kummi ei kuulu kirkkoon

Hei pappi, sinä varmaan osaat sanoa: jos liityn nyt kirkkoon, ja joskus myöhemmin (vaikka 5 vuoden päästä) haluankin erota kirkosta, pyyhitäänkö minut silloin kummirekisteristä pois? Vai saanko vielä olla kummi? :-)

Sari kirjoitti:

Hei pappi, sinä varmaan osaat sanoa: jos liityn nyt kirkkoon, ja joskus myöhemmin (vaikka 5 vuoden päästä) haluankin erota kirkosta, pyyhitäänkö minut silloin kummirekisteristä pois? Vai saanko vielä olla kummi? :-)

Lue lisää

muaki kiinnostaa.

Sari kirjoitti:

Hei pappi, sinä varmaan osaat sanoa: jos liityn nyt kirkkoon, ja joskus myöhemmin (vaikka 5 vuoden päästä) haluankin erota kirkosta, pyyhitäänkö minut silloin kummirekisteristä pois? Vai saanko vielä olla kummi? :-)

Lue lisää

kummiutta ei voida lopettaa.

lapselle voidaan myöhemmin nimetä kummeja lisää, mutta ei kirkko, ei vanhemmat eikä kummi itse voi virallisesti lopettaa kummiutta, eli nimeä ei vedetä yli kirkonkirjoista.

Sari kirjoitti:

Hei pappi, sinä varmaan osaat sanoa: jos liityn nyt kirkkoon, ja joskus myöhemmin (vaikka 5 vuoden päästä) haluankin erota kirkosta, pyyhitäänkö minut silloin kummirekisteristä pois? Vai saanko vielä olla kummi? :-)

Lue lisää

Kyllä, eli vain seurakunnan konfirmoitu jäsen voi olla kummi.

pappi kirjoitti:

Kyllä, eli vain seurakunnan konfirmoitu jäsen voi olla kummi.

Heh, "pappi" ei kyllä ole mikään perustelemisen mestari, copypastet ei oikein tee vaikutusta!

Kiitti kuitenkin kaikille vastanneille, eli liityn kirkkoon ja toivottelen hastalavistat kirkkokööreille kasteen jälkeen! :)

Sari kirjoitti:

Heh, "pappi" ei kyllä ole mikään perustelemisen mestari, copypastet ei oikein tee vaikutusta!

Kiitti kuitenkin kaikille vastanneille, eli liityn kirkkoon ja toivottelen hastalavistat kirkkokööreille kasteen jälkeen! :)

Lue lisää

Miksi sinulla on pakonomainen tarve tulla nimitetyksi kummiksi, jos et sitten kuitenkaan halua olla kummi?

pappi kirjoitti:

Kyllä, eli vain seurakunnan konfirmoitu jäsen voi olla kummi.

ei varmasti kummin nimeä pyyhitä pois kirkonkirjoista, ainakaan meidän seurakunnassa, vaikka kirkosta eroaisikin. sisareni on tyttäreni kummi ja erosi kirkosta vuosi ristiäisten jälkeen, asiaa kysyttäessä kkohran-virastosta sanottiin, että asia on ok. kummius ei lopu millään syyllä (kuolema tietenkin eriasia).

marina kirjoitti:

ei varmasti kummin nimeä pyyhitä pois kirkonkirjoista, ainakaan meidän seurakunnassa, vaikka kirkosta eroaisikin. sisareni on tyttäreni kummi ja erosi kirkosta vuosi ristiäisten jälkeen, asiaa kysyttäessä kkohran-virastosta sanottiin, että asia on ok. kummius ei lopu millään syyllä (kuolema tietenkin eriasia).

Lue lisää

On aivan selvä asia, että vain seurakunnan jäsen (vieläpä konfirmoitu) voi olla kummi. Teologisesti on absurdi ajatus, että kirkkoon kuulumaton ja siis Kristuksesta erillään elävä ihminen voisi olla kummi, sillä tätähän kirkon jäsenyys juuri merkitsee. Kyse on samasta asiasta kuin että kastamaton ihminen ei koskaan voi olla kirkon jäsen. Tätä ei turhenna se tosiasia, että esim. Ruotsin kirkossa voi olla kastamattomia jäseniä. Byrokratian kukkanen ei siis turhenna itse asiaa. Siinä tarkoituksessa, mitä kummius todella merkitsee, se päättyy kummin erotessa kirkosta.

Sari kirjoitti:

Heh, "pappi" ei kyllä ole mikään perustelemisen mestari, copypastet ei oikein tee vaikutusta!

Kiitti kuitenkin kaikille vastanneille, eli liityn kirkkoon ja toivottelen hastalavistat kirkkokööreille kasteen jälkeen! :)

Lue lisää

Hyvä Sari, eikö pitäisi olla rehellinen itselleen, kummilapselle ja hänen vanhemmilleen, eikä ryhtyä kummiksi, jos sen on tarkoitus olla pelkkää teatteria? Olisi rehellisempää erota kirkosta ja olla näyttelemättä kastetilanteessa. Tällaista käytöstä on kyllä hyvin vaikea käsittää, ei se ole oikein vakaumuksellistakaan, minun mielestäni. Olkaamme rehellisesti sitä mitä olemme!

pappi kirjoitti:

On aivan selvä asia, että vain seurakunnan jäsen (vieläpä konfirmoitu) voi olla kummi. Teologisesti on absurdi ajatus, että kirkkoon kuulumaton ja siis Kristuksesta erillään elävä ihminen voisi olla kummi, sillä tätähän kirkon jäsenyys juuri merkitsee. Kyse on samasta asiasta kuin että kastamaton ihminen ei koskaan voi olla kirkon jäsen. Tätä ei turhenna se tosiasia, että esim. Ruotsin kirkossa voi olla kastamattomia jäseniä. Byrokratian kukkanen ei siis turhenna itse asiaa. Siinä tarkoituksessa, mitä kummius todella merkitsee, se päättyy kummin erotessa kirkosta.

