särkeä, siitä ei tarvi tuntea edes huonoa omaatuntoakaan. Lapsethan tekee niinkuin sanotaan, elleivät tee, niin laitetaan tekemään.
Lasten tunteet eivät ole aitoja, ne onhelppo mitätöidä.
Lasten toiveet ja haaveet ei ole todellisia, ne voidaan sivuuttaa, eikä lupauksi tarvi pitää.
Aikuisen mahti on suuri, kaikki mitä hän sanoo on oikein, mutta mitä lapsi sanoo se on vaan pelkkää lasten rupattelua, eikä tarvi tosissaan ottaa.
Mutta lapsistakin tulee joskus aikuisia, ja lasten muisti on hyvä ja pitkä. Kun sinä aikuinen olet joskus vanha, muista se että miten itse kohtelit lastasi, samoin hän kohtelee sinua.
Vanhuksia ei tarvi ottaa todesta, kyllä he sopeutuu, ja ellei, niin laitetaan sopeutumaan.
Lasten tunteet eivät ole aitoja, ne onhelppo mitätöidä.
Lasten toiveet ja haaveet ei ole todellisia, ne voidaan sivuuttaa, eikä lupauksi tarvi pitää.
Aikuisen mahti on suuri, kaikki mitä hän sanoo on oikein, mutta mitä lapsi sanoo se on vaan pelkkää lasten rupattelua, eikä tarvi tosissaan ottaa.
Mutta lapsistakin tulee joskus aikuisia, ja lasten muisti on hyvä ja pitkä. Kun sinä aikuinen olet joskus vanha, muista se että miten itse kohtelit lastasi, samoin hän kohtelee sinua.
Vanhuksia ei tarvi ottaa todesta, kyllä he sopeutuu, ja ellei, niin laitetaan sopeutumaan.
Vastaukset 40
Vanhimmat
Olet aika julma ihminen, kun tuollaista ajattelet. Toivottavasti et toteuta niitä käytännössä.
Millainen aikuinen, järkevä ihminen edes miettii tuollaisia? Kirjoitat usein lasten käskyttämisestä ja mitätöimisestä. Ja jostain käsittämättömästä syystä yhdistät nämä ajatuksesi uusperheisiin. Mutta usko pois, ne ovat sinun omia juttujasi, sinun mielesi tuotosta. Oma mielesi on niin pimeä, luulet että kaikkien muidenkin on.
Oletpa paha ihminen !!!
Toivottavasti loukkaannut ja saat neliraajahalvauksen olet läpeensä ilkee ja häijy ihminen.
En ole ap, mutta olen hänen kanssaan samaa mieltä, uusperheissä lapislla ei ole sijaa. Lapsien pitää sopeutua kaikkeen mitä nämä elämän etsijät määräävät, kun vain heillä on sitä omaa aikaa ja lapset mahdollsimaan paljon poisaa.
Lapset joutuvat kestämään näissä uussuhteissa sellaista, mitä kukaan aikuinen ei kestäisi, mitenkä luulette heidän aikuisian ajattelevan asiosita.
Tietenkin halauatte kieltää asian omassa kodissanne, mutta jääkäähän hetkeksi ihan itse ajattelemaan asioita, ilman että luotte ajatustakaan millekään muulle asialle.
Kysykää itseltänne, miten paljon olen lasteni kanssa, mitä vaadin heiltä, miten huollan heitä, miten kuvittelen lasteni tulevaisuuden.
Kysäkää vielä mitähän lapseni ajattelee, uskaltaako hän puhua surunsa ja murheensa minulle, pelkääkö hän uutta kumppaniania ja miten tuo uusi kumppani kohtelee lastani varsinkin minun poissa ollessa.
Varmasti löytyy vielä paljon muutakin ihan itsensä kanssa keskusteltavaa, mutta kysykää vielä onko tämä sitä elämää jota todella itse haluan, vaiko yritän vain näyttää muille.
Älä valehtele, olet just tuo sama henkilö joka aloitti tään keskustelun.
Olet paha ja ilkeä ihminen
Paraskin puhumaan rehellisyydestä, ihan eka lauseesi on jo valhetta, valehtelet, että et ole ap, ihan selvästi olet ap.
