Minua kiinnostaa nyt eri kansojen varhaisemmat asiat, kuten intiaanien ne ajat kun heitä alettiin sysätä pois Amerikan parhailta paikoilta.
Ja suomalaisten 1800 luvulla Norjaan muuttaminen ja suomalaisten Ruotsiin ja Amerikkaan muuttaminen.
Tosi kiinnostavaa. Tuo inkkarien elämä nykyäänkin kiinnostaa. Navajo-intiaanien elämästä tuleekin tv:ssä nyt.
Ja suomalaisten 1800 luvulla Norjaan muuttaminen ja suomalaisten Ruotsiin ja Amerikkaan muuttaminen.
Tosi kiinnostavaa. Tuo inkkarien elämä nykyäänkin kiinnostaa. Navajo-intiaanien elämästä tuleekin tv:ssä nyt.
Vastaukset 49
Vanhimmat
Oletkos lukenut Heljä Violan Räisäsen kirjaa Austraalian aboriginaaleista?
Enpä ole. Oliko tietysti oli kiinnostava? :)
Minä luen parhaillaan Viisikko kirjasarjaa, kiehtovaa, suosittelen.
tapaan katsoa saamenkieliset uutiset pohjoimaisista saamelaisita ja heidän asioistaan. Tosi mielenkiintoista.
Norjassa on ihan aktivisti Olav Beddar joka ajaa niiden suomalaisten asiaa jotka meni finnmarkiin aikoinaan siis heidän jälkeläisten asiaa. Miellyttävä vanha herra tuo Beddar.
http://barentsobserver.com/en/barents-portraits/2013/06/freedom-won-freedom-lost-01-06
Nyt joutaa laukemaan. Olen mökillä, ukkonen katkaisi sähköt, läppärissä on vielä akkua jäljellä tunniksi.
Ensimmäinen päälle tullut ukkonen meidän kulmilla.
Laukeamaan... Ei kun laukemaan... Voi sentään noita virheitä...Lukemaan oli tarkoitus.
mä en huomannut ennenkuin sanoit siitä virhestä
Mä olen lukenut puutarhakirjoja ja -lehtiä,
tosi mielenkiintoisia ja ammattilaiset osaa jotenkin
mukaansatempaavasti ja innoittavasti kertoa, saavat
varmasti hienoja tuloksia aikaankin. Tosi laaja aihe,
kuvituskin aivan upeaa.
Innostaa välillä itsekin kokeileen, onnistumisista ei aina takeita.
Mutta onhan sitä ainakin yrittänyt, vaikkei kasvukauden tulos olis muuta
kuin metrinen heinikko pihassa ja syksyllä jumalaton kasa kompostiainesta.
Aurinko silti paistaa ja luonto tuoksuu... :))
Akkaa päälle, sano ukkonen.
Minä luen joka ainut ilta. Joskus kun menen nukkumaan niin myöhään, että tuskin jaksan kallistaa itseni vaakatasoon sängylle, niin siitä huolimatta otan kirjan kouraan ja utuisin silmin luen vaivoin sivun verran ja josta en ymmärrä hölän pöläystä. Sitten pistän kirjan syrjään, sammutan valot ja ennen kuin kellon sekuntiviisari on rapsahtanut minuutin täyteen, niin meikäläinen on syvässä unessa.
JOS en tekisi sitä, että ottaisin sen kirjan käteen viimeisillä voimmillani, vaan yrittäisin heti nukkua, niin uni ei kertakaikkisesti tule. Asia on kummallista plaatua, mutta hyväksyn sen :)
Tuon Austraalian aboriginaali-kirjan olen lukenut. Tosin hmmmm.... tokko se aivan totta on kaikilta osin.
Historialliset kirjat kiinnostavat. Tunnustan, että en ole kamalan paljon lukenut suomalaisten kirjailijoiden kirjoja. Siis verrattuna muihin.
Rakastan kirjoja suuren suuresti. Ihana pujahtaa kirjan eri tilanteisiin. Kärpäseksi kattelemaan ihan läheltä. Ja eri aikakausiin ja ja ja ja....
Yleis-sivistykseen kuuluvat Cowboyt ja Intiaanit tuli luettua jo lapsena.
