Masentunut

Perheen hajoaminen on järkyttänyt ihmiset regoivat vaikeuksiin eri tavalla. Totta on että vain toinen masennuksen käynyt voi ymmärtää ja samaistua toisen kohtalotoverin tuntemuksiin. Oletko ollut ja kauan masennuksessa? Sinulla on vielä ikäkin jolloin lapsuus ja aikuisuun taistelevat keskenään. Kun saan nyt hoitoa niin parikymppisenä saattaa tilanne on toinen.
Voit kun löytäisit nyt kuuntelevia vanhemman ihmisen koriva, jotka ymmätäisivät kuunnella murheitasi. Silloin ei olisi tarvetta viillellä, kun pahaa oloa saa puhumalla ulos. Oletko pystynyt koskaan puhumaan ihan sielusi sismmästä jonkun kanssa. Jos sinulla ei ole juttukaveria niin kirjoittele, piirrä kuvia muistoista, tilanteista, tunteista. Joskus niitä on hyvä katsella ja lueskella jälkeenkinpäin ja nähdä kehitystään ihmisenä.
Jatka kirjoittelua täällä.
Eikö niiin, että itsemurha ei ole juttusi, kun se ei ole yrityksistä huolimatta onnistunut.
Varmaan sismässä sinullakin on into elää, mutta juttu on nyt vain tukossa.
Voimaa ja selviytymsitä, sinulle Alisa.

alisa4

Mulla on sua noin vuoden verran vanhempi kummityttö, joka ajelehtii elämänsä kanssa. En tiedä, en usko että on viiltelyä mutta niin pahaa kapinointia että sitä ei voi laskea normaalin murrosiän tunnekuohujen piiriin.

Jotenkin tällaisten tosi nuorten psyykkinen oireilu on aina kovaa luettavaa. Ei se mitään hauskaa kesäviihdettä ole aikuistenkaan ongelmista lukea, mutta aistin kirjoituksestasi että sä uit ihan liian syvissä ja mustissa vesissä ihan liian nuorena.

Mä voisin suositella että menet sinne auroran sairaalaan avoimin mielin, liikoja pelkäämättä, ymmärrän että se aiheuttaa suurtakin jännitystä kyllä varmasti. Sulla on ihan kaikki edessä vielä, ehkä ne siellä aurorassa jeesaa sun elämäs palapelii paremmin kohdilleen.