Mulla kaksi koiraa. Molemmat leikkaamattomia uroksia. Nouraja (7v.) ja mopsi (3v.). Pienempi ollut talossa vuoden verran. Eli ei tullut pentuna. Talossa on johtajuus ongelmia!
Mopsi yrittää paikkaansa laumassa koko ajan. Kiertaa vanhempaa urosta karvat pystyssä ja kävelee jäykkänä ympäriinsä. Noutaja ei välitä ja välttelee. Jos yrittää kävellä pois, niin mopsi seuraa ja vinkuu. Ohjailee noutajan liikkeitä ja kävelee aina eteen.
Vanhempi uros vie kuitenkin isomman oikeudella kaikki herkut ja luut. Mopsi suuttuu toden teolla ja roikkuu noutajan karvoissa muristen. Joskus ärähtää takaisin, mutta yleensä nuorempi hermostuu vielä enemmän ja tappelu on valmis. Usein kuitenkin loppuu lyhyeen, kun vanhempi alkaa pokkana vain syömään luutaan ja mopsi vinkuu ja kävelee uhoten ympäriinsä.
Tänään kuitenkin noutajalla leikkasi kiinni. Otti mopsi pojan puoli päättä suuhun, ravisteli moneen kertaan. Siis oikein sellainen "tapporavistelu". Kun laski otteensa, olisi mopsi ollut valmis jatkamaan verilöylyä ja roikkui rintakarvoissa kahta kovemmin. Ja jälleen noutaja ignoorasi karvat pystyssä murisevan mopsin täysin.
Miten suhtaudutte. Ilman väliin menoa ei loppua mopsin puolelta tule. On uhmannut vanhempaamme siitä asti kun tuli, eikä alistuisi varmaan kirveelläkään. Vanhempi koiramme on taas pehmeämpi, muttei tietenkään alfa-uroksena haluaisi antaa paikkaansa. Ei ole tappelun haluinen, mutta olenko tehny noutajastanikin verikoiran?
Olen ajatellut, että selvittäisivät välinsä keskenään, mutta laumahierarkiaa ei tule. Jos olen paikalla, niin koirat saa pysymään ruodussa, mutta poissa ollessani en tiedä mitä keskenään duunailevat. Kovat tappelut eivät tunnu silti vaikuttavan mopsin suhteeseen noutajasta. Nukkuvat vierekkäin, tosin aina mopsin aloitteesta.
Mitä mieltä? Mennä väliin ja laittaa piste kahinoille heti, vai mitä tehdä? Pitää noutajan puolia? Onko oikein, että taloon tulee uusi viisi kertaa pienempi pomo päälle päsmäröimään? Alistaa mopsi noutajan edessä? Uho on siis suunnatonta..
Pikaisesti mielipiteitä? Ihmeellinen mopsi.. tappelisi varmaan kuolemaan asti. Joku verikoiran luonne tolla eläimellä.
Mopsi yrittää paikkaansa laumassa koko ajan. Kiertaa vanhempaa urosta karvat pystyssä ja kävelee jäykkänä ympäriinsä. Noutaja ei välitä ja välttelee. Jos yrittää kävellä pois, niin mopsi seuraa ja vinkuu. Ohjailee noutajan liikkeitä ja kävelee aina eteen.
Vanhempi uros vie kuitenkin isomman oikeudella kaikki herkut ja luut. Mopsi suuttuu toden teolla ja roikkuu noutajan karvoissa muristen. Joskus ärähtää takaisin, mutta yleensä nuorempi hermostuu vielä enemmän ja tappelu on valmis. Usein kuitenkin loppuu lyhyeen, kun vanhempi alkaa pokkana vain syömään luutaan ja mopsi vinkuu ja kävelee uhoten ympäriinsä.
Tänään kuitenkin noutajalla leikkasi kiinni. Otti mopsi pojan puoli päättä suuhun, ravisteli moneen kertaan. Siis oikein sellainen "tapporavistelu". Kun laski otteensa, olisi mopsi ollut valmis jatkamaan verilöylyä ja roikkui rintakarvoissa kahta kovemmin. Ja jälleen noutaja ignoorasi karvat pystyssä murisevan mopsin täysin.
Miten suhtaudutte. Ilman väliin menoa ei loppua mopsin puolelta tule. On uhmannut vanhempaamme siitä asti kun tuli, eikä alistuisi varmaan kirveelläkään. Vanhempi koiramme on taas pehmeämpi, muttei tietenkään alfa-uroksena haluaisi antaa paikkaansa. Ei ole tappelun haluinen, mutta olenko tehny noutajastanikin verikoiran?
