Ihmisen julmuus pelottaa

Törmäsit vasemmistolaiseen.

Olen käytännössä elänyt koko ikäni kuvaamasi tapauksen kaltaisten
henkilöiden seassa. Joutunut kohteeksi tällaisille ilkeille iskulle
kymmeniä tuhansia kertoja, lähes puolustuskyvyttömänä, niellen vaieten
useimmiten nämä julmuudet.

Urospuolisena silloin harvoin, kun vastakkaisen sukupuolen kanssa on
ajautunut tekemisiin, ne on olleet enimmälti tuon tapauksen kaltaisia
verbaaligiljotiinin pudottajia.
Eli joutunut lisäksi vielä yksin ottamaan vastaan kaiken tuon kaltaisen
hyökkäilyn, en ole koskaan osannut oikein edes verkostoitua millään tavalla.

Kun kysymys kerran kuului, tietääkö kukaan sitä tunnetta mikä siitä seuraa
itselle - tuosta en nyt ihan saanut selvää, pitikö se osua itseen kohdistuvaksi
vai riittikö kun joutui semmoisen silminnäkijäksi - molempi parempi,
enköhän voi puhtaalla omallatunnolla sanoa, että tiedän erittäin hyvin
nuo tuntemukset, siinä asiassa omakohtaista kokemusta on paljon.

Ja samaan hengenvetoon täytyy sanoa, seura tekee kaltaisekseen.
Nuorempana olin itsekin enemmänkin tuon kaltainen ihminen, vaikkakin koen
omalta osaltani tuon kaltaisten iskujen kylvämisen menneen niin, että itse
jouduin ensin kohteeksi ja sitten harvakseltaan puolustauduin.

Esimerkin naisen miehensä kanssa elämään kuuluu hyvin todennäköisesti
päihteiden käyttö säännöllisesti, sillä on oma roolinsa asiassa.
Mistäkö kumpuaa? Paikkakunnilla, missä tämänkaltainen käytös on
yleisempääkin, sinne sopii myös laulun sanat 'se sukuvika on kun suksi ei luista'
vaikkakin niissä perheissä, mistä tämän kaltaisia tulee enemmänkin, siellä
se on luistanut aivan liikaa.

Ihmiset on sairaimpia ja vaarallisimpia psykoja mitä on ikinä elänyt. Eläimillä on joku päämäärä tappamisessa, ihmisillä ei aina.

Täytyy kuitenkin muistaa, että ihmisissä asuu myös äärimmäinen hyvyys ja ymmärys, empatia. Kaikissa yksilöissä ei sitä valitettavasti ole mutta aika useassa edes jonkin asteinen. Se on juuri sitä ihmisyyttä.

Jos ihminen kasvaa älykkäämmäksi (toivottavasti) niin samalla myös empatia kehittyy, koska ne nyt vaan kulkee käsi kädessä. Ehkä silloin on mahdollista elää kokonaan ilman väkivaltaa, pelkoa ja kilpailua. No, siihen on vielä aikaa kun katsoo näitä "puoliapinoita" ja niiden toimintaa joka muistuttaa erehdyttävästi serkkumme simpanssin toimintaa mm. seksikäyttäytymisen-, kilpailun-, hierarkian- ja väkivallan tiimoilta.

Voin kirjoittaa esimerkin mikä tapahtui minulle vähän aikaa sitten: Kävin kauppakeskuksen vessassa ja kuulin viereisestä vessasta teinien räkätystä. Kun pissasin pönttöön, siitä tuleva ääni räjäytti ne nauramaan naurua kahta kauheammin. Olin hämilläni ja vilkuilin jopa sivuille että stalkkaavatko he minua jostakin. Mietin vain mielessäni että kuinka lapsellisia voivat olla... että eikö heillä ole mitään muuta tekemistä kun kuunnella (tai kenties katsellakin) toisten vessakäyntejä. Teki kyllä mieli sanoa pari valittua sanaa mutta kun eivät kuitenkaan siihen ilmaantuneet, annoin olla.

