Etsin ja päätän etten etsi. Tahdon rakastua, rakastaa jonkun puhki ja saada vastarakkautta. Olen kyllästynyt olemaan matto, jonka yli tallotaan kerta toisensa jälkeen. En enää halua tulla loukatuksi, en halua itse satuttaa. Kaipaan kovasti miestä, joka jaksaisi rinnallani hyvät ja huonot päiväni. Haluan olla miehen rinnalla hänen hyvinä ja huonoina päivinä. Ei epävarmuutta, sulkeutuneisuutta, itsekkyyttä, valheita, kostoja, loukkauksia, sitomisia vaan rakkautta vilpittömästi. Oma tila, avoimuus, luottamus, huumori, arki, yhteenkuuluvuus, intohimo, tiedättehän? Olen katsonut peiliin, miettinyt omaa luonnetta ja käytöstä lukuisia kertoja, olenko itse lietsonut paskaa niskaani. Olenhan minä, vaikka tarkoitus ei ole ollut loukata. Palaan ensimmäiseen lauseeseen: etsin koska olen yksin ja janoan molemminpuolista rakkautta, lakkaan etsimästä koska tiedän ettei ilman kemiaa ns. kolahtamista löydä ketään.
Missä SE on?
Niin yksin :(
0128
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.