Olen ajatellut, että selvittäisivät välinsä keskenään, mutta laumahierarkiaa ei tule. Jos olen paikalla, niin koirat saa pysymään ruodussa, mutta poissa ollessani en tiedä mitä keskenään duunailevat. Kovat tappelut eivät tunnu silti vaikuttavan mopsin suhteeseen noutajasta. Nukkuvat vierekkäin, tosin aina mopsin aloitteesta.
Mitä mieltä? Mennä väliin ja laittaa piste kahinoille heti, vai mitä tehdä? Pitää noutajan puolia? Onko oikein, että taloon tulee uusi viisi kertaa pienempi pomo päälle päsmäröimään? Alistaa mopsi noutajan edessä? Uho on siis suunnatonta..
Pikaisesti mielipiteitä? Ihmeellinen mopsi.. tappelisi varmaan kuolemaan asti. Joku verikoiran luonne tolla eläimellä.
Vastaukset 20
Vanhimmat
Pieni lisäys:
Siis voisin estää mopsia vinkumasta ja päällepäsmäröimästä. Mutta onko se yleisesti oikein? Mopsi kunnioittaa toki minua, muttei silti noutajaa. Ja kun en ole paikalla, niin käytös kääntyy heti entiseen... Tottelee, jos kiellän uhoamasta vanhemmalle. Ihmettelen silti, että jaksaa uhota ja pönkittää egoaan vaikka noutaja nukkuisi. Ja jos näkee unta ja vaikka ulisee tai murisee, niin mopsi juoksee heti viereen paska jäykkänä kiertämään ympyrää...
Ymmärrän tuon ajatuksen, että periaatteessa toivoo koirien itse selvittävän sen homman, mutta siinähän on jo ihan selkeä kuolemanriskikin, ellei sitten ala ottamaan erää ihan useamminkin.
Periaatteessahan asia on niin, että sinä määräät tasapainosta porukassasi eikä siellä missään nimessä hyväksytä ihmisiä tai koiriakaan kohtaan tapahtuvaa uhittelua.
Jos olisit koirana siinä asemassa missä nyt olet, olisit mennyt väliin ja "kurmuuttanut" tämän hämmennystä aiheuttavan tapauksen ruotuun. Koirat eivät omassa laumassaan pidä epätasapainosta ja ne joskus jopa porukalla pöllyttävät sekaannuksen aiheuttajat.
Kattelin tossa yks päivä koirani emän toimintaa, kun tämän sisko vähän arasteli meidän poitsua, mutta hoiti epävarmuutensa aikamoisella rähinällä/hampaiden näyttämisellä ja hyökkäilyllä - ja vaikka ne olivat samaa laumaa, emä lopulta alkoi pistämään sitä tyttöä kuriin koska se oli se, joka käyttäytyi huonosti.
Tässä se aika kuluu yksin "höpisten" =)
Tuli mieleeni eilinen(kin) tilanne, kun tavattiin suht samanikäinen (n 1 v ) uros ja oli poijjaat aikas jäykin jaloin liikkeellä. Siihen ei puututtu, mutta heti kun meikän poitsu koetti laskea päätä sää´än ylle tai hypätä selkään, annoin "huutia".
Siinä näki hyvin, että pystyn ns johtamalla kyllä ohjaamaan sitä käytöstä, rajoittamaan sitä, mutta työlästä se tulee olemaan ja vaatii kokoaikaista tarkkaavaisuutta kaikkia ennemerkkejäkin varten, kuitenkin myös siten, ettei ala liikaa puuttumaan asioihin.
Ja se vaikein osuus : se vaatii myös vastapuolelta samaa tahtoa tai muuten menee läskiksi.
Tämä kaveri oli sen verta luontaisesti taitava ja fiksu, että ilman mitään erillistä pyyntöä tai sopimista, hän huolehti samalla tavalla siitä ettei kukaan ala liikaa kukkoilemaan ja tule myllyä. Tehtiin siis selväksi niille, että me ei sitten hyväksytä täällä sellasta. Erilaisen vastapuolen kanssa ois voinut olla tappelu äkkiä pystyssä.
Koirat antaa lukuisia merkkejä jo ennen kuin ne alkaa itse toimintaan, vaikka ne lähtiskin kuinka salamana menemään, niin aina näkyy jotain. Ala tsiigailemaan ja havainnoimaan niitä ja puutu ennen kuin kierrokset on liian korkealla.
Katto miten vaikuttaa ihan muutaman "harjoituksen" jälkeen ja jos ei mitään hyvää seuraa, edes pientä muutosta edes reagointitapaan kun kiellät/puutut, mieti oisko siinä tekniikassa jotain viilaamista.
