Wanhana hiipparina

Oikeastaan pistin tuon raapustuksen pienellä testimielellä, että lukeekohan sitä kukaan. Pistin sekaan hieman ylimääräistä (kuten imppaus) tms. ja näyttihän tuo ainakin muutamaa huolestuttavan.

Mutta olihan tuossa tosiaankin totuuden siemen, sillä olen masentunut enkä ole lasiinkaan sylkenyt. Niin, kun on masentunut yli 10 vuotta niin alkaa nähdä elämän negatiivisessa valossa. Mieleen alkaa hiipiä toivottomuutta ja välinpitämättömyyttä, mutta kuten Junnu sen aikoinaan sanoi: "Sellaista elämä on".

Mika kirjoitti:

Oikeastaan pistin tuon raapustuksen pienellä testimielellä, että lukeekohan sitä kukaan. Pistin sekaan hieman ylimääräistä (kuten imppaus) tms. ja näyttihän tuo ainakin muutamaa huolestuttavan.

Mutta olihan tuossa tosiaankin totuuden siemen, sillä olen masentunut enkä ole lasiinkaan sylkenyt. Niin, kun on masentunut yli 10 vuotta niin alkaa nähdä elämän negatiivisessa valossa. Mieleen alkaa hiipiä toivottomuutta ja välinpitämättömyyttä, mutta kuten Junnu sen aikoinaan sanoi: "Sellaista elämä on".

Lue lisää

itselläni oli tuossa kesälomalla sellaine noin kuukauden pituinen putki jonka aikana join, poltin lätkää tai otin lääkkeitä ja viinaa sekaisin.. se muuten turruttaa aika suhteellisen hyvin..putki varmaan lähti jonkinsortin masennuksesta tai uteliaisuudesta, paha mennä sanomaan mutta sen kyllä muistan että kun lopetin seinään tuon putken niin siitä seuraavat 2 viikkoa oli aika suhteellisen melankolisia... en kyllä tiedä miksi kirjoitan tämän tänne..tuskinpa ketään edes kiinnosta.onneksi nämä voi poistaa sillä eihän tämä teksti liity mitenkään satanismiin..noh tulipahan tehtyä.

Mika kirjoitti:

Oikeastaan pistin tuon raapustuksen pienellä testimielellä, että lukeekohan sitä kukaan. Pistin sekaan hieman ylimääräistä (kuten imppaus) tms. ja näyttihän tuo ainakin muutamaa huolestuttavan.

Mutta olihan tuossa tosiaankin totuuden siemen, sillä olen masentunut enkä ole lasiinkaan sylkenyt. Niin, kun on masentunut yli 10 vuotta niin alkaa nähdä elämän negatiivisessa valossa. Mieleen alkaa hiipiä toivottomuutta ja välinpitämättömyyttä, mutta kuten Junnu sen aikoinaan sanoi: "Sellaista elämä on".

Lue lisää

"Istun taikka kävelen, perse soittaa sävelen."
On turhaa hakea ymmärrystä muilta ihmisiltä kun ihminen on kuitenkin päänsä sisällä yksin ja käsitys "yhteisestä maailmankaikkeudesta" on harhaa; jokainen näkee ja kokee sen kuitenkin ihan omalla tavallaan. Sinä voit kuitenkin vaikuttaa olemuskellasi muiden kokemukseen maailmasta, tehdä niille paskamaisen olon - ja päin vastoin.

Kun minä tajusin ettei kukaan kuule/kuuntele, harkitsin rappiota (oma maailma, oma asia, max nautinto), mutta miksi sumentaa silmänsä ainokaisessa elämässään ja tietoisuudessa jonka Jumala ja Saatana on itse? Kannattaa ihan pirruuttaan vaatia itseltään äärisuorituksia tällä vaikealla ihmisyyden tiellä; itse olen asperger, enkä ikinä voi ymmärtää muita ihmisiä (eivätkä he minua), mutta kun opiskelee ihmisyyden taidot, pänttää päähänsä moraalisäännöt sun muun etiikan ja sitten astuu ulos maailmaan esittämään hyvän ihmisen roolia, voi sitä rakkauden ja kunnioituksen määrää mikä hyökyy vastaan! Eikä siinä ole mitään valheellista ja törkeää huijauksen makua: jos ihmispenikka kasvaa villinä viidakossa, ei se sivilisaatioon sopeutettuna ilmennä mitään ihmisen sisäsyntyistä ylevää etiikkaa; ihmisyys on opittava.

