minä nimittäin pelkään....
En tiedä mitä?
SItä, että kaikki tunnekuohut alkaisi alusta?
Sitä, että hän ei enää aiheuta mitään tunnetta?
Sitä, että tuntisin hyytävää kylmyyttä, jota en tietenkään halua...
Sitä, että hän olisi jäätävän etäinen, jos kuitenkin haluaisin jutella hänelle, jos tuntisinkin hellyyttä ja surua kaikesta
Että en saisi sanottua mitään
.....
.......
....
En tiedä mitä?
SItä, että kaikki tunnekuohut alkaisi alusta?
Sitä, että hän ei enää aiheuta mitään tunnetta?
Sitä, että tuntisin hyytävää kylmyyttä, jota en tietenkään halua...
Sitä, että hän olisi jäätävän etäinen, jos kuitenkin haluaisin jutella hänelle, jos tuntisinkin hellyyttä ja surua kaikesta
Että en saisi sanottua mitään
.....
.......
....
Vastaukset 11
Vanhimmat
Tiedän että kohtaan mutten pelkää mitään.
Elämän nälkä ;).
Tuollaista ei kannata miettiä, sillä tuskin tapaat häntä enää milloinkaan. Ja siihen on taastusti hyvä syy (sinussa), että menetit hänet. Et välittänyt hänestä tarpeeksi, mutta joku toinen varmasti osaa rakastaa häntä.
Vanha kunnon Secret on palannut :D!
En ole palannut, kunhan nopsaan käväisin pitkästä aikaa. Keskityhön elämääsi, jonka valitsit, muu ei ollut sinulle tärkeää ja siksi se muu loppui.
Etkö ole yhtään huolestunut siitä, että kaikki aloitukset ovat saattaneet olla sinut unohtaneelta tyypiltä sinulle poissaollessasi?
En :D En ole ajatellut koskaan, että täällä olisi mitään minulle. Ja jos olisi, ei nämä täällä mitään rakkaudesta kerro. Teot kertovat.
Olen mä törmännyt häneen, mutt hänpä ei tuntenut mua enää. Hymyilytti, kun ajattelin ett miten hölmö ja sekaisin olin, kun edes kuvittelin jonkun voivan mun näkösestä rumasta kurpasta pitää :D :D :D :D. Hän ei ainakaan pitänyt ja se siitä.
nii i ihmismieli on pinnallinen ja media on osa tätä suurta manipulointia. Jos sinulle elämäsä ajan koko ajan telkusta ja netistä ja lehdista pumpataan niitä harvinaisia ja kauniita naisia, totta helvetissä se vaikuttaa pääkoppaan.
Mä ainakaan pelkää, mutta toinen osapuoli saattaa vilkuilla silmät selässäkin jos minä satu ntulemaan vastaan, ja hän, poikamiheksi tekeytyny, talsii muijansa kans vastaan.
Saattaa olla että kysyn jotain, tai oikeastaan varmasti kysyn.
Miks valehteli, omapa on ongelmansa.
En pelkää.
Ollaan montakin kertaa kohdattu, mutta aina seksin merkeissä. Oisin halunnut enemmän vaan ei ni ei. Tiedän että tapaamme joskus jälleen, se on väistämätöntä, ja pelkkä tervehdys saa silloin riittää.
No varmaan joskus näen, tuskin kahden kuitenkaan ellei satu kävelemään vastaan. Tällä hetkellä en haluaisi nähdä, ahdistaa ja hävettää. 50/50 että moikkaisinko edes vai yrittäisinkö olla "aikuinen" ja niinkuin ei mitään olisi tapahtunutkaan.
Todennäköisesti kuitenkin pokka pitäisi ihan hyvin ja jonkinlaisia tunteita tulisi sitten jälkeenpäin.