Muuten tulee valitettavasti mieleeni, että joku päivä käy vielä todella huonosti tai tappelut lisääntyvät.
Johtajuusongelma ei ole koiriesi keskeinen, vaan sinun ja niden välinen.
Mielestäni se olet sinä, joka pistää mopsin käytökselle rajat. Kiellät sen uhittelun. Laumanjohtajan tehtävä on estää lauman sisäinen epäsopu. Vain yksi on johtaja(=sinä) ja muut ovat keskenään samanarvoisia.
Puutu mopsin käytökseen jo kun se on aloittamassa elkeitään. Se voi kuolla, jos noutajan käämi kärähtää kunnolla.
Ei pidä hyväksyä ja pitää kieltää ja ojentaa mopsia. Heti välittömästi ekasta karvan kohotuksesta. Tehkää kaikkea kivaa yhdessä, laumana. Vahvistaa keskinäistä sidettänne.
Mulla on sellanen erotuomarikoira, joka ei anna kenenkään tapella. Se on välittömästi välissä komentamassa lopettamaan. Jopa kissoja :D ja myös ihmisiä..
Koirapuistossa meinasi tapahtua kerran oikein kirjaesimerkkitilanne. Kaikki oli toisilleen vieraita koiria. Ne tutustuivat toisiinsa. Sitten puistoon tuli vielä yksi koira, joka alkoi äksyillä pennulle. Kun se kerran sitten hyökkäsi pennun päälle niin mun koira ja eräs toinen koira hyökkäsi tämän pukarin päälle välittömästi ja pani sen matalaksi. Kukaan ei saanut haavoja, mutta meteli oli melkoinen. Tilanne ei ollut mielluttävä ja tässä kohtaa pukarin omistajan olisi pitänyt ojentaa omaa koiraansa, tai vielä paremmin pennun omistajan olis pitäny puolustaa pentuaan.
Kiteytettynä siis sinä kerrot koirille, mikä on sallittua ja mikä ei.
Tuota,ensinnäkin,sinulle on tullut aikuinen uros,jolla jo tapansa.Toiseksi,sinulla on samaa sukupuolta olevat.Ja kolmanneksi,sinulla on mopsi...
Mopot ei suinkaan ole mitään lattiarättejä,vaikka koko ei päätä huimaakkaan.Vaan niillä on usein vahva tahto.Joten ei mitenkään ihmeellinen mopo...
Ja kun mopon ottaa,niin pahitteeksi ei olisi ollut tämä ottaa selvää,vielä enemmän,jos/kun ottaa aikuisen.
Homma olisi kannattanut pistää selväksi heti jo tullessa.Toki vieläkin se käy,mutta nyt on jo muodostunut tiettyä käytösmallia,josta voi hitaammin päästä eroon.
Mutta nyt vaan,selvät säännöt,mistä ei tingitä.Heti jos mopo kukkoilee kaverille,niin peli vihelletään poikki.Pelisilmää kehiin,ja pitäisi pyrkiä siihen,että jo ennakoi,jos vähänkään meinaa alkaa,niin puuttua jo siinä vaiheessa.Ystävällisesti,mutta takuuvarmasti.
Ja kummallakkein koiralle ruokarauha.Se on jokaisen koiran oikeus,jota tarvittaessa on omistajan valvottava,että näin on.Ihan sama,missä "asemassa"kukin koira on laumassa muihin nähden.
Meillä ei koskaan saa koirat selvitellä negatiivisesti välejään.Vaan on täysi nollatoleranssi.Sitä suuremmalla syyllä,jos/kun on samaa sukupuolta.
Se myös,että annetaan hyvin erikokoisten selvitellä välejään,on samaa kuin halu päästä tirristä eroon...Ei tarvi kun kerran kunnolla isommalla kilahtaa mittelön tuoksinassa,niin köpelösti voi käydä.
Toisin sanoen,KUMMALLEKKIN selkeät säännöt,sinä määrität,koirat tottelee.
Koirilla pitä olla myös riittävästi aktiviteettejä,niin fyysistä,kuin psyykkistä,joihin purkaa itseään.Niin ei sitten ole turhaa tarmoa toteuttaa itseään väärin...
Kannattaa muistaa,että mopo on erittäin älykäs rotu,ja myöskin hyvin liikunnallinen,JOS se sille suodaan(kuten kaikille koirille pitäisi) ja pidetään hyvässä kunnossa.
