Tässä pohdiskelen ihan sellaista vaan, että
kun tavallaanhan kihlauskin on jo yhden sortin kosinta, niin kuuluuko tapoihin kuitenkin kosia "uudelleen" vihkisormuksen kera?:)
Kihloissa tässä ollaan oltu jo reilu vuosi ja ensi kesäksi on jo kovasti häät suunnitteilla... Kihlautuessamme kävimme yhdessä pitkän ja syvällisen keskustelun ja kihloihin menimme siitä oikeasta syytä eli solmiaksemme myöhemmin avioliiton.
Niin ja pikku kommentti tuohon aiheeseen, joka tälläkin palstalla on kovasti ihmisiä puhuttanut eli ns."teinikihlat"... Totta on, että valittevan monet menee nykyään kihloihin ymmärtämättä koko sanan merkitystä, mutta eivät kaikki (nuoret) kuitenkaan toimi noin... Eli ei mitään eikä ketään voi tuomita tietämättä enemmän ko. tapauksesta.
kun tavallaanhan kihlauskin on jo yhden sortin kosinta, niin kuuluuko tapoihin kuitenkin kosia "uudelleen" vihkisormuksen kera?:)
Kihloissa tässä ollaan oltu jo reilu vuosi ja ensi kesäksi on jo kovasti häät suunnitteilla... Kihlautuessamme kävimme yhdessä pitkän ja syvällisen keskustelun ja kihloihin menimme siitä oikeasta syytä eli solmiaksemme myöhemmin avioliiton.
Niin ja pikku kommentti tuohon aiheeseen, joka tälläkin palstalla on kovasti ihmisiä puhuttanut eli ns."teinikihlat"... Totta on, että valittevan monet menee nykyään kihloihin ymmärtämättä koko sanan merkitystä, mutta eivät kaikki (nuoret) kuitenkaan toimi noin... Eli ei mitään eikä ketään voi tuomita tietämättä enemmän ko. tapauksesta.
Vastaukset 12
Vanhimmat
Tiivistetysti:
(Yleensä) kositaan vain kerran ja tästä seuraa usein kihlaus. Mutta mikäpäs sinua estää kysymästä morsmaikultasi että haluaako hän EDELLEEN kanssasi naimisiin =) Vihkisormusten vaihto kuitenkin tapojen mukaan jätetään sinne vihkitoimitukseen...
Ja jos jaksat lukea enemmän:
Kosiminen tarkoittaa sitä että jompi kumpi osapuoli esittää kysymyksen mennäänkö naimisiin/ tuletko vaimokseni tai miehekseni/mennäänkö kihloihin tms. Ja kihlautumiseksi nimitetään sitten usein tätä kysymystä seuraavaa lupausten vaihtoa. Kihlaus ei siis ole kosinta vaan kihlaus on kosinnan seuraus, jos vastaaja vastaa myöntävästi.
Vihkisormuksen kanssa ei käsittääkseni kosita. Kihlautuessa voidaan ostaa kihlasormukset lupausten symboliksi, mutta se on täysin vapaaehtoinen tapa eikä kihlaus vaadi sormusta tai sormus kihlausta. Vihkisormus on se sormus joka pujotetaan sormeen alttarilla (tai maistraatissa/puutarhassa, tai missä se vihkitoimitus toimitetaankaan).
Eli vihkisormus on avioliittolupauksen symboli ja kihlasormus kihlautumisen (=luvataan mennä naimisiin) symboli.
Jos ollaan kihloissa, niin ei enää kosita uudestaan. Kihlaushan tarkoittaa sitä, että toinen kosii ("Mennäänkö naimisiin", "Tuletko vaimokseni/miehekseni" tms.) ja toinen vastaa myöntävästi, eli annetaan avioliittolupaus. Mitäs järkeä on kosia uudestaan, jos kerran jo ollaan sovittu naimisiinmenosta?
Ei kai sitä missä kielletä, ettei saisi kosia uudelleen? Jos vaikka ensimmäinen kosiminen ei ollut niin romanttista tms. Kai se on jokaisen oma asia miten toimii.
Kannattaa varmaan suunnitella se ensimmäinen kosinta huolellisesti, ettei tarvitse myöhemmin kosia uudestaan. Onhan se kuitenkin aika hölmöä kosia uudestaan, jos on kerran jo saanut myöntävän vastauksen.
Olen sitä mieltä, että kyllä voi vielä ikäänkuin uusintakosia, jos haluat että selkeä kosinta kuuluu häitä edeltävään tapahtumaketjuun. Perinteinen kosinta "tuletko vaimokseni / miehekseni / naimisiin kanssani" tuntuu kyllä hassulta kun kerran olette jo asian sopineet, mutta voit muuttaa kosintaa, Sussun ehdottama "haluatko edelleen / vielä kanssani naimisiin" tuntuisi minunkin mielestäni tilanteeseenne luontevalta.
Vihkisrmus annetaan vasta sitten hääpäivänä vihkimisen yhteydessä.
