Näin keski-ikäisenä koulutettuna ja jonkinlaisen urankin tehneenä miehenä, jolla on omakotitalo, vakiintunut vaimo, kaksi täysi-ikäisyyden kynnyksellä olevaa lasta ja ihan mukava palkka, on tullut mietiskeltyä, että mitä tämä elämä loppujen lopuksi on.
Minä olen onnistunut keskiluokkaisuudessani. Tähän kai monet pyrkivät. Ja meneehän tämä tässä, ei ole valittamista. Silti jotain tuntuu puuttuvan. Ei niin, että kovasti korpeaisi, mutta tiedostan hyvin, että tätä samaa pöhnöttävää kellumista elämäni lienee loppuun saakka. Muutos on vaikeaa etenkin kun en osaa kuvitella muutokselle mitään suuntaa.
Hyllyn kirjoja selaillessani mietiskelin Dunckeria. Ehkä hän oli henkisesti vähän kypsymätön, otti kohtuuttomia riskejä ja joi liikaa viinaa, mutta silti hän eli omannäköisensä elämän, jossa myös sai omalla mittapuullaan jotain suurta aikaan. Hän ei ollut minunlaiseni putkeen sukeltaja, joka on kannatellut itseään eteenpäin valmiiden rakenteiden varassa, vaan hän oli puolihullu elämännälkäinen, joka jahtasi yhtä unelmaansa ja myös saavutti sen.
Dunckerin viimeisistä vaiheista en ole täysin perillä, mutta sellainen kuva minulla on, että hän lähti tyylilleen uskollisena pystypäin tästä maailmasta. Sairaus vei mutta ei nujertanut.
Ei siitä mitään tulisi, jos kaikki olisivat Dunckereita, mutta on se hienoa, että heitäkin joukossamme on. Hatunnosto rohkeudelle, yritteliäisyydelle ja ryyppäämiselle. Jotain romantiikkaa siinä on.
Minä olen onnistunut keskiluokkaisuudessani. Tähän kai monet pyrkivät. Ja meneehän tämä tässä, ei ole valittamista. Silti jotain tuntuu puuttuvan. Ei niin, että kovasti korpeaisi, mutta tiedostan hyvin, että tätä samaa pöhnöttävää kellumista elämäni lienee loppuun saakka. Muutos on vaikeaa etenkin kun en osaa kuvitella muutokselle mitään suuntaa.
Hyllyn kirjoja selaillessani mietiskelin Dunckeria. Ehkä hän oli henkisesti vähän kypsymätön, otti kohtuuttomia riskejä ja joi liikaa viinaa, mutta silti hän eli omannäköisensä elämän, jossa myös sai omalla mittapuullaan jotain suurta aikaan. Hän ei ollut minunlaiseni putkeen sukeltaja, joka on kannatellut itseään eteenpäin valmiiden rakenteiden varassa, vaan hän oli puolihullu elämännälkäinen, joka jahtasi yhtä unelmaansa ja myös saavutti sen.
Dunckerin viimeisistä vaiheista en ole täysin perillä, mutta sellainen kuva minulla on, että hän lähti tyylilleen uskollisena pystypäin tästä maailmasta. Sairaus vei mutta ei nujertanut.
Ei siitä mitään tulisi, jos kaikki olisivat Dunckereita, mutta on se hienoa, että heitäkin joukossamme on. Hatunnosto rohkeudelle, yritteliäisyydelle ja ryyppäämiselle. Jotain romantiikkaa siinä on.
Vastaukset 8
Vanhimmat
eri hienoa elää sumussa öljysäiliössä, haisevissa lakanoissa ja kakkia krapulapaskaa.
Kuin peiliin katsoisi. Monella varmaan sanlaisia ajatuksia kuin sinulla.Mutta moniko uskaltaa ne julki tuoda. Toteuttaminen vaatii varsin monelta jo niin suurta rohkeutta että tekemättä jää.
Duncerin elämäntavassa oli paljon itselle ajattelimisen aihetta antavaa, niin hyvässä kuin pahassakin.
Totta on että monelta jää elämä elämättä, haaveet tekemättä.
Itse olen purjehtinut pienen ikäni ja haaveena on aina ollut pitkä purjehdus. On ollut esteitä,ainakin omasta mielestä, raha,perhe,työ,aika....onhan niitä. Jos ei syitä niin tekosyitä.
Nyt olen päättänyt, ja aloittanut valmistella, sitä haaveen toteuttamista. Lähteä pitkälle purjehdukselle.
Saa nähdä kuinka äijän käy. Riittääkö rohkeus!
Juu vaatiihan se rohkeutta jäädä pois töistäkin ja mennä sillan alle. Perte sitten miettii että sinne män. Saa olla vapaa kaikesta ja vanua ympäriinsä. Hei vaatiiko tuo teistä rohkeutta? Mikä on purjeveneellä ympäriinsä menossa rohkeutta vaativaa.
"Juu vaatiihan se rohkeutta jäädä pois töistäkin ja mennä sillan alle. Perte sitten miettii että sinne män. Saa olla vapaa kaikesta ja vanua ympäriinsä. Hei vaatiiko tuo teistä rohkeutta? Mikä on purjeveneellä ympäriinsä menossa rohkeutta vaativaa. "
Kysyy pönttöuuno pyykkilaiturinkiertäjä !!!
jos kaikki olisivat yhtä rohkeita kuin juoppo-peppuli,
Suomi Oy ei olisi hyvinvointivaltio!
Ehkä, mutta ihmiset saattaisivat silti olla onnellisempia. Huomaa kuitenkin sana "saattaisivat"; luulen, että valtaosa ihmisistä on kuitenkin onnellisempia "tylsissä" ja turvallisissa arkikuvioissaan.
Myönnän itsekin, että vaikka jotenkin ihailen Dunckeria, niin ei minulta lähteminen kävisi. En osaa olla miettimättä, millä sitten 15 vuoden päästä saan jokapäiväisen ruokani ja asuntoni.
ei ole hyvin mikään edes sinulle jos kaikki olisivat samanlaisia
älkää PUPUJUSSIT vaan imitoiko Dunkkua. Menee iltateet väärään kurkkuun.