Parhaiten mopojen kanssa pärjää ystävyydellä,mutta jämäkkäästi.ja kun on fiksumpi ja ovelampi,kun se,niin pärjää hyvin helposti :D
Hyviä vastauksia ja kaikki vielä aika samalla linjalla. Tappeluita ei ole sen jälkeen tullut, mutten ole antanut pienintä aihettakaan. Olen myös kiinnittänyt huomiota noutajan käytökseen. Loogista on että "pomo" mopsi ojentaa noutajaani, kun lenkillä vastaan tuleva toinen koira herättää noutajassani puistatuksia ja eripuraa. Niin silloin on mopsi heti kaulakarvoissa kiinni pistämässä tätä ruotuun ärinan ja murinan säestyksellä.
Ja kaikki buldogit ovat tosiaan hyvin sitkeitä, pelottomia, itsepintaisia ja oman arvon tuntoisia koiria. Oli kyse sitten urheilusuorituksista tai tahtojen taisteluista. Jos mopsi kokeilee aamulla karata pihasta ja epäonnistuu pakoyrityksessään, niin kokeilee samaa kuitenkin illalla. Tai jos yksi menee lenkkiporukasta kovempaa kuin muut, niin ei ole väliä kuinka väsynyt mopsi narun päässä roikkuu, niin perään on pakko mennä. Tai jos agilityradalla horjahtaa puomilta ja putoaa, niin seuraavalla kierroksella yrittää kahta kovemmin, kun taas noutajani ei menisi seuraavaan viikkoon, jos koskaan enää samaan paikkaan uudelleen putoamisen pelossa. :D
Miksi aloittajalla muuten on kaksi LEIKKAAMATONTA urosta samassa kodissa?
Vertahan siinä kaivetaan nenästä ilman muuta!
Itse leikkauttaisin jommankumman rauhan aikaansaamiseksi.
Elleivät ole siitoskoiria niin ainakin toinen on leikattava.
Koirille tuloksiin johtamattomat hormonihyrskyt eivät tee hyvää.
Ne aiheuttavat turhaa stressiä.
Enemmän tai vähemmän siitoskoiria ovat. Mutta pointti ei nyt ole siinä, eikä leikkauttaminen olisi mahdollista kuin vanhemman kohdalla. Ja tuossa iässä ja meidän tapauksessa se olisi väärin kaikkia kohtaan. Eikä muutosta tuskin siltikään tulisi.
Sitäpaitsi, periaatteeni kuitenkin on, että toimeen pitää tulla kaikkien kanssa. Kaikkien kanssa ei tietenkään voi tulla toimeen, mutta niin kauan kuin muutosta on parempaan, en tekisi hätiköityjä ratkaisuja. Elämisen haluan tottakai järjestää niin, että mahdollisimman vähän aiheutuu niit' stressin aiheuttajia ja siksi täällä vähän näkökulmia kyselen. :)
Kiitos siis kaikille omista näkökulmista!
Ja sitten se toinen näkökanta, jossa laumahierarkialla ei ole mitään tekemistä asian kanssa.
Noutajasi on tyytyväinen elämäänsä, sillä ei ole mitään tarvetta kilpailla kenenkään kanssa tarjolla olevista resursseista.
Mopsisi on taas kaikkea muuta kuin tyytyväinen. Sillä on tyydyttämättömiä tarpeita, joiden tyydyttämiseksi se on valmis taistelemaan. Ja se käy juuri toisen koirasi päälle, koska se kilpailee niistä resursseista joita juuri koirat perheessänne arvostavat.
Esimerkiksi vaikka makuupaikka. Koira nukkuu makuupaikallaan. Toinen koira tulee vaatimaan juuri samaa makuupaikkaa, tämä paikka on silloin resurssi jonka toinekin koira haluaa. Jos toinen on tyytyväinen nukkuakseen missä tahnsa paikassa, se väistää, koska siitä ei ole mielekästä alkaa vääntämään paikasta, joka on sille yhdentekevä. Sillä ei ole mitään tekmistä laumahierarkian kanssa,v aan ainoastaan sen,e ttä toiselle nukkumapaikka on yhden tekevä. Puhutaan ärsykekynnyksestä, jotkut asiat vain ylittävät koiran ärsykekynnyksen ja vasta silloin koira alkaa puolustaa menettämässään olevaa resurssia.