Lue lisää

kun kummiksi ryhtyy, täytyy olla ev.lut. (tai niiden muutaman muun) kirkon jäsen, mutta kirkonkirjoista kummin nimeä EI pyyhitä pois, vaikka kirkoista eroaisikin. kysyin tämän asian meidän kirkkoherranvirastosta, teidän seurakunnassa voi olla eri käytäntö, sitä en tiedä.

Käki Äimänen kirjoitti:

Miksi sinulla on pakonomainen tarve tulla nimitetyksi kummiksi, jos et sitten kuitenkaan halua olla kummi?

Minä haluan olla lapselle kummi, koska rakas ystäväni on minua siihen tärkeään tehtävään pyytänyt. Minulle kummius on sitä, että olen lapselle aikuinen ystävä, tuki ja turva. Ja samaa olen myös lapsen äidille. Minä en kummina tule paasaamaan lapselle kristillisyydestä, vaan tulen rakastamaan kummilastani hänen uskontovalinnoistaan riippumtta.

Toivomus kirkkoon liittymisestä on tullut lapsen äidiltä, että hän haluaisi minut osallikseksi myös kirkollisiin kuvioihin, että saisin kummikirjat sun muut.

Harmi että kummius ja uskonto kulkee tässä maassa niin käsikädessä. Ajat muuttuu, onhan Pyhä Satukirja Raamattukin muuttunut, miksei siis kummiuskin? :-)

marina kirjoitti:

kun kummiksi ryhtyy, täytyy olla ev.lut. (tai niiden muutaman muun) kirkon jäsen, mutta kirkonkirjoista kummin nimeä EI pyyhitä pois, vaikka kirkoista eroaisikin. kysyin tämän asian meidän kirkkoherranvirastosta, teidän seurakunnassa voi olla eri käytäntö, sitä en tiedä.

Lue lisää

Kiitos Sinulle Marina! :-) Mukava tietää että nimeäni ei tulla pyyhkimään yli kirkon kirjoista - vaikka toisaalta ihan sama. Jos kirkko haluaa olla niin ahdasmielinen, niin mikäs siinä, ei se minun suhdettani muuta rakkaaseen kummilapseen :-)

Sari kirjoitti:

Minä haluan olla lapselle kummi, koska rakas ystäväni on minua siihen tärkeään tehtävään pyytänyt. Minulle kummius on sitä, että olen lapselle aikuinen ystävä, tuki ja turva. Ja samaa olen myös lapsen äidille. Minä en kummina tule paasaamaan lapselle kristillisyydestä, vaan tulen rakastamaan kummilastani hänen uskontovalinnoistaan riippumtta.

Toivomus kirkkoon liittymisestä on tullut lapsen äidiltä, että hän haluaisi minut osallikseksi myös kirkollisiin kuvioihin, että saisin kummikirjat sun muut.

Harmi että kummius ja uskonto kulkee tässä maassa niin käsikädessä. Ajat muuttuu, onhan Pyhä Satukirja Raamattukin muuttunut, miksei siis kummiuskin? :-)

Lue lisää

Seuraavaksi sinä varmaan pyrit myös numismaatikkojen yhdistykseen ja vaadit, että siellä on alettava harrastaa postimerkkeilyä.

Sari kirjoitti:

Minä haluan olla lapselle kummi, koska rakas ystäväni on minua siihen tärkeään tehtävään pyytänyt. Minulle kummius on sitä, että olen lapselle aikuinen ystävä, tuki ja turva. Ja samaa olen myös lapsen äidille. Minä en kummina tule paasaamaan lapselle kristillisyydestä, vaan tulen rakastamaan kummilastani hänen uskontovalinnoistaan riippumtta.

Toivomus kirkkoon liittymisestä on tullut lapsen äidiltä, että hän haluaisi minut osallikseksi myös kirkollisiin kuvioihin, että saisin kummikirjat sun muut.

Harmi että kummius ja uskonto kulkee tässä maassa niin käsikädessä. Ajat muuttuu, onhan Pyhä Satukirja Raamattukin muuttunut, miksei siis kummiuskin? :-)

Lue lisää

Tässä voisi olla paremminkin kyse ystävyydestä, ei ehkä niinkään kummiudesta, joka määritelmällisesti on kasteeseen ja kristilliseen uskoon liittyvä asia. Kristillisyyttä ei mielestäni tarvitse koskaan "paasata" kenellekään, toivottavasti kummikaan ei sitä tee. Kummin tärkein tehtävä on rukoilla kummilapsensa puolesta. Oikeaa kummiutta ei ole muuallakaan maailmassa kuin kristillisen kirkon yhteydessä, käsitteen laajentaminen muihin yhteyksiin on mielivaltaista. Raamattu ei ole muuttunut Vanhan testamentin osalta n. vuoden 100 jKr jälkeen eikä Uusi testamentti n. vuoden 400 jKr jälkeen lainkaan.

