Ajatellaan, että tapahtuisi suurenmoinen ihme: juuri hän, jota ajattelet ja jota kaipaat, lukee samanaikaisesti tätä viestiä.
Mitä henkilökohtaista ja vain hänen tietämää haluaisit sanoa hänelle, että hän varmasti tunnistaa sinut ja tietää, että ajattelet juuri häntä.
Mitä henkilökohtaista ja vain hänen tietämää haluaisit sanoa hänelle, että hän varmasti tunnistaa sinut ja tietää, että ajattelet juuri häntä.
Vastaukset 228
Vanhimmat
Järjetön ikävä.
Sanoisin, että lopetetaan tyhmä ikävöinti ja aloitetaan toimimaan http://pleieri.blogspot.com/2013/04/valinpitamaton-iloinen-mies.html fiosofialla.
juuri noin.
EI SE KAIVATTU TÄÄLLÄ OLE, uskokaa jo se!!!!!!!!!!!..Älytöntä edes kuvitella sellaista.
Täällä ollaan :)
Kuin myös :)
Vaikeeta on sanoa mitää, vaikka kuin haluis olla yheyksissä. Paljon on sanottu,tosiamme sätitty. Kaikesta huolimatta hän on mielessäni,en sitä haluis myöntää, mutta näin se vaan on. Silti odotan yhtä sanaa häneltä, sitä ei ole vielä tänne tullut,tokkapa tuleekaan!!
se nyt tiedetään, ettei ole!
Vaan, mistäpä sitä oikeasti tietää, jos jotkut kaipaavat ovat sopineet foorumin etukäteen?!?
Ovelaa.
Järjetön ikävä
rakas,rakas,rakas,rakas..
Tuntuu tutulta...
yhtäkkiä muistin,miltä näytit yhdenkerran...voi,jos olisit täällä..
Fuskaat
tekisin?ei ole syytä.
molemmat fuskataan toisiamme,voiko meistä tulla mitään yhdessä sinun mielestä?mun mielestä ei voi,koska sun asiat on nyt hyvin.et sä mua tarvii.
Fuskaat, vaikka voisit, et kuitenkaan...
ja tiedät tasantarkkaan miksi ei.
mutta jos tarvitsen
saat sen minulta,kyllä sä sen tiesit,et vaan uskonut ikinä....
Kiitos, mutta et varaankaan ole hän jota ikävöin, sillä se olisi jo todellinen ihme...
varmaankaan
joka päivä.
joka päivä... mutta en silti tahdo uskoa.
sitten,minusta kyllä vaikutat mun kaivatulta,mutta ei kai sitten niin.
jos olisin kaipaamasi, niin sinulla olisi jokin vinkki jonka vain me tiedämme, tai osaisit laittaa meiliä...
ite miksen kuitenkaan tee sitä...liittyiskö jotkut parjausviestit täällä siihen?
tajutkaa jo että tekin koko ketjullien nette tunne toisianne pätkääkään.
hellekkö on pehmittänyt aivonne?
näille on ihan sama onko kolkyt astetta hellettä vai kolkyt astetta pakkasta, samaa
virttä veisaavat aina ja yhtälailla tunnistavat joka päivä milloin kenetkin.
miten se on teiltä pois,on joo helle näköjään pehmentänyt joidenkin aivot...
täällä saa myös järjissään olevat kommentoida näitä järkensä menettäneitä jos et oo sattunut huomaamaan!!
vittuukaan..
Arvasin, en ole koskaan täällä parjannut ketään. Sorry, ohi meni.
Suomi24:n kautta en halua sanoa yhtään mitään.
Olen ajatellut sinua paljon ja haluaisin tutustua..
eräälle T:lle,mutta se sen sanominen edellyttäisi sitä tutustumista.........:)
mikäs sua estää tutustumasta
arkuus :) sinun syysi ?
Kaipaan sua ihan koko ajan.
On siis sinullakin.
Pitäisikö asialle tehdä jotain?
Muistatko kun silloin sheivasin puutarhasi kesäkuntoon? Hoitaisin puutarhaasi myös tänä kesänä hyvin, huolella ja hellyydellä. Haluaistko sinä... minä haluan.
suudellaan, se on ihanaaaaaaaa
Haluan. Ei edes muttia. Vain..
et ole Hän.
Huijari.
Nim. Partaveitsen terällä
ei partaveitsellä vaan viisiteräisellä todella siistiksi joka poimu
ja pieni siisti tupsu jäi päälle
paremmin sinun kanssa?
kun en ole ollut naimisissa viimeiseen 9 vuoteen, niin vaikea mennä sanomaan.
Aika läheltä on sujahtanut muutamat viestit mutta vähäsen epäilyttää että hän täällä olisi.Siksi en itsekkään paljoa tänne kirjoita vaan sillointällöin kun palstalla vielä on monta nimimerkkiä mitkä ovat samankaltaisia omieni kanssa niin sotkee.
Olisihan se aikamoinen ihme jos hän täällä olisi.
Hmmm.. sanoisin että ole kaikesta huolimatta rohkea ja tee aloite tilanteesta asemasta huolimatta.Ehkä ne asiat kuitenkin järjestyvät.Draamaa ei ole tiedossa sen suhteen, ymmärrän tilanteen.Pahin draama voi olla omassatunnossa.
perhaps
Viestisi voisi osua minulle ja ihan samanlaisen viestin voisin kirjoittaa hänelle. Luulen että ollaan täällä tunnistettu toisemme. Mutta niin, voi kunpa jompikumpi meistä uskaltaiskin tehdä aloitteen...
Luulo ei ole tietoa!
ottaisi yhteyttä....
Somebody loves me, I wonder who,
I wonder who he can be..
Somebody loves me, I wish I knew,
who carries key, worries me...
???????????????????????????
En mitään, sillä parempi, ettei hän tiedä. En halua järkyttää häntä sillä tiedolla, että olen menny ihastumaan häneen. Tämä on mulle täysin mysteeri, miten näin on päässyt käymään. Kummallista! Tilanne on se mikä on. Täysin mahdoton.
Jäin mietteisiin lukiessani "sattuu kovaa". Tuntuu tutulta ja aavistelen näin olevan ihmiselläni ja kaikki on täysin mysteeriä itsellenikin.
Miksi jättääisi kertomatta, jos jotain kaunista tuntee toista kohtaan? Onko tunteminen rikos jonkun mielestä - vaikka olisi jotain sitoumuksia?
Pitkän elämänsä aikana ihminen muuttuu ja tunneasioissa voi tehdä virheitä. Pitääkö niistä kärsiä koko loppu elämäänsä? Myös rakastavia ihmisiä on olemassa, niin uskon ja tiedän olevan.
Siinä on muutakin kuin sitoumuksia, mutta niitäkin on. .Mutta vertaistuki on aina tarpeen. Olisi mukava kuulla, mikä on sinun tilanteesi. Vaikkakin täällä palstalla ei ehkä hyvä ajatus tai mitä mieltä itse olet?