Mopsisi ärsykekynnys siis ylittyy jatkuvasti. Se näkee koko ajan toisella jotain jota se haluaa ja lähtee taistelemaan haluamastaan. Noutajasi ärsykekynnystä taas on vaikea ylittää, ilmeisesti kuitenkin tarpeeksi kiinni roikkumalla myös sen yli mennään, tällöin noutaja alkaa puolustamaan esimerkiksi omaa tarvettaan olle kivuton (ei siis halua toista koiraa roikkumaan kipeästi karvoihinsa). Ärhentelyt ja muut kommervenkit eivät siis noutajaasi hiritse, mutta aivan taautsi joku karvoissa roikkuminen jo häiritsee.
Miksi näin on? Mopsisi elämästä joko puuttuu jotain tai sitten se on vain jo itseään toetuttamalla oppinut itselleen todella ärsyttäviä toimintamalleja. Se on oppinut esimerkiksi että noutajan saa kiertämään ja jsotain syystä se sitä arvostaa,e ttä toinen kiertää, joten toiminta on ollut sille kannattava ja se näin siksi toimii.
Itse lätisin nyt kuitenkin siitä,e ttä sen elämästä puuttuu jotain, kun sen korjaan, niin sillä ei riitä energiaa vahtia toisen liikkumsia, vaan se on tyytyväinen omaan elämäänsä ja antaa toisen tehdä mitä toinen haluaa. Ensinnäkin aina kaksi samanlaista luuta tai herkkupalaa, niin mopsi ei jää ilman, sen ei tarvitse kytätä toisen luuta. Lisäksi mopsille lisää liikuntaa, koska se on selkeästi koirista vilkkaampi, noutaja ei enempää toimintaa tarvitse koska se on jo tyytyväinen. Samalla mopsi saa mahdollisesti tarvitsemaansa lisäaikaa ja huomiota sinulta. Jotain aivotyöskentelyä lisää mopsin päivään, koska kyseessä on taatusti noutajaa älykkäämpi eläin. Väsytä se siis, mikä nsotaa sen ärsykekynnsytä.
Ja puutu pieniin yksitysikohtiin yksilöllisesti mopsin kanssa. Jos se virittyy toisista koirista lenkillä, siis toiset koirat ylittävät sen ärsykekynnyksen, niin toki se käy noutajasi päälle, noutajasi kun on ainut koira jonka iholle se pääsee tilanteessa. Mieti miksi sen ärsykekynnys ylittyy toisista koirista ja hoida ongelma pois, se melko varmasti haluaa leikkimään, kokee epävarmuutta tms. Kun tiedät syyt, voit muuttaa sen käytöksen harjoitelemalla.
Mikään oireesiin puuttuminen ei auta. Vaan puutu syyhyn. Koirasi äksyää kotona toiselle koirallesi, koska sillä on puute jostain. Jos kiellät sitä äksyämästä tosielle koiralle, koirasi puute ei häviä mihinkään,s e elää joka tapauksessa stressissä puutteineen. Jos koriasi pelkää tosiia koiria lenkillä ja siksi käy tosien koriasi päälle, päälle käymisen kieltäminen ei vähennä koiran pelkoa... Unohda siis nuo hierarkia jutut ja mieti sen tilalla kuka puuttuu ja kenellä on oikeus, sitä että miten mopsisi elämsätä tulisi hyvinvoivempaa.
Koira on sosiaalinen eläin, joka pystyy elämään vaikka miten suuressa yhteisössä ilman minkäänlaista ongelmaa, jos se on onnellinen, eli sen tarpeet on tyydytetty. Mikään sosiaalinen eläin ei nautinnokseen hae konfliktitilanteita elinyhteisöönsä, vaan niitä vältellään viimeiseen asti ja niihin turvaudutaan vain kun on tarvetta kilpailla resursseista.
Vielä...
Koirat on yksilöllisiä. Itselläni on seisoja ja johonkin täälläkin esitettyyn yeistykseen koirien lenkkeily tarpeesta, voi suhtautua vain naureskellen. Jos meidän koriaamme lenkkeillytettäisiin täällä esitettyjen rajojen mukaan, niin jos olisi toinen koira niin se kyllä kärsisi, mutta kun ei ole toista koiraa niin talo kyllä kärsii, jos jotain kymmeneen kilometrin tai parin tunnin ulkoilu rajaa noudatettaisiin. Olen vain ottanut energisen koiran ja sen kanssa on elettävä kun sen kerran otin. Ja koska tykkään kodistani, niin ei ole muuta vaihtoehtoa kuin ulkoiluttaa enemmän kuin oma mukavuus tykkäisi. Sama sinulla; olet ottanut koiran joka tarvitsee enemmän kuin tykkäisit antaa, mutta koska ehkä arvostat rauhaa kodissasi sinäkin, niin sinun on vain elettävä sen kanssa ja annettava enemmän. Sinähän kuitenkin omistajana olet se koiriesi tarpeiden tyydyttäjä.
