ihastuminen

Yksipuoliset ihastumiset on tosiaan perseestä. Ihastut johonkin henkilöön, joka ei välttämättä huomaa sun olemassa oloa tai häntä vituttaa, kun joku sellanen jota ei itse voi sietää osoittaa kiinnostusta. Sitten sitä kiinnostuksen kohdetta ottaa vielä enempi päähän, kun muut huomauttelevat että joku vähän epämiellyttävämpi tapaus on kiinnostunut hänestä ja naureskelee sitä. Voipi jopa käydä niin että se kiinnostuksen kohde rupeaa avoimesti osoittamaan ettei siedä kyseistä ihmistä edes samassa paikassa samaan aikaan vaikka ihastuja olisi jo tajunnut ettei itse kiinnosta ollenkaan toista osapuolta. Mulle itselle tehtiin selväksi yhdessä paikassa etten kiinnosta ainuttakaan miestä ruman ulkonäköni takia ja se oli oikeastaan hyvä asia. Tuohon opetukseen loppui mun ihastumiset kertaheitolla, en ole katsellut ketään kuuteen vuoteen ja en jatkossakaan enää edes uskalla ajatella ketään, se opetus oli sen verran raakaa ettei tee mieli enää ikinä joutua vastaanvaanlaista juttua kokemaan. Eipä mun ihastumiset aikasemminkaan mitään vastakaikua koskaan saanneet, joten senkin takia oli jo aika lopettaa turhat tunteillut ja palata realismiin ja hyväksyä se fakta, että olen liian rumaksi syntynyt ja sen takia en ikinä kiinnostanut ja tule kiinnostamaan yhtäkään miestä ja se siitä.

Ei ole kivaa huomata ettei toista kiinnosta, ja omille tunteille kun ei mitään mahda