Miten saada pentu tottelemaan iltavillin aikaan?

Ei on käsky, joka pitäisi opettaa koiralle, ennen kuin sitä aletaan käyttää.

Koira ilmaisee tarpeitaan. Pentusi ahluaa leikkiä iltaisin, kuten oelttekin huomanneet. Jos sen parempaa leikkiä ei teiltä irtoa kuin niskasta nsotaminen, niin toki sekin käy paremman puutteessa.

Ihmisillä on hyvin usein aivan käsittämätön käsitys leikkimisestä koiran kanssa. Monesti se on ihmsiten mielestä jotain tokoharjoittelua. Kun koirakentälläkin kehoittaa ihmisiä leikkimään koiransa kanssa, noin puolet aloittaa, jonkun istu-maahan käskyttämisen...

Mietin sitä, että miksipä te ette vastaisi koiran tarpeeseen, kun se noin selkeästi sen tuo esiin? Onko kyse jostain johtajuuslegendasta ja koira ei saa itse päättää milloin sitä leikityttää vai mikä estää?

Oman koiran kierrokset kun alkavat olen aina levittänyt käteni ja lähtenyt mukaan leikkiin ja villiintymiseen, luonut tällä hyvää suhdetta koiraani, ajatuksena se, että jos koira saa tarpeensa tyydytettyä kotona ja meiltä omilta ihmisiltä, sen ei tarvitse vieraista hakea tyydytystään, eli se ei hinkua muiden ihmisten tai koirien päälle riehumisineen.

Kiitos vastauksestasi "..." (:

Kyllä me siis leikimme pennun kanssa, heittelemme sille palloa ja leikimme muutenkin sen leluilla sekä iltavillin aikaan, että päivälläkin! Mutta kyllä pennun täytyy oppia, ettei se saa hyppiä missään tilanteessa minun jalkoihini saati purra niitä. Sen täytyy myös oppia, ettei se saa ottaa leikkeihinsä mukaan kenkiäni tai aurinkolasejani. Tarkoitin siis näitä tilanteita aloituksessani. Jos pennulla on vaikka kenkäni suussaan ja kiellän sitä ja otan samalla niskasta kiinni, niin pentu kyllä irroittaa kengästä, mutta heti kun päästän irti ja alan kehumaan, se hyppääkin samalla sekunnilla puremaan jalkaani. Tässä siis ongelma. Pentu ei ehdi saada kiitosta/kehua siitä, että irroitti kengästäni, koska minun pitää kieltää heti seuraavaa asiaa, mitä se tekee väärin. Eli siis tässä esimerkissä puree jalkaani.

Voi hyvänen aika. Teillä on reilun 8viikon ikäinen pieni pentu kotona. Älkää hyvät ihmiset odottako noin pieneltä vielä mitään mallikäyttäytymistä!

Se riehuu ja leikkii, puree, juoksee karkuun, siis pitää hauskaa niinkuin lasten kuuluukin.

Ota vain kenkäsi ja aurinkolasisi pois sen ulottuvilta ja leikkikää yhdessä. Toi EIN hokeminen ei auta yhtään, on vienyt koko sanalta jo tehon pois.

Äläkä riepota sitä niskasta, pahimman riehun aikaan voisit vaikka vain vähän rauhoitella taikka lähteä ulos pienelle lenkille. Jos pystyy olemaan ulkona vapaana niin aina parempi. Palloleikki siellä vois olla myös pennusta mukavaa.

Aloituksesi toi ihanasti mieleen omat koiranpentuvuodet, useita on jo ollut. Villi riehunta on normaalia pentutouhua, se loppuu aikanaan. Villiintyessään pentu ei usko mitään, eikä siihen saa kontaktia. Jos aktiivisesti yrität komentaa, nappaat niskasta ja torjut hyökkäyksiä, se vain lisää pennun taistelutahtoa.

Mielestäni paras keino on välinpitämättömyys ja kärsivällisyys. Kiellot säästetään tositilanteisiin, ei lapselliseen riekkumiseen. Väistelet, et reagoi. Teet omia hommiasi. Tietysti riippuu rodustakin, mutta omien koirieni kanssa en juurikaan leiki. Leikkikööt leluilla ja toisten koirien kanssa, minulta tulee ruoka ja säännöt. Ja hellittelyä rauhallisesti käyttäytyvälle koiralle.

Pentuajan hammastelu kestää aikansa, olkaa kärsivällisiä. Tavarat turvaan ja vanhimmat farkut jalkaan. Garderoobihan siinä uusiksi menee. Hihat ja helmat oli reikiä täynnä :) Oikea pentuvaate oli vanha froteinen aamutakkini, jonka helmoissa kerkesi useakin pentu roikkumaan ja raahautumaan matkassani, kun tein askareitani.