Jos on älykäs, mutta omaa sosiopaatin piirteitä, kannattaa panostaa siihen älyyn eikä turhaan kultivoida omia omituisuuksiaan kun ne ei tuo iloa kuin itselleen, ja itseensäkin kyllästyy ennen pitkää ellei ole sairaanloinen narsisti. Älykäs ihminen oppii aina uutta. Jätä alkoholi ja piruilu, surkuttelu, omien kankunalusääniesi ihailu ja mene kirjastoon. Kirjastoissa haarautuu uskomattomia polkuja vaihtoehtoisiin elämiin, vaisto kyllä ohjaa oikealle hyllylle etsimään vastauksia kysymyksiin joita ei edes tiedä pohtivansa.

Kyllähän minä sen tiedän, etten ole mitään. Harva meistä on rautaa, minä en edes metallia. Olen säälittävä, itsekeskeinen pösilö enkä edes pidä itsestäni. Se ei kuitenkaan tarkoita sitä, että muiden "pitäisi" välittää minusta, ei sinne päinkään. Hoidon omaa olemustani mm. kirjoittamalla näille palstoille mitä päähän sattuu kulloinkin pälkähtämään ja teenkin sitä lähinnä sen vuoksi, että voin tarkkailla itseäni ns. "ulkopuolisen silmin", kun kirjoitan ajatuksiani ylös. Tietty se onnistuisi kynällä ja paperillakin, mutta pidän siitä leikistä, että joku muukin voi havaita, että kuinka pieniä asioita pyörittelen mielessäni.

Mika kirjoitti:

Kyllähän minä sen tiedän, etten ole mitään. Harva meistä on rautaa, minä en edes metallia. Olen säälittävä, itsekeskeinen pösilö enkä edes pidä itsestäni. Se ei kuitenkaan tarkoita sitä, että muiden "pitäisi" välittää minusta, ei sinne päinkään. Hoidon omaa olemustani mm. kirjoittamalla näille palstoille mitä päähän sattuu kulloinkin pälkähtämään ja teenkin sitä lähinnä sen vuoksi, että voin tarkkailla itseäni ns. "ulkopuolisen silmin", kun kirjoitan ajatuksiani ylös. Tietty se onnistuisi kynällä ja paperillakin, mutta pidän siitä leikistä, että joku muukin voi havaita, että kuinka pieniä asioita pyörittelen mielessäni.

Lue lisää

Laitoin oikein masokisti aloituksenkin sinulle, onko muuten kaikki satanistit saman luonteen omaavia, siis huono itsetunto ja tästä johtuva "hyökkäys alttius" (kuin nurkaan ajettu rotta)ja se että tästä saa vielä tervettä nautintoakin, onko se teidän piireissä/ A: tavallista B. yleistä vai C. ehdottomasti ainainen piirre?
ps. pitääkö sitä sitten muita vielä haukkua heikoiksi ja nöyristellen ja ihaillen katsoa niska vääränä ylöspäin "vahvoja" ja meluta tästä vielä jonain "elämänfilosofiana"?

Mika kirjoitti:

Kyllähän minä sen tiedän, etten ole mitään. Harva meistä on rautaa, minä en edes metallia. Olen säälittävä, itsekeskeinen pösilö enkä edes pidä itsestäni. Se ei kuitenkaan tarkoita sitä, että muiden "pitäisi" välittää minusta, ei sinne päinkään. Hoidon omaa olemustani mm. kirjoittamalla näille palstoille mitä päähän sattuu kulloinkin pälkähtämään ja teenkin sitä lähinnä sen vuoksi, että voin tarkkailla itseäni ns. "ulkopuolisen silmin", kun kirjoitan ajatuksiani ylös. Tietty se onnistuisi kynällä ja paperillakin, mutta pidän siitä leikistä, että joku muukin voi havaita, että kuinka pieniä asioita pyörittelen mielessäni.

