Miten paljon tuskaa ja yksinäisyyttä näihin vuosiin on mahtunut. Miten paljon lauseita on kirjoitettu toiselle ihmiselle, huutona tyhjyyteen. Paljon on ollut naurua, paljon ikävää ja surua. Vihaa ja raivoa. Mutta myös rakkautta. Sitä itseään. Kun katsoo taaksepäin, ei osaa vielä katua. Niin voi tehdä vasta kun on saanut kiinni oikeasta elämästä. Siitä mihin kuuluu se joku toinen tärkeä ihminen. En päivääkään vaihtaisi pois. Mutta sekin aika tulee vielä. Odota kärsivällisesti, se tulee vielä. Ikäväkin.
Tuskin kukaan teistä ymmärtää.
kylmästä lämpimään
7191
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 7
Vanhimmat
Ymmärrän hyvin tuon tuskan ja yksinäisyyden,lisäksi määrätynlaisen hylätyksi tulemisen tunteen, toiseksi jäämisen ja jonkinlaisen kumman rakkauden joka saa sattumaan itseään näin päivästä toiseen. Mutta onko tämä todellista rakkautta vai onko todellista rakkautta se mikä tapahtuu sataprosenttisesti juuri sinulle niin että juuri sinä tiedät olevasi tekemisissä juuri tietyn ihmisen kanssa. Tämä on eräällä tavalla kolletiivista rakkautta.
Tarkoitin että olen ilmaissut täällä rakkautta. En ottanut sitä vastaan tai kokenut kollektiivisessa muodossa. Paitsi ehkä samaistunut muiden tunteisiin. Teksteihin myös.
Silloinhan olet ilmaissut sitä enemmän ja vähemmän koletiivisesti ellei rakkauden kohde ole selvännäkijä. :)
miksi meidän kenekään edes pitäisi ymmärtää, vieraiden ihmisten??
Sulla ne nuo sympatiat kukkii..kylmänkukkia vaan.
olen narsisti ja kirjoitan itseltäni itselleni, ja vain itselleni. Tietysti tiedän että kaikki muutkin kirjoittavat itselleni.
Tunteet
Keskustele tunteista ja tunnekuohuista.
Keskusteluketjujen määrä:88 660
Viestien määrä:474 505
Uusien viestien määrä (24h):1051