Vertaistuki auttaa suhteuttamaan asioita kyllä. Ihan liikaa on meitä onnettomia haikailijoita täällä. Samaa mieltä siitä, että tää palsta ei ole oikea paikka omien asioiden levittelyyn sen syvemmin. Mites olisi sähköposti?
Mietin ja vastaan "sattuu myös". Tänne ei voi kirjoittaa kaikkia arimpia ajatuksiaan, koska kauneimmatkin lauseet ärsyttävt usein jotain lukijaa.
Ilkeily tuntuu pahalta, etenkin jos sisällään kantaa aitoa tunnetta ja ajattelee ihmisestään vain lämpimiä ajatuksia.
Henkilökohtainen s-posti voisi auttaa, mutta jonkinlainen tunneyhteys kasvokkain parantaisi tilannetta. Tännehän voi keksiä vaikka miten mahtavan tarinan elämästään ilman totuuden häivää, jos niin haluaa.
Tuneet ovat haasteellisia, etenkin järki-ihmisillä, joten kannattaa keskustella.
Tarkoitatko, että keskustelisin ihastukseni kohteen kanssa? Se on tosiaan pois sujettu mahdollisuus. Toisaalta en pysty puhumaan tästä kenenkään tutun kanssa. Kyllä tämä ohi menee, odottaminen vain hyvin tuskallista. Pakkohan sen järjen on jossain välissä tulla takaisin. Olisi mielenkiintoista kuulla "kertomalla apua" sinun tilanteestasi. mutta taitaa jäädä täällä kaikki arvailujen varaan. Tämä palstailu on muutoinkin vastoin luonnettani. Voi hyvänen aika,miten itsekäs minusta on tullut. Annan toisten jatkaa, ettei mene ihan yksinpuheluksi...
Järkyttää saa, mutta kauniilla tavalla.
Sellainen on reilua.
Ei ! Meidän kohdalla paras olla kertomatta. mulla on niin painavat syyt. Ärsyttää olla marttyyri. Näin ei olisi koskaan saanut käydä. Olen hyvin hämmentynyt ja todella surullinen myös. kaikki tunteenkirjot sekaisin.
huomenna aamukahvit mökillä vai parvekkeella ja nautitaan aamusavukkeet
Herätä aamulla mökiltä vierestäsi olisi parasta mitä kesä voi minulle antaa ja sen päälle isot mukit kahvia ja aamusavut. Jätetään se parveke odottamaan talvea ja isoa vilttiä jonka alle kääriytyä yhdessä aamusavuille :)
Hän kielsi ottamasta yhteyttä, että en usko hänen täällä olevan. Mutta jos sellainen ihme tapahtuisi kirjoittaisin tähän pienen runonpätkän jonka omistin hänelle. Hän on ainoa ihminen joka on nähnyt sen runon :)
oikein keuhkot täyteen keskenänne.
Kyllä se kuolo tulee ja korjaa.
Kirjoittaisin jotain joka vihjaa johonkin käymäämme keskusteluun tai tehtyyn asiaan lähimenneisyydestä ja joka on vain meidän kahden tiedossa ja joka olisi semmoinen asia jonka ei ainakaan olettaisi olevan kovin yleinen.
Mutta tiedän ettei hän käy täällä vaikka joskus toivoisinkin että joku viesti olisi häneltä. Hän kuitenkin saisi yhteyden kännykällä jos hän haluaisi ja "teko"syyn soittaa (tai lähettää tekstaria) hän keksisi ihan varmasti.
sinäkin tehdä.tekosyitä löydät varmasti myös sinäkin ottaa yhteyttä.
Olen niin tehnytkin aiemmin, nyt olisi vihdoin hänen vuoronsa. Toisaalta hiljaisuus hänen puoleltaan vahvistaa sen ettei hän välitä. Tunne on toisaalta helpottava ja vapauttava, toisaalta surullinen.
jo yhteyttä.
mitä tapahtui?
luulisin.
Muistan, miten energiakanavat avaava hoito sai sinut hehkumaan syksyn väriloiston lailla... kaipaatko niitä aikoja... mielessäni niihin palaan usein. Saisimmeko sen valkea vielä syttymään.
kesä 2010, paljon jäi meiltä kesken... siitä olis hyvä jatkaa, vaikka souturetkelle saareen
olis kiva.
Vaikuttaa, että moni teistä ovat tavallaan valintatilanteessa. Monessa elää ajatus hänestä. Mitä pitäisi tehdä?
Jos sinulla on pieninkin ajatus tai toivonkipinä siitä, että löydätte vielä yhteisen tulevaisuuden, rohkenen antaa sinulle reilusti yli 50 vuoden miehisen elämän kokemuksella neuvon: on parempi yrittää elää ajatustaan todeksi kuin vain elää ajatuksissaan. Loppupeleissä sillä ei ole mitään merkitystä, jos sinä olet se joka otti yhteyttä elääkseen unelmansa todeksi. Niitä unelmia ihminen katuu kiikkastuolissa, joita hän ei edes yrittänyt saavuttaa.
Elä ajatuksesi todeksi ja saavuta unelmasi!
Ihminen katuu vanhemmiten elämätöntä elämää ja mahdollisuuksia, joihin ei tarttunut. Tietysti on tämä uusi sukupolvi, joka on siirtänyt elämänsä kokonaan bittimaailmaan ja vavahduttavimman nautinton antaa on virtuaalipeukutus. Jokaisella on tietysti oikeus heittää elämänsä ja mahdollisuutensa onneen hukkaan itse valitsemallaan tavalla. Mutta ehkä sitten vanhempana, kun oikea elämä on jo hukattu, lämmittää ikuinen elämä: virtuaalitodellisuudessa.
Eivät kaikki suhteile netissä jotkut kättävät sitä muuten kommunikointiin tai muunlaisten asioiden tekemiseen.
Olen nähnyt aika monet rakkaustarinat ja draamat netissäkin..Monet aikuiset kypsässä iässä olevat nettipuolitutut suhteilevat.
Ihmiset pettävät itseään ja ottavat vain tarvitsemansa netistä jotkut reaalissakin.Ei rakkauden ja hellyyden kipeä romantiikan sokaisema nainen välitä vaikka tiedostaisikin että nyt jossain haiskahtaa.he saavat mitä haluavat.jos taas on täysin naiivi niin voi olla että jossain vaiheessa sitten sattuu ja lujaa ja tipahtaa alas mutta yleensä nuo naiset jatkavat uudella tapauksella kunnes taas sama alkaa alusta.
Minusta ihmisen pitää olla tyhmä jos uskoo netissä yhtään mitään kun jo reaalielämässä on vaikka millaista viheltäjää liikenteessä.
Mitä tulee kokemiseen niin jokainen varmaan mieluiten kokisi positiiviset fyysiset ja emotionaaliset elämyksensä reaalissa.