Sari kirjoitti:

Kiitos Sinulle Marina! :-) Mukava tietää että nimeäni ei tulla pyyhkimään yli kirkon kirjoista - vaikka toisaalta ihan sama. Jos kirkko haluaa olla niin ahdasmielinen, niin mikäs siinä, ei se minun suhdettani muuta rakkaaseen kummilapseen :-)

Lue lisää

Kirkonkirjoissa on nykyään vain kirkon jäsenten nimet, kirkolla ei ole väestörekisteriin liittyviä tehtäviä kuten ennen. Kirkko (ja kaikki muutkin uskonnolliset järjestöt) itse määrittelevät, ketkä ovat sen jäseniä. Se ei mielestäni ole ahdasmielisyyttä, vaan niille ja muille vastaaville itsestäänselvästi kuuluva oikeus. Esim. Suomen valtio määrittelee, ketkä ja millä ehdoilla ovat Suomen kansalaisia.
Joka tapauksessa Marina, siunattua ja antoisaa kummiutta, jos (toivottavasti) siihen kuitenkin päädyt. Muussa tapauksessa antoisaa ystävyyttä parhaan ystävättäresi lapsen kanssa ;-)

pappi kirjoitti:

Kyllä, eli vain seurakunnan konfirmoitu jäsen voi olla kummi.

No mitä jos on käynyt rippikoulun ja on myös kummi ja eroaa kirkosta, ja myöhemmin liittyy kirkkoon takaisin. Niin astuuko vanha kummius taas voimaan, vai vaaditaanko jotain toimenpiteitä, kuten uusi konfirmaatio?

pappi kirjoitti:

On aivan selvä asia, että vain seurakunnan jäsen (vieläpä konfirmoitu) voi olla kummi. Teologisesti on absurdi ajatus, että kirkkoon kuulumaton ja siis Kristuksesta erillään elävä ihminen voisi olla kummi, sillä tätähän kirkon jäsenyys juuri merkitsee. Kyse on samasta asiasta kuin että kastamaton ihminen ei koskaan voi olla kirkon jäsen. Tätä ei turhenna se tosiasia, että esim. Ruotsin kirkossa voi olla kastamattomia jäseniä. Byrokratian kukkanen ei siis turhenna itse asiaa. Siinä tarkoituksessa, mitä kummius todella merkitsee, se päättyy kummin erotessa kirkosta.

Lue lisää

Ymmärrän että kirkko haluaa että kummin uskonnon opetus on täsmälleen kirkon opin mukaista, mutta Kristusta tähän on turha vetää mukaan, koska voihan kirkkoon kuulumatonkin uskoa Kristukseen. Jokuhan voi erota seurakunnasta vaikka naispappeutta vastustavan papin vuoksi.

K. Äimänen kirjoitti:

Seuraavaksi sinä varmaan pyrit myös numismaatikkojen yhdistykseen ja vaadit, että siellä on alettava harrastaa postimerkkeilyä.

En nyt valitettavasti ymmärtänyt mitä tällä tarkoitat ja miten se liittyy tähän keskusteluun?

pappi kirjoitti:

Tässä voisi olla paremminkin kyse ystävyydestä, ei ehkä niinkään kummiudesta, joka määritelmällisesti on kasteeseen ja kristilliseen uskoon liittyvä asia. Kristillisyyttä ei mielestäni tarvitse koskaan "paasata" kenellekään, toivottavasti kummikaan ei sitä tee. Kummin tärkein tehtävä on rukoilla kummilapsensa puolesta. Oikeaa kummiutta ei ole muuallakaan maailmassa kuin kristillisen kirkon yhteydessä, käsitteen laajentaminen muihin yhteyksiin on mielivaltaista. Raamattu ei ole muuttunut Vanhan testamentin osalta n. vuoden 100 jKr jälkeen eikä Uusi testamentti n. vuoden 400 jKr jälkeen lainkaan.

Lue lisää

"Kummin tärkein tehtävä on rukoilla kummilapsensa puolesta."

Minä sanoisin että nykypäivän kummius on muuttunut tästä aika paljon. Kuinka moni käytännössä rukoilee kummilapsensa puolesta? :-) Mitä kummitädit ja -sedät käytännössä nykyään tekevät kummilastensa puolesta tai kanssa, OIKEASTI, ei teoriassa?

Toisaalta harmi, että kummius on joskus ollut pelkästään "ev.lut-uskovaisten keksintö" ja nyt se on riistetty "kaiken kansan käsille" ja sen arvoa on muuteltu, mutta se nyt kuitenkin on tätä päivää, että kummilla on muitakin rooleja kuin rukoilu.

Nykyään tilannetta ehkä hankaloittaa se, että monille vanhemmille kummius on yhä tärkeä asia. Mutta samaan aikaan monet eroavat kirkosta. Kirkosta eronneita pyydetään kummiksi ja jos haluaa olla "täysivaltainen kummi" on "pakko huijata systeemiä" JOS kohdalle osuu niin ahdasmielinen seurakunta joka ei huoli kummiksi muita kuin kirkkoon kuuluvia. Ristiriitaista, myönnetään.

Mutta minä en aio kieltäytyä kummin tehtävästä, vaan keskustelen ensin seurakunnan kanssa ja jos he eivät kelpuuta minua ellen kuulu kirkkoon, se on pakko liittyä kirkon riveihin, sorry vaan kaverit.