Ja vielä, jos tarkoitit, ettei mopsin palleja voi ottaa pois (jolloin sen ei tarvitsisi ainakaan narttujen takia kokea kilpailua toisen uroksen kanssa), koska se on jalostus käyttöön, niin miettisin tarkkaan. Jos koirasi saa nyt sen verran huomiota, liikuntaa, ruokaa, hellyyttä ja virikkeitä, että jo puolet isompikin koira pysyy tyytyväisenä, niin se että tämä ei pysy tyytyväisenä merkitsee kyllä sitä, että sillä on aika heikko hermoraekenne, eli matala ärsykekynnys. Haluatko jakaa mullekin samanlasita perhehelvettiä tulevien jälkeläisten muodossa?
"Koira on sosiaalinen eläin..." Riippuu mitä sosiaalisuudella tarkoitetaan.Koira on myös puhdas ihmisen muokkaama tekele,jossa tullaan taas rotuominaisuuksiin.
Ja kaikki rodut ei sovellu suureen yhteisöön,varsinkin jos puhutaan lajitovereiden muodostamasta,(toki poikkeuksia voi olla).
Itse en vielä kirjoituksen perusteella sulkisi pois jalostuskäyttöä.Korostan,siis kirjoituksen perusteella.Koira voi olla ihan hyvä jalostusyksilökin.Kun eipä tiedä,miten se on saanut kasvaa,miten pidetty,jo ennen nykyistä kotiaan.Se kun on voinut paljonkin vaikuttaa ilmenevään käytökseen.Toisaalta myös,täytyy sanoa,että jos ei nykyisessäkään ole heti laitettu selkeitä rajoja,panostettu riittävästi energian purkamiseen ym.niin opittu tapahan on voinut jatkua.
Eli ei kirjoituksen perusteella voi sanoa,kuinka paljon on pelkkää opittua...
Eiköhän moni voimakastahtoinen rotukin voisi olla aika terroristejä,jos ei niitä olisi kasvatettu kunnolla.Luonteessa ei silti tarvitsisi olla vikaa.
Mopot on myös koiria,että kyllä niistäkin saa hankalia,jos ei kunnon kasvatusta saa ym.asiat ole kohdallaan.
Kirjoituksen perusteella ei vielä voi sanoa hermorakenteesta,koska kyllä vahvahermoinenkin voi olla terroristi,jos väärin pidetty...
Mutta mikä ettei veisi mopoa luonnetestiin.Siitä saisi ihan mielenkiintoista osviittaa luonteesta.
Olen myös lukenut, ja paljon jo näköjään unohtanut koirien käyttäytymisestä. (Ropsit Tuire Kaimio, olet idolini.) Olen samaa mieltä siitä, ettei perinteiset laumahierarkia jutut pidä paikkaansa ja syy voi olla mikä tahansa asiaan liittymätönkin juttu. Lenkillä päälle hyökkimisessä kyse on kuitenkin juurikin tuosta pienestä mopsin ärsykekynnyksestä. Se hyökkää jos noutajani reagoi vastaan tulijaan. Mutta jos noutajani on hiljaa ja nätisti, niin on mopsikin. :) Eli mopsin ei tarvitse edes nähdä toista koiraa. Sama reaktio tapahtuu, ku noutajani näkee unia ja alkaa ulisemaan. Mopsi ärsyyntyy sen äänistä ja ampaisee heti paikalle päivystämään ja örisemään noutajan ympärille. Luita niille anna kerralla kasapäin, jotta valinnan varaa olisi. Mopsi ei kuitenkaan syö niitä, mutta kiinnostuu aina samasta luusta, mikä on noutajan suussa. :D Pienestä ärsykekynnyksestä kertoo myös hermostus, jos noutaja juoksee mopsia päin, niin siitähän vasta mopsi itseensä ottaakin. Juoksee koko ajan noutajan edellä, säntää ovista ensin, eikä laske noutajaa kulkemaa. Hyppii naamalle ja eteen. Sitä ei voi edes kiertää... Kun noutaja vain menee ja kävelee mahdollisimman eleettömästi ja välinpitämättömästi päin, mopsi alkaa murista ja hyppiä kaulakarvoihin. Jos pääsee tappelunmakuun niin, ei varmasti jätä rauhaan, vaan peli viedään niin pitkälle, että väliin tulee ihminen. Lenkillä jos kiinnostuvat nuuskimaan samaa hajua, niin nuotaja luovuttaa ja vaihtaa hajua. :)
Mopsi tuli siotukseen (ei minun omistamani) n. vuosi sitten pitovaikeuksien vuoksi täysin opettamattomana ja kurittomana. Muutos siihen verrattuna monissa eri käyttäytymis malleissa on huikea ja töitä sen eteen on tehty. Myönnän puhtaasti, että tappelu tuli tilanteessa, missä molemmat koirat kilpailivat huomiosta. Ja noutajani on auttamatta jäänyt vähemmälle huomiolle mopsin tulon jälkeen ja sen ongelmakäyttäytymisen sekä kouluttamiseen puuttumisen myötä. Toisin sanoen en vilpittömästi usko noutajanikaan olevan onnellinen. Päin vastoin, ehkä apaattinen ja masentunut. Eikä koskaan ollut muutenkaan agressiivinen ja vetäytyy aina konflikti tilanteessa ensin, oli vastassa kuka tahansa. Eli noutajallani ei ilmeisestikään mennyt hermo varsinaisesti mopsiin, vaan siihen ettei päässyt tuomaan minulle palloa ja ottamaan rapsutuksia vastaan. Ja mopsi otti niin isot pultit, kun ylimääräistä energiaa oli työputken ja väsymyksen myötä.