Hyvin mietitty, tämä aikuisiän (50 v : ) näisnäkökulmaa. Nyt yksinään kohti juhannusta, kun liian kauan pidin ylpeydestäni kiinni ja odotin toisen vielä palaavan.
Tämä oli tarkoitettu kommentiksi "Elä unelmasi todeksi" nimimerkin pohdintaan. ja korjataan vielä naisnäkökulmaksi.
Mielenkiintoinen ja hyvä ketju, paljon koskettavia tuntoja ja kaunista kaipuuta.
"Mitä henkilökohtaista ja vain hänen tietämää haluaisit sanoa hänelle, että hän varmasti tunnistaa sinut ja tietää, että ajattelet juuri häntä."
Kovin on söpöjä vastauksia, mutta ei semmosia, joita kysyttiin.
Itse vastaisin, että 18.5. kolmosen ratikassa takana iltapäivällä. Mulla ruskea nahkatakki ja vaaleat hiukset. Istuit viereen. Vaihdettiin muutama sana ja kysyit kirjasta joka mulla oli sylissä. Sulla tumma lyhyt tukka ja jotku pelikamppeet mukana.
öitä r...s
Ymmärrän varsin hyvin. Ei tuo sinunkaan kommenttisi vastaa kysymykseen ja katsoit oikeudeksesi sen liittää tähän ketjuun. Ei se minua häiritse ja toivon, ettei vaatimaton kommenttini häiritse sinua.
Aika moni täällä kuitenkin pohdiskelee sitä, että tunne tai ajatus on jäljellä, mutta ei tohdi laittaa tänne näkyville mitään sellaista, josta ajatuksen tai tunteen kohde voi tunnistaa, että tässä tarkoitetaan juuri häntä. Yritin rohkaista ihmisiä elämään ajatuksensa todeksi. Tosimaailma on tietysti tämän palstan ulkopuolella, joten suorat yhteydenotot lienevät tuloksellisempia kuin luritukset tänne.
Kysymys on kuitenkin asetettu ihan mielenkiintoisesti. Jos ihme tapahtuisi, että hän jota ajattelet tai kaipaat olisi juuri nyt tällä palstalla.
Suomessa on reilut 5 miljoonaa ihmistä...löytää sieltä yksi vaikka laittaisi mitä tuntomerkkiä :D
Ja käyvätkö ne ihmiset edes täällä saati netissä???
Leivot raparperipiirakkaa, joka jäätelön kanssa oli melkein yhtä hyvän makuista kuin sinä... lomaileva ope
oletko maistanut hänen piirakkaansa? ja sullonut sinne vielä jäätelöäkin? ei se rööri mikään komposti ole... lomaileva oppilas.
Olen maistanut lukuisia kertoja ja aina on maistunut hyvältä, ilman jäätelöä ja jäätelön kanssa. Olenpa "survonut" sinne muutakin... hyvin se maistui molemmille ja aina vaan pyydettiin sitä lisää, juuri sinne...
Kun oppilas tuosta hiukan varttuu ja hankkii elämänkokemusta, niin hän alkaa nähdä että kaikki se, mitä molemmat haluavat vapaaehtoisesti on suuremmoisen nautinnon lähde.
lopetetaan tämä palstailu ja tutustutaan oikeasti toisiimme.....kun me kerran molemmat täällä olemme, niin ainakin vähän tykätään toisistamme kumpikin....tai aika paljonkin, jos mietin näitä sydämessäni jyskyttäviä tuntemuksia......mulla on ikävä sinua söpö, herkkä, komea yms. mies
Plussista päätellen ei ollut tarpeeksi tunnistettavaa ;).
Kertoisin, miten olen kaivannut partavetesi tuoksua tyynyliinallani... sinä olet mulle tärkeä, sinä olet mulle rakas. Rutista mua kovaa.
Kulta, ollaan hukattu monta vuotta, meille tulee kiireinen kesä kun otetaan kiinni kaikki se mikä on yhdessä jäänyt kokematta... mut onneksi edessä on pitkä kuuma kesä
pusipusi
Et halunnut kuunnella synnytyskertomuksia;)
paljon lapsia samannäkösiä....................................................................
eikö ne oo kuitenkin kaikki hyvänäköisiä, varsikin isoimmat?
paljon............... meidän kaupungissa..
Kuka helvetti niitä haluaisi kuunnella!!! YÖK!!!
Vietetäänkö juhannus yhdessä, vain me kaksi - ilman äitiäsi : ) Sellaista meilllä ei ole vielä ollut...
ottaa isän esiliinaksi?
sopiihan että mä tuon mummin ja papan, voisit sä sitten vaihtaa papan vaipat
kukas mun vaipat vaihtaa ?sinäkö kulta?
http://juhannus.mobi/
no, juhannuksen kunniaks saat kulkee ilman vaippoja...
Känkkäränkät haluaa taas sotkea kivan ketjun. Katkeria ja kateellisia, kun heillä ei ole ikinä ollut minkäänlaista ihmissuhdetta, jota voisivat kaivata. Kun ei pysty itsekeskeisyydeltään tuottamaan ainuttakaan myönteistä tunnetta toisesta ihmisestä jäävät onnettomasti ikuisesti yksin. Sääli.
Tämä vie ajatuksen 70 - luvun loppuun, penkkareihin. Jos täällä olisimme nyt yhtäaikaa tai muuten yllättäin kohtaisimme, sanoisin: "ihastuin sinuun Mervi jo silloin kun poikkesin ensimmäisen kerran teidän kioskilla".
Muistatko kun kielenkärjellä seurasin köynnöksen mutkallista kulkua sinne.
Alle 4000ha. Ei kovin syvällistä tai henkilökohtaista, mutta lähes varma tunnistus. Siitä voisi jatkaa parempaan suuntaan.
sun nimipäivä on mun syntymäpäivä ja mun nimpparipäivä on sun syntymäpäivä - ei se voi olla vain sattumaa - meidät on tarkoitettu toisillemme.
Tää oli hyvä vihje. Siitä tarkoituksesat vois olla varmaan montaa mieltä ;)
Hänen syntymäpäivä maaliskuussa, minun heinäkuussa. Hänen nimipäivänsä syyskuussa,minun joulukuussa.
http://xn--syntympiv-02abc.org/
en tuolta viitsinyt poistua, tässä tuliaisia :D
Vuodet vierii,
ikä karttuu,
kymmeniä juhlitaan,
määrää saapi arvaella
taidolla kun vanhetaan.
Olet tullut jo miehen ikään,
eikä sitä voi estää mikään.
Toivotan vain onnea elämään,
eikä sitä voi estää mikään.
Olet jotain suurta,
jotain kaunista,
jotain uskomatonta,
jotain parasta!
Olet todellinen ystävä,
jota en koskaan unohda,
olet sydämeni pala,
jota en koskaan kadota.