Netistä lainattua, sanoja kummiudesta:
"Kummin tehtävä on osallistua lapsen kristilliseen kasvatukseen ja tukea vanhempia lapsen kasvatuksessa ja huoltamisessa. Kummius on kunniatehtävä, josta ei ole kohteliasta kieltäytyä. Arvokkain lahja, mitä kummi voi kummilapselleen antaa, on tietoisuus siitä, että kummilla on aikaa, halua ja rakkautta olla lapsen uskottu."

ja

"Kahden luterilaisen kummin lisäksi lapsella voi olla kummina myös henkilö, joka kuuluu sellaiseen kirkkoon, joka hyväksyy kirkkomme toimittaman lapsikasteen."

sekä

"KUMMIN TEHTÄVÄT
Kummi on kastetulle läheinen aikuinen ystävä ja käytännön auttaja. Kummin tehtävä on yhtäältä tukea vanhempia turvallisen kasvuympäristön rakentamisessa lapselle ja toimia tilanteen niin vaatiessa vanhempien sijaisena"

Siinä meille kaikille pohdittavaa.

Sari kirjoitti:

"Kummin tärkein tehtävä on rukoilla kummilapsensa puolesta."

Minä sanoisin että nykypäivän kummius on muuttunut tästä aika paljon. Kuinka moni käytännössä rukoilee kummilapsensa puolesta? :-) Mitä kummitädit ja -sedät käytännössä nykyään tekevät kummilastensa puolesta tai kanssa, OIKEASTI, ei teoriassa?

Toisaalta harmi, että kummius on joskus ollut pelkästään "ev.lut-uskovaisten keksintö" ja nyt se on riistetty "kaiken kansan käsille" ja sen arvoa on muuteltu, mutta se nyt kuitenkin on tätä päivää, että kummilla on muitakin rooleja kuin rukoilu.

Nykyään tilannetta ehkä hankaloittaa se, että monille vanhemmille kummius on yhä tärkeä asia. Mutta samaan aikaan monet eroavat kirkosta. Kirkosta eronneita pyydetään kummiksi ja jos haluaa olla "täysivaltainen kummi" on "pakko huijata systeemiä" JOS kohdalle osuu niin ahdasmielinen seurakunta joka ei huoli kummiksi muita kuin kirkkoon kuuluvia. Ristiriitaista, myönnetään.

Mutta minä en aio kieltäytyä kummin tehtävästä, vaan keskustelen ensin seurakunnan kanssa ja jos he eivät kelpuuta minua ellen kuulu kirkkoon, se on pakko liittyä kirkon riveihin, sorry vaan kaverit.

Netistä lainattua, sanoja kummiudesta:
"Kummin tehtävä on osallistua lapsen kristilliseen kasvatukseen ja tukea vanhempia lapsen kasvatuksessa ja huoltamisessa. Kummius on kunniatehtävä, josta ei ole kohteliasta kieltäytyä. Arvokkain lahja, mitä kummi voi kummilapselleen antaa, on tietoisuus siitä, että kummilla on aikaa, halua ja rakkautta olla lapsen uskottu."

ja

"Kahden luterilaisen kummin lisäksi lapsella voi olla kummina myös henkilö, joka kuuluu sellaiseen kirkkoon, joka hyväksyy kirkkomme toimittaman lapsikasteen."

sekä

"KUMMIN TEHTÄVÄT
Kummi on kastetulle läheinen aikuinen ystävä ja käytännön auttaja. Kummin tehtävä on yhtäältä tukea vanhempia turvallisen kasvuympäristön rakentamisessa lapselle ja toimia tilanteen niin vaatiessa vanhempien sijaisena"

Siinä meille kaikille pohdittavaa.

Lue lisää

Kyllä kummin tärkein tehtävä on esirukoilu, mutta eihä se ainoa tehtävä toki ole. Kummiuden toteuttamisessa vain mielikuvitus on kattona, mutta esirukoilijan rooi riittää. Sitä parempi, mitä enemmän muitakin luontevia tapoja kummiuden toteuttamiseen löytyy. On valitettavaa, että nykyään kummius käsitetään liian materiaalisesti, että pitäisi ostaa tuplasti lahjoja yms. Oma kokeukseni on, että rukoilevia ihmisiä on paljon enemmän kuin arvaammekaan, tutkimustietokin tukee tätä työssä vastaan tulevaa havaintoa. Muutosta kummiudessa ei välttämättä ole tapahtunut kuin ehkä liikaa juuri ostamisen suuntaan. Ei kummius todellakaan ole koskaan ollut "ev.lut. uskovaisten" keksintö, vaan alkukirkosta asti käytössä ollut tapa, eikä sen arvoa ole mihinkään muuteltu. Lut. kirkko liittyy varhaiskirkkoon eikä sooloile. Eikä kummiutta ole "riistetty kaikelle kansalle", vaan se on aina ollut kirkon jäsenten perusoikeus. Ei tarvitse huijata systeemiä, vaan olla rehellinen itselleen ja muille ja kieltäytytä kummiudesta. Miksi ihmeessä se on niin vaikeaa? Kirkolla (ja muilla vastaavilla juridisilla henkilöillä) on täysin suvereeni oikeus määritellä, ketkä ovat kummiksi sopivia ja ketkä eivät. On todellakin kummiuden perusintention vastaista ryhtyä kummiksi "ketuhäntä kainalossa". On aivan asiallista ja kohteliasta keltäytyä kummiudesta, jos se edellyttää teatteritoimia. Lainauksesi netistä ovat aivan hyviä näkökulmia kummiuteen, eivät tietenkään kattavia. Paitsi että kannattaa kieltäytyä kunniasta, jos se on rehellisempää itseä ja muita kohtaan. ;-)

Anssi kirjoitti:

No mitä jos on käynyt rippikoulun ja on myös kummi ja eroaa kirkosta, ja myöhemmin liittyy kirkkoon takaisin. Niin astuuko vanha kummius taas voimaan, vai vaaditaanko jotain toimenpiteitä, kuten uusi konfirmaatio?

