Tuskin kukaan teistä ymmärtää.

Miten paljon tuskaa ja yksinäisyyttä näihin vuosiin on mahtunut. Miten paljon lauseita on kirjoitettu toiselle ihmiselle, huutona tyhjyyteen. Paljon on ollut naurua, paljon ikävää ja surua. Vihaa ja raivoa. Mutta myös rakkautta. Sitä itseään. Kun katsoo taaksepäin, ei osaa vielä katua. Niin voi tehdä vasta kun on saanut kiinni oikeasta elämästä. Siitä mihin kuuluu se joku toinen tärkeä ihminen. En päivääkään vaihtaisi pois. Mutta sekin aika tulee vielä. Odota kärsivällisesti, se tulee vielä. Ikäväkin.
7191
Äänestä

Muut lukivat myös

Vastaukset 7

Vanhimmat

Ymmärrän hyvin tuon tuskan ja yksinäisyyden,lisäksi määrätynlaisen hylätyksi tulemisen tunteen, toiseksi jäämisen ja jonkinlaisen kumman rakkauden joka saa sattumaan itseään näin päivästä toiseen. Mutta onko tämä todellista rakkautta vai onko todellista rakkautta se mikä tapahtuu sataprosenttisesti juuri sinulle niin että juuri sinä tiedät olevasi tekemisissä juuri tietyn ihmisen kanssa. Tämä on eräällä tavalla kolletiivista rakkautta.

Äänestä
  • Tarkoitin että olen ilmaissut täällä rakkautta. En ottanut sitä vastaan tai kokenut kollektiivisessa muodossa. Paitsi ehkä samaistunut muiden tunteisiin. Teksteihin myös.

    Äänestä

  • ap. kirjoitti:

    Tarkoitin että olen ilmaissut täällä rakkautta. En ottanut sitä vastaan tai kokenut kollektiivisessa muodossa. Paitsi ehkä samaistunut muiden tunteisiin. Teksteihin myös.

    Silloinhan olet ilmaissut sitä enemmän ja vähemmän koletiivisesti ellei rakkauden kohde ole selvännäkijä. :)

    Äänestä

miksi meidän kenekään edes pitäisi ymmärtää, vieraiden ihmisten??

Äänestä
  • Sulla ne nuo sympatiat kukkii..kylmänkukkia vaan.

    Äänestä

olen narsisti ja kirjoitan itseltäni itselleni, ja vain itselleni. Tietysti tiedän että kaikki muutkin kirjoittavat itselleni.

Äänestä

Tunteet
Keskustele tunteista ja tunnekuohuista.
Keskusteluketjujen määrä:88 660
Viestien määrä:474 505
Uusien viestien määrä (24h):1051

Äänestä

Kommentoi aloitusta


kylmästä lämpimään kirjoitti:

Miten paljon tuskaa ja yksinäisyyttä näihin vuosiin on mahtunut. Miten paljon lauseita on kirjoitettu toiselle ihmiselle, huutona tyhjyyteen. Paljon on ollut naurua, paljon ikävää ja surua. Vihaa ja raivoa. Mutta myös rakkautta. Sitä itseään. Kun katsoo taaksepäin, ei osaa vielä katua. Niin voi tehdä vasta kun on saanut kiinni oikeasta elämästä. Siitä mihin kuuluu se joku toinen tärkeä ihminen. En päivääkään vaihtaisi pois. Mutta sekin aika tulee vielä. Odota kärsivällisesti, se tulee vielä. Ikäväkin.

Anonyymi
5000

Ilmoita asiaton sisältö

  • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

  • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

  • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

  • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

  • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

  • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

Jaa keskustelu