Lue lisää

Ei sun (tai kenenkään muunkaan) kannata halveksia itteä sen takia että olet ajatteleva yksilö tai sen takia että jotkut on rikkonu sua. Se että olet ajatteleva yksilö on erittäin positiivinen juttu. Se että sua on rikottu ei ole sun syytä.

Ei tällä maailmalla / yhteiskunnalla / muilla ihmisillä oo oikeutta sanella meille millaisia meidän pitäs olla. Ne kyllä tekee sitä koko ajan. Ja luulee olevansa oikeassa. Mutta jokainen on oikeassa vain oman elämänsä suhteen. Ei kukaan voi koskaan päästä toisen pään sisälle. Se on jokaisen yksilöllinen paratiisi tai helvetti.

Petojen sukua. kirjoitti:

Laitoin oikein masokisti aloituksenkin sinulle, onko muuten kaikki satanistit saman luonteen omaavia, siis huono itsetunto ja tästä johtuva "hyökkäys alttius" (kuin nurkaan ajettu rotta)ja se että tästä saa vielä tervettä nautintoakin, onko se teidän piireissä/ A: tavallista B. yleistä vai C. ehdottomasti ainainen piirre?
ps. pitääkö sitä sitten muita vielä haukkua heikoiksi ja nöyristellen ja ihaillen katsoa niska vääränä ylöspäin "vahvoja" ja meluta tästä vielä jonain "elämänfilosofiana"?

Lue lisää

Teet aika nopeasti johtopäätöksiä.

Ensinnäkin satanismiin ei kuulu huono itsetunto, päinvastoin. Vahvat asiat kyllä vetävät puoleensa heikkoja(niitä jotka itse haluaisivat olla vahvoja) ja satanisminkin liepeillä pyörii ihmisiä jotka eivät ehkä koskaan voi käsittää "kaikkien arvojen uudelleenarviointia" tai löytämään sitä mistä todella pitävät tässä elämässä.

Toisekseen Mika on painottanut, että hän ei ole satanisti ja ymmärrän kyllä miksi. Toisinkuin Mika, satanisti ei hae hyväksyntää muilta vaan pyrkii terveeseen itsekeskeisyyteen(ei narsismiin tai solipsismiin).

Ifrit kirjoitti:

Teet aika nopeasti johtopäätöksiä.

Ensinnäkin satanismiin ei kuulu huono itsetunto, päinvastoin. Vahvat asiat kyllä vetävät puoleensa heikkoja(niitä jotka itse haluaisivat olla vahvoja) ja satanisminkin liepeillä pyörii ihmisiä jotka eivät ehkä koskaan voi käsittää "kaikkien arvojen uudelleenarviointia" tai löytämään sitä mistä todella pitävät tässä elämässä.

Toisekseen Mika on painottanut, että hän ei ole satanisti ja ymmärrän kyllä miksi. Toisinkuin Mika, satanisti ei hae hyväksyntää muilta vaan pyrkii terveeseen itsekeskeisyyteen(ei narsismiin tai solipsismiin).

Lue lisää

Pienen huomautuksen teen, että en "sillä tavalla" hae muiden ihmisten hyväksyntää. Elämänfilosofiani tähtää siihen, että jonain päivänä voisin hyväksyä itse itseni, muiden hyväksynnällä ei ole niinkään väliä, sillä sellaista en ole koskaan aiemminkaan kohdannut.

"Röhkin, siis olen..."

En ole koskaan pitänyt itseäni rohkeana, ainoastaan olen yrittänyt olla rehellinen itselleni. Tottahan toki aion yrittää saada kaikki ongelmani edes sille mallille, että voisin jonain päivänä tuntea jopa halua elää ja katsoa, että mitä tämä päivä tuo tullessaan. Mielestäni kuvaus "elän unta" sopii elämääni. Tuntuu, kuin kaikki mitä teen tapahtuu kuin unessa. Voin hyvinkin olla tällaisessa tilassa kuukausia, mutta joskus saatan havahtua olotilastani edes hetkeksi. Tiedättehän sen tunteen, kun katsot elokuvaa ja elokuvan jälkeen havahdut todellisuuteen? Minulle sellaisia "havahtumisia" tapahtuu ehkä muutaman kerran vuodessa - jos sitäkään. Tuntuu, kuin katsoisin aina tätä yhtä ja samaa elokuvaa. Varsin tylsää.

