Moi kaikki!
Haluaisin kysyä onko teillä muilla dissosiaatiomaisia oireita, niinkuin kuulemma on yleistä tässä sairaudessa ja jos niin minkälaisia? Itselläni tietyt ajatukset aiheuttavat näitä kohtauksia. Silloin tunnen olevani jotenkin sumussa ja koen etten tunne itseäni. En saa yhtään yhteyttä ajatuksiin ja tunteisiin ja omaan itseen ja on tosi vaikea olla muiden ihmisten kanssa. Alkaa väsyttää ihan älyttömästi ja menee ohi usein vasta nukkumisen jälkeen. Tiedän että kuulostaa hyvin oudolta.... Miten tietyt ajatukset voivat laukaista näitä kohtauksia.... Kuuluukohan se tähän sairauteeni vai johonkin muuhun (traumoihin? en kyllä keksi mihin...)
Haluaisin kysyä onko teillä muilla dissosiaatiomaisia oireita, niinkuin kuulemma on yleistä tässä sairaudessa ja jos niin minkälaisia? Itselläni tietyt ajatukset aiheuttavat näitä kohtauksia. Silloin tunnen olevani jotenkin sumussa ja koen etten tunne itseäni. En saa yhtään yhteyttä ajatuksiin ja tunteisiin ja omaan itseen ja on tosi vaikea olla muiden ihmisten kanssa. Alkaa väsyttää ihan älyttömästi ja menee ohi usein vasta nukkumisen jälkeen. Tiedän että kuulostaa hyvin oudolta.... Miten tietyt ajatukset voivat laukaista näitä kohtauksia.... Kuuluukohan se tähän sairauteeni vai johonkin muuhun (traumoihin? en kyllä keksi mihin...)
Vastaukset 7
Vanhimmat
Sellasii et katon itteeni peilistä enkä tunnista itteeni. Ihmettelen et kuka helvetti toi on. Sit on sellasta et tuntee muut tutut ihmiset ja paikat vieraaksi. Välillä tuntee et on itsensä ulkopuolella.
Itsellä kokoajan lievä dissosiaatio joka lähtee ihan vähäksi aikaa pois jos onnistun rauhoittamaan pään esim meditaatiolla?
Onko tämä nyt adhd hen vai bipoon kuuluvaa?
Joo tutulta kuulostaa... Kun masentaa niin meokein aina dissosioi... Välillä ihan yhtäkkiä jotenkin pulpahtaa pintaan ja yhtäkkiä tajuaakin kaiken elämästä ja on täysin nykyhetkessä ja elämä tuntuu mielekkäältä. Sitten taas yhtäkkiä vaipuu dissosiaatioon. Kun hyvä mieliala niin ei mitään ongelmia.
Disson oireita on masennuksessa usein.
mulla on usein sellaista että ikäänkuin katsoisin itseäni vierestä..? Olen kyllä aika erakko luonne ja yksinäinenkin.
Jotenkin viiveellä elän välillä ja ihan kuin en olisi läsnä tilanteessa . onko se sitä disssosiota?
Sitt kun olen ihmistenilmoilla niin skarppaan kauheesti ja olen sosiaalinen ja yritän miellyttää kaikkia.
Minä olen mielestäni töissä hiljainen, kiltti, sekä tunnollinen. Kotiin kun pääsen mietin vain kuolemaa ja kohta olen ihan oudon tunteen valtaama
Pelkään silloin kaikkia ja koen hyvin vahvana sen, että mania aikaiset häröilyt voi hyvittää vain kuolemalla.
Olen kestänyt tätä raastavaa olotilaani kohta 2vuotta. Kaksi vuotta olen miettinyt itsemurhaa 8tuntia vuorokaudessa. En tiedä onko tämä enää mielekästä elämää.
Noh, mulla on vähän niinkun silleen että vaivun epätoivoon välillä syvällisesti, ja sitten välillä tulee sellainen mieli että taas elämä hymyilee, ja sitten välillä on sitten toisin päi.