Lue lisää

Kummius päättyy, jos kummi eroaa kirkosta, se on selvä. Mutta kyllä kummius astuu jälleen voimaan, jos kummi liittyy kirkkoon. Konfirmaatiota ei tarvita, se on ainutkertainen tapahtuma (kuten kastekin), vaikka ei sakramentti lut. kirkossa olekaan.

Anssi kirjoitti:

Ymmärrän että kirkko haluaa että kummin uskonnon opetus on täsmälleen kirkon opin mukaista, mutta Kristusta tähän on turha vetää mukaan, koska voihan kirkkoon kuulumatonkin uskoa Kristukseen. Jokuhan voi erota seurakunnasta vaikka naispappeutta vastustavan papin vuoksi.

Lue lisää

Hei! Kirkon jäsenyys on aivan alkukirkosta saakka merkinnyt nimenomaan pelastavaa yhteyttä Kristukseen, siksi kirkon jäsenyys onkin niin tärkeä asia. Kirkon keskuudessa pidetään esillä sanaa ja toimitetaan sakramentteja, se on Kristuksen ruumis, josta on oltava osallinen, muuten ei omista armoa. Oikea tapa ei ole erota kirkosta, vaan toimia kirkon jäsenenä sen hyväksi, että naispappeus voisi toteutua.

pappi kirjoitti:

Hei! Kirkon jäsenyys on aivan alkukirkosta saakka merkinnyt nimenomaan pelastavaa yhteyttä Kristukseen, siksi kirkon jäsenyys onkin niin tärkeä asia. Kirkon keskuudessa pidetään esillä sanaa ja toimitetaan sakramentteja, se on Kristuksen ruumis, josta on oltava osallinen, muuten ei omista armoa. Oikea tapa ei ole erota kirkosta, vaan toimia kirkon jäsenenä sen hyväksi, että naispappeus voisi toteutua.

Lue lisää

Kirkkoon kuuluminen taitaa nykyään olla aika monille vain "tapa". TÄllä tarkoitan sitä, että kuulumme automaattisesti kirkkoon, jos äitimme kuuluu. Missään vaiheessa nuoruudessa ei oikein kysellä, haluatko kuulua. Siksi moni myöhemmin eroaa kun huomaa ettei kirkon opit ole lähellä omaa maailmankatsomusta. Miksi kirkkoon liittyminen ei voisi olla vasta rippikouluiässä, kun jotain ajatuksia alkaa omassa päässä olla?

Itse meinasin muutama vuosi sitten erota, en vaan saanut sitä aikaiseksi. Nyt minusta tuli kummisetä ja hyvä oli etten eronnut. Kummin tehtäviä pyrin hoitamaan, vaikka en ole kovin uskonnollinen, jos kaiken hyvän toivominen lapselle menee siitä rukouksesta, niin hyvä niin. Mitään lahjakonettakaan minusta ei tule. :-) Toivon, että lapselle minun kummius merkitsee yhtä paljon kuin se minulle.

pappi kirjoitti:

Hei! Kirkon jäsenyys on aivan alkukirkosta saakka merkinnyt nimenomaan pelastavaa yhteyttä Kristukseen, siksi kirkon jäsenyys onkin niin tärkeä asia. Kirkon keskuudessa pidetään esillä sanaa ja toimitetaan sakramentteja, se on Kristuksen ruumis, josta on oltava osallinen, muuten ei omista armoa. Oikea tapa ei ole erota kirkosta, vaan toimia kirkon jäsenenä sen hyväksi, että naispappeus voisi toteutua.

Lue lisää

Kirkkoon kuuluminen taitaa nykyään olla aika monille vain "tapa". TÄllä tarkoitan sitä, että kuulumme automaattisesti kirkkoon, jos äitimme kuuluu. Missään vaiheessa nuoruudessa ei oikein kysellä, haluatko kuulua. Siksi moni myöhemmin eroaa kun huomaa ettei kirkon opit ole lähellä omaa maailmankatsomusta. Miksi kirkkoon liittyminen ei voisi olla vasta rippikouluiässä, kun jotain ajatuksia alkaa omassa päässä olla?

Itse meinasin muutama vuosi sitten erota, en vaan saanut sitä aikaiseksi. Nyt minusta tuli kummisetä ja hyvä oli etten eronnut. Kummin tehtäviä pyrin hoitamaan, vaikka en ole kovin uskonnollinen, jos kaiken hyvän toivominen lapselle menee siitä rukouksesta, niin hyvä niin. Mitään lahjakonettakaan minusta ei tule. :-) Toivon, että lapselle minun kummius merkitsee yhtä paljon kuin se minulle.

pappi kirjoitti:

Hei! Kirkon jäsenyys on aivan alkukirkosta saakka merkinnyt nimenomaan pelastavaa yhteyttä Kristukseen, siksi kirkon jäsenyys onkin niin tärkeä asia. Kirkon keskuudessa pidetään esillä sanaa ja toimitetaan sakramentteja, se on Kristuksen ruumis, josta on oltava osallinen, muuten ei omista armoa. Oikea tapa ei ole erota kirkosta, vaan toimia kirkon jäsenenä sen hyväksi, että naispappeus voisi toteutua.

Lue lisää

Eri uskontoja niiden lahkoja onkin sitten paljon ja jokainen uskoo että oma usko on oikea.