Jos olet iloinen nauran kanssasi,
jos olet surullinen itken kanssasi,
jos olet yksin olen kanssasi.
Nyt on juhlan aika,
vaikkei ikä paljoa paina.
Onnea sulle nyt ja aina.
Kukkasilla ja ruusuilla
sinua tahdon onnitella,
sydämellä lämpimällä,
aina sinua muistella.
Onnea oikein olan takaa,
tahdon tänään sinulle jakaa!
Vuodet vierii,
ikää karttuu.
Murheet pienet,
haittaa ei.
Onnea toivotan,
sinulle vain.
vaimo ja lapset lähtee reissuun,tulisitko nainen mun luo?voitas tutustua lähemmin.
Mitään.
öitä , pus
Öitä? Miksi jo nyt.
Sainko pus ?
Voin kertoa että halusin niin suudella sua tänään töissä. Olit niin herkullisen näköinen siinä tuolillasi, I-mies. Olimme kaksin ja katsoit mua jotenkin niin kaihoisasti, näin sen sivusilmällä mutten uskaltanut katsoa takaisin.. mitä olisikaan voinut tapahtua. En halua rikkoa perhettäsi enkä omaani. Olen tuntenut kemian välillämme pidemmän aikaa. Voimme puhua vaikka mistä, aivan kuin olisin tuntenut sinut aina
Korjaan, voimme puhua kaikesta muusta paitsi tunteista :(
Ikävä olo tässä tulee,kun en saa hyväksyttyä itseäni läpi millään ihmisten keskuudessa "omanaitsenäni" joka on kiistanalainen aihe....
Ja löytää ihmissuhdetta, missä voisin minäkin saada muutakuin pahanluontoisia vitsejä/kommenneja saisin kerrankin olla todella onnellinen, Olisi hemmetin mahtavaa,jos minäkin olisi ´n jollain tavalla rakastettava ja ärkeä,enkä vain törkeä törkykasa,joka ei ole totta........!
Olen sinuun yhteydessä ennen Juhannusta - varo kiuasta, siihen ei kannata peruuttaa. Olis kiva taas tavata. Voisin varata sut koko kesäks tai koko loppuelämäks.
a-m - > t
Olen unohtanut ikävät asiat ja muistan kaiken kauniin, niin kuin sen kesäillan ja yön Karvion kanavalla.
The BigOne, jätit pysyvän jäljen niin hyvässä kuin pahassa. Vähvistettaan sitä hyvää vielä kerran, nyt tarvitsisin sitä.
Sanoisin: Olen valmis antamaan periksi. En arvoistani, en periaatteistani, enkä luopumaan itsestäni. Mutta luopumaan. Siihen olen valmis. Antautuminen ilman ehtoja johtaa rakkauden kuolemaan. Älä koskaan pistä ihmistä polvilleen, jos haluat että hän voi tulla sinua vastaan. Niin tehdäkseen pitää pystyä kävelemään luokse omin jaloin. Normivälit, siinä kaikki.
Kyky kompromisseihin lienee välttämätön edellytys kaikissa ihmissuhteissa ja erityisesti parisuhteessa. Lattiamattoa ei kenestäkään pidä tehdä, eikä kenenkään tule lattiamatoksi alistua.
Hyvä olis myös se, että yrittäisi nähdä toisessa myös hyvää, eikä keskitttyä etsimään hänestä vain vikoja. Eräälle tämän tahtoisin sanoa, hänelle, jonka mielestä olemisestani paistoi aina inho ja kuvotus.
Ajattelen henkilöä, joka hetken sivusi elämääni. Kerroit minulle, esimiehellesi, surusi kun suhteesi kariutui. Hait minusta kuuntelijaa ja vaistosin, että ehkä enemmänkin. Tunnistin itsessäni heränneet tunteet sinua kohtaan, mutta en koskaan niitä sinulle ilmaissut. Huomasit varmasti, että halauksissamme oli tunneta, joka oli lähellä johtaa muuhun. Sellaiseen, jota voitaisiin pitää esimiehen ja alaisen välillä sopimattomana. Elin silloin vakiintuneessa suhteessa, ehkä se minua pidätteli. Nyt toimisin toisin ja antaisin tunteen viedä. Olet usein mielessäni.
Usko se mitä on tehty ja sanottu IRL. Se pätee.
oletkos sitten jotain viime aikoina sanonut.
Epäilisin että hän on täällä jonkun muun takia :-) Siksi ei vain voi paljastella.
Kaipaan sinua... Riittääkö?
Vaikka tänne palstalle kirjoittelu on melkein yhtä noloa kuin julkisella paikalla pissalla käyminen.... niin sanon että on ihan hirveä ikävä kun tietää ettei tule näkemään häntä taaskaan ikuisuuteen.
http://pleieri.blogspot.fi/
Ihme kohtaamisemme varmasti olisi, mutta elämä on niin oikukasta ja kummallista, että joskus tapahtuu sellaista, mitä ei villisti laukkaava mielikuvituskaan hoksaa toivoa.
Minulla on edelleen tunteita sinua kohtaa. Muutama vuosi on haalistanut ne ikävät asiat. Sille aika ei ole voinut mitään, että tunnen yhä vetoa sinuun. Yksiselitteisesti tahdon sinua - niin että usein tekee kipeää, kuten nyt. Olet upea aikuinen nainen ja sanoit minulle kerran, että tykkään sinusta, koska olet niin höpsö : ) Tiedän, että sinullakin on tunteita minuun.
Ansaitsemme vielä mahdollisuuden, yrityksen - usein asiat kirkastuvat vain monien epäonnistumisten, vaikeuksien, erheiden ja ajan kautta. Yleensä kaikki tavoittelemisen arvoinen vaatii elämässä vaivannäköä. Pihtisynnytykselläkin syntyy terveitä lapsia. Saimme kerran, viimein ja viimein, kun rohkenimme asiasta keskustella, fyysisen yhteyden toimimaan upeasti. Siitä olisi hyvä jatkaa.
Otetaan viikko aikaa, meillä on sitä kesällä, alastamme johtuen, ylenmäärin. Katsotaan, mitä hyvää viikon aikana toisistamme löydämme - viat meillä on jo tiedossa, niitä tuskin tarvitsee lisää etsiä. Tulisiko meistä sittenkin se hyvä pari?
Vastaan myönteisesti pienimpäänkin suoraan yhteudenottoosi: "mitä kesääsi kuuluu", "lähdetkö jätskille", "voitasko jutella" - annetaan itsellemme mahdollisuus.
Tää oli kivasti kirjoitettu : ) Höpsönä lähtisin jätskille ja vaikka kahdelle : )
on pitkään ollut tosi surullinen. En saa sinua sydämestäni. Jos olisi edes hiukan toivoa, että hyppysellinen minusta olisi jäänyt sinuna sydämeesi, olisi elämälläni tarkoitus... Sinulla on aina paikka sydämessäni. Järjestä sydämeesi pieni kolo iloiselle leipurille.