Ja kaikki viisaiden kirjat, jotka ovat tähän asti ilmestyneet on luettu.
Minä luen ainoastaan kirjoja joiden arvo säilyy, Eurolla tusina-kirjallisuus koskettaa minua vain todella kaukaa. Kauenpaa kuin silmäni siintävät.
Aikanaan sain, luultavasti epähuomiossa ilmaisen Jari Tervon kirjan Troikka.
Säilytän sen täysin koskemattomana jälki-polville, neitseellisin sivuin.
Luoja tulevaisuutta varjelkoon.
Toisaalta kylläkin, tulihan Nostradamuksestakin yksi aikamme kuuluisimmista historioitsijoista.
H.
luin Kveeneistä, jotka muutti Norjahan.
Lappalainen oli muistaakseni kirjailija joka kertoo kirjassa, se on oikeestaan lähes tietokirja.ja komeeta kuvitusta täynnään koko kirja. kesällä Vesissaareen.
mie olen ajellut Annijoella ja Pykeijassa ja ihan Veväjän rajalla myös.
Annijoen kunnassa Pikku-Skitsi-hotelli oli aitoa kveenialueella ja suomenkieleelä pärjäsi koko tuolla pohjoisalueella,Norjassa.
mäkin olen vieraillut annijoella, on sukulainen siellä asumassa. Pikkku Skitsissäkin kävimme. On kyllä eksoottista maailmankolkkaa.Luin vaimoni kanssa Ruijansuomalaisten elämää kirjan talvella ja se vie menneessään.
Ajeltu on niissäkin maisemissa. Montakin kertaa. Vuoreija on käymättä ja taitaapa olla tänä kesänä muita kiireitä niin, että käymättä jää taaskin.
Samoin, Vuoreijassa ei ole käyty mekään. Lähinnä tuolla sukulaisen tykönä. Se oli ent. opettaja muistaakseni sen majapaikan, PikkuSkitsin pitäjä. Ent. kalatehtaasta muutettu hotelliksi, tai majapaikaksi.
http://kart.finn.no/?lng=29.327489766241&lat=70.111351392899&zoom=16&mapType=finnvector&WT.mc_id=hp_map_cb&title=Pikkuskitsi&showPin=true
tämä
en uskalla lähestyä Jäämereä
on niin pelottava
Aloituksesi kuuluu osastolle tiede ja kulttuuri/kirjat ja novellit.
MIeluusti ole lukenut Samuli Paulaharjun matkakertomuksia Lapista Kuollan niemimaalle saakka. Vaikka ne ovatkin kansanperinteistä kertovaa kirjallisuutta, lukiessa tulee mietittyä mistä ja miten on tälle vuosisadalle tultu.
Sakari Pälsi oli suomalainen tutkimusmatkailija, kansatieteilijän kuvaukset matkasta 1916 jälkeen Siperian Vladivostokiin, asukkaiden tapoihin ja kulttuuriin.
Presidentti Svinhufvudin kertomukset Siperiasta, E Räikkösen toimittamassa kirjassa kertoo miten ja millä perusteella v 1912 Svinhufvud karkoitettiin Uralin tuolle puolen Siperiaan ja millaista elämä oli karkoituksen aikana.
Myös Lempi Jääskeläisen kuvaukset kirjassa Hovin kirot ja vallat, kuvaa venäläisten ruhtinaiden vuokranperintä matkoja tänne Kaakonkulmille. Vuokran perintään he pitivät oikeutenaan pidellä alueen nuoret neidot, joku oli kavaltaja joka tiesi missä niitä neitoja kasvaa. Näin sitä ennen elettiin, talonpojat kostoksi ottivat ruhtinaan kiinni ja pudottivat kaivoon vaativat homman lopettamista, turhaan.
Aussin aborginaalien elämän vaiheita tutkiva serkkuni tytär kertoo tutkimuksessaan mielenkiintoisella tavalla niiden elämästä ja elinolo suhteista. Maistiaisia tutkimuksesta sain kyläreissullani.
Kiinnostaa luonnontieteet, kansanperinne ja historia sillä ne ovat elettyä todellista elämää, vaikkakin mennyttä aikaa.
Minä luin viimeksi kotikaupunkini tytön omakustateisen kirjan.