Eli juu.. Rauha yritetään pitää maassa ja kirjoittelun myötä sitä itsekin näkee taas omat virheensä selvemmin. :)
...mutta siis se, että mopsi on kuitenkin stressittömämpi ja pystyy rentoutumaan kotioloissa ja jopa nauttimaan ihmisen kosketuksesta on iso asia. Siksi en tahtoisi palauttaakaan sitä. Ja kaksi vuotta täyttä perseilyä, niin kai siinä menee puoli elinikää (varsinkin ton luontoisella koiralla) korjata niitä lukuisia opittuja käytösmalleja. Ja kaiken lisäksi tämä jo koiran kolmas koti.
Reakointiherkkä... Tempperamanttinen.. Nyt puhut aiheesta joka on ollut itsellekin viimeisen vuoden erittäin lähellä...Koira reakoi kaikkeen aivan täydellä voimalla silloin kun se reakoi.
Oman koiran kanssa olen tehnyt säännöllisesti harjoituksia, joissa koira saa huomionsa/makupalansa/leikkinsä, vasta rauhoituttuaan. Yrittänyt näin hinata sitä reakointi kynnystä korkeammaksi. Minulla on kuitenkin koira, joka ei ollut juurikaan kiinnostunut ihmisestä, siksi alkuun tehtiin hommia vastoin tätä, eli aina kun koira reakoi minun suuntaani se sai suuresti palkkiota. Vasta sitten kun sen reakointi minun antamiini vihjeisiin oli varmaa, aloitettiin harjoitella sitä, että kaiken saa vasta rauhoituttuaan. Eli kun otan lelun käteeen ja koira vouhahataa paikalle tekemään kaikki temppunsa, leikki alkaa vasta kun se on rauhoittunut.
Eli jos teillä on jo kontakti muuten hallussa, niin kannattaisi ehkä sinunkin yrittää jotain tällaista säätää koirasi kanssa. Vahvalla reakoinnilla ei irtoakaan mitään, vaan rauhoittumalla.
Nämä harjoittelu tuokiot ovat täysin erillisiä arjesta ja niistä todellisista ongelmapaikoista, eli kun koira reakoi täydellä voimalla ylitse lentäviin lintuihin, eikä se lintu lopeta lentämistään ja odota että koira rauhoittuu jatkaakseen, mutta jotainhan sitä on yritettävä. Elän vakaassa uskossa, että joskus koira vielä tajuaa yhteyden; rauhoitun ensin, sitten saan haluamani hyvän, tai sitten ei. Elämä "sähäkän" koiran kanssa on tällaista, mutta itsepä olen osani valinnut.
Mutta sen olen huomannut meidänkin koirasta, että se liikunta ja virikkeellisyys sentään tasoittaa, että koira ei yhtäkkiä reakoi pöydällä seisovaan maljakkoon täydellä innollaan, mitä nyt esimerkkinä tapahtuu kun sen lenkkeilyttäminen on syystä tai toisesta estynyt muutamien päivien ajan.
Tuo on ikävää, jos toinen koirasi on todellakin niin tossukka luonteeltaan, että se ei tuo ilmi edes pahoinvointiaan. Senkin kanssa olisi työstettävää. Aikaa pitäisi löytyä sillekin yksilöllisesti antaa. Niitä paljon parjattuja taistelu- ja vetoleikkejä, turvallisessa leikkitilanteessa antaa koiralle mahdollisuus huomata että sekin voi osoittaa vähän munaa itsestään.