Ihmiseni, olet aina mielessäni. Ajatuksissani pyörit päivin ja öin - rakkauteni ei haihdu, vaikka matkustan maailman ääriin.
Tykkään leivonnaisista :)
En toivo mitään muuta kuin, ettei sairauteni kehittyisi pahaksi, voitais käydä edes kerran siellä kahvilla ystäväiseni. On ikävä ja pelottaa niin paljon, iso halaus sinulta mies olisi päiväni piristys. Toivottavasti siellä päin ei näy sadepilviä vaan olet onnelinen. :)
Olisi pitänyt ottaa tunteistasi selvää vielä kun se oli mahdollista... :(
...nyt o kuule ajatukset sen verran kierteellä, et suorasta oo mitn hajuakaan:D
-Kaukaiselle mutta niin läheiselle miehelle-
Oot ihme
suuri ihme
ja saat kaiken anteeksi
vaikkei sit ole mun käytöksestä voinut päätellä
salaa tykästän
Sateen ropistessa mökin peltikattoon luin ketjun. Juolahti mieleen eräs, jonka kanssa sitä yhdessä toisiimme kietoutuneena kuuntelimme. Sanoit silloin ensimmäisen kerran minulle: Rakas. Minun oli hyvä olla.
Aprikoin, miten hän tuon kesän muistaa.
Satuttaa. Ropisuttaako sade peltikattoa Kuuhankavedellä???
Ei - Pielisen rannalla olen
Pakko hymähtää tälle ;)
Ylempänä kirjoitettiin, miten tavoittelemisen arvoista ei saavuta ilman vaivannäköä. Sitä, minkä saa liian helposti, pitää itsestään selvänä eikä hänen olemassaoloaan osaa arvostaa. En ainakaan minä osannut pitää kiinni siitä minulle oikeasta miehestä. Sen ymmärtämiseen meni kauan. Jäljellä on vain valtava ikävä. Sinä rakastit minua enkä minä osannut ottaa vastaan rakkauttasi.
Kuvittelen vieläkin rannalla näkeväni sinut veneesi kannella kuin silloin ennen...
Toivon sinulle hyvää tuulta kuljettamaan purtta elämän merelläsi.
Pätee myös naisiin. Liian helppoja ei arvosteta. Mutta olisiko se kiinnipitäminen auttanut. En usko. Arvostaminen kannattaa aina. Molemminpuolinen.
Arvostamien on välttämätöntä molemmin puolin. Samaa mieltä ei kai koskaan voi olla kaikista asioista ja erimielisyyksiä ei voi välttää. Ne voi sopia, jos arvostaa ja kunnioittaa toisen näkemyksiä ja toimintatapoja. Jos reaktio on se, että heti pienimmästäkin erimielisyydestä ollaan lähdössä suhteesta, ei voi väittää, että arvostaa ja kunnioittaa kumppaniaan. Aikuisuuteen kuuluu myös ristiriitojen käsittely.
On väärin pyytää ikävöivältä sanoja. En osaa puhua oikeita asioita. Mää näytän teoilla ja kosketuksilla sinun tärkeyden.
En halua olla vihoissa kenenkään kanssa. Sä saat tietysti päättää omasta puolestasi. En ole mustasukkainen enää. Syykin on selvä. Kaikki on nyt toisin.
Asioita jäi niin paljon kesken. Vaikeaa olisi ensi alkuun edes sanoa mitään. Ehkä olisi paras, että olisimme pitkän tovin kaksin aivan hiljaa. Tai ehkä viisainta olisi kysyä, voinko kirjoittaa sinulle. Keskusteluyhteyden kuitenkin haluaisin saada. Sen tiedän, että annoimme tilaisuutemme valua käsistämme - se oli kuivaa hiekkaa kämmenillämme, joka valui sormiemme lävitse, kun pusersimme sormemme nyrkkiin.
Kiva sinäkin olet täällä! Lupasit että joskus kerrot kaiken. Olisiko nyt sopivat hetki. Muutama vuosi tässä on vierähtänyt.
Normivälit, ei muuta. Keskusteluyhteys ok. Ei tiivistä yhteydenpitoa. Minkäänlaista suhdetta en enää halua.
Minulle tuollainen ehdotus kävisi aika monen henkilön suunnalta, vaan eipä taida se minua koskea. Luulen, eteti moni siitä ilahtuisi. Mahtaako joku joka kaipaa toista olla kovin kiinnostunut tuosta ehdotuksesta. Saa siis siinä tylyt pakit. No osaa sitten mennä eteenpäin eikä juutu yhteen.
Ei hän mua täällä kaipaa. Eikä varmasti halua minkäänlaista suhdetta kanssani. On sen suoraan sanonut. Joten ei ole pakit nämä. Tämä on rauhantarjous pitkän sodan jälkeen. Kaipaan rauhaa. Niin muuten tod. näk. Hänkin. Siksi tarjous on kirjoitettu palstalle eikä itselleen.
sitten rauhantarjous todella kannatti tänne kirjoittaa kun ei ole täällä sua kaipaamassa, menee varmasti perille ja johtaa pysyvään rauhaan..
No aloitus kertoo miksi niin voisi tehdä. Takeita ei ole meistä kenellekään. Mut oikeassa olet. Ihan tyhmää tämä on.
Ihmeen tapaaminen täällä vaatisi. Mielessäni edelleen olet, sinä kesäheinä... kenties joskus vielä lähellänikin...
"en mä iloitse, en sure, huokaa... Tuoksut vanamon ja varjot veen, niistä sydämeeni laulun teen" eino Leino sen osasi ilmaista:) Elegiassaan.
en sanoisi mitään olisin vaan, mitä ne sanat lopulta merkitsevät? Vastaan tähän, kun olen tuota nimimerkkiä käyttänyt
on toinenkin kesäheinä.... hän, joka mielessäni kulkee
laittaa montakin vinkkiä, mutta miks..en usko että näitä lueskelee ja jos lukiskin en halua että hän tietää että vielä kaipaan sitä miestä..aika noloa muutenkin
Kaipaus sulla kuitenkin on. Musta olis paljon nolompaa jättää se pienen pienikin mahdollisuus käyttämättä, jos sielussa elää lämpimiä tunteita toista kohtaan.
Ihmeitä tapahtuu ja lähestymme juuri sitä hetkeä, jolloin niille on vuoden otollisin aika: aurinko saavuttaa lakipisteensä, jolloin oikeat kohtaavat, kun uskaltavat noudattaa tunteidensa viitoittamaa tietä toistensa luo.
Jos rakkaus on järjellä päätettävissä, on viisasta järkeillä vaikka loputtomiin, kuka on oikeassa tai kuka on paras kumppani. Jos rakkaus on järjellä selittämätöntä syvää tunnetta toiseen ihmiseen, on viisasta antaa järjen väistyä ja sallia tunteiden ohjata. Olen taipuvainen ajattelemaan jälkimmäisellä tavalla.