Matka menneisyyteen omassa ajassani, mielenkiintoinen.
Aborginaaleja tutkinut on minunkin sukulaiseni.
Sattuipa sopivasti. Olen lukenut puolitiehen Louise Erdrichin kirjaa "Anna meille siivet" (1984). Se kertoo erän intiaaniheimon vaiheista sen jälkeen kun "Washingtonin suuri valkoinen päälikkö" oli karkoittanut heimon reservaattiin.
Kirjaa lukiessa ei voi olla ajattelematta sitä, miten "mukava elämä" tuhoaa ihmistä sisältä käsin, miten vaikeata on juuriltaan reväistyn unohtaa, alkaa alusta.
http://yle.fi/uutiset/massiivinen_terassilta_norjasta_suomeen/6687573
OHO!
Noissa maisemissa. :)
Olen pian lukenut meneillä olevan kirjan. Olisin kovin otettu, jos saisin ehdotuksia, mikä voisi olla seuraava kirja, jonka kirjastosta hakisin.
Jokunen Perustelu olisi tietenkin hyvä asia. Pelkän kirjan nimen perusteella on vaikea tietää yhtikäs mitään.
Eikä haittaa tipan lirua, vaikka kirja olisi paksu ku yli-paksuin-paksukainen.
"Hei kun keikuskelen"
Anna nyt aloittaja muidenkin näytellä.
H.
hunks
Oho, en ole huomannutkaan aikaisemmin kommenttiasi.
Tahtoisin vaan tarkistaa, että en erehdy.
Minä ymmärsin tuosta sanomisestasi, että ajattelet minun olevan aloittaja ja myöskin sen, että näyttelen jotakin ?
Vai voiko kommenttisi ymmärtää jollakin muulla tavalla?
Miksi tuollainen kommentti minulle?
Minä kirjoitan vain tällä "hienolla" nimimerkilläni. Miksi kirjoittaisin jollakin muulla, kun nimenomaan Tahdon, että jos jotakin sanon, niin tahdon sanoa minänä.
Mitä tulee näyttelemiseen, niin pikkuista hyväntahtoista liioittelua suorittelen kommenteissa. Ne ovat Niin liioiteltuja ("näyttelemistä", jos niin tahtoo sanoa), että kaikki sen ymmärtävät.
(esim. "nyt oon nakannut mahaan NIIN paljon murkinaa, että jouduin pyörimään pallona ulos." tai " koko kehoni oli yltympäri vihreyden peitossa, kuin sammalepeitto. Taisin olla kade.")
Mutta muuten en näyttele, vaan olen se mikä olen.
Ei ole ensimmäinen outo ja kummallinen kommentti sinulta minulle.
Kenties olen jollakin tavalla loukannut tunteitasi. ??
Voisitko Perustella kommenttiasi?
"Hei kun keikuskelen"
Ei hän ole minua loukannut, kiihoittanut ainoastaan mielikuvitustani.
Minun mielikuvitukseni on iso, raikas ja raastavan monipuolinen.
Siksi useimmat kuva-kielistäsi tuntuvat liian tutuilta ja teennäisiltä.
Olet kyllä onnistunutkin. :)
Hyvä että olet tajunnut että harjoitus tekee mestarin.
Varo kuitenkin yli-kuntoa.
H.
"Minun mielikuvitukseni on iso, raikas ja raastavan monipuolinen."
Näköjään mielikuvituksesi ei ole tarpeeksi iso, raikas ja raastavan monipuolinen, jos 18.6. klo 13:48 sinulle tulee mieleen kirjoittaa minulle: "Anna nyt aloittaja muidenkin näytellä."
Kommentissasi et myöntänyt erehtyneesi henkilöstä. Olet ilmeisesti tyyppi, joka ei koskaan myönnä erheitään.
Koita nyt hyvä mies pomppia tästä lähtien kaikkien mun kommenttien yli.
On sekin aika vähäjärkistä touhua, jos ilmoittaa toisen Tyhjäpäisyydestä, Tuskaisuudesta, typeristä jaarituksista, teennäisistä teksteistä ym. ym. ym. ja yhä uudelleen niitä kuitenkin lukee ja jatkaa samankaltaisilla arvosteluilla.
