jotka häneltä sain, on paljon, meillä on pitkä yhteinen historia. Hän sanoi, että muistot säilyvät mutta vastasin että ne haalenevat ajan myötä. Jos joskus löydän jonkun uuden, en todellakaan aio rypeä vanhoissa muistoissa, vaikka kauniita olisivatkin - menen elämässäni eteenpäin.
Nyt on kuitenkin nyt, vielä tässä kärvistellään muutama kuukausi, vaikka sen sanon että lopullisuus ei tule olemaan helppoa siinä vaiheessa, kun lopullinen ero astuu voimaan.
En tiedä, onko mulla ikävä mitään muuta kuin yhteisiä hetkiä ja niitä kauniita muistoja, siis tällä hetkellä mutta kun aikaa kuluu, ne sammuvat kuin tulen liekki kuten ihmiselämäkin.
Ei meitä sitten oltu luotu toisillemme, vaikka joskus niin luulin...onko ketään oikeastaan luotu toisilleen - ihmisiä tulee ja menee ja kuolemakin erottaa, voiko siis sanoa, että ketään olisi luotu toisilleen. Ei mun mielestäni.
Kaikesta huolimatta uskon tulevaisuuteen, siellä on jotain paljon parempaa. Nyt elän itselleni ja ystävilleni ja luotan suurempaan voimaan.
Muuta en tällä hetkellä voi, niin paljon sattuu :´(
Nyt on kuitenkin nyt, vielä tässä kärvistellään muutama kuukausi, vaikka sen sanon että lopullisuus ei tule olemaan helppoa siinä vaiheessa, kun lopullinen ero astuu voimaan.
En tiedä, onko mulla ikävä mitään muuta kuin yhteisiä hetkiä ja niitä kauniita muistoja, siis tällä hetkellä mutta kun aikaa kuluu, ne sammuvat kuin tulen liekki kuten ihmiselämäkin.
Ei meitä sitten oltu luotu toisillemme, vaikka joskus niin luulin...onko ketään oikeastaan luotu toisilleen - ihmisiä tulee ja menee ja kuolemakin erottaa, voiko siis sanoa, että ketään olisi luotu toisilleen. Ei mun mielestäni.
Kaikesta huolimatta uskon tulevaisuuteen, siellä on jotain paljon parempaa. Nyt elän itselleni ja ystävilleni ja luotan suurempaan voimaan.
Muuta en tällä hetkellä voi, niin paljon sattuu :´(
Vastaukset 2
Vanhimmat
Sydän verellä luin tuon kirjoituksesi. Tuli siinä oma erokin mieleeni. Aikamoista tekstiä, mutta on todettava, että elämä jatkuu eron jälkeenkin. Tottakai se ero tuntuu pahalta vielä vuosienkin päästä. Siinä tavallaan menettää palan omasta itsestään. Toipuuko siitä täysin koskaan? En minä ainakaan ole täysin toipunut siitä. Yhä se kalvaa mieltä, vaikka erostamme on aikaa kolmisen vuotta. Aina on kuitenkin toivoa löytää elämälle uusi sisältö. En ole vielä löytänyt uutta pysyvää suhdetta. "Etsin, kunnes löydän sun, sä merkityksen mulle loit. Olet syy, miksi luovuta en, vaikka joskus tuntuis niin. Sinuun tahdon uskoa..." Voimia kovasti sulle!
Kiitos paljon myötätunnostasi :) voimia myös sinulle :)