Kuinka vaikea on tajuta ettei ketään kiinnosta kuvat teijän lapsista tai jutut mitä ne on tehny. Niitä ei kannata jakaa netissä tai puhua töissä. Kukaan muu ei oo kiinnostunu niistä, vain sinä. Ne on niinku omat pierut, vain omasta mielestä hauskoja.
Kukaan ei välitä lapsistasi
RaijaJJ
26366
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 26
Vanhimmat
Huono vertauskuva. Kyllä toistenkin pierut on ihan hauskoja. Taidat olla aika rajoittunut ihminen.
Heh. Ja minä, samoin kuin puolisoni, lapseni, sisarukseni jne ilahdumme kaikkien läheisten vauvojen, pilttien ja isompinkien lasten kuvista ja hauskoista kertomuksista edesottamuksistaan.
Ja jos asiaa mietitään, niin veikkaampa että meitä on maailmassa paljon enemmän kuin ap:n tyyppisiä surullisia tapauksia.
Niinhän teitä ikävä kyllä taitaa olla..
Eihän aloittajan tarvitse siellä netissä niitä kuvia ja lasten tekemisiä lukea.. Työmaalla voi siirtyä sivummalle ja keskittyä työntekoon tai sanoa suoraa ettei ehdi kuunnella.
Itselläni on lapsi josta kirjoitan blokissani mutta en vaadi ketään lukemaan kyseistä blokia, se on ihan vapaaehtoista :)
Niin miksi joku tulee tänne kertomaan, että ei ole kiinnostunut muiden lapsista? Varmasti meitä on monia joita kiinnostaa lukea netissä lapsi-aiheisia juttuja, mutta ne jotka ei niitä halua lukea niin ei tarvitse mennä lukemaan. Eiköhän sinne nettiin mahdu vielä muitakin juttuja! Jos mua ei esim. kiinnosta autot niin miksi menisin auto-aiheiselle sivustolle ilmoittamaan, että mua ei kiinnosta teidän autonne?
Miksi tarvis? Enminäkään kiinostu muiden lapsita kuin omistani.Tuttavan ja muiden lapset kiinnostaa sen verran kun on tarvis.
En minäkään halua nähdä sun lapsia.
Kovastipa ainakin tuntuu kiinnostavan ainakin se, että koska niitä lapsia oikein tulee. Meiltä ainakin jatkuvasti kyseltiin.
Kyllä meillä ainakin monet työkaverit ja kaverit itse pyysivät minua lähettämään kuvia ja pyysivät tulemaan töihin näyttämään lasta. Naapurin mummu oli kaikista eniten innoissaan lapsestamme (joka kyseli jo vuosia, että koskas teille niitä lapsia oikein tulee).
Mä en kyllä itse ole oikeastaan niin kiinnostunut työkavereiden lapsista, ystävien lapsista kyllä. Ihmiset on erilaisia, toiset tykkää kaikista lapsista ja haluaa pitää työkavereiden lapsia sylissä jne. Itse en ole erityisen lapsirakas vaikka omani onkin mielestäni aivan mahtava. Ja siskoni lapsista pidän. Silti kyllä mua kiinnostaa hauskat jutut mitä lapset on tehnyt. En kuitenkaan halua jokapäiväistä raporttia kaikesta tekemisestä. Koitan välttää liikaa puhumasta töissä lapsestani, mutta väkisin keskustelu kääntyy siihen välillä... Täyttäähän lapseni ison osan elämästäni.
Monet muutkin asiat on sellaisia, että ei ne välttämättä kiinnosta kaikkia, mutta silti voi kuunnella. Miksi pitäisi keskustella aina vaan itseään kiinnostavista aiheista tai muiden pitäisi? Tietysti ei ole hyvä puhua aina vaan niistä lapsista tai jostain muusta tietystä aiheesta vaikka jostain harrastuksesta tai muusta mielenkiinnon aiheesta. Tai vaikka puolisosta... Yks työkaveri puhuu aina laihduttamisesta...
Jos nyt tulisin raskaaks,varmasti meidän kyläl juoruisvat,koska olemme suurperhe:D No ei sitä tiedä,jos vielä. . . Sit ne kiinnostus ja oha meiltä kyselty ollaanko lestoja ym. Mut meil omin varoin tehty iso talo ja kumpiki töis,joten oma asia lapsimäärä.
Jos joku kyselee sun lapsista ja varmasti niin tehään niin muistakaa että siitä on kysyttävä koska jostain syystä se koetaan loukkaavana jos ei kysy. Kahtokaa vaikka seuraavalla kerralla kysykää, ei se oo kiinnostunu vastauksesta vaan siitä että saa kysymyksen pois alta. Ja mun tarkotus ei oo tulla tänne tekeen ketään naurunalaiseks teette sen ite jos jatkuvasti lykäätte kuvia ja juttuja lapsestanne.
Jos ja kun minulta kysytään lapsistani niin vastaan yhdellä sanalla.. valitettavasti se ei yleensä ihmisille riitä vaan tarvitsisi tehdä täys selonteko syömisistä ja paskantamisista ja tekemisistä ennenkun kysyjä on tyytyväinen.
