Olen miettinyt tätä osastovaihtoehtoa, mutten uskalla koulupsykologille asiasta puhua (pelkään tavallisesti taas torjuntaa..). Ylihuomenna kun olisin siellä kuitenkin menossa käymään, ajattelin ottaa asian esille. Kysyn nyt kuitenkin teiltä ensin, että voiko koulupsykologi yleensäkään kirjoittaa lähetettä osastolle tai hoitaa koko asiaa millään tavalla, vai tarvitaanko siihen jonkin korkeamman viran ihmistä? Entä maksaako 12-vuotiaan meno osastolle, ja jos, niin kuinka paljon? Entä maksaako Kela jotain?
Kiitän asiallisista vastauksista :)
Kiitän asiallisista vastauksista :)
Vastaukset 44
Vanhimmat
Ja ainiin, mitkä "kriteerit" sinne osastolle menemiselle on? Ja entä jos menee vapaaehtoisesti?
Puhu sen koulu kuraattorin kanssa ja ehkä jos voit vanhemmilles puhua.Jos sulla on todella huono olo jostain niin yritä saada se ulos niin kuraattori osaa ohjata sinut oikeaan hoitoon...
Käsittääkseni psykologi ei voi tehdä lähetettä sairaalaan, mutta hän voi ottaa yhteyttä lääkäriin, joka tekee lähetteen. Osastohoito maksaa (ainakin kun olin aikuisosastolla.
Sairaalaan ottamista voidaan harkita, jos on esim. itselleen vaarallinen tai on vaara, että henkilön psykiatrinen sairaus tai oireet pahenisivat huomattavasti, mikäli hoitoon ei oteta.
Aa, okei. Itse olen kuullut, että alaikäiselle osastolle meneminen ei maksa, ja jos maksaa niin Kela korvaa.
Itsemurhaa pari kertaa yrittäneenä, ja viillelleenä uskon, että he saattaisivat harkita kohdallani tuota osastoa.. varsinkaan kun en itse ahdistuskohtauksieni keskeltä osaa hallita tilannetta ollenkaan.
Miksi sun pitää sinne osastolle mennä? Ei se olo siellä parane, olet siellä vaan vankilassa joss kohdellaan tylysti.
Jospa opettelisit käsittelemään ahdistusta ja pahaa oloasi esimerkiksi meditaation avulla? Ensin meditaation alkeiskurssille ja sieltä se hyvä olo tulee sun elämääsi.
Ota rauhallisesti nyt. Elämä on kokoajan ahdistusta ja tuskaa, ja sitä voi oppia sietämään.
Suosittelen puhumaan koulupsykologillesi. Hän ei itse voi tehdä lähetettä, mutta lääkäri voi. Osastohoito kuullostaa hyvältä kohdallasi. Siellä saat apua. Voimia sulle.
Eroja on varmasti eri sairaaloiden välillä, että minkälaista kohtelua saa, mutta itse olen saanut ihan asiallista kohtelua psykiatrisella osastolla. Ja jos todella tuntuu, että itse ei pärjää, on sairaalahoito ihan varteenotettava vaihtoehto. En ihan varma ole tuosta alaikäisen hoidon hinnasta, vaikka alaikäisenäkin olin hoidossa, mutta aikuisilla ainakin maksaa.
Jep, jostain siis luin ettei alaikäisille maksaisi, tai että Kela korvaa. Mutta eroja varmasti on, tosin nämä osastot joilla kaverini ovat olleet, vaikuttavat ihan hyviltä.
Osastolle on silloin otetaan kun ihminen toimintakyvytön ja ihan pihalla on. Avohoito on kohdallasi voisi olla ihan hyvä. Eli siellä jaksot siis parin viikon pituisia päiväosastoa yleensä noin kuusituntia per päivä. Tuottaa parempaa tulosta kun kamalat suljetut jonne noin hyvä kuntosena tuskin meet. Monet psykoosi potilaatkin passitetaan suljetulta avoon. Jätetään suljettu vain oikeasti sitä niille tarvitseville hulluille eläkä sinne pyri. Itse oon ollut ja en tosiaan halua takaisin, lääkkeet pois myrkyt kun mahdollisuus.
En ole missään vaiheessa tahtonut/pyrkinyt suljetulle, taisit ymmärtää väärin. :)
No mihis sitten? Kellokoski sun muut psykiatriset osastot ovat suljettuja.
No kellokoskelle ei pääsekkään kun ääritapaukset..
On monia muitakin osastoja kuin Kellokoski :)
Ei monia.. Akuutti ja sitten hoito ja tutkimus.. :). Molemmat hyvin suljettuja ja toiminta rajoitettua niin se vaan menee hyväksy tosiasiat.
Mihin tää maailma on menossa? En oo ikinä hyvänen aika kuullut että joku vapaaehtosesti mennä haluaa osastolle ei hyvää päivää oikeesti.. No jos kiinnostaa aikaset herätykset, piilovittuilevat hoitajat, pakotetaan syömään sekä ruokaa että lääkkeet.. ja tekemään kaikenlaista voinnistas huoolimattas. Saatat myös kiusatuks joutua että tervemenoo vaan.. :D Voi myös olla et viihdyt mut sit et sairas ole vaan.