""En ole ap, mutta olen hänen kanssaan samaa mieltä, uusperheissä lapislla ei ole sijaa. Lapsien pitää sopeutua kaikkeen mitä nämä elämän etsijät määräävät, kun vain heillä on sitä omaa aikaa ja lapset mahdollsimaan paljon poisaa. ""
Ai jaa...Meidän uusperheen elämä pyörii aivan täysin lasten ympärillä :D
Miehelläni on 2 lasta ex-avoliitosta, ja lisäksi meillä on 2 yhteistä lasta. Kyllä täytyy sanoa, että tässä perheessä ei juurikaan ole meille aikuisille sijaa, kyllä on sen verran vilkasta tämä elämä pienten lasten kanssa :)
Miehen lapset asuvat meillä vuoroviikoin, eivät siis todellakaan ole "mahdollisimman paljon poissa", vaan päinvastoin, mahdollisimman paljon meillä. Mieheni isyys ei ole mihinkään kadonnut eron myötä. Ja "omaa aikaa" meillä ei ole ollut vuosiin, jos siis kahdenkeskistä aikaa tarkoitat. Aika vähissä on ollut, mutta emme sitä kaipaakkaan. Ja onhan sitä aikaa iltaisin, kun lapset ovat menneet nukkumaan. Meille riittää, että voimme yhdessä katsella telkkaria ja syödä hyvää iltapalaa aivan kahden.
""Lapset joutuvat kestämään näissä uussuhteissa sellaista, mitä kukaan aikuinen ei kestäisi, mitenkä luulette heidän aikuisian ajattelevan asiosita.""
Juu, nuo miehen lapset joutuvat kestämään meikäläisessä aika paljon :D
Olen aika äänekäs höpöttäjä. No, oikeastaan olemme kaikki samanlaisia, vitsir eivät meiltä lopu, vaan meillä on aina hauskaa yhdessä. Mitä lapset joutuvat mielestäsi kestämään (siis sellaista, mitä aikuisetkaan eivät kestäisi)? Tämä nimittäin menee minulla yli hilseen ja pahasti...
""Tietenkin halauatte kieltää asian omassa kodissanne, mutta jääkäähän hetkeksi ihan itse ajattelemaan asioita, ilman että luotte ajatustakaan millekään muulle asialle. ""
Minkä asian haluamme kieltää...?
""Kysykää itseltänne, miten paljon olen lasteni kanssa, mitä vaadin heiltä, miten huollan heitä, miten kuvittelen lasteni tulevaisuuden. ""
Sekä mieheni ja että minä vietämme kaiken aikamme lasten kanssa. Sellaista elämä on pikkulapsiperheessä. Ja veikkaan ja toivon, että hieno tulevaisuus on heillä edessään, jokaisella.
""Kysäkää vielä mitähän lapseni ajattelee, uskaltaako hän puhua surunsa ja murheensa minulle, pelkääkö hän uutta kumppaniania ja miten tuo uusi kumppani kohtelee lastani varsinkin minun poissa ollessa. ""
Meillä kaikki lapset puhuvat surustaan ja murheistaan sekä miehelleni että minulle. Syli on avoinna aina, jokaiselle, meillä ei ole koskaan haleja ja pusuja säästelty, lapsetkin halaavat usein toisiaan ja kertovat, kuinka tykkäävät toisistaan. Kaiken kaikkiaan avoimuuteen ja läheisyyteen olemme lapset totuttaneet ja kasvattaneet, meillä saa puhua kaikesta.
Jaa, pelkäävätköhän lapset minua :D
Tuskinpa vain, en ole mitenkään pelottava ihminen. Ehkä joskus aamuisin tukkani on niin pystyssä että näytän peikolta, saattaa silloin pelottaa...No ei, huumoria huumoria. Ja minä kohtelen perheemme jokaista lasta samalla tavalla, rakastaen ja arvostaen, oli mieheni läsnä tai ei.