Jos ajatellaan että vain yksi on oikea, niin aika pieni porukka sen tavaspaikan lopulta lunastaa. Täytyy vain toivoa että on olemassa edes yksi oikea usko.

pappi kirjoitti:

Kyllä kummin tärkein tehtävä on esirukoilu, mutta eihä se ainoa tehtävä toki ole. Kummiuden toteuttamisessa vain mielikuvitus on kattona, mutta esirukoilijan rooi riittää. Sitä parempi, mitä enemmän muitakin luontevia tapoja kummiuden toteuttamiseen löytyy. On valitettavaa, että nykyään kummius käsitetään liian materiaalisesti, että pitäisi ostaa tuplasti lahjoja yms. Oma kokeukseni on, että rukoilevia ihmisiä on paljon enemmän kuin arvaammekaan, tutkimustietokin tukee tätä työssä vastaan tulevaa havaintoa. Muutosta kummiudessa ei välttämättä ole tapahtunut kuin ehkä liikaa juuri ostamisen suuntaan. Ei kummius todellakaan ole koskaan ollut "ev.lut. uskovaisten" keksintö, vaan alkukirkosta asti käytössä ollut tapa, eikä sen arvoa ole mihinkään muuteltu. Lut. kirkko liittyy varhaiskirkkoon eikä sooloile. Eikä kummiutta ole "riistetty kaikelle kansalle", vaan se on aina ollut kirkon jäsenten perusoikeus. Ei tarvitse huijata systeemiä, vaan olla rehellinen itselleen ja muille ja kieltäytytä kummiudesta. Miksi ihmeessä se on niin vaikeaa? Kirkolla (ja muilla vastaavilla juridisilla henkilöillä) on täysin suvereeni oikeus määritellä, ketkä ovat kummiksi sopivia ja ketkä eivät. On todellakin kummiuden perusintention vastaista ryhtyä kummiksi "ketuhäntä kainalossa". On aivan asiallista ja kohteliasta keltäytyä kummiudesta, jos se edellyttää teatteritoimia. Lainauksesi netistä ovat aivan hyviä näkökulmia kummiuteen, eivät tietenkään kattavia. Paitsi että kannattaa kieltäytyä kunniasta, jos se on rehellisempää itseä ja muita kohtaan. ;-)

Lue lisää

Olen samaa mieltä että ei kummeus ole miksikään muuttunut, se on kirkollinen asia. Ihmisten suhtautuminen kummeutta kohtaan on vain muuttunut.

Tämä on sama asia kuin mitä on tapahtunut suhteessa avioliittoon. Avioliitto on kirkollinen instituutio ja siinä mies ja nainen yhdistetään perheeksi ja tarkoitus on vielä hankkia lapsiakin.

Minusta oli naurettavaa kun hiljattain mietittiin että pitäisikö homoparien saada solmia avioliitto! Miksi ihmeessä kukaan homopari edes haluaa sellaista? Oli oikein että päädyttiin parisuhteen virallistamiseen ja heille annettiin joitain avioliittoon kuuluneita oikeuksia, kuten toistensa periminen.

pappi kirjoitti:

Kummius päättyy, jos kummi eroaa kirkosta, se on selvä. Mutta kyllä kummius astuu jälleen voimaan, jos kummi liittyy kirkkoon. Konfirmaatiota ei tarvita, se on ainutkertainen tapahtuma (kuten kastekin), vaikka ei sakramentti lut. kirkossa olekaan.

Lue lisää

tämä on juuri sitä ev.lut. kirkon kaksinaismoraalisuutta. me ei leikitä sun kans, jos sä et leiki mun kans.

en tappele instituutiota vatsaan. mielestäni kirkolla on oikeus pitää kummiuden periaatteesta kiinni, koska se on heidän luomansa juttu (tekijän oikeus juttu, nähkääs). mutta on kummallista, että heti muuttuu huonoksi ihmiseksi kun eroaa kirkosta ja yksi paperin allekirjoitus tekee taas kunnolliseksi, jos liittyy takaisin.

hyvä jumala taivaassa tietää miten asia on, kuului kirkkoon tai ei. sisareni rukoilee kummilapsensa puolesta ev.lut. opin mukaisesti vaikka ei kirkolle veroa maksakaan. ja on varmasti uskonnollisempi kuin moni sellainen kummi, joka ei viitsi kirkosta erota, koska se on tapa.

sillä, mitä KIRKKO asiasta ajattelee ei ole mielestäni mitään merkitystä, merkitys on ajatuksilla ja yhteydellä ylös.

marina kirjoitti:

tämä on juuri sitä ev.lut. kirkon kaksinaismoraalisuutta. me ei leikitä sun kans, jos sä et leiki mun kans.

en tappele instituutiota vatsaan. mielestäni kirkolla on oikeus pitää kummiuden periaatteesta kiinni, koska se on heidän luomansa juttu (tekijän oikeus juttu, nähkääs). mutta on kummallista, että heti muuttuu huonoksi ihmiseksi kun eroaa kirkosta ja yksi paperin allekirjoitus tekee taas kunnolliseksi, jos liittyy takaisin.

hyvä jumala taivaassa tietää miten asia on, kuului kirkkoon tai ei. sisareni rukoilee kummilapsensa puolesta ev.lut. opin mukaisesti vaikka ei kirkolle veroa maksakaan. ja on varmasti uskonnollisempi kuin moni sellainen kummi, joka ei viitsi kirkosta erota, koska se on tapa.

sillä, mitä KIRKKO asiasta ajattelee ei ole mielestäni mitään merkitystä, merkitys on ajatuksilla ja yhteydellä ylös.

