Kateuden kylvämistä ja kurjan olon helpottamista...

Narsismia käytetään nykyisin lähes synonyymina pahuudelle, vaikka siitä termissä ei ole kyse. Kaikissa ihmisissä on narsismia ja narsistisia yllykkeitä. Silloin kun puheena on narsistinen häiriö, viettienergia suuntautuu toisia ihmisiä vastaan, ei vain ajatuksin, vaan myös teoin.

Kateellinen ihminen toimii narsististen yllykkeiden ohjaamana. Hänelle maailma on kuin peilikuva hänestä itsestään. Hän ajattelee muiden olevan samanlaisia, samoin reagoivia kuin hän itse ja oikeuttaa tekonsa sillä, että muut ovat samanlaisia, vaikka kyse on kyvyttömyydestä hallita viettienergiaa mielensisäisin prosessein.

Pohjimmiltaan kateus on puolustusmekanismi. Minuuden rajat ovat jääneet heikoiksi eli henkilö ei hahmota eroa oman kokemuksensa ja ulkomaailman välillä (maailma peilina omille tunteille ja reaktioille). Normaalisti vanhempi auttaa tekemään tuon eron auttamalla lasta selviämään erilaisista pettymyksistä. Kateellinen aikuinen on kuin pikkulapsi, jolle toisen hyvä on pois omasta hyvyydestä, oma lelu on aina huonompi kuin toisen lelu, oma paha olo johtuu toisesta ihmisestä, vaikka itse olisi tehnyt mitä, vika on aina ulkomaailmassa (oman pahan olon ulkoistaminen).

Kateellinen henkilö ei välttämättä kärsi narsistisesta häiriöstä, mutta monet narsistisesta häiriöistä kärsivät ovat kateellisia. Kateudessa on kyse mielensisäisestä prosessista, ei vuorovaikutuksellisesta. Tässä mielessä se on primitiivinen, varhainen puolustusmekanismi. Vuorovaikutukseen pääsevällä ihmisellä on hallussaan keinoja hallita narsistisia yllykkeitä ml. kateutta.

Olet oikeassa siinä, että kateellisella on nimenomaan tarve - jopa pakko - tuoda kateuttaan esille. Hän ei käsitä, että suurin osa ihmisistä vierastaa tuollaista käytöstä. Jos kaveriporukka kuitenkin lähtee mukaan kateellisen uhrin haukkumiseen, heidän motiivinsa ei välttämättä ole kateus. Motiivi voi olla esimerkiksi ryhmädynaaminen, joukkoon kuulumisen tarve, kateellisen verbaalinen yliote seurueen ilmapiiristä tms. Kateellisen myrkky voi siis olla verbaalisesti niin voimakasta, että se herättää muissa pelkoa.

Kateus on läheisessä suhteessa väkivaltaan eli pahan ulkoistamiseen. Kulttuuri, jossa ihannoidaan voimaa ja väkivaltaa sekä halveksitaan heikkoutta, perustuu pahan ulkoistamiselle, jolloin mukana on yleensä myös kateutta.

Kun kirjoitin, että kateus on mielensisäinen ulkoistamisen prosessi, tarkoitin, että muiden ihmisten reaktiot ovat kateelliselle samantekeviä. Hän ei pysty tulkitsemaan niitä muuten kuin omasta näkökulmastaan. Hän saattaa esimerkiksi luulla, että muut vetäytyvät, koska ovat kateellisia hänelle. Minäkuvaltaan terve, realistisen minäkuvan omaava henkilö hakeutuu luonnostaan pois kateellisen vaikutuspiiristä, siksi kateellisen ongelmaksi tulee usein yksinäisyys. Hän etsiytyy samankaltaista problematiikkaa omaavien seuraan, jolloin lopputuloksena voi olla esimerkiksi väkivaltainen alakulttuuri työpaikalla, politiikassa tai lähibaarissa.

Muuten tuosta aloittajan kirjoituksesta samalla linjalla mutta kysynkin... Miksi kukaan pitäisi arvossa jotain maallista mammonaa? siis aidosti hyvä ihminen osaa nähdä ne oikeasti arvokkaat asiat eikä karehtia rahasta ja omaisuudesta. muovista, pellistä, lasista, metallista, kivestä, raudasta, papereista tehdyistä tavaroista.

Noinhan se vaikuttaisi olevan yleisellä tasolla, että narsistisesti häiriintynyt henkilö on ytimiään myöten kateellinen ja agitoi mukaan kaikki, jotka ovat samoin taipuvaisia mukaan lähtemään (taipumus, halu ajatella aggressiivisesti ja pyrkiä alentamaan tiedostamattoman kateuden kohteita).

Toinen itselleen sokea ryhmä ovat tosin ihmiset, jotka ottavat oikeuden olla ihmissuhteissaan hirviöitä yksisuuntaisesti ja milloin heistä ei sen seurauksena lopulta pidetä, he selittävät sen kateutena itseään kohtaan. Eräänlaista narsistisuutta sekin?

Kateus on tunteista turhin.