Miten ihmeessä noin kokenut, viisas ja älykäs (olet kommentissasi näin sanonut) viitsii vaivautua "seurustelemaan" niin typerän tyhjäpään kanssa, kuin olet ilmoittanut minun olevan.
"Hei kun keikuskelen"
Tavallaan kivaa.
Pompi yli kommenttien omaan hautaasi, aikasti yleinen on tuonlainen kommentti.
Loppukin kuulostaa niin lopulliselta, joka koskaan ei ole lopettanut mitään.
Mitä henkilöihin tulee, niin jatkan seuraamista, kuten aina.
Se ei ole lopullista koskaan.
Aina voi parantaa juoksuaan, vaikkapa suuntaakin vaihtamalla.
H.
Vai pelkäät kuolevasi jos joutuisit jättämään jonkun viestin täällä väliin.
Niinhän se on ettei kuolemalta pelasta mikään, ei suunnan muuttelu juostessasi kuolemaa pakoon, ei edes loputon itsensä toistelu tällä palstalla ja ties monellako vastaavalla tämän lisäksi. Kun kommentit loppuvat, olet kuollut, kirjaimellisesti. Ajatuksesi ovat kuolleet jo paljon aiemmin.
"yo-huuhkaja"
Maisema oli muuttunut, tuntu kodista ei ollut enää sama.
Näky oli kuitenkin kodikas.
Istuin alas ja aloin katsella sitä.
Laakson pohjalla virtasi joki, lunta ei ollut.
Tuntui kesältä.
Aurinko oli korkealla, varjot lyhyet, lyhyemmät kuin kotona koskaan.
Ruohon tuoksua en tuntenut, sitä ei oltu leikattu.
En tuntenut kukkia, en elämää missään.
Kaikki näytti elävältä, kuitenkin elämättä.
Tunsin olevani uuden elämäni kodin alussa.
H.
~~~~~~~~~~~~~~
http://luinkirjan.blogspot.fi/search?updated-min=2013-01-01T00:00:00 01:00&updated-max=2014-01-01T00:00:00 01:00&max-results=3
Tästä linkistä aukeaa lukijoiden kommentteja kirjoista. Kyllä näistä pitäisi löytyä lirja sinunkin makuusi.
en kyllä saanut auki mitään kommentteja
FOENKINOS, DAVID: Yhden elämän muistot
Kirja kertoo nuorehkon miehen tunne elämästä, elämän monimuotoisuudesta -mielenkiintoinen.
http://teroluoma.blogspot.fi/2010/10/nain-olen-kuullut.html
Jokin maailmankuvassa muuttui tuon kirjan lukemisen jälkeen :)
...Tiedon ja viisauden välillä on huomattava ero. Tietoa voidaan kartuttaa lukemalla. Koulut, yliopistot ja moninaiset laitokset jakavat tietoutta, mutta viisautta on etsittävä toiselta suunnalta. Se tulee intuitiivisesti suurista kätketyistä syvyyksistä. Joka osaa puhua kymmentä eri kieltä, on taitava, mutta tämä ei välttämättä edellytä sitä, että hän olisi viisas. On ihmisiä, jotka osaavat puhua kymmentä kieltä, mutta eivät pysty sanomaan totuutta yhdelläkään niistä....
Muutamia vuosia sitten luin Laila Hietamiehen, nyk Hirvisaari romaaneja karjalasta ja tsaarin hovista. Noissa Lailan hostoriallisissa teoksissa fiktio ja todellisuus ovat sulassa sovussa keskenään.
Paljon olen lukenut myös raamatunkääntäjien ja lähetysaarnaajien elämäkertoja kun he ovat menneet luomaan kirjakieltä eri heimojen pariin. Kielen oppii vain elämällä paikallisten kanssa yhdessä.
Yksi merkillisimpiä, lähetyssaarnaajista kertova kirja on Hollantilaisen nais-lähetyssaarnaajan kertomus Indonesiasta toisen maailman japanilais-miehityksen ajalta.
Nainen joutui japanilaiseen vankileiriin joka oli aitaamaton alue, aitaamaton, ei paettu kun saarella oli turvallisempaa vankileirillä kuin indonesialaisia rosvoja vilisevässä viidakossa.