Jotenkin koko tilanteesta tuli kylmät väreet. Pelottavaa, kuinka lapsetkin ovat jo häiriintyneitä, ei ole yhtään tilannetajua eikä tuntemattomia ihmisiä arvosteta. Tällainen epäempaattisuus voi jatkua aikuisuuteen. En tiedä sitten onko kyse epäsosiaalisesta persoonallisuushäiriöstä, ihminen voi olla täysin normaali jopa normaalia hurmaavamman oloinen mutta sisältä täysin tunnekylmä, pyrkien hyväksikäyttämään muita vailla omaatuntoa. Olen kohdannut tällaisia ihmisiä tarpeeksi, enkä todellakaan halua enää toiste.

Joo-o. Ihmisiä kun on niin paljon niin valitettavasti myös näitä mielipuolia. Itsekin kokemusta. Nämä ovat kyllä "tuttuja" kouluajoilta mutta yhä yhtä kieroituneita,epäempaattisia ja kypsymättömiä. Ihan kuin olisin ollut koulussa jälleen. Että näin täällä.

Onko kellään ehdotuksia, miten saisi vähennettyä tällaista julmuutta yhteiskunnassa? Tietenkin kaikkein varmin tapa on se, että jokainen ns. hoitaa oman tonttinsa, eli että pitää huolen siitä, ettei ainakaan itse syyllisty sellaiseen.

Olen joskus miettinyt, että peruskouluihin voisi asettaa uuden pakollisen oppiaineen, jossa opetetaan tunteista ja ihmisarvosta jne. Jonkinlainen lähimmäisoppiaine. Tuskinpa niin tulee kuitenkaan käymään, kun jo nyt uskontotunteja vähennetään ja korvataan teknisesti hyödyllisemmillä aineilla.

Pelottavaahan se tietysti on, mutta sellaisissa tilanteissa, ja niitten jälkeen, on hyvä muistaa, että itsellä ei vieraan ihmisen käytökseen eikä muuhunkaan olemiseen ole osaa eikä arpaa. Jokainen joutuu kantamaan oman 'ristinsä' ja toiset eivät ollenkaan pysty ...

Kyllä monesti ihmettelen ja kauhistelen ihmisten julmuutta ja juuri tuo piilotettu julmuus on aika hyytävää.. Että ollaan päälisin puolin niin normaaleja mutta oikeasti täysiä psykopaatteja.. Monet peittävät oman henkisen tyhjyytensä materiaan ja ulkoisten asioiden haalimiseen. Tavallaan sisäinen maailma on niin tyhjä että pitää korvata se ulkoisella.

Suht. normaalin tunne-elämän omaava ihminen kauhistuu joidenkin ihmisten kylmyydestä, julmuudesta ja välinpitämättömyydestä. Ihmisissä on narsistisuutta eri asteisena. Mielestäni hyvä empatiakyky (oikea, ei teeskennelty) kertoo siitä että sitä narsismia ei kovin paljon ainakaan ole, voi siis olla mutta ei aivan häiritsevässä määrin.

Tunnistan itseni ap:sta. Muistan lapsuudestani TV ohjelman, jossa näytettiin kuinka natsien kuolemanleireillä työnnettiin ihmisten ruumiita puskutraktoreilla paikasta paikkaan. Ensin en oikein reagoinut mitenkään, mutta sitten aloin tajuta mistä oli kyse ( olin tuolloin lapsi ) ja aloin pelätä ihmisten julmuutta ja sitä pelkoa on jatkunut näihin päiviin asti. Toisaalta olen tehnyt myös vastareaktion ja tietenkään ei pelko ole jokapäiväiseen elämään ulottuvaa, mutta sellaisena piilotunteena se on ollut käsillä. Toki en pelkää päivittäisessä elämässä, mutta pelkoa pulpahtelee pintaan silloin tällöin ja lapsuuden kokemuksista minulle on muodostunut ihmiskuva, jossa ei ole erityisen hyvää sanottavaa nykyisestä oravanpyöräyhteiskunnasta.Toisaalta nuorena olin kyllä aika sinisilmäinen.