Lue lisää

Ei ole kyse kaksinaismoralismista. Käytäntö on sama kaikissa kirkoissa eikä on syytä puhua vain ev.lut.kirkosta. On kyse siitä, mihin ihmisellä on yhteys ja yksinäistä kristittyä ei ole olemassakaan, tämä tahtoo hämärtyä nykyisenä individualismin aikana. Kristityn on oltava jäsen Kristus-ruumiissa, kirkko on aina kollektiivi. Ihmisestä kasvaa ihminen ainostaan suhteessa toisiin ihmisiiin (vrt. susilapset). Kirkon jäsnyys on elämänyhteyttä Kristukseen. Jos oksa katkaistaan viinipuusta, se muutaman tunnin kuluttua näivettyy ja kuolee pois. Kyse ei ole huonoksi ihmiseksi muuttumisesta kirkosta eroamisen yhteydessä, vaan elämänyhteyden katkeamisesta ja onhan se toki kirkon näkökulmasta valitettava ja äärimmäisen huolestuttava asia. Kirkon jäsenyys ei ole paperiasia, vaan aivan muuta, paperi on pelkkä käytännön tarve. Sisaresikin rukoilee, koska on kasvanut tässä kulttuurissa ja kirkon kannattelemana. On hyvä, jos hän rukoilee, mutta kirkon kannalta hän ei ole kummi, vaan kummius on loppunut kirkosta eroamiseen. Jokainen saa uskoa ja ajatella mitä haluaa, mutta kristillinen kirkko ei usko ja ajattele mitä tahansa, kirkon uskolla on sisältö ja tarkoitus. Kirkko ei tietenkään muuta uskoaan sen perusteella, mitä yksittäinen ihminen ajattelee. Siinä olet oikeassa, että kirkko pitää kiinni kummiuden perusteista, ajatelkoot ihmiset mitä hyvänsä. Oletko sinä muuten ajatellut, mistä olet omaksunut koko ajatuksen "hyvästä" Jumalasta. Mikset pahasta jumalasta? Mistä sinä tiedät, että Jumala on hyvä? Tuskin se ajatus kokonaan on pelkästään sinun sisimmästäsi kummunnut. Ja miksi pidät kaksinaismoralismia pahana asiana - niinhän nimenomaan Jeesuskin teki! Voisitko vielä kertoa parilla sanalla, mikä on mielestäsi ev.lut. kirkon oppi (jonka mukaan sisaresi rukoilee!)aivan ex tempore?

pappi kirjoitti:

Ei ole kyse kaksinaismoralismista. Käytäntö on sama kaikissa kirkoissa eikä on syytä puhua vain ev.lut.kirkosta. On kyse siitä, mihin ihmisellä on yhteys ja yksinäistä kristittyä ei ole olemassakaan, tämä tahtoo hämärtyä nykyisenä individualismin aikana. Kristityn on oltava jäsen Kristus-ruumiissa, kirkko on aina kollektiivi. Ihmisestä kasvaa ihminen ainostaan suhteessa toisiin ihmisiiin (vrt. susilapset). Kirkon jäsnyys on elämänyhteyttä Kristukseen. Jos oksa katkaistaan viinipuusta, se muutaman tunnin kuluttua näivettyy ja kuolee pois. Kyse ei ole huonoksi ihmiseksi muuttumisesta kirkosta eroamisen yhteydessä, vaan elämänyhteyden katkeamisesta ja onhan se toki kirkon näkökulmasta valitettava ja äärimmäisen huolestuttava asia. Kirkon jäsenyys ei ole paperiasia, vaan aivan muuta, paperi on pelkkä käytännön tarve. Sisaresikin rukoilee, koska on kasvanut tässä kulttuurissa ja kirkon kannattelemana. On hyvä, jos hän rukoilee, mutta kirkon kannalta hän ei ole kummi, vaan kummius on loppunut kirkosta eroamiseen. Jokainen saa uskoa ja ajatella mitä haluaa, mutta kristillinen kirkko ei usko ja ajattele mitä tahansa, kirkon uskolla on sisältö ja tarkoitus. Kirkko ei tietenkään muuta uskoaan sen perusteella, mitä yksittäinen ihminen ajattelee. Siinä olet oikeassa, että kirkko pitää kiinni kummiuden perusteista, ajatelkoot ihmiset mitä hyvänsä. Oletko sinä muuten ajatellut, mistä olet omaksunut koko ajatuksen "hyvästä" Jumalasta. Mikset pahasta jumalasta? Mistä sinä tiedät, että Jumala on hyvä? Tuskin se ajatus kokonaan on pelkästään sinun sisimmästäsi kummunnut. Ja miksi pidät kaksinaismoralismia pahana asiana - niinhän nimenomaan Jeesuskin teki! Voisitko vielä kertoa parilla sanalla, mikä on mielestäsi ev.lut. kirkon oppi (jonka mukaan sisaresi rukoilee!)aivan ex tempore?

Lue lisää

jos haluat, voin jatkaa keskustelua kanssasi uskonto-foorumissa, tämä aihe ei enää kuulu tänne.

marina kirjoitti:

jos haluat, voin jatkaa keskustelua kanssasi uskonto-foorumissa, tämä aihe ei enää kuulu tänne.

Uskonto-keskusteluryhmässä aivan asiallinenkin keskustelu mahdollisesti leviäisi laajaksi, joten siihen minulla ei ole aikaa.

Sari kirjoitti:

En nyt valitettavasti ymmärtänyt mitä tällä tarkoitat ja miten se liittyy tähän keskusteluun?