Eihän sitä tarvitse kysyä lapsista mitään jos se ei kiinnosta! Puhuu sitten muista asioista. En minä aikanaan oleta että kaikkia kiinnostaa lapseni tekemiset, enkä kaikille halua edes lapseni kuulumisia kertoa!
Siinä olen samaa mieltä kuin muutamat aiemmat että mitä täällä valitat jos lapset ei sinua kiinnosta!
Mitähän kuvia täällä on ollut ja oletko huomannut että tämä on äitien palsta? Mitäs sinä täällä teet jos jutut ei kiinnosta?
Jos viittaat vaikka facebookiin niin jokaisella on valta olla lukematta niitä juttuja jotka ei kiinnosta. Ei minuakaan kiinnosta joidenkin päivitykset miten kännissä sitä taas oltiin ja oksenneltiin eikä tiedetty mistä herättiin,tai mones päivä on menossa ryyppyputkessa. Tai miten joku hehkuttaa jääkiekkoa tai laittaa autojen kuvia ja päivittää millon mitäkin niistä;tällöin en lue niitä vaan ohitan ne. Ei ne minua vaivaa sen kummemmin.
Ihmisiä kun nyt kiinnostaa kuulla ja puhua eri asioista.
Ei se sitä oo etteikö sais olla jokainen kiinnostunu mistä haluaa tai puhua mistä haluaa vaan tarkotukseni oli vain koittaa kertoa ettei ihmisiä kiinnosta nähä samanlaisia kuvia tuhansittain misä vauva makaa josain viltillä tai kuulla kuinka sillä on paskantamisen kans ongelmia. Se ei oo sen vauvan vika, ei se mitään muutakaan osaa tai tajua, tämä oli osoitettu teille äideille. Ihan samalla tavalla ku ilmotetaan jos on räkäklimppi roikkumasa nenästä tai hampaitten välissä jotain, kohteliasta huomauttaa jos joku tekee huomaamattaan ihtestään naurettavaa.
Edelleenkään sinun ei tarvitse sellaisia kuvia katsella. Suurin ongelma tässä nyt tuntuu olevan sinulla itselläsi,ei muilla.
Pässi, ei varmaan tarkoittanut kuvien puolesta tätä palstaa. Itseänikin ärsyttää aivan mielettömästi kaikki sadat kakarakuvat ja päivitykset Facebookissa. "Nyt meijän Ensio-Petteri teki sitä ja tätä ja tässä on kuva ku se on tuolla ja tässä ku se on tossa.." Huhhuh.
Miksi niitä kuvia on pakko katsella, jos ei halua? Tai ylipäätänsä olla jossain Facebookissa (itse en ole ikinä käynytkään, enkä käy)? Netti on täynnä myös jotain muotiblogeja jossa joku poseeraa kymmenissä eri vaatteissa ja eri asennoissa. Tai muuten vaan esittelevät itseään. Tai jotkut esittelee kotiaan. Tai kertoo yksityiskohtaisesti päivästään. Varmaan jollain on satoja kuvia koiristaan, kissoistaan jne. Kiinnostaako ne kaikkia? Ei, mutta joitakin kiinnostaa.
Tai jotkut esittelee kaikille vierailleen kotonaan ja töissä työkavereilleen jotain matkakuvia. Nykyään ehkä vähemmän, kun ei ole niin paljon albumeja, kun on digikamerat. Meillä kahveepöydässä jokaikinen päivä miehet puhuu lätkästä. Jotkuu puhuu kalastamisesta. Jne.
Ok eli jos joku kysyy lapsistani täytyy muistaa, että kysyjä kysyy vain kohteliaisuudesta, koska olettaa minun loukkaantuvan jos ei kysy. Ja kysyjä ei oikeasti halua kuitenkaan minun vastaavan, joten vastaan mahd. lyhyesti tai mieluummin en ollenkaan? Ainakin siinä vaiheessa, jos kysyjä on sen näköinen, että voi tsiisus, ei vois vähempää kiinnostaa. Tai jos joku pyytää kuvia en lähetä niitä, koska kysyä ei oikeasti niitä halua?
Tää on niin totta. Mua ainakin ärsyttää kuulla jollain kahvitauolla loputonta jaaritelua siitä kuinka meidän Jenna-Petteri sanoi eilen ja mitä meidän Jenna-Petteri teki eilen ja kyllä se on sitten niin ihana ja sitten näytellään kuvia Jenna-Petteristä suu auki, suu kiinni, edestä, takaa, kuinka osaa seisoa yhdellä jalalla jne.
Eikö ole tosiaankaan muuta puhuttavaa ja ajateltavaa kuin ne omat pennut 24/7?
Mua ei ainakaan kiinnosta kenenkään muun lapsen tekemiset kahvitaukoni aikana, joten yleensä lähdenkin ulos kahville.
Olet väärässä. Minä olen kiinnostunut siitä, mitä ystävieni elämässä tapahtuu eli latsensakin kuulumisista.