Kieltoa jos tarvitaan, siinä pitää olla napakka ja tiukka niin, että menee jakeluun. Eikä tottelemisesta pidä kiittää. Se vaan sotkee tilanteen, olethan tuon jo huomannut itsekin. Pentu opettelee nyt ymmärtämään ihmistä, ja se liiallinen hyvittely ja palkitseminen on hämmentävää, koirat eivät keskenään sellaista tee.

Näin olen onnistunut kasvattamaan jo neljä koiraa rauhallisiksi, hyvätapaisiksi aikuisiksi, joille ei tarvitse yhtä kertaa enempää käskyä sanoa.

Mä rauhotin pennun ottamalla sen syliin ja pitämällä siinä hetken verran. Hepulin aikana on turha huudella kun pitäisi olla vain rauhallinen. Tietyssä määrin saa hepuloida, mutta en antanut sen koskaan mennä mielettömyyden puolelle. Sellaista tasapainottelua. Ei kannata ottaa niin vakavasti. Ihmislapsille tulee näitä samoja hepuleita, kun eivät osaa mennä nukkumaan ja se purkautuu sitten kiukkuamisena yms yms. Tuskin sä niitäkään vakavasti ottaisit ja kieltäisit lasta kiukuttelemasta? :D

Hei kaikki! Nyt minulle tuli sellainen kuva, että te kaikki olette ymmärtäneet aloituksestani, että tuo iltavilli jotenkin haittaisi meitä, emmekä jaksaisi/haluaisi, että pentu riehuu. Ei asia ole todellakaan niin! Ehkä sitten ilmaisin viestissäni väärällä tavalla tämän asian, kun siitä kaikki vetivät tuollaisen johtopäätöksen :D

Pentu saa riehua, juosta ympäri asuntoa ja leikkiä niin paljon, kuin sielu sietää. Sillä on kuitenkin jo vahvat hampaat ja pureminen käy kipeää. Minulla ei ainakaan ole sisua vain ottaa tyynen rauhallisesti, reagoimatta mitenkään jos pentu hyppii ja roikkuu hampaillaan jalassani. Ja tarkoitan nyt siis paljasta jalkaa, koska en näin kuumilla ilmoilla käytä mitään farkkuja, vaan hameita/shortseja. Se pureminen käy oikeasti kipeää jo ja jälkiä tulee jalkoihin.

Ja selvennykseksi vielä, että pentu tietää varsin hyvin, mitä ei-sana tarkoittaa, koska tottelee sitä päivällä ja muulloin ihan hyvin jo. Emme tietenkään odota täydellisyyttä ja sitä, että pentu nyt jo tottelisi kaikessa. Tottakai pentu tekee ilkeyksiä joka ikinen päivä eikä se siitä mihinkään muutu vielä pitkään aikaan (:

"viides menossa" kysyi, mitenköhän pärjäämme, kun pennulla tulee tuo uusi puremisvimma hampaiden vaihtuessa. Sitä olemme itsekin kauhistelleet, koska pennun pureminen sattuu jo tässä vaiheessa, niin entäs sitten, kun pentu on vielä isompi ja leuat ovat vahvistuneet... Huhhuh. Siksi yritämmekin nyt "kitkeä" tuota puremista pois. Ei tietenkään puremista kokonaan, saa pentu omia lelujaan purra ja hyökkiä päälle, mutta meidän ihmisten jalkoihin emme halua, että se hyppii ja puree.

Me olemme myös yrittäneet tuota syliin nostamista ja siinä rauhoittamista, mutta se ei meillä kyllä onnistu, koska pentu on niin villinä, ettei halua pysyä paikoillaan ja alkaa sitten puremaan naamasta/hiuksista/vaatteista/käsistä ja sätkimään, että pääsisi irti.

Eli mikä siis olisi paras keino iltavillin aikana kieltää tuota jalkoihin hyppimistä ja puremista? En valitettavasti ole niin sisukas enkä omaa niin korkeaa kipukynnystä, että voisin olla huomioimatta koko asiaa. En myöskään halua istua jalat nostettuna sohvalle koko parin tunnin ajan, kun pennulla on iltavilli päällä. Haluan liikkua asunnossani ihan normaalisti ilman, että pentu puree ja hyökkii päälleni.

Kyllä meillä laitetaan pentu eteiseen tai häkkiin, jos iltavillissä pureminen menee sellaiseksi, että se sattuu. Tolkkuahan tarvitaan ja realiteetit otettava huomioon. Eristykset ovat kuitenkin lyhyitä, minuutteja vain.

Oman koiran kohdalla ei tuon iltariehan aikaan toiminut mikään. Itse istuin ikkunalaudalle huokailemaan, kun se juoksi ympyrää keittiö-eteinen-olohuone puoli tuntia tai tunnin, tai vaihtoehtoisesti pihalla. Menin vaan pois alta, ettei revi vaatteitani. Mitään arvotavaraa ei ikinä lattioilla revittävänä ollutkaan.