Nuo ÄO jutut olivat humalaisen mieleni aikaansaama illuusio siitä, että voisin ehkä ollakin jotain, jotain jota voisin itse arvostaa. Karu ja harmaa totuus kuitenkin todennäköiseti on se, että en tule koskaan olemaan mitään josta voisin olla edes hiemankaan ylpeä. Eikä tämä ole tavallista surkuttelua, pyrin vain olemaan objektiivinen ja rehellinen itselleni.

Ei, en ota mitään kommenttia pahalla. Itseasiassa kommentoinnin avulla saan lisää ajateltavaa ja saatan, kenties, jopa löytää uusia ulottuvuuksia harmaaseen olemassaolooni. Kaipaukseni elämänmuutoksiini ovat pelkkää fantasiaa. Haluaisin muuttaa elämässäni sellaisia kohtia joiden muuttamiseen tarvittaisiin joko suunnattomasti rahaa tai sitten suunnattomasti kärsivällisyyttä. Rahaa minulla ei ole ja kärsivällisyyttäkään ei sen puoleen. Ainut asia johon voisin itse muuttaa olisi laihtuminen. Siihenpä se jäisikin. Muita kohtia olisivat tietysti kaikki nivelet, silmät, kuulo, sydän, keuhkot, nenän limaontelot, pituus, ulkonäkö, lihaksisto, ruumiinrakenne sekä muutamia muita asioita. Kuten sanottua, toiveeni ovat silkkaa fantasiaa ja täysin todellisuudesta irrallaan olevia utopistisia haaveita.

En tule koskaan olemaan tyytyväinen siihen mitä minulla on. Olen perinteinen ihminen jolle mikään ei ole tarpeeksi. Jos minulla olisi euro, haluaisin toisenkin. Jos minulla olisi 20 senttinen penis, haluaisin pidemmän. Jos minulla olisi valtaa, haluaisin enemmän.. lista on loputon. Kenties nimenomaan henkisesti jälkeenjääneet ovat maailman onnellisinta väkeä. He saattavat olla käsittämättömän iloisen oloisia siitä, että näkevät linnun istumassa heidän lähellään, keikistelemässä päätään ja päästäessään pienen viserryksen. He voivat olla autuaan välittämättömiä muun maailman menosta ja tuntevat olonsa fantastiseksi katsellessaan yötaivasta, kun tähdet tuikkivat. Kenties jotkin huumeet saisivat sellaisen olotilan aikaan, jossa minäkin voisin olla onnellinen? Paskempi juttu, että huumeet eivät minua kiinnosta, ainakaan laittomat sellaiset. Tietysti jos napsisi kärpässieniä ja muskottipähkinöitä, niin ehkä sitten, mutta epäilen, että antaisivatko ne minulle sen euforian tunteen jota niin kaipaan. Ehkä, ehkä, jos oppisin joskus rakastamaan itseäni, voisin rakastaa muitakin?

"Olen, mutta miksi?"

Mika kirjoitti:

"Röhkin, siis olen..."

En ole koskaan pitänyt itseäni rohkeana, ainoastaan olen yrittänyt olla rehellinen itselleni. Tottahan toki aion yrittää saada kaikki ongelmani edes sille mallille, että voisin jonain päivänä tuntea jopa halua elää ja katsoa, että mitä tämä päivä tuo tullessaan. Mielestäni kuvaus "elän unta" sopii elämääni. Tuntuu, kuin kaikki mitä teen tapahtuu kuin unessa. Voin hyvinkin olla tällaisessa tilassa kuukausia, mutta joskus saatan havahtua olotilastani edes hetkeksi. Tiedättehän sen tunteen, kun katsot elokuvaa ja elokuvan jälkeen havahdut todellisuuteen? Minulle sellaisia "havahtumisia" tapahtuu ehkä muutaman kerran vuodessa - jos sitäkään. Tuntuu, kuin katsoisin aina tätä yhtä ja samaa elokuvaa. Varsin tylsää.