Siksi jaksan toivoa, että se tunne joka meidät veti yhteen, elää meissä edelleen ja kuljettaa meidät jälleen yhteen. Varma olen, että sen minkä onnistuimme tunteiden myrskytessä sotkemaan, voidaan myös tunteiden avulla korjata. Hyvät muutokset alkavat, kun seuraamme tunteitamme. Ne askeleet kannattaa ottaa, tukahdutettujen tunteiden ikeessä ei ole hävittävää, on vain voitettavaa.
Tiedät, että tunsin suurta ylpeyttä sinusta; aikuisesta naisesta, kulkiessamme rinnatusten, kätesi kädessäni. Niin meidän kuuluukin kulkea ja sen me voimme saavuttaa. Tehdään asia helpoksi ja järjestetään asiat niin, että kohtaamme ikään kuin sattumalta, emme silloin torju toisiamme vaan avoimin mielin annamme tunteiden viedä... vaikka peiton alle... kohti yhteistä elämän makuista tietä. Tukahdetut tunteet ovat hukkaan heitettyä elämää.
Mikset kutsu häntä treffeille. Jos menneisyys ei ole liikaa painolastina, siitä on hyvä aloittaa. Tutustu ihmiseen uudestaan. Rauhassa.
Hänellä on numeroni ja muut yhteistietoni, mutta minulla ei ole hänen numeroaan. Hän tietää, missä liikun, joten "sattumaltakin" voisimme kohdata, vaikka tänä iltana.
ihanasta viestistä, tämä oli minulle :-)
sanotaanko yhdeksän kymmenen maissa.. kaikki ulos! TÄMÄ ON KÄSKY!
Mieltä lämmittää... ja olen lukenut viestisi Kiitos.. kymmeniä kertoja... tietät nyt mietteeni, jos olet hän jolle ne tarkoitin. Olen miettinyt meitä paljon ja tarkoitan sitä, mitä kirjoitin. Toivon, että sinussa heräsi edes yksi myönteinen ajatus. Mielellään kuulisin, mitä mieltä olet. Olisiko sinusta aivan mahdoton ajatus, jos vaihtaisimme ajatuksia ja tapaisimme - kasvokkain on paljon helpompi puhua. Ole niin ystävällinen, että laitat numerooni viestin. Minulla on ikävä sinua.
ääh. Nämä viestisi houkuttelevat minua etsimään yhden vihkon, josta tämä numero varmasti löytyisikin. Ei, ei, ei. Yritän hänet unohtaa. Hyvin unohdankin kun täällä olen..
Ja lämpöä ja lempeä, sinä kirjoitat kauniita ajatuksia. Toivottavasti saat ne perille. Toivottavasti saat vastauksen.
Sinulle lämpöä ja lempeä elämääsi, toivottavasti numero löytyi ja matkaan saattoi mieltä lämmittävän viestin, sille jota mielessäsi kuljetat. Kenties se muuttaa teidän molempien elämänkulun yhteiselle polulle.
Saanko kerätä rohkeutta juhannuksen ajan? arkailen kuten täällä tapana. Yksi kysymys: miksi sinulla ei ole minun yhteystietoja?
Joku on vaihtanut numeronsa : ) - itselläni entinen ja se löytyy kun hakee numeropalvelusta. Rohkeus ei ehkä löydy numeropalvelusta, mutta löysitkö sen juhannuksena?
MINÄ en ole vaihtanut numeroa :-) pus täältä lomareissulta paarmojen keskeltä :-(
Tumma hiukisen nainen mieleeni pyrkii vielä vuosien jälkeen. Tuskin minua kaipaa, mutta iloisesti häntä tervehtisin, jos jossain tapaamme ja kysyisin onko kesä punaisessa puutarhamökissä jo alkanut.
Tuska hellittää. Se menee ohi. Ja paha väistyy. Jonakin päivänä katsomme toisiimme ja mietimme, jokin sinussa, jokin minussa. Olit silti tärkeä ihminen.
Olispa tuo Toivo, se on niin monella mielessä.
Olisin maassa, enkä jalat irti maasta.
En osaa sanoa mitään. En osannut silloinkaan kun olisi pitänyt. Hymyilin vain höynänä ja silmät kiiluen kuin mielipuolella. Ei ihme että otti ritolat.
ei minulle
Juhannus ja täysi kuu (toisen juhannuspäivänä), suotuisaa aikaa ihmeille, ottakaa ne avosylin vastaan, tiedän että niitä tulee tapahtumaan.
No ei hän välttämättä tästä minua tunnista mut joka tapauksessa.. Mietin häntä tänään (ja koko eilisen loppupäivän).. En tiedä.. Minun on vaikea sanoa ajatteleeko hän samoin minusta. Kun näiden sivujen jutut on mitä on ja provoja täynnä.. En mene enää niihin mukaan.. Enkä tiedä näenkö häntä enää.. Se voi olla et tämä jää tähän. Minulla ei ole hänen yhteystietoja ja tiedän vain yhden paikan missä voin nähdä hänet (eli siellä missä näin hänet eilen).
Mutta.. Mukavaa kesää.. :)
En jaksa murehtia tällä hetkellä sen kummemmin mitään.. Sen vain tiedän et syksy voi tuoda tullessaan ihan jotain uutta. Ja se voi olla minulle ihan hyvä asia.
Unohtui..
Olen sit se sama joka kirjoitti siinä ketjussa joka alkaa et 'Mikä sussa vaan vetää puoleensa?' tällä samalla nimimerkillä.
Niin tietty ellen menisi sinne jonkun asian kanssa.. Sekään ei tietty vielä takaa sitä et näkisin hänet..
Mutta menen pois tästä höpisemästä.. Unia..
Vaan ei sittenkään mitään.. Unohda koko juttu. Laitan tämän tähän ihan vain sen takia ettei sinun tarvitse pelätä minun näkemistä siellä liikkeessä. En tule sinne enää. Joten ole ihan rauhassa.
Näyttää jo ihan ihmeelliseltä tämä mut laitan tämän tähän vielä..
Myönnän et on vähän epävarmuutta ilmassa kun en tunne häntä.. Ja nämä sivut vain lisäävät sitä epävarmuutta. Olen minä kiinnostunut hänestä mut kun en tiedä mistään mitään..
Sanoisin miettiväni joskus, miksi emme voisi olla ystäviä, kun olemme lopulta päässeet kartalla samaan pisteeseen, siihen jossa ei katsota taaksepäin. Mutta sitten muistan viimeiset sanasi ja sen kylmän vihan, mikä niistä huokui. Silloin ajattelen, olkoon näin.