Lohdutuksena voin kertoa, että koirani on nyt neljä kuukautta, eikä ainakaan kolmeen viikkoon ole enää pitänyt sellaista riehaa. Illalla on kyllä kakkaralli, mutta riittää, kun se pihalla kirmaa muutaman kierroksen taloa ympäri.

No voi hyvää päivää sentään :D !! Nyt on kyllä joko tämän palstan lukijoissa tai sitten minun kirjoitustaidossa vika, kun taas jälleen kerran joku ymmärtää väärin.

Kerroppa sinä "kysynpä vaan", MISSÄ kohdassa sanoin, että minua PELOTTAA ottaa pentu syliin? :D Sanoin, että tuota sylissä rauoittamista on kokeiltu meillä, mutta se ei onnistu, koska pentu alkaa vain puremaan ja sätkimään, kun on niin villinä. Eli missä kohdassa ilmaisin siis tämän pelkoni ottaa pienen, paljon minua heikomman koiranpennun syliini? :D

Toinen kysymys: Missä kohdassa sanoin, että PELKÄÄN pentua? :D Jos kerron, että pennun pureminen sattuu ja on inhottavaa, niin miten siitä joku voi vääntää sellaista, että PELKÄISIN pentua? :D Vaikka pureminen sattuu ja on inhottavaa, niin en todellakaan pelkää pikkuista, sohvatyynyn kokoista koiranpentua :D

Olen vain ja ainoastaan kysynyt neuvoa kokeneemmilta koiran omistajilta, jotka saattaisivat tietää, mitkä keinot olisivat parhaita iltavillin aikaan. Kiitos siis teille, joilta olen hyviä neuvoja saanut (: Tämä kerta taitaa kuitenkin jäädä ensimmäiseksi ja viimeiseksi kerraksi, kun tulen täältä kysymään neuvoa :D

En tiedä, mitä etua sylissä rauhoittamisessa on häkkiin tai eteiseen laittamiseen nähden. Mutta kukin tyylillään. Joka tapauksessa pennulle pitää viestittää, että kova pureminen ja vaatteissa roikkuminen ei ole sallittua.

Hah, kuullostaa mun rotikalta.Nyt 5v ja rauhallinen mutta oli juuri tuollainen n 2 v asti. Oli kuule ilta villi ja aamu villi.Ei totellut mitään vaan raivostui älyttömästi kun kiellettiin.Juoksi hullun kiilto silmissä muo kohti.hyökkäili ja puri, repi ja raateli.Koiranpentu vaan kasvoi ja voimistui ja yölläkin oli kova kiire mulla vessaan hiljaa hipsien ettei se herää. No heräshän se että:" jaahas taasko leikitään kun mami on jalkeilla?" Siinä juoksin kovaa vauhtii sänkyyn.Pikkuhiljaa kun sille järkee tuli päähän ni alkoi totteleen.Mahdollisimman paljon ulkona riehumista mutta aina ei se auttanut.Sulle toivon pitkää pinnaa ja muista, sillä on vielä hampaiden lähtö edessä ja kaikki uhma iät.Niin ja murrosikä.Onnea.

Ketjua lukeneena täytyy sanoa kehut kirjoittajille!
Ilahduttavaa huomata, kuinka vilpittömästi annetaan ohjeita ja neuvoja tarkoittaen parasta koiralle ja omistajalle.
Ketjua luen, koska uudenkarhean pennun iltariehat vievät hermot .. mutta sain teiltä upeita neuvoja ja vahvistusta omiin ajatuksiin.
Kiitos siis kaikille :)

Iltavillin aikana ei kannata komentaa. Antakaa rauhassa riehua, nostakaa jalat sohvalle ettei yletä puremaan. Kyllä se siitä kohta väsyy. Ja ku vanhenee, niin iltavillitkin vähenee ja jää kokonaan pois.
Ettei tarvitsisi niin paljon komennella ja niskavilloista nostella. Vauvahan se vielä on ja kaikki koiravauvat saa iltaisin hepuleita.
Antakaa aikaa.

Mikä ihme on "iltavilli"? Onko se joku yleinenkin juttu? Meillä 3kk vanha siperianhusky, eikä ikinä ole ollut tuollaista. Voisiko tuo johtua liian vähäisestä liikunnasta? Minä touhuan pennun kanssa noin 5h/päivä (aamulla, iltapäivällä, illalla). Iltaisin käydään esim. uimassa tai metsässä juoksemassa, joskus koirapuistossa. Aikaa menee helposti 2h. Ollaan klo 20.00 kotona ja pentu kupsahtaa petiinsä nukkumaan eikä hievahdakaan ennen aamu kuutta. Väkisin patistan iltapissalle vielä yhdentoista aikaan, mutta ei se sinnekään haluaisi enää lähteä. Suosittelisin viemään pennun ulos ja viettmään sen kanssa kunnolla aikaa. Väsytä se. Ei varmasti riehu enää iltaisin.