Olemme ottaneet mökille muutaman kerran pari kuukautta sitten täyttäneen viisivuotiaan lapsenlapsemme. Itse olen mummuna aika arka ollu aina veneilyn ja veden kanssa. Omassa kodissani ei ollut kesämökkiä, venettä, saati sitten merenrantaa. Mieheni sitävastoin on tottunut lapsesta asti olemaan vanhempiensa mökillä ja sisarusten kanssa olemaan veden ja veneilyn kanssa paljon tekemisessä. Ongelmana (luultavasti ainoastaan minun ongelmani) on, että mieheni antaa laituriin tultaessa laittaa veneen kiinni kaikista paikoista ihan yksin ja itse mieheni puuhailee muuta samalla hetkellä. Minä istun aivan sydän kylmänä, että milloinko se lapsi tipahtaa veneestä (pelastusliivit ovat kyllä päällä). Mieheni antaa pikkumiehen tulla itse ihan veneestä pois ja antaa ajon aikana välillä lapsen liikkua veneessä. Tästä kaikesta on meille kehittynyt nyt solmu, jota emme saa riitelemättä selvitettyä. Hän ei kuulemma halua lapsenlapsestamme tehdä samanlaista pelkuria vettä ja veneilyä kohtaan, kuten minulla on. Mitä neuvoksi ?? Haluaisin lopuksi mainita, että minulla ei ole vastaan sitä, että mieheni opettaa pikkumiehelle veneilyyn liittyviä taitoja, mutta toivoisin hänen olevan siinä pikkumiehen apuna ja turvana, että vältyttäisiin veneestä putoamiselta ja sitä myötä kovalta säikähdykseltä Hän ei kuulemma uimahallissakaan laita koskaan päätänsä veden alle, vaan rupeaa itkemään, jos vanhemmat siihen yrittävät häntä puhumalla houkutella.
viisivuotiaan kanssa veneily
Neuvoja kaipaava !
12265
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 12
Vanhimmat
Hoitoon!
Pidätte muksulla pelastusliivit oikein päälle puettuna niin ei tarvi hermoilla.
samaa mieltä, Jos tippuu niin tippuu ja sitten noukitte hänet ylös.
Vähän samaa mieltä. Meilläkin on lapset tippuneet mereen rantautuessa ja kalliolta. Tärkeintä on pitää liivit päällä aina kun on veneessä ulkona tai tulossa veneeseen. Siskoni on kova pelkäämään ukkosta ja samoin hänen lapsensa ainakin pienenä pelkäsivät. Taitaa pelko olla tarttuvaa.
Toisaalta täytyy olla huolellinen liivien kanssa. Meillä ei lapset eikä aikuisetkaan ole saaneet traumoja veteen tippumisista.
Minä veneilen jäiden lähdöstä jäiden tuloon isompien lasteni kanssa, jotka nyt ovat 2- ja 3-vuotiaat. Pidän sitä turvallisempana kuin kävelyä kaupungissa. Lapsilla on veneessä ja rannalla pelastusliivit päällä. Molemmat on pari kertaa tipahtaneet laiturilta veteen, mutta he ovat siitä toipuneet minuutissa-kahdessa, eikä ole jäänyt traumoja. Lapset liikkuvat veneessä (veneeni ovat hitaita), mutteivät he ikinä veneessä tee mitään vaarallista. 3-vuotias haluaa aina itse mennä veneeseen ja tulla veneestä pois, 2-vuotias ei vielä osaa.
Hankalin ikä veneilyyn on 1-vuotias, joka on juuri oppinut kävelemään huterasti. 5-vuotias on kotonaan veneessä, eikä sinun pidä riistää häneltä mahdollisuutta niihin ihaniin elämyksiin, joita hän voi veneillessä saada.
jätä kakarat vanhemmilleen.
Ikävä kyllä höösätyistä tulee "pelkureita".
Minulla on yksi tuttu joka on ikänsä viettänyt kaikki kesät perheensä mökillä. Vielä kakskymppisenäkään ei osaa toimia yksin mökillä (sytyttää saunanpesää, käynnistää perämoottorivenettä)...
Jos ei muksun anna tehdä koskaan mitään niin siitä todennäköisesti tulee arkajalka, avuton ja osaamaton.
Yksi ääni lisää miehen toiminnalle. Lopeta riitely ja usko itseäsi monin verroin kokeneempaa miestäsi. Laita vaikka silmät kiinni ja anna lapsen toimia. Paljon suuremmassa vaarassa lopulta ovat ne lapset, jotka eivät ole saaneet tehdä muuta kuin istua keskellä venettä. He ovat tilanteen tullen täysin avuttomia. Ennen pitkää veteenkin kuuluu satamassa pudota ja oppia, ettei se kastumista kamalampaa ole.
Todella hyvä viesti tuo edellinen. Tosiaan lapsi ei parikymppisenäkään osaa mitään jos äiti höösää ja suojelee kaikelta täyspäiväisesti. Rannoilla näkee omatoimisia 3-vuotiaita ja täysin avuttomia 10-vuotiaita, ihan kasvatuksesta riippuen. Pahimpia tahtoo olla isovanhemmat lasten kanssa.
Oikeastaan ihmetyttää sekin miksi toiset lapset tarvitsevat täysipäiväisen leikittäjän aikuisesta ja toiset keksivät leikkejä ihan itse. Onko ne jotenkin vajaita ne leikitettävät? Vai niiden vanhemmat?
Komppaan edellisiä. Turhanpäiväisellä hyysäämisellä ei kasva kuin kusipäisiä kakaroita!
Pidätte liivit pikkumiehen päällä ja annatte touhuta, niin lapsesta kasvaa rohkea nuorimies, eikä mikään pumpulissa kasvatettu videopeliläski!
koko nykynuoriso tuntuu olevan kusipäisiä kakaroita, ei ole vanhemmat paljoa kasvattanut kullannuppujaan
Olenko huono isä, kun en näe tuossa mitään vaaraa? Kun aikuisia on paikalla, vesi on lämmintä ja muksulla liivit päällä niin pudotkoon veteen.
Lapsi käsittelee tuollaiset kokemukset paremmin kuin aikuinen, ei traumatisoidu.
Meidänkin anoppia pelottaa kun muksu kävelee keittiössä, "jos se vaikka kaatuu ja lyö päänsä kaappiin".