Nuo ÄO jutut olivat humalaisen mieleni aikaansaama illuusio siitä, että voisin ehkä ollakin jotain, jotain jota voisin itse arvostaa. Karu ja harmaa totuus kuitenkin todennäköiseti on se, että en tule koskaan olemaan mitään josta voisin olla edes hiemankaan ylpeä. Eikä tämä ole tavallista surkuttelua, pyrin vain olemaan objektiivinen ja rehellinen itselleni.

Ei, en ota mitään kommenttia pahalla. Itseasiassa kommentoinnin avulla saan lisää ajateltavaa ja saatan, kenties, jopa löytää uusia ulottuvuuksia harmaaseen olemassaolooni. Kaipaukseni elämänmuutoksiini ovat pelkkää fantasiaa. Haluaisin muuttaa elämässäni sellaisia kohtia joiden muuttamiseen tarvittaisiin joko suunnattomasti rahaa tai sitten suunnattomasti kärsivällisyyttä. Rahaa minulla ei ole ja kärsivällisyyttäkään ei sen puoleen. Ainut asia johon voisin itse muuttaa olisi laihtuminen. Siihenpä se jäisikin. Muita kohtia olisivat tietysti kaikki nivelet, silmät, kuulo, sydän, keuhkot, nenän limaontelot, pituus, ulkonäkö, lihaksisto, ruumiinrakenne sekä muutamia muita asioita. Kuten sanottua, toiveeni ovat silkkaa fantasiaa ja täysin todellisuudesta irrallaan olevia utopistisia haaveita.

En tule koskaan olemaan tyytyväinen siihen mitä minulla on. Olen perinteinen ihminen jolle mikään ei ole tarpeeksi. Jos minulla olisi euro, haluaisin toisenkin. Jos minulla olisi 20 senttinen penis, haluaisin pidemmän. Jos minulla olisi valtaa, haluaisin enemmän.. lista on loputon. Kenties nimenomaan henkisesti jälkeenjääneet ovat maailman onnellisinta väkeä. He saattavat olla käsittämättömän iloisen oloisia siitä, että näkevät linnun istumassa heidän lähellään, keikistelemässä päätään ja päästäessään pienen viserryksen. He voivat olla autuaan välittämättömiä muun maailman menosta ja tuntevat olonsa fantastiseksi katsellessaan yötaivasta, kun tähdet tuikkivat. Kenties jotkin huumeet saisivat sellaisen olotilan aikaan, jossa minäkin voisin olla onnellinen? Paskempi juttu, että huumeet eivät minua kiinnosta, ainakaan laittomat sellaiset. Tietysti jos napsisi kärpässieniä ja muskottipähkinöitä, niin ehkä sitten, mutta epäilen, että antaisivatko ne minulle sen euforian tunteen jota niin kaipaan. Ehkä, ehkä, jos oppisin joskus rakastamaan itseäni, voisin rakastaa muitakin?

"Olen, mutta miksi?"

Lue lisää

"Ainut asia johon voisin itse muuttaa olisi laihtuminen. Siihenpä se jäisikin. Muita kohtia olisivat tietysti kaikki nivelet, silmät, kuulo, sydän, keuhkot, nenän limaontelot, pituus, ulkonäkö, lihaksisto, ruumiinrakenne sekä muutamia muita asioita. Kuten sanottua, toiveeni ovat silkkaa fantasiaa ja täysin todellisuudesta irrallaan olevia utopistisia haaveita. "

Se mikä on sinulle vain fantasiaa, on jotakin jota muut, erityisesti saatanallisesti suuntautuneet ovat muuttaneet itsessään ja siten ylittäneet itsensä. Sinulta vain puuttuu Nietzscheläinen tahto, joka erottaisi sinut tahdottomista massoista. Pelkkä kyynisyys ei tee sinusta vahvempaa, se saa sinut luulemaan monia asioita mahdottomaksi jotka voisit tehdä.

Mika kirjoitti:

"Röhkin, siis olen..."