Kysypä joltain toiselta, mitä Äimänen mahtoi tarkoittaa. Kyllä tuon nyt jokainen normaalijärjellä varustettu tajusi. Tietysti, jos et tiedä, mitä numismaatikko tarkoittaa...

marina kirjoitti:

tämä on juuri sitä ev.lut. kirkon kaksinaismoraalisuutta. me ei leikitä sun kans, jos sä et leiki mun kans.

en tappele instituutiota vatsaan. mielestäni kirkolla on oikeus pitää kummiuden periaatteesta kiinni, koska se on heidän luomansa juttu (tekijän oikeus juttu, nähkääs). mutta on kummallista, että heti muuttuu huonoksi ihmiseksi kun eroaa kirkosta ja yksi paperin allekirjoitus tekee taas kunnolliseksi, jos liittyy takaisin.

hyvä jumala taivaassa tietää miten asia on, kuului kirkkoon tai ei. sisareni rukoilee kummilapsensa puolesta ev.lut. opin mukaisesti vaikka ei kirkolle veroa maksakaan. ja on varmasti uskonnollisempi kuin moni sellainen kummi, joka ei viitsi kirkosta erota, koska se on tapa.

sillä, mitä KIRKKO asiasta ajattelee ei ole mielestäni mitään merkitystä, merkitys on ajatuksilla ja yhteydellä ylös.

Lue lisää

Mielestäni se on kaksinaismoralismia, että kuulutaan kirkkoon, mutta ei noudateta sen oppeja.

Sari kirjoitti:

"Kummin tärkein tehtävä on rukoilla kummilapsensa puolesta."

Minä sanoisin että nykypäivän kummius on muuttunut tästä aika paljon. Kuinka moni käytännössä rukoilee kummilapsensa puolesta? :-) Mitä kummitädit ja -sedät käytännössä nykyään tekevät kummilastensa puolesta tai kanssa, OIKEASTI, ei teoriassa?

Toisaalta harmi, että kummius on joskus ollut pelkästään "ev.lut-uskovaisten keksintö" ja nyt se on riistetty "kaiken kansan käsille" ja sen arvoa on muuteltu, mutta se nyt kuitenkin on tätä päivää, että kummilla on muitakin rooleja kuin rukoilu.

Nykyään tilannetta ehkä hankaloittaa se, että monille vanhemmille kummius on yhä tärkeä asia. Mutta samaan aikaan monet eroavat kirkosta. Kirkosta eronneita pyydetään kummiksi ja jos haluaa olla "täysivaltainen kummi" on "pakko huijata systeemiä" JOS kohdalle osuu niin ahdasmielinen seurakunta joka ei huoli kummiksi muita kuin kirkkoon kuuluvia. Ristiriitaista, myönnetään.

Mutta minä en aio kieltäytyä kummin tehtävästä, vaan keskustelen ensin seurakunnan kanssa ja jos he eivät kelpuuta minua ellen kuulu kirkkoon, se on pakko liittyä kirkon riveihin, sorry vaan kaverit.

Netistä lainattua, sanoja kummiudesta:
"Kummin tehtävä on osallistua lapsen kristilliseen kasvatukseen ja tukea vanhempia lapsen kasvatuksessa ja huoltamisessa. Kummius on kunniatehtävä, josta ei ole kohteliasta kieltäytyä. Arvokkain lahja, mitä kummi voi kummilapselleen antaa, on tietoisuus siitä, että kummilla on aikaa, halua ja rakkautta olla lapsen uskottu."

ja

"Kahden luterilaisen kummin lisäksi lapsella voi olla kummina myös henkilö, joka kuuluu sellaiseen kirkkoon, joka hyväksyy kirkkomme toimittaman lapsikasteen."

sekä

"KUMMIN TEHTÄVÄT
Kummi on kastetulle läheinen aikuinen ystävä ja käytännön auttaja. Kummin tehtävä on yhtäältä tukea vanhempia turvallisen kasvuympäristön rakentamisessa lapselle ja toimia tilanteen niin vaatiessa vanhempien sijaisena"

Siinä meille kaikille pohdittavaa.

Lue lisää

Olet itse kopioinut netistä kohdan jossa sanotaan että kummiksi kelpaa ev.lut kirkkoon kuuluvat sekä muut lapsikastetta tukeviin uskontoihin kuuluvat henkilöt..ja sanot siinä olevan miettimistä meille kaikille.. sehän tarkoittaa vain sitä että itsekin huomaat ettet voi olla kummi jos et kuulu ev.lut.kirkkoon tai johonkin muuhun em. uskontoon.
Kummeus ilman uskoa ei ole oikeaa kummeutta sanan varsinaisessa merkityksessä, eikä ole ahdasmielisyyttä jos kirkkoon kuulumatonta henkilöä ei hyväksytä kummiksi. Jos minä tietäisin jonkun tulevalle lapselleni suunnitelluista kummeista suunnittelevan tuollaista huijausta kuin sinä aiot, en pyytäisi häntä kummiksi. Se ei olisi oikein. Mieti tarkkaan miksi ihmeessä haluat väkisin kummiksi jos kirkon opit ovat täysin vieraat sinulle. Mahdollinen kummilapsesikin ihmettelisi joskus miten voit olla hänen kumminsa jos vastustat kirkon oppeja..lapset eivät ole tyhmiä.. ja sanoit lapsen äidin pyytäneen sinua liittymään kirkkoon..teitkö hänelle selväksi että jos liityt, aiot erota kirkosta kasteen jälkeen.. ihmettelen jos asia on hänelle ok..