""Varmasti löytyy vielä paljon muutakin ihan itsensä kanssa keskusteltavaa, mutta kysykää vielä onko tämä sitä elämää jota todella itse haluan, vaiko yritän vain näyttää muille. ""
Varmasti, jos on tapana keskustella itsensä kanssa :D
Tyypillinen "puolustuksen puheenvuoro".. joka kertoo vain tämän uusikon omista kuvitelmista ja näkemyksistä. Taaskaan et vaivautunut sitten kyselemään mitä mieltä lapset itse ovat, no jos olisit, et ainakaan kirjoittaisi niitä kielteisiä asioita, mitä he kertoisivat, vaan oman näkemyksen, että "oi oi ihanaa on täällä...!!
Ja tottahan hyvin menee kun aikuinen niin sanoo ja haluaa sen kaiken nähdä.
Ja lapsihan viihtyy, sopeutuu ja meillä menee tosi hyvin ei mitään onglmia... kun aikuinen niin sanoo!
Kysymys olikin, mikä on lapsen kanta ja ajatus.
Ja tyypillistä sinua. Jos joku kertoo että hyvin menee, sinä väität valehtelijaksi :D
Oletko toisaan noin vajukki? Etkö ikinä kyllästy itseesi ja vihamielisyyteesi? Maailmassa on valtavan paljon hyviä, kauniita ja ihania asioita, niihin mahtuu myös uusperheitä, mutta sinä näet vain pahaa ympärilläsi. Kannattaisi hakea apua itsellesi.
Kyllä siinä älähti oikein lauma koiria kun kalikka kalahti!!
tapa lissu ittes
Niin, moni oikea uusperheellinen on kanssasi täysin eri mieltä. Mutta sinun aloitustasi ei tue kukaan muu, kuin sinä ja sivuperssonasi.
No per-kelelettäkö sitten ydinperheet on aina eroamassa? Ei kannata valittaa, kun te itse tilanteen laitatte alulle. ETte paljoa silloin niitä omia lapsianne ajattele ollenkaan, vai ajatteletteko? Olette nostamassa sen syyttävän sormenne HETI uusikkoa kohti, ihan kun hän on kaiken syypää vaikka hän ei perhettä rikkonut!
Hyvin huomaa ap.n oman eron tuskan kun noin pitää älähtää ja täällä ulista perättömiä uusperheistä.
Ihan vaan sulle ap tiedoksi, että ET TIEDÄ MITÄÄN uusperheiden elämästä ja arjesta noin yleisellä tasolla! Häpeäisit noita julmia juttujasi jotka kumpuaa sinun tuskasta!
No onneksi emme tiedä eikä ole omakohtaisi kokemuksia meillä moisesta hullunmyllystä. En ikinä olisi vonut antaa omiani lapsia moiseen sekamelskaan haukuttavaksi ja huonoon kohteluun!! Olen todella onnellinen ja kiitollinen että kielsiin moisen menon meillä jo alkuunsa, ja lapet ovatkin erittäin onnelisia kun eivät ole joutuneet moista elämää viettämään.
Sinusta on tuskallista nähdä meidän onni kun itse olet joutunut antamaanlaset kokemaan sen kurjan olosuhteen.
Meillä lapet ei ole joutnueet, onneksi. Kun täälläkin lukee näitä juttuja, ei voi olla kuin kiitollinen että on suojannut omat lapset. Mihin ne tarvisi isän naikkosia??? Meillä ei ole tullut vielä vastaa minkäänlaista asiaa, mihin olisimme heitä tarvinneet?
Mies itsekin tajusi että hänen naikkoset ovat erittäin huonoa seuraa meille, eikä ole tuonut heitä meille väkisin emmekä me ole menneet heitä katsomaan.
Entäs ne sinun miekkoset ?kerro.
No jopahan jotakin, sen ainakin tämän perusterella voin sanoa, että luulottelette paljon, sillä nimimerkillä rehellisyys mukaan, en todellakaan ole kaikista "panetteluistanne" huolimatta ao ja tämä on totuus.
Joten sen totuuden kanssa taitaa olla kirjoittajilla aika paljon puutetta.