Ikuisesti on ikuisesti katkera palstabyllerö, joka ei koskaan pääse kartallaan siihen pisteeseen, jossa ei katsota taaksepäin, vaan hän ikuisesti piehtaroi itsesäälissään, muistelee "viimeisiä sanoja" ja vilkaan mielikuvituksensa turvin ylitulkitsee ne ikuiseksi ja muutumattomaksi totuudekseen. Jääkaappipakastinkin kykenee lämpimämpiin tunteisiin, kuin tällainen eteenpäin suuntautunut, kaikessa kylmän vihan ihollaan tunteva ja uhrinroolia loppuelämänsä kantava itsesäälijä.
Mun on pakko myöntää, että sä kirjoitat hyvin. Sisällöstä ja varsinkaan sen sopivuudesta omaan tilanteeseeni en ole kuitenkaan samaa mieltä.
Vain sellainen ihminen, jonka kaikki sanat ja teot, aina ja kaikissa tilanteissa ovat olleet ehdottoman vilpittömiä, toisen tunteet huomioon ottavia ja loppuun asti harkittua, voi päätyä ajattelemaan samoin kuin "Ikuisesti". Me muut joudumme sanojamme ja tekojamme katumaan sekä pyytämällä pyytämään anteeksi niiltä, joita olemme loukanneet. Erikoista, että "Ikuisesti" -kaltainen ihminen joutuu terapoimaan itseään Ikävä -palstalla, jossa hän ei varmasti kaltaisiaan kohtaa. No, voihan hän sitten loistaa täällä sädekehä päässään virheettömyyden kirkkaimpana jalokivenä.
Olen pyytänyt anteeksi siltä, jolle sanoin pahasti. Ehkä hän ei saanut viestiä, mutta olen esittänyt pahoitteluni. Jos olen muulla tavoin loukannut, en siitä tiedä mitään.
Ettei olisi niin, että viimeiset sanat satuttavat sinua vieläkin, koska ne paljastivat peittelemättömästi oman itsekään raadollisuutesi. Sen puolesi, jota et itsessäsi uskalla nähdä, etkä myöntää sen olemassa oloa edes itsellesi. Entä jos se, minkä koet vihan ilmaukseks,i onkin sinussa itsessäsi, inhoasi omaa itseäsi kohtaan. Sanat muutoin vain ani harvoin satuttavat pitkäksi aikaa.
No ne sanat, mitkä tulivat häneltä eivät kyllä mitään itseinhoa aiheuttaneet. Reagoin rajusti. Sitä pyysin anteeksi. Minun itsetuntoni ei ole kiinni siitä mitä hän tekee tai jättää tekemättä. Ei enää. Enkä tiedä, oliko koskaan. Kylmyys jäi niistä sanoista päällimmäisenä mieleen.
Sanoisin hänelle, uskon nyt hyvään haltijaan, noitaan ja juhannustaikaan. Ei meidän enää pitänyt tavata, mutta taikaa tämän täytyy olla kun paksuja hiuksiasi huomaan siveleväni ja tunnen, miten hengityksesi kiihtyy ja suu hamuaa suuta...
Mies aurinkoinen, mitäs jos autoilist mun luo iltakaffelle, niin kuin ennen vanhaan oli tapana. Yllättäisit mut iloisesti. Voitais saunoa ja muuta kivaa :)
Taitaa ihmeet tällä palstalla jäädä aika vähäisiksi. Juhannuksena sain itseni liikenteeseen entisellä kotiseudulla. Oli mukava tavata vanhoja tuttuja, muistella mitä oli kenenkin kanssa tehnyt. Vapaitakin ihmisiä oli vaikka kuinka, niistä voisi joskus jotakin oikeaa tulosta tulla. Sen voi saada alulle jo ensi viikolla kun alkaa loma. Huomattavasti antoisampaa oikeiden ihmisten parissa kulkeminen oli kuin täällä ikävöiminen.
Olisi mieluinen yllätys, jos juhannus olisi sinua rohkaissut niin paljon, että yhteyden minuun ottaisit "Kiitos..1" ja olisi se ihme, jos tiemme täällä kohtasivat. Tahtoisin puhua kasvokkain kanssasi, tiedän että sinäkin sitä tahdot. Tunne meissä kuljettaa, sen mukana meidän kannattaa kulkea.
Rakastan sua sielunkumppani. Tehdäänkö ne neljä lasta...
Meillä oli puhe, että vähintää 12 lasta tehdään. Alatko sä jo tinkimään vai oletko juossut koko Jussin kylvämässä naapurustossa.
Eipäs, kun neljästä sovittiin. Ei tässä enenmpää ehtisikään....
12 oli puhe, aloit heti kun yhteys löydettiin tinkimään, sinä oot jänishousu ; )
ettei kannata olla huolissaan. Mun elämässä kaikki ok., vaikka kenties se lukijan elämässä onkin kaikki persiillään, mutta omapa on valintansa.
Miten paljon siedettävämpää elämä kanssani olisi?
Puisto-Bluesin tunnelma samalla viltillä niin kuin silloin kerran?
Kävin kotosalla Juhannuksena ja näin sinut poikinesi, olet vieläkin komea mies ja näytät onnelliselta. Olet siellä mihin kasvoi ja mihin kuulut. Kauan sitten ymmärsin kuinka kohtuuttomaan tilanteeseen sinut asetin. Halusin "ihmisten ilmoille" maailmaan. Hylkäsin sinut, kun et halunnut mukaan. En minä tänne kuulu, se oli vain typerää kuvittelua, että kaikki olisi parempaa. Nyt en tänne lähtisi vaan jäisin luoksesi.Sitä virhettä en vaan saa tekemättömäksi. Siitä olen kuitenkin iloinen, että sinä näytät onnelliselta ja sinulla on perhe,ketä rakastaa.
Maalla on mukavaa ja emännän paikka on vapaana. Kiinnostaako?
Paljos sulla on mettää, kaatamatonta tietysti? Peltoa? Karjaa?
Tämä palstalla vaeltelu taitaa olla viimeinen keino tavoittaa ulottuvilta liukuneet elämänlangat. Yritys, luultavasti mahdoton, saavuttaa se toinen ihminen, joka herätti rakkauden tunteen, ne jotka joskus syntyivät ja sitten särkyivät. Mielen irrationaalinen puoli on pitänyt elossä ajatusta, että tunne ei kuitenkaan ole kadonnut ja se elää aikojen yli, puhkeaa uudelleen kokoistaakseen molemminpuolisena syvänä rakkautena, kun vain rohkenemme antaa sille mahdollisuuden. Todellisuus ympärillämme voi olla ankara, armoton ja tyly. Kaipaus on askel "toisen todellisuuden" piiriin, alueelle, jossa heittäydytään tunteen vietäväksi, jossa kaikki on mahdollista. Siinä todellisuudessa haluaisin elää sinun kanssasi.
Tähän ketjuun on ladattu valtava määrä umelmaa ja kaipausta toiseen todellisuuteen tai ainakin siihen on uhrattu valtava määrä aikaa, vaikka järjentasolla useimmat ymmärtävät, että viesti tuskin saavuttaa oikeaa ihmistä. Sääli, on tuosta ainakin pieni osa kirjoitettu ihan tosissaan.
