettiä hankitaa lähiaikoina sakemannin :) koksa saksanpaimenkoiran haluun ja se on varma! ;)
Ostin aikuisen sakemannin ikää oli 1v ja 6kk, pitovaikeuksien takia.
En kadu, koira on itse ihanuus.
Koira on alkujaan hyvältä kasvattajalta ja koiruuteni on terve.
Ostaisin mielummin ehkä pennun riippuu yksilöstä sillä aikuinen koira on oppinut edellisen talon säännöt eikä niitä yleensä saisi muuttaa.
Koira sopeutuu kyllä ja pentukoirat ovat rasittavia pidettäviä. Paljon helpompi on ottaa aikuinen koira kuin pentu. Yhdestä pentukoiran koulutuksesta kasvatuksesta on minulla kokemusta. Ottaisin seuraavaksi koiraksi vaikka aikuisen kodinvaihtajan kuin pentukoiran.
Kyllä pentu vaatii niin paljon ,että itsekkin ottaisin vaikka vuosikkaan mielummin..
On tullut kasvatettua muutama pennusta lähtien,joku pentu on helppo ja toinen sitten se riiviö, jonka kanssa on hermot koetuksella...
Saksanpaimenkoira ei välttämättä ole hyvä valinta ensikoiraksi... Se on vaativa rotu, oli se aikuinen tai pentu. Ja aikuista koiraa jos mietit, ota tarkkaan selville sen taustat ym. sekä miksi koirasta luovutaan. Minua suomeksi sanottuna kusetettiin edellisen sakun kanssa, jonka ostin aikuisena. Ihana koira mutta kärsi tosi pahasta eroahdistuksesta, josta tietenkään myyjät eivät mitään maininneet, saati että olisivat muka tienneet asiasta mitään. Koirasta luopumisen syy oli ihan muu, isännän (muka) sairaus... Sitten kun kuoitin kääntyä heidän puoleensa ongelman kanssa, mitään apuja sieltä ei enää tullut. Olin ihan pulassa ja väsyin tuon koiran kanssa, koska sitä ei voinut hetkeksikään jättää yksin... Olin siis 24/7 sen kanssa jumissa jos en saanut ketään sitä hoitamaan. Tilanne oli tosi ahdistava ja kamala niin minulle kuin varmasti myös koiralle. :( Eli mieti tarkkaan ja ota selvää koirasta! Ja tee kirjallinen sopimus koirasta ja kannattaa kokeilla vaikkapa koeaikaa sen kanssa ensin, sopeutuuko se, ilmeneekö ongelmia ja pärjäätkö sen kanssa.. Näin teimme nykyisen sakuni kanssa. Tsemppiä! :)
Ota vaaria muista neuvoista,siihen en kommentoi,mutta jos otat kodinvaihtajan,ni pyydä valokopioita koiran pentukuvista. :) Onhan se kiva kattella minkämoinen tämä aikunen on pienenä ollut. Toisaalta neuvoisin (kommentoin kuitenkin,kautta rantain) ottamaan aikusen,jos se vaan on koulutettu,koska sillon voit päästä pelastamaan koiran piikiltä. Pentu valtava haaste,mutta itse kovapäisempänä kun mun sakupenikka (ollaan otettu yhteen rajustikin ja kokeiltu sarvia hampaita myöten) saanut sen oppimaan vetämättä mikä sakujen ikävä taipumus,ja muutenkin käyttäytymään niinkun kaupungissa kuuluukin,ja koiralla rajojen kanssa turvallinen hyvä olo. Anyway,sun kysymykseen en vastannut,mutta jotain kommentoin. Mitenkä vaan ni tsemppii sulle ja sun koiralle! :) Laitahan joskus kuulumisia tänne! Hännänheilutuksia Marvalta! :)
kiitos kaikille! :)
Itse oon ottanu ensimmäisen sakun pentuna ja olen edelleenkin tyytyväinen valintaani koska olen itse saanut kouluttaa siitä sellaisen koiran minkä tarvitsen ja haluan. Totta on että vaatii todellakin pitkäjänteisyyttä ja hyviä rautaisia hermoja koska omakin oli aikamoinen riiviö ja muistan joskus jopa miettineeni etten ikinä ota toista pentua. Eli kovin helposti ei kannata ottaa jos ei todellakaan jaksa sitoutua, itse olin koiran kanssa ensimmäisen vuoden kokonaan kotona joten oli hyvää aikaa kouluttaa. Oon kans sitä mieltä etten ottais välttämättä aikuista sakua varsinkaan kun nykyään luovutaan niin helposti koirista kun ei jakseta ja siinä vaiheessa on jo yleensä koulutuksessa menny joku pahasti pieleen ja helposti käytöshäiriöitä. Jättäisin siinä vaiheessa asian niille jotka osaavat käsitellä ongelmakoiria kuin se että koira pahimmassa tapauksessa kiertää kodista kotiin. Tietenkään näin ei aina ole mutta kannattaa olla tarkka. Koirana saku on aivan ihana ja uskollinen ja perheystävällinen hyvin koulutettuna :)
Kannattaa olla tosiaan varovainen, koska jotkut ihmiset luovuttaa "allergian" tai "pitovaikeuksien" takia koiraa, jolle toinen vaihtoehto olisi piikki. Lykkäävät vastuun ja ikävän ratkaisun toiselle ihmiselle pesten kädet koko hommasta.
Eräs tuttu otti muutama vuosi sitten lapsen allergian takia 4-vuotiaan labradorin. Ihan fiksu koira oli ja kiltti tavatessa. Veivät kotiinsa ja samana iltana koira hyökkäsi ilman mitään syytä perheen äidin käteen kiinni, kun tyhjensi astianpesukonetta. Puri oikein kunnolla. Kyse oli aikuisesta pariskunnasta ja koiriin tottuneista ihmisistä. Soittivat heti myyjille ja myyjät olivat vaan hiljaisia ja sanoivat lopuksi: "kai se sitten kannattaa lopettaa..." Ei ollut vissiin yllätys. Aivan selvästi kävi ilmi, että samaa oli tehnyt jo aiemmin, vaikka kovasti markkinoitiin lapsiin tottuneena ja kilttinä.
Tällaisia ikäviä pettymyksiä tai suorastaan huijauksia tapahtuu paljon.
Samoin kun annetaan jokin 10 vuotias koira "elämänsä loppukotiin"
Elikkä annetaan ilmaiseksi johonkin hävitettäväksi,säästytään itse ikävältä lopettamiselta.
Minusta todella typerää antaa iäkäs koira vielä johonkin vieraaseen paikkaan,se on suorastaan julmaa.