Tuossa tuli esiin, että miksi et pyydä kysymäään lapsilta, sen olen saanut selville lapsilta , että eivät he uskalla puhua oikein asioita. Joutuvat pelossaan valehtelemaan. Joten syytä on teidän oma itsetutkiskelu, miten todella toimitte ja voisiko olla niin, että olette todella sokeita totuudelle ja elätte valhekuvitelmisa.
Eli toisinsanoen:
Sinun lähtökohtasi siis on se, että KAIKKI uusperheet ja KAIKKI uusperheiden lapset voivat huonosti, sillä vaikka he näyttäisivät voivan hyvin, tai vaikka he itse sanoisivat olevansa onnellisia ja kaiken olevan hyvin, niin se on sinun mielestäsi vain valetta, koska lapset eivät uskalla puhua totta, ja kaikki on vain aikuisten "valhekuvitelmaa".
Eiköstä vaan?
Eli mitä kenenkään kannattaa täällä sinulle edes yrittää kertoa, että kyllä, meillä menee oikeastaan oikein hyvin, samoin lapsilla, ja että elämme ihan tavallista lapsiperheen arkea, aikuiset ovat sovussa keskenään, lapsilla on hyvä olla vihdoin ja viimein, kun kotona ei ole enää kireä ilmapiiri, uusi puolisokin rakastaa lapsia, olemme läheisiä, perheytyneet, teemme mieleenpainuvia reissuja, luomme yhteisiä muistoja, halaamme joka ilta toisiamme ja kerromme kuinka rakastamme.
Sinähän tyrmäät heti, jos joku kirjoittaa jotain positiivista, totuudenmukaisesti. Syytät kirjoittajaa valehtelusta ja kuvitelmissa elämisestä.
Ensin käsket pysähtyä mietiskelemään asioita ja kysymään suoraan lapsilta, onko heillä hyvä olla.
Seuraavaksi kirjoitat, että oikeastaan turha edes kysyä lapsilta, he valehtelevat kuitenkin, jos kertovat olevansa onnellisia.
Kuinka syvällä katkeruuden suossa voikaan ihminen tarpoa?
Sinä et tosiaan näe mitään hyvää missään, vaikka se olisi sinun silmiesi edessä. Vaikka olet itse katkera ja onneton, niin ei se pidemmän päälle tee sinua sen onnellisemmaksi, vaikka kuinka kuvittelisit kaikkien muidenkin olevan onnettomia. Katkeran on vaikea nähdä ja hyväksyä, että muilla menee hyvin, mutta se täytyy vain oppia hyväksymään.
Lasten paikka ei ole missään uusissa kokoonpanissa, vaikka sinne kuuluisi isäkin. Lapsilla on yksi perhe se on se missä hän asuu. Lapsen ei kuulu muuttaa joka viikko, eikä olla tekemisissä isän naisten kanssa. Lapsella pitää olla turvallinen olo, ja pysyvä koti, ettei tarvi pakkailla joka viikko ja muuttaa paikkaa ja ihmisiä.
ISÄ TULEE LAPSEN LUO, EIKÄ LAPSI MENE ISÄN LUO!
Lapsen ei pidä maksaa vanhempien erosta.
Kun kaikki menee pieleen kuitenkin, se on aina sen lapsen vika, syyttelette häntä että kaikki ei menekkään kuin itse oletattte. Syy on aina lapsen.
Ja mihin se lapsi trvii satoja uusia ihmisiä?
Meidän lapet on kasvaneet aikuiseksi tutussa ympäristössä, tuttujen sukulaisetn ja ystväien kanssa. Ei ainuttakaan isän naikosta ja uutta vierasta ulkopuolista ihmistä siltä puolen, ja se on heidät pelastanut hyviksi ihmisiksi. Ei mitään haukkuja ha huonoa kohtelua ole ollut. Siitä olen onnellinen että naikkoset ei ole tulleet meille meitä haukumaan.
Huonosti olisi asiat, jos olisivat joutuneet muuttamaan isän ja naikksoetn luo ja jättäneet minut, emmekä olisi ikinä enää toisiamme lasten kanssa nähneet ja tunteneet. Huh huh.. olisin varmaan maailman surullisin äiti ja kaipaisin lapsiani ja he minua. Onneksi pidin tiukan linjan, ettei naikkoshuliganismia tule meille.
