Vuosi sitten kun kävin pääsykokeissa, enkä odottanut pääseväni sisään minnekään minne hain, vaikka tiesinkin parille alalle olevan helpompi päästä kuin mitä normaalisti yliopistoon. Näistä tulikin noin vuosi sitten hyväksymiskirjeet postiluukusta, sellaiset isot ja paksut kirjekuoret. Ihmettelin jo ennen avaamista, miksi lähettävät tuollaisen nivaskan vaikka en edes pääse sisään... Sitten kun luin totuuden, en ollut uskoa silmiäni. Yliopistoon pääseminen oli ollut unelmani ja nyt siitä oli tullut totta, ensimmäisellä hakukerralla. Muistan kuinka en sitten opintojen alkua edeltävänä yönä juuri saanut nukutuksi kun jännitti niin...
Nyt on lukuvuosi opiskeltu, mutta menestys on ollut laihaa. Lisäksi se mielikuvittelemani yliopiston hohdokkuus ja loistokkuus on hälventynyt, nyt tunnen olevani ihan tavallisessa koulussa taas. Muut opiskelijatkin tuntuvat lähinnä tyhmiltä tavallisilta kansalaisilta, eivätkä huippuälykkäiltä nörteiltä, kuten olin kuvitellut.
Oikeastaan tuntuu ettei mitään ole tapahtunut tämän vuoden aikana. Muutama piste on tullut plakkariin, mutta tällä tahdilla ei kyllä koskaan valmistuta. Toisaalta, koko muukin elämä on niin tylsää että... Kaipaan niin vuotta 2006, joka oli elämässäni ylivoimaisesti parasta aikaa kaikilta osin. Lapsena muutenkin elämä vielä maistui joltain, muulta kuin arjelta :/
Nyt on lukuvuosi opiskeltu, mutta menestys on ollut laihaa. Lisäksi se mielikuvittelemani yliopiston hohdokkuus ja loistokkuus on hälventynyt, nyt tunnen olevani ihan tavallisessa koulussa taas. Muut opiskelijatkin tuntuvat lähinnä tyhmiltä tavallisilta kansalaisilta, eivätkä huippuälykkäiltä nörteiltä, kuten olin kuvitellut.
Oikeastaan tuntuu ettei mitään ole tapahtunut tämän vuoden aikana. Muutama piste on tullut plakkariin, mutta tällä tahdilla ei kyllä koskaan valmistuta. Toisaalta, koko muukin elämä on niin tylsää että... Kaipaan niin vuotta 2006, joka oli elämässäni ylivoimaisesti parasta aikaa kaikilta osin. Lapsena muutenkin elämä vielä maistui joltain, muulta kuin arjelta :/
Vastaukset 4
Vanhimmat
Hyvin kirjoitettu! Itse muistan miltä tuntui huomata oma nimensä hyväksyttyjen joukossa. Se oli ehkä puhtainta riemua ja iloa mitä olen koskaan kokenut =D
Mutta mitä mieltä olet aineesta jota opiskelet? Onko siinä itseä kiinnostavia puolia? Miltä sen työllistymisnäkymät näyttävät noin maailmanlaajuisestikin ajateltuna? Aina voi vaihtaa ainetta ja kokeilla muutakin. Itse näin nelikymppisenä suunnittelen kokonaan toisen yliopistotutkinnon opiskelua..Kuka tietää vaikka onnistuisikin!
Alun perin ajatuksena on ollut opiskella useampi tutkinto, koska en tiedä tosiaankaan, mitä haluaisin tehdä työkseni, vai haluanko mitään. Tutkijan hommat saattaisivat kiinnostaa. Ala on suhteellisen mielenkiintoinen, mutta siihen sisältyy minulle äärimmäisen vaikeasti ymmärrettäviä kursseja, joita ei noin vaan saa läpi. Työllistymisnäkymät varmasti samanlaiset kuin suurimmalla osalla aloista nykyään, joten en edes jaksa ajatella niin pitkälle. Ja vuosien kuluttua tilanne voi taas olla erilainen.
Varmasti opiskelu on helpompaa sellaisille jotka todellakin tietävät mitä haluavat ja heillä on motivaatiota siihen. Minä en ole koskaan tiennyt asiasta mitään. Siksi menenkin puolivaloilla eteenpäin ja panostan enemmän turhanpäiväisiin asioihin kuten urheiluun ja sosiaalistumiseen netissä.
Yliopisto-opintojen vaativuutta ja hohdokkuutta jaksavat yleensäkin hehkuttaa vain joko sinne pyrkivät tuoreet ylioppilaat tai juuri opintonsa aloittaneet. Itse muistan reilut toistakymmentä vuotta sitten, miten en erityisesti viihtynyt siellä. Kirjastossa ja muutenkin oli kyllä kiva katsella nuoria naisia ja kahvilassakin oli ihan mukavaa. Hankin kirjatenttimällä aika valtavalla tahdilla opintopisteitä ensimmäisenä vuonna. Valmistuin kuudessa vuodessa maisteriksi, arvosanat olivat hyvää tasoa.
Yliopistossa on hyvin monenlaista porukkaa, on älykkäitä ja älykkönä esiintyviä, vaatimattomia, mukavia, kusipäitä, tyhmiä, jankuttajia, hyviä keskustelijoita, oikeistolaisia "jokainen on oman elämänsä seppä" -salkun haltijoita (isin hankkima yleensä), anarkisteja tms. tiedekunnasta riippuen. Yhteistä nimittäjää paitsi yliopisto on vaikea löytää kaikille opiskelijoille.
Tätä ei saisi sanoa, tai sitten saa, mutta sanon nyt kuitenkin: yliopisto-opinnoista selviää poikkeuksetta läpi pelkästään lukemalla ja pänttäämällä. Tämä pätee ainakin humanistisiin ja yhteiskuntatieteellisiin aineisiin, epäilemättä myös oikikseen, kauppikseen jne.
Hullunkurisesti monet pääaineet taas vaativat erityislahjakkuutta tietyillä alueilla, kuten matematiikka ja erinäiset taideaineet. Eli siis tietty matemaattinen tai teknisyyteen taipuvainen älykkyyden laji (matematiikka, fysiikka, kemia - joihin monesti pääsee sisään ilman pääsykokeita) ja sitten visuaalista tms. lahjakkkuutta vaativat "tekemisaineet", joihin toki kuuluu myös pänttäystä.
Toki esseet vaativat tiedon soveltamista, mutta kyllä syventävissäkin opinnoissa se on aika lailla muistilokeroiden kaivelua, kevyttä asioiden yhdistelyä mielessä ja kirjoittamista. Yliopisto on perslihasten kasvattamiseen epäilemättä oiva oppilaitos.
Jo yliopistossa on yli kymmenentuhatta opiskelijaa, riittää niistä ihan joka lähtöön. Onhan pelkästään lääkäreissä monen monta eri tyyppiä.
Kaikki näyttää ulkoapäin ihmeellisemmältä, juuri siksi naapurin ruoho on vihreämpää. Se siis vain näyttää siltä.
On tutkittu, että ulkomaille muuttaessa puoli vuotta on kuherrruskuukausi, kaikki näyttää hyvältä. Toinen puolivuotta menee pettymyksessä, arki astuu esiin. Sitten joko sopeutuu tai lähtee pois.
Eli jos itsekään et kovasti yhtäkkiä muutu kun astut yliopiston salista sisään, ei sitä tee kukaan muukaan. Pyllyä kutittaa, aivastuttaa ja välilllä on nälkä. Ihan niinkuin ennenkin.