Miksei? Haluan elämään tietyn rytmin jne. Aika moni masentunut kaverini on halunnut ja myös päässyt osastolle, ja myös siellä viihtynyt. Siitä on heille ollut apua suurestikin.
Aika alentava sinänsä oli kommenttisi, en tiedä edes miksi vastaan.
Yritänpä nyt kirjoittaa asillisesti kun monelta muulta ei ole onnistunut (huomaa että psyyke ei oikeen kunnossa kirjotusvirheistä mm..). Itse olin muutaman kuukauden osastolla ja diagnooseja liuta psykoottisuudesta masennukseen. Todellakaan en vapaawhtoisesti ollut ja kotilomilta piti välillä päivystyksen kautta ambulanssilla takaisin tuoda (jossa olin ihan lepositeissä koska niin paniikissa ja ahdingossa olin takaisin menosta) ja koitin aina mistä lie takaovista ja vessanikkunoista karata kun pääsin hetkeksi irti ja sitä rataa. Ei sillä että kotona kivaa olisi ollut asiat täälläkin ihan sekaisin mutta osastolla menin ihan lukkoon että yritin itsariakin. Välillä taas ajattelin että olisin siellä turvassa ja saisin siellä rytmim mutta ei se ihan niin mennyt. Ja en tavannut ainuttakaan henkilöä kuka olisi viihtynyt, en siis yhden yhtä. Joka ikinen valitti haluavansa pois ja ketään ei tosiaan kiinnostanut mikään toiminta vaan olisi halunnut jäädä sängyn pohjalle nukkumaan, joka tietysti kiellettyä, vaikka olisit kuinka kipeä. Kannattaa oikeasti miettiä haluatko tuonne. Suosittelen kokeilemaan päiväosastoa tota kahen viikon jaksoa mitä joku jo ehdottelikin kun se on paljon tulosta tuottavampaa kun kuukauden kunnon osastojaksot! :) Voimia sinne.
Juuri tuota päiväosastoa tarkoitinkin, hehe. Olen niin peloissani itsestäni, ja siitä miten itseäni satutan, etten näe oikeastaan enää muuta vaihtoehtoa kuin osasto. Haluan nimenomaan että joku tarkkailee tekemisiä, sillä en enää osaa kontrolloida sitä mitä teen ja milloin. Se pelottaa.
En mielelläni kauempaa kuin pari viikkoa siellä olisikaan. Mutta kiitos vastauksesta, pärjäillään :)
Niin siis eli päiväosasto on klo 8-15. Muuten oot vapaa. Se on tosi toiminallista ja ei osastomaista ja tutustuu uusiin ihmisiin! Voin suositella.
Jos osaat kirjoitella nettiin niin osaat myös kontrolloida tekemisiäsi. Kehitä se selkäranka ja kiellä itseäsi tekemästä tyhmiä juttuja, kun tulee se impulssi.
Sitä kutsutaan myös kasvamiseksi.
ihan tyhmää mennä sairaalaan vaan siksi että lapsettaa, etikä halua ottaa vastuuta omista tekemisistään.
Hohhoijaa, kaikki pitää taas vääntää rautalangasta teille. Jos et vielä ymmärtänyt, en tarkoittanut etten hallitse kaikkea tekemisiäni, vaan tarkoitin sitä, etten hallitse ahdistuskohtauksen tullessa viiltelyäni, ja silloin olen yrittänyt jopa itsemurhaa. Pää ei toimi, en osaa nyt kirjoittaa mitä ajattelen, pahoittelen.
Kuulostaa ihan hyvältä.
Pura se ahdistuksesi liikunnalla. Kun alkaa ahdistaa edes vähän, lähde ulos ja juokse, ui, pyöräile tai ihan mitä vaan, kunhan et telo itseäsi.
Liikunta vapauttaa endorfiineja, ja ne vähentävät ahdistusta.
Ihan ensimmäisenä kun alkaa vähänkin ahdistaa, mene jonnekin missä ei ole mitään millä voit itseäsi vahingoittaa.
Kaiken järjen mukaan se toimis niin, mutta ei toimi. Ensinnäkin, ahdistukseni ei lähde sillä, olen yrittänyt. Toiseksi, nykyään minulla on niin huono itsetunto, etten saa todellakaan itseäni ulos vapaaehtoisesti.
Pakota itsesi lähtemään ulos. Siinä se juttu on. Itsensä pitää elämässä pakottaa jatkuvasti tekemään epämieluisia asioita. Ja se on sitä kasvamista että ne saa tehtyä.
Jep, keskivaikea diagnosoitu masennus ja te tulette tästä tietämättöminä kertomaan, että minun pitäisi vain kasvaa.
Tottakai.