No onpa hyvä, että työpaikalla voi poistua paikalta (tai keskittyä työntekoon), jos ei seuran jutut kiinnosta ja ihan täällä netissäkin, esim Facebook, voi laittaa estoon semmoisia ystäviä, joiden muksujen pärstät/kakkajutut ei vaan yksinkertaisesti kiinnosta.
Minäkin selasin tänään ohi ainakin kuusi erilaista videopätkää mammojen mussukoista, kun ei vain jaksa kaukaisempien ystävien pallerot tänää kiinnostaa. Mitä tuosta sen enempiä ressejä repimään.
Kahvitauot on ihan lakisääteisiä, joten niiden aikana ei tarvitse keskittyä työntekoon.
Ymmärrän toisaalta aloittajaa, sillä omassa työpaikassani on juuri äidiksi tulleita muutama ja sitten suurperheen äitejä myös pari kappaletta.
Ja aivan ymmärrettävistä syistä se pieni tai pienet siellä kotona on maailman tärkeimpiä, ei siinä mitään, enkä häiriinny lapsikeskusteluista vaikka itselläni ei lapsia olekaan.
Ainoa, mikä välillä särähtää korvaan, on se, kun nämä vilkaisee minua ja sanovat, että ai niin, ethän sinä voi tietää kun sulla ei ole lapsia. Eli vähättely minua kohtaan ei tunnu kivalta, toki poistunkin yleensä paikalta vähin äänin.
Ja toki ruokatauolla ei ole niin kauhean kiva kuulla minkä väristä ja koostumuksellista kakkaa siltä vauvalta eilen oli tullut :)
Mutta siis muuten ei ole ongelmia näiden äityleiden kanssa, onhan se asia niin suuri heille, että ne jutut heille suotakoon.
Pitäskö työpaikoille kiellettyjen keskusteluiden listalle lisätä siis politiikan ja uskonnon lisäksi lapset? Mitä muuta?
parisuhteenongelmat, rahaongelmat, lomamatkat, autonvaihdot....onhan noita.....
Kyllä lapsista voi puhua töissäkin, mutta tilannetajua pitää silti olla kuinka paljon voi edellyttää muilta kiinnostusta lapsiaan kohtaan. Tai koiraa. Tai kuntosalia tai mitä tahansa. Usein niihin työkaverin lapsiin ei ole edes mitään yhteyttä, et tapaa heitä ikinä jne, niin kuinka paljon voi olettaa muita kiinnostavan vieraiden lasten tekemiset ja sanomiset?
Esimerkkinä voin kertoa yhdestä työkaveristani, 4 lapsen äidistä, joka jaaritteli kaikki tauot lapsistaan. Kävimme naisporukalla tauoilla, ja tämä nainen ei yhtään jaksanut kiinnostua mistään muusta puheenaiheesta, ei edes työpaikkaan liittyvistä. Ei mitään väliä mistä aiheesta puhuttiin, hän saattoi vaikka kesken toisten keskustelun kääntää puheen omiin lapsiinsa. Loppujen lopuksi "keskustelu" kulki niin, että kaikki muut keskustelivat jostain muusta aiheesta ja tämä yksi mamma oli hiljaa, tai sitten niin että tämä yksi mamma jaaritteli lapsistaan kaikkien muiden ollessa hiljaa ja kommentoimatta niitä mitenkään.
Ehkä kaikkein pahinta oli kuitenkin se, että tein tämän kyseisen naisen kanssa töitä samassa työpisteessä. Hän ei pystynyt kunnolla keskittymään omiin töihinsä, kun vartin välein hän muisti jonkun jutun lapsistaan ja se oli aivan ehdottomasti jaettava työkavereiden kanssa. Eli hänen omasta keskittymisestään ei tullut mitään, ja sen lisäksi hän keskeytti jatkuvasti meidän muiden työn höpöttämällä lastensa sanomisia tai tekemisiä.
Rehellisesti sanottuna tunsin ajoittain itseni lähestulkoon joksikin terapeutiksi, ja huokasin helpotuksesta kun tämä nainen muutti toiseen kaupunkiin ja lähti pois työpaikaltamme. Ei voi kuin toivoa voimia ja jaksamista tämän naisen uusille työkavereille. Toivon kyllä, että hän on ymmärtänyt jäädä kotiin lastensa kanssa.
Jos yhtään on järkiä niin koittaa aina puhua semmosista asioista mistä muutki on kiinnostunu eikä saarnaa siitä omasta piltistä kun ei se ketään muuta kiinnosta. Kaikki on kuullu samat tarinat tuhansia kertoja. Ite puhun aina tauolla jostain mutta en ikään omista asioista. Surullista on se että jokku on niin tyhmiä että saarnaa omat asiat tuhat kertaa, oli se sitte lapset, lemmikit, autot tai harrastukset.
Meillä ei ole tuollaista töissä. Kahvitauoilla kaikki istuvat hiljaa ja tuijottavat kahvikuppiinsa, eikä kukaan sano mitään. Se on ihana tapa viettää kaksi kertaa päivässä kymmenen minuuttia. Itse valitsisin mieluummin minkä tahansa keskustelunaiheen, mutta eipä varmaan kannata mitään yrittää puhua, kun todennäköisesti se on jonkun mielestä väärä ja kielletty puheenaihe.