Jos sinä et pysty pitäämään uusperhettäsi tasapainossa ja onnellisena, niin älä silti oleta että muissa uusperheissä on asiat samoin. Jos sinä olet epäonnistunut, ei se tarkoita että muutkin on.
pelkkää katkeraa sontaa.
Minusta aloitus ei käy yksin vain uusioperheissä!
Olen ydinperheessä elänyt ja kasvanut ihminen. Meidän perheessä ei lapsia kuunneltu, kasvatusmalli oli armeijamainen aikuiset käskee lapset tottelee. Meiltä ei kysytty koskaan mielipidettä eikä meillä oikeastaan ollut mahdollisuutta edes tuoda omaa näkemystä esiin.
Olen nykyisin 3kymmenen ja välit vanhempiini katkaisin heti kun pääsin pois muuttamaan, nykyisin ollaan jonkinmoisissa väleissä. Meni useita vuosia löytää tasapaino omassa elämässä ja oppia siihen että tasapuolisuus ja kuunteleminen ovat tärkeitä asioita normaalissa perhe-elämässä. Ensimmäinen liittoni kaatuikin juuri oman osaamattomuuteni takia, olin nalkuttava ja määräilevä hirviö vielä siihen aikaan miestä kohtaan.
Omille lapsille en ole halunnut samanlaista kasvatusta minkä itse sain, en myöskään halua heistä vapaankasvatuksen uhreja vaan olen koittanut ottaa sen kultaisen keskitien, kuunnellaan ja otetaan lasten toiveet huomioon mutta aikuisena minä huolehdin ettei mennä ylilyönteihin ja perheen "säännöistä" pidetään kiinni.
Lapsi ei kuulu uusioperheeseen. Lapsen paikka on kotona oman äidin luona jos isä on lähtenyt lätkimään. Isä voi ja pitää tavata lasta, mutta lasta ei tarvi pakottaa elämään isän uusioperheessä, lapsi kaipaa isää ei hänen uutta maailmaa.
Koulussa näkee paljon näitä onnettomia lapsia, jotka ravaa isän ja äidin luona eikä aina tiedä minne ovat menossa ja missä silmät voi ummistaa.
Koulu kärsii, lapsuus kräsii kun lapuus on jo epävrmaa.
Aikuinen on samassa paikassa, mutta lapsi joutuu muuttelemaan joka viikko ja pelkäämään miten se isän uusio taas häntä kohteleej a haukkuu.
Jaa, mutta äidin uusperhe käy,
Meillä toimii loistavasti syteemi, että isä käy lapsiaan katsomassa meillä kotona ja viettää aikaa. Lapsia ei roudata ees taas kuin lainakirjoja, eikä lasten elämässä mikään muutu hetkellisesti. Tuttu koti ja tutut paikat ja tavarat, ihmiset.. kaikki normaalia paitsi se ettei isä asu kotona.
Sehän olisi lapsille rangaistus aikuisten teoista, jos lapsi joutuisi vaihtamaan kotia tai elämään vieraassa ympäristössä ja täysin vieraiden ihmisten kanssa.
Tuttu ja turvallinen ympräistö luo lapselle loistavan lapsuuden ja tekee heitä loistavia ihmisiä ja on paras lahja lapselle minkä aikuiset voivat lapselleen antaa.
Ime hullulissu sukkaa!!!
Mikä vieras ympäristö?
Me molemmat vanhemmat ollaan asuttu tahoillamme puolisoineen samassa paikassa 10v exäni asuu lasten synnyinkodissa vaimoineen ja heidän lapsineen ja minä ostin eron jälkeen kilometrin päästä exästä, talon uuden puolisoni kanssa, ympäristö on ihan sama koulukaverit asuu myös täällä ympärillä, mikään ei ole vierasta.
Eikä minum puolisoni ja exäni puoliso ole mitenkään vieraita lapsille.
Meidän lasten reviiri on jo paljon laajentunut, kun ovat jo teinejä, nytkin kaksi vanhempaa on Englannissa kaksi viikkoa siskoni luona.