Myönnettävä on, että tämän palstan ja yksin tämän ketjun aineksista kasaisi rakkausmelodraaamoja seuraavaksi 50 -vuodeksi. Rakkauden tarve ja tavoitamattomuus ovat hyvän melodraaman vakioita. Itseasiassa luulen, että tuo Hollywoodin luoma kuva suurien tunteiden ja suuren rakkauden luonteesta määrittää pitkälti sitä, millaiseksi meistä useimmat syvän, suuren, oikean, kaiken pahan ja epätoivon voittavan rakkauden kuvittelevat. Siinä kuvitelmassa ei ole mitään väärää ja mielelläni annan sen itseänikin viedä.
Jo elämää pitkälti yli puolivälin kokeneena miehenä kehtaan rehellisesti myöntää, että minua puhuttelee tosissaan tehty melodraama, vaikka ne kriittisesti katsottuina ovat todellisuuspakoisia houreisia näkyjä ihmiselämän kiihkeän läheisyyden ja kouhuttavan rakkauden tarpeesta. Kunnon melodraaman vakavasti kerrotun tarinan ero saippuaoopperan tasoiseen lässymuotoon on hätkähdyttävä, nimenomaan siinä miten intensiivisesti ne vaikuttavat ihmismieleen. Aika vaikea kuvitella, että joku vakavasti otettava ihminen samastuisi kauniiden ja rohkeiden tai salkkareiden kohtaloihin samaan tapaan kuin Titanicin loppukohtaus liikuttaa paatuneimpaakin katsojaa.
Kyllä Ridgen ja Brooken 8. avioliitto vai oliko se 18.. oli todella koskettava.
pitkälti yli puolivälin kokenut mies..saanko udella minkä ikäinen olet, tekstisi on todella kuin suoraan sielusta kirjoitettua, mukavaa luettavaa näiden hörhöjen ja häirikköviestien seassa, kuin auringon pilkahdus pilviseltä taivaalta.
Hei sinä, lämmin kiitos kiitoksestasi. Taidan kuulua tämän palstan seniorikaartiin, ensimmäisen vuosisatani puolikaan ylitin jo viime vuosikymmenellä. Ainakin himpun verran vivahteikkaampaa ja ennen kaikkea persoonallisempaa ilmaisua itsekin toivoisin palstan viesteihin. Hups, nyt saatoin sortua ylitulkitsemaan sanojesi merkitystä. Mielsin ne kuitenkin niin, että toivoisit kirjoitettavan sielukkaammin.
Palstaa ajoittain seuraneena en ole voinut välttyä ajatukselta, että tyypillisen kirjoittajan sanavarasto rajoittuu muutamaan sataan sanaa. Tuolla edellisellä viestillä yritin avata ajatustani siitä, millaiseksi meistä useimmat, myös minä itse, kuvittelevat suuren ikävän, kaipauksen ja toteutumattoman rakkauden tunteen ja mistä tuo kuvitelma käsittääkseni syntyy. Tässä ei pidä sortua ajattelemaan niin, että arvokkaita ovat vain sellaisen ihmisen kaipauksen ja rakkauden tunteet, jolla on kyky ilmaista tunteensa verbaalisesti koskettavalla tavalla. Uskoakseni liki jokainen ihminen pystyy syviin tunteisiin, kykenee aidosti rakastamaan ja saamaan rakkautta osakseen. Tuo kyky ei ole riippuvainen ihmisen verbaalisesta taidosta.
Kirjoitat hyvin ja saa ainakin tämän naisen mielikuvituksen liikkeelle, millainen mies kirjoittaa näin. Sun ikä olis mulle oikein sopiva : )
Ihanaa kesää sinullle ja paljon rakkautta ja lempeä!
Palstan eniten kommentoitu?Eniten luettu?:D
Aurinko huusi kaikissa väreissään sinä iltana oikeasti.
Se oli niin harvinaista marraskuussa, että siitä kerrottiin lehdessäkin, eri sanoilla tosin.
Sitä ei lehdessä lukenut, että toivoin sinun vielä palaavan.
Ja se toivo, se on niin sinnikäs, että kuulen sen kuiskivan korvissani yhä.
Viimeinen sivu vielä menossa. Uusi kirja aloitetaan alusta ja käydään edellinen yhdessä läpi.
Sanoa... no, tämä kirjoittaminen kyllä onnistuu paremmin. En usein enää sano paljoakaan.
Jotakin, vain hänen tietämäänsä/muistamaansa; jotain, jolloin ei ollut muita tilanteessa... no, ensimmäisen kerran, kun hän alkoi puhua minulle, vastasin, että en ole käynyt. Nyt vastaisin, että en ihan äsken, mutta olen.
Ja kyllä, ajattelen. Tai ennemminkin mietin surullisesti. Tosin jos miettisin iloisesti riemusta hyppien hupihattu päässä, tuskinpa kirjoittelisin tälle palstalle...
Onko nyt hukassa pyöränavain vai pöyrä?? ; )
Etsitäänkö taas yhdessä : )
No näin, olen kyllä vähän.... no kyllä sää tiedät ;)
No tiedänhän mä et sä olet vähän ; )
Mut millos etsitään?
En tiedä, duunaat sä työkses pyöriä...iltahämärissä... hänen kanssaan ;) Mutta avaimia olen etsinyt erään kanssa, siitä on kyllä aikaa. Ja olen kyllä hajamielinen...ja pyöräkin on tosiaan milloin mihinkin unohtunut ;)
Naureskelin, mutta hyväntahtoisesti ; )
Riemuloma Rivieralla kesän kerhossa, paljain jaloin. Meidän rohkea riemukesä palaa vieläkin usein mieleen liki kolmen vuosikymmenen jälkeen...
Ohjaus Jacques Tati: Les vacances de Monsieur Hulot (v. 1953)
Jacques Tatti kuulostaa iha joltain pornofilmin näyttelijänimeltä
Viimein, loma alkaa. Toivon itselleni ihmettä. Toivon, että kohtaan jonkun, jolle voin sydämestäni sanoa, että sinua olen koko elämäni etsinyt ja rinnalleni toivonut. Tai jospa joku sanoisikin sen minulle ; ) Silloin en kaipaisi riemulomaa Rivieralla, Rantasalmikin riittäisi.
Kaikille ihmeellisen hyvää loppukesää : ) Sallikaa ihmeiden tapahtua : )
Millon liikut Rantasalmella? Mökki olis siellä.
Haaremiako olet perustamassa?
edelln ihastunut sinuun, vaikka olet ihan v-tunmoinen per*reikä "mieheksi". Hoo pee.
Kaunopuheisuutesi imartelee minua... olet ihana, sen tietää sadat miehet kautta maan... eiköhän siihen ankaraan panetukseen sieltä löydy lääkettä yhtä näppärästi kuin buranaa kaapista ; )