Itsestä se paraneminen lähtee. Ensimmäinen asia tuossa tilanteessa on ottaa se tilanne haltuun tavalla tai toisella. Sen oppii kun kehittää itselleen sen tahdonvoiman ja selkärankaa tapella tyhmiä impulsseja vastaan.
Meinasit sitten vaan maata sängyssä ja odottaa että masennus menee ohi?
Ei se niin tule toimimaan. Sinusta on löydyttävä se tekemisen motivaatio ja sinun on saatva itsesi liikkeelle vaikka väkisin.
Etpä näytä paljoa tietävän masennuksesta, en jaksa edes sanoa muuta.
Luovuta sitten vaan, jos et aio edes yrittää. Ei se sun olosi siellä suljetulla parane.
Ihan yhtä hyvin voit vaikka liimata oman huoneesi oven pikaliimalla kiinni ja kuvitella että olet osastolla. Parin päivän päästä huomaat että ei se ainakaan noin toimi.
Jospa ennemmin etsisit kaltaisellesi esiteinille sopivan iltapäiväkerhon ja alkaisit käydä siellä. Kyllä se siitä, kun pysyt kaukana terävistä esineistä.
Ehkäpä sitten kannattaisi :) Itse ainakin tosin miettisin mitä sanon täällä 12-vuotiaalle, vähän tarkemmin.
Mulla kuule oli just toi sama asenne (tosin mukana vaikka mitä muutakin diagnoosia ja en suostunut vapaaehtoisuuteen). Lopulta olin kuitenkin sitä mieltä en voi itse kontrolloida mitä itselle teen. No et voi sen enempää osastollakaan kyllä me nuoret sielläkin teräesineillä itseämme leikellään. Sit ku pääsee pois ei mikään muutu. :)
Huvittaa ihan lukea tätä! Joku 12vuotiaaksi tekeytyvä aikuinen vetää teitä kuin pässiä narusta!
12 vuotiaat ovat vielä holhoojiensa vastuulla eivätkä he itse tee tällaisia päätöksiä mennäkö osastolle vai ei, maksusta puhuattakaan. Kelalta ei saa kukaan lapsi mitään vaan hänen holhoojansa, yleensä vanhemmat. Eikä aikuisten päiväosastollekaan oteta lapsia.
Kiintoisaa kun joku koittaa naruttaa .. On lapsille ja nuorille omat osastot myös päivät. Myös osaavat lapset kysyä tälläisiä asioita. Älä arvioi, häpeä.
"Joku 12vuotiaaksi tekeytyvä aikuinen vetää teitä kuin pässiä narusta!"
Jaa.. mitähän pitäisi sanoa taas. Tällaisia kommentteja tulee näihin aina, enkä osaa oikein sanoa mitään. Olen toki pahoillani etten tee kirjoitusvirheitä tai käyttäydy ikäistäni lapsellisemmin.
Täytyisi tosiaan olla aika nolife jos tällaisia keskusteluita huvikseen alkaa tekemään, saati tekeytymään 12-vuotiaaksi.
Ainiin, ja tervetuloa 2000-luvulle. Nykyään on olemassa myös lapsia ja nuoria jotka käyttävät tietokonetta! :)
Täytyy kyllä allekirjoittaa tämä
T 14v poika
Osastolla valvotaan lähinnä että lääkkeet syödään. Lisäksi ruokaa tulee viisi kertaa päivässä. Aika menee nopeasti kun oppii vuorokausirytmin. Sitä kutsutaan myös nimellä laitostuminen. Ympäristö on hyvin vankilatyyppinen. Hyvin pelkistetyt huoneet ja sisustus. Toki jos itse pystyy hakemaan tunnepuolen vaivoihin apua niin apua löytyy. Tosin jos sen taitaa, niin arkielämässäkin luultavasti se onnistuu ja koulupsykologi on hyvä vaihtoehto jutella asioista.
Kertaan vielä että lääkettä suuhun! Siinä se osastoelämän ydin on.
Intressissä nuorten osastot ei ole niin vakilamaisua. Varsinkaan hoito ja titlomusosastot.
Tollasta se on. Olin juuri osastolla ja siellä oli näitä nuorena "uran" alaoittaneita ja ne kyllä tuntui viihtyvän osastolla liiankin hyvin. Kyseessä oli rajatilat, ei skitsot.
Kun mä olin parit kuukaudet nuorisopsykiatrisella ei sieltä muuta kuulunutkaan kun vonguntaa että kuinka halutaan pois.. Toisaalta kun on tarpeeksi kauan ollut ja opiskelut laiminlyöty niin helpompaahan se on laitostoitua. Ja pikku osastoreissusta helpommin tulee arvioitua pidemmin.
joo mutta kun uloskirjoitus alkoi lähestyä niin alkoi sekava käyttäytyminen. Sillv sai sitten enemmän kakkua ja taas pystyi vonkua.
Joopajoo.
Moi. Onko asiasi edennyt?
Siellä ei päiväunia nukuta,iväpeitgoa ne myy