Kaikki lukijat ihan varmasti ymmärtävät, että tiedät kyllä, että avioliittoon on jo lupauduttu. Joten kyse on oikeastaan vain siitä, miten orjallisesti kaavoissa tulee pysyttäytyä.
Mieheni tiedusteli kolmisen viikkoa sitten, että mentäiskös kihloihin... ja niin tehtiin! Samalla mieheni sanoi, että seuraavan kerran kosin sitten kun päätetään hääpäivä :-) Musta toi oli aika sympaattinen ele...
Onhan tuo jo naurettavaa. Päätätte hääpäivän, minkä jälkeen miehesi polvistuu kosimaan. Niinkö se menee? Voi jessus sentään. Ihan suoraan sanottuna minusta tuo kuulostaa aika teinimäiseltä eleeltä.
Tehän voisitte tehdä tuosta kosinnasta perinteen. Joka lauantai voisitte aloittaa päivän sillä, että miehesi kosii sinua. Eikö se olisi romanttista? Vihkimisen jälkeen hän voisi joka lauantai varmistaa, että haluat olla vielä naimisissa hänen kanssaan. Miltäs tämä kuulostaa?
Yhdyn edelliseen.
Voi elämä sä oot pihalla!!!! Kihlaus tapahtuu kosinnan yhteydessä!!! Voi elämä....
Mulle on ainakin ihan sama mitä kukin tekee, kun ei vaan loukkaa muita ihmisiä. Ja kosintatapa tuskin loukaa muita. Ainakaan ulkopuolisia. Mites se muita hetkauttaa vaikka joku kosis 100 kertaa... Mutta tuntuisi kyllä hassulta kosia, jos häät on kerta jo suunnitteilla ja ensi kesänä?
Mutta jos kysytään, että "kuuluuko tapoihin" niin ei kuulu. Mutta ei kai sitä tarvi olla "tapojen orja".
Suomi on vapaa maa ja täällä voi (tämmöisissä asioissa) tehdä kukin niin kuin huvittaa ja parhaaksi näkee :)
Itseni kohdalle osui "teinikihlat ilman sormuksia" siinä mielessä, että mieheni tapasin reippaasti teini-iässä ja oli selvää reilun vuoden seurustelun jälkeen että naimisiinkin halutaan, aiheesta keskusteltiin mutta tyyliin "sitten joskus." Täyttäessäni 20-v ostettiin sitten sormukset, voisi sanoa että muiden takia, kun ei suku ja tuttavat oikein uskoneet että ollaan _edelleen_ vakavissamme. Tuolloin siis ei "tarvinnut" kosia, kun se oli meille jo selvää että naimisiin mennään. Tiedä sitten auttoiko paljoakaan uskottavuus-ongelmaan, mutta hyvältä se silloin tuntui muutenkin!
Vuosi ennen häitä mies sitten ihan yllättäen ja virallisesti kosi kysyen menisinkö hänen kanssaan naimisiin. Lisäsi että oli suunnitellut ajankohdaksi seuraavaa kesää. Sormukset sekä kihlautuessa että avioituesa ostettiin yhdessä.
Mutta tämä sopi meille ja mielestäni hyvin voi kosia uudestaan varsinkin jos se romanttinen kosinta jäi puuttumaan :) Ja ei kai sekään mikään vaatimus ole, mutta kai se on kivaa jos saa iloisesti toisen yllätettyä...
Olen jo kerran läpikäynyt naimisiinmenon ja eroamisen, käynyt sen läpi perinteisen kaavan mukaan. En tee sitä toiste. Kaikki eivät kosi ja mene naimisiin niin kuten sen "pitäisi" mennä. Miksi pitäisikään?
Itse kohtasin uuden rakkauteni viime keväänä ja kihlaannuime kesän loputtua lomamatkallamme Turkin Alanyassa. Kumpikin tiesi mitä teimme, mitä se merkitsi. Meille se oli syvempää kiintymystä toisiimme mitä se sitä ennen oli, ilman että mainitsimme naimisiinmenosta.
Rakkaani palaa työmatkaltaan ensi lauantaina ja olen päättänyt kosia häntä. Eli virallistan näin kesäisen syvän kiintymykseni. Olen saanut paljon aikaa käydä rauhassa omia tuntemuksiani ja ne ovat vain vahvistuneet.
Olen pahoillani jos tämä ratkaisu tuntuu pahalta, jos kerran joidenkin mielestä kosinta tapahtuu jo kihlaantumisen yhteydessä. Meille se ei ole niin. Olemme nauttineet tästä etenemismallista ja niin sen pitäisi olla. Ei kenenkään muun ole pakko olla samaa mieltä kunhan näiden kahden ihmisen jotka avioliittoon itsensä solmivat.
Lyhyesti... meille kihlaantuminen ja kihlasormusten antaminen on lupaus syvemmästä rakkaudesta. Kosinta on lupaus avioliitosta.