Eikä mikään kesäloman mittainen "nyt on aikaa panostaa koiriin"- kuuri riitä, vaan koirien elinpiiriin pitäisi tulla pysyvä muutos, tehän kärsitte kaikki nykyisestä tilanteesta. Koirien kiertoon laittoa en milloinkaan suosittelisi, vaan mielestäni ihmisellä lemmikin omistajana on vastuu kannettavana. Joo, ehkä muuta elämää ei ole enää, sille vain ei ole aikaa. Joku muu ehkä laittaisi kiertoon koiria ja onhan sekin ihan hyväksyttävä vaihtoehto sen tilalle että kaikki kärsii. Itse vaan kiinnyn koiriini niin kovin, että mielumin jää se oma elämä. Ja kieltämättä monia harrastuksia jouduin itsekin uhraamaan koirien takia, mutta kyllä koirapiireistä on uusia tilalle löytynyt, vähintään kolmena iltana viikossa olen koiratreeneissä ympäri vuoden, se on valitsemani elämäntapa. Tiedän, että minulle tekisi hyvää ja ennen kävin kaksi kertaa viikossa salilla, pari kertaa uimassa ja tapasin ystäviäni useita kertoja viikossa... Enää niihin ei tunnit vuorokaudessa riitä, koska perhe ja se harmittava-vapaa-aikaa-rajoittava-työ ensin.
Laumahierarkiasta puhuu se, jolla lauma on. Kyllä asia on niin ilmeinen. Kun ihminen on kiistaton pomo, voivat koirat keskenään olla tasa-arvoisia. Kiistelyt ovat vaan leikillisiä, ja periksiantaja voi olla kumpi tahansa. Mutta jos johtajanpaikka on vapaana, sen joku koirista ottaa, varmasti.
Resursseista. Annan molemmille luut. Miksi jonkin ajan päästä toisella on kaksi luuta ja toinen kuolaten kuikkii kauempana?
Rakastan ulkoilua koirieni kanssa, mutta en aio 24/7 viettää hihnanjatkona, minulla on omakin elämä. En rupea koirieni palvelijaksi, vaan minun kodissani on minun säännöt ja järjestys.
Eikös lastenkin kasvatukseen kuulu se, että aikuinen ottaa vastuun, eikä tanssita lapsen mielihalujen mukaan? Koiran sanotaan olevan älykkyydeltään 2-vuotiaan ihmislapsen tasoa.
Säännöt, mistä ei luisteta ja johdonmukaisuus. Mutta ensin ne pitää opettaa, eikä vaatia sellaista mitä koira ei vielä tiedä vääräksi tai osaa.
En voi odottaa täydellistä käytöstä, jos itse olen laiminlyönyt. 3v. on vielä nuori ja aktiivinen koira. 7v. alkaa jo rauhottua ikänsäkin puolesta.
Luita on välillä kuusikin lattialla. Noutaja syö niitä yksitellen, mutta mopsi ei ota seasta omaansa ja mene rauhalliseen paikkaan syömään. Vaan pakko itkeä vieressä. :D
En edes halua tietää miten älykäs koira parhaimmillaan saattaa olla.. Oikein pelottaa! :D
Niin varmastikin. Me taas emme elä laumassa, vaan perheessä.
Voihan ihminen nimittää laumakäsitystä perhekäsitykseksi, mutta toivottavasti sisältö on suhteellisen sama.
Sillä... koiralla ei ole perhekäsitystä siinä mielessä kuin ihmiset toivoisivat.
Tai sitten meidän pitää alkaa keskustelemaan esim perheväkivallasta, johon koira voi olla "syypää". Mielummin kuvailisin sitä laumakäytökseksi, mutta eihän nillä sanoilla tosiaan ole merkitystä, jos idea on sama.
Tosissaan johtajuus ongelmia :D Jos jompikumpi koiristasi pyrkii johtajan pallille "laumassa", he pyrkivät pallille jonka tittelin kuuluisi olla sinun :D. Laitat mopsin ruotuun ja pidät tasa arvoisina. Helppo homma kun uroksia kyseessä.
Urokset ei lähde urosta vastaan "tappotaistoon". Se on narttujen puuhaa :D. Ärinä ja meteli kuulostaa uroksilla suuremmalta kuin onkaan. Urokset tappelee tosissaan VAIN jos on kiimainen narttu lähellä.
Nartut taas pimahdellessaan saa aikaan muutamassa sekunnissa reikiä ja eläinlääkärireissuja.