Ja syksyllä toinen teini menee vaihtoon USA:n siellä on vieras ympäristö, mutta hän haluu sinne ja takuulla pärjää, kun ei ole missään pussissa ja pumpulissa kasvatettu.
en ota kantaa mihinkään tapaamismalliin taikka uusioperhetilanteeseen...mutta minun kaverillani on exänsä kanssa sopimus, että heidän yhteinen entinen koti on lasten tapaamispaikka molemmille...äiti on vuoroviikoin lasten kanssa talossa ja isä vuoroviikoin. Outoa kyllä minustakin, mutta se on heillä toiminut. Tietty, ei se pitkään voi jatkua, kun talo on myytävä.
Tarkoitan vain, että oudotkin ratkaisut sivullisen silmin voi toimia...minulle on ihan sama, mutta meillä on toiminut niin, että lapset menevät isänsä luokse ja asuvat minun luona...
Ja eikös se ole pääasia, että lapset voi hyvin?
No juuri sehän on tarkoituskin, että lapset voivat hyvin.
Mutta kun ne eivät voi hyvin kun joutuvat muuttelemaan viikottain ja elelemään vieraiden ihmisten kanssa, ja totuushan on se, että se miehen lapsi on siellä aina se ylimääräinen ja oto ihminen.
Lapset voivat hyvin, kun saavat olla omassa kotonaan, ja siell isä käy heitä katsomassa tai aikuiset muuttaa vuoroviikoin. Ei lapset.
Jos lapsi pystyy siihen, niin miksi ei aikuinen pysty? No koska ei viitsi ja se stressaa heitä, mutta ei lapsia... heh... Lapelle pitää tulla muutoksia hyvin vähän kerrallaan, ja tuo vanhempien ero ym muuttamiset on todella suuri asia lapselle. Liian suuri hänen kannettavakseen ja maksellakseen sen.
Entä jos ja kun, jompi kumpi vakiintuu uudestaan? Menee liitoon toisen kanss, saa lisää lapsia? Miten tämä malli toimii silloin? Harvalla on varaa pitää kahta kotia.
Ei pidä mennä! Jos ei ole entisisiäkään lapsia jakasnut hoitaa, miksi tehdä uusia? AIVAN ÄLYTÖNTÄ, AIVAN ÄLYTÖNTÄ!!!
Eihän erot johdu siitä ettei jaksa lapsia hoitaa, vaan aikuisten välisistä henkilökemioista. Ja tuossa "mallissahan" hoitaa kumpikin vanhempi lapsia, ja on täysin NORMAALIA että eronneetkin jossain vaiheessa menevät uusiin liittoihin. Se kun ei ole mitenkään kiellettyä eronneilta, ei edes sinulta liss!
Joten tuo malli toimii vain sen aikaa kun kumpikin on sinkkuna. Eli ei ole mikään pitkällinen ratkaisu.
Joten jos voist/osaat/kykenet niin vastaa siihen, kuinka tuo malli toimii esitetyssä tilanteessa, äläkä jauhaa omaa katkeraa skeidaasi tähän kysymykseen.
Itse eronneena äitinä, en näe tuota mallia toimivaksi ja reiluksi kaikille perheenjäsenille. En edes niiden aikaisempien liittojen lapsille, heidäthän pakotetaan olemaan erossa omista sisaruksistaan tuossa tilanteessa. Tai sitten vanhempi pakotetaan joka toinen viikko olemaan erossa jostakin omasta lapsestaan, eli perhe-elämää perheenä ei ole tuosssa kuviossa.
Sinä et voi puha toisten lasten puolesta. Sinä et tiedä heistä mitään, kyllä omat vanhemmat näkevät voivatko lapset hyvin vai eivät.
Sinä voit puhua vain ja ainoastaan omista lapsistasi ja heidän tuntemuksistaan, minun ja muiden lasten suulla et voi tulla heittelemään mitään yleistyksiä. Olet sinä ihmeellinen akka, kun olet olevinasi viisaampi kuin, omien lastensa kanssa olevat. Mitä sinä tiedät kenenkään muun perheestä, et mitään. Ja nuo sinun ns. viisauksesi, ovat niin katkeraa ja kateellista tilitystä, että on sun sisin synkkä kuin yö. Et näe hyvää ja kaunista missään asiassa, pelkkiä mörköjä joka puolella.