En ole koskaan pitänyt itseäni rohkeana, ainoastaan olen yrittänyt olla rehellinen itselleni. Tottahan toki aion yrittää saada kaikki ongelmani edes sille mallille, että voisin jonain päivänä tuntea jopa halua elää ja katsoa, että mitä tämä päivä tuo tullessaan. Mielestäni kuvaus "elän unta" sopii elämääni. Tuntuu, kuin kaikki mitä teen tapahtuu kuin unessa. Voin hyvinkin olla tällaisessa tilassa kuukausia, mutta joskus saatan havahtua olotilastani edes hetkeksi. Tiedättehän sen tunteen, kun katsot elokuvaa ja elokuvan jälkeen havahdut todellisuuteen? Minulle sellaisia "havahtumisia" tapahtuu ehkä muutaman kerran vuodessa - jos sitäkään. Tuntuu, kuin katsoisin aina tätä yhtä ja samaa elokuvaa. Varsin tylsää.

Nuo ÄO jutut olivat humalaisen mieleni aikaansaama illuusio siitä, että voisin ehkä ollakin jotain, jotain jota voisin itse arvostaa. Karu ja harmaa totuus kuitenkin todennäköiseti on se, että en tule koskaan olemaan mitään josta voisin olla edes hiemankaan ylpeä. Eikä tämä ole tavallista surkuttelua, pyrin vain olemaan objektiivinen ja rehellinen itselleni.

Ei, en ota mitään kommenttia pahalla. Itseasiassa kommentoinnin avulla saan lisää ajateltavaa ja saatan, kenties, jopa löytää uusia ulottuvuuksia harmaaseen olemassaolooni. Kaipaukseni elämänmuutoksiini ovat pelkkää fantasiaa. Haluaisin muuttaa elämässäni sellaisia kohtia joiden muuttamiseen tarvittaisiin joko suunnattomasti rahaa tai sitten suunnattomasti kärsivällisyyttä. Rahaa minulla ei ole ja kärsivällisyyttäkään ei sen puoleen. Ainut asia johon voisin itse muuttaa olisi laihtuminen. Siihenpä se jäisikin. Muita kohtia olisivat tietysti kaikki nivelet, silmät, kuulo, sydän, keuhkot, nenän limaontelot, pituus, ulkonäkö, lihaksisto, ruumiinrakenne sekä muutamia muita asioita. Kuten sanottua, toiveeni ovat silkkaa fantasiaa ja täysin todellisuudesta irrallaan olevia utopistisia haaveita.

En tule koskaan olemaan tyytyväinen siihen mitä minulla on. Olen perinteinen ihminen jolle mikään ei ole tarpeeksi. Jos minulla olisi euro, haluaisin toisenkin. Jos minulla olisi 20 senttinen penis, haluaisin pidemmän. Jos minulla olisi valtaa, haluaisin enemmän.. lista on loputon. Kenties nimenomaan henkisesti jälkeenjääneet ovat maailman onnellisinta väkeä. He saattavat olla käsittämättömän iloisen oloisia siitä, että näkevät linnun istumassa heidän lähellään, keikistelemässä päätään ja päästäessään pienen viserryksen. He voivat olla autuaan välittämättömiä muun maailman menosta ja tuntevat olonsa fantastiseksi katsellessaan yötaivasta, kun tähdet tuikkivat. Kenties jotkin huumeet saisivat sellaisen olotilan aikaan, jossa minäkin voisin olla onnellinen? Paskempi juttu, että huumeet eivät minua kiinnosta, ainakaan laittomat sellaiset. Tietysti jos napsisi kärpässieniä ja muskottipähkinöitä, niin ehkä sitten, mutta epäilen, että antaisivatko ne minulle sen euforian tunteen jota niin kaipaan. Ehkä, ehkä, jos oppisin joskus rakastamaan itseäni, voisin rakastaa muitakin?

"Olen, mutta miksi?"

Lue lisää

Sinähän ilmiselvästi olet luonnonlahjakkuus arvaappas missä? MEDITOINNISSA, sinun aivosi, syvempi minäsi yrittää ottaa sinun egoosi yhteyttä vaivuttamalla sinut unen kaltaiseen tilaan, jos hoksaisit käytää tuota tilaasi muuhun kuin itsesi ja tilanteesi voivotteluun aukeaisi sinulle uusi kaunis maailma. Kaikki on kasvua kun käytät yksinäisyyden hetket hyödyksesi ja ynnäät elämääsi eteenpäin positiivisesti, mikään ei ole kadonnut mitään et ole hävinnyt, tulet löytämään syvimmän olemuksesi ja muistamaan ukon sanat, löydä itsesi hiljaisuudesta ja unestasi.