Kerro pölvästi miten tuo toimii, et aikuiset muuttaa ja mihin? Mihin sitte laitetaan puoliso ja heidän yhteiset lapset?Ja mihin menee sitte exä puolisoineen ja lapsineen?
Miksi isä ja äiti ovat vieraita?
Eikö naisen lapsi ole sitte ollenkaan ylimääräinen ja millätavalla ylimääräinen??
Mikä on oto ihminen?
Miksi lapsesta on muka kamalaa tulla katsomaan isää tai äitiä???????
Lapsen on helpompi siirtyä toiselle vanhemmalleen, kun ei tarvii olla, kun ja vain se reppu mukana kaikki muu löytyy isältä/äidiltä.
Kuinka sinä voit tietää muista lapsista mitään, vain omista voit tietää ja muutenkin sun maailmasi on niin kovin suppea, kun pelkäät vieraita ihmisiä ja paikkoja ja lapsesi myös olet opettanut pelkäämään kaikkea uutta ja vierasta, minusta tuolainen ihminen ei tiedä ulkomaailmasta ja muista ihmisistä yhtään mitään, kun elää vaan siinä omassa pikku maailmassaan ympärillään vain omat sukulaiset..
Oho! siis sitte pitäs elää niinkuin sinä pullossa pois ulkomaailmasta peläten ja vierastaen kaikkea ja kaikkia uutta ja hyvää, elämän pitäs kaikilla olla yhtä pas-kaa, kun sullaki niinkö .
Ja myös pitäs olla äärettömän katkera ja kateellinen kaikille ja koko elämälle, kuule se on tuhon tie, joskus sinäkin romahdat lopullisesti.
Olet äärettömän taantumuksellinen ja sairas päästäsi kun elät menneessä.
Pelottaa edes ajatella, millaisia aikuisin tuommoisista lapsista tulee, jotka jouvuvat väkisin elelemään vastoin lapsen elämää. No onhan se nytkin jo nähtävissä, mielenterveysjonot on valtaisat, kouluväkivalta rehottaa, työttömyys, kierre jatkuu ja jatkuu.
Kun lapsen akokee tuommosen elämän, lapsi kasvaa siihen eikä teidä millaista on olla kun perhe on koossa, omat vanhmmat ja omat sisarukset ym. Kun joutuu olemaan siellä ja täällä, siitä tulee levoton ja irrallinen olotila.
Ja jotkut vielä sanoo, että heillä tuo toimii ja lapsi on onnellien. Niin aikuisen mielestä, kun hän ei joudu tuohon pyöritykseen.
....Joten jos voist/osaat/kykenet niin vastaa siihen, kuinka tuo malli toimii esitetyssä tilanteessa, äläkä jauhaa omaa katkeraa skeidaasi tähän kysymykseen.
----> Kun kerran täällä jatkat sepustuksiasi, niin vastaatko tähän?
Miksi lapsi tulee onnettomaksi, kun saa olla omien vanhempiensa kanssa välillä äitillä ja välillä isällä?
Lapsella on perhe on isä tai äidin perhe jossa molemmissa rakastetaan lasta.ja myös omat vanhemmat ja sisakukset.
Aloittajan kirjoituksessa on kyllä asianperää. Lapset maksavat vanhempiensa rakkaudennälkäisistä ja seikkailullisista elämistä kovan hinnan. Ei taida eväät riittää vanhusten hoitoon sitten kun on sen aika. Ei, vaikka ehkä anteeksikin olisi annettu ja tahtoakin ehkä riittäisi.
Itse olen uusperheista ja niin vaikeissa mielenterveysongelmissa, että juuri ja juuri jaksan itseäni hoitaa ja kiikuttaa milloin minkäkin "asiantuntevan" tahon puheille. Ihan kuin sama hullu rumba jatkuisi näin aikuisena: pallottelua paikasta toiseen eikä ketään kiinnosta. Äkäisiä "auttajia" ja töykeitä tiuskahduksia. Anteeksi.