Mihinkä tämä hollantilainen nainen, syvästi uskonnollisena olisi turvautunut asuessaan pienessä lautahökkelissä, kuin Jumalaan.
Nainen selviytyi ja jatkoi työtään saarella sodan jälkeen, hän tapasi jossakin tilaisuudessa indonesialaisen sota-aikaisen rosvon jolta kysyi: Miksi annoitte minun olla rauhassa?
...Me pelkäsimme yöllä majasi ympärillä olevia vaaleita hahmoja...vastasi entinen rosvo.
Harmikseni en muista kirjan enkä kirjailijan nimeä.
noin uudet tiedot kiinnostavat häntä ?
Tuolla Lapissa ja Kainuussa ne toiset tutkivat kivikautta, kuten Kuhmossakin elämää jo 7000–6600 eaa.
http://yle.fi/uutiset/kuhmossa_oli_asutusta_jo_70006600_eaa/6705948
"Muinaisilla kilpisjärveläisillä yhteyksiä Jäämerelle .... Löytynyt hohkakivi on noin 7-8 cm pitkä ja erittäin kevyt.
Vaikuttaa siltä, että tätä on käytetty liuske-esineiden hiomiseen. Tämä on tietoisesti tänne seudulle kuljetettu tuhansia vuosia sitten, arviolta 6500 vuotta sitten"
http://yle.fi/uutiset/muinaisilla_kilpisjarvelaisilla_yhteyksia_jaamerelle/6704131
"Kaksi löytöä lyhyen ajan sisään
Etelä-Karjalan ja ehkä Suomenkin esihistoriaa joudutaan korjaamaan löydösten perusteella.
Hopealevy löytyi harrastajan haravoidessa viljelyalaa Rautjärvellä Niskapietiläntien varressa. Alueelta on tehty myös toinen tuore löytö.
Vanhimmat löydöt ovat rautakauden keskeltä merovingiajalta eli 600 - 800 jKr. "
http://yle.fi/uutiset/mystinen_hopealevy_loytyi_rautjarvelta_-_historia_uusiksi/6664045
Tuossa nyt olisi pikkaisen korjattavaa meidän historiaa, siis tarkoitan meidän jotka voidaan pitää niin sanottuina alkuperäisinä täällä, kuten ne intiaanit siellä Amerikan mantereella.
Dersu Uzala
Sattuikin. Mä kahlailin just yhden kirjan p-amerikan intiaaneista. Jostain kumman syystä, olen aina ollut kiinnostunut alkuperäiskansoista. Mulla joku kummallinen addiktio jenkkien intiaaneihin, johtuu kai -60 luvun telkkarisarjoista, niissä inkkareihin suhtauduttiin aika rasistisesti. Jossain High Chapparallissa lähinnä keskityttiin tappaan apasheja. Mutta siitä kiinnostus tais tulla.
En ole mikään asiantuntija aiheesta, mutta tosiaan kiinnostunut ja koittanut tutustua muistaissani. Niitä intiaani heimoja oli niin paljon. Sitten tuli valkoinen mies ja tuhosi kaiken. Nykyisin intiaaneja ei erota muusta porukasta kuin se, että niitä on jäljellä vain vähän ja ilmeisimmin suurin osa alkoholisoituneita tai jotain turistinähtävyyksien ylläpitäjiä. Kova paikka Siuxsille, jolla ties kuinka pitkä historia ylpeänä soturiheimona.
Sama kävi suomessakin. Eip ole häävisti saamelaisten asema, koltat kuolemassa sukupuuttoon, samaten saamen kieli. Että ihan verrannollinen asia jenkkien inkkareihin. Vielä kun joku keksii kieltää poronviljelyn, se saamelaisista sitten.
Lukase toi mun otsikossa mainitsema kirja. Mulla se muutti jotenkin filosofiaani aikanaan kuin luin sen. Mä en nosta ihmistä muitten eläinlajien yläpuolelle. Ja mun mielestä kasveillakin on oikeus elää.
Ja nyt olen jostain syystä huolestunut naakoista. Knaak, knaak,knaak...
Dersu Uzalan kirjoitti joskus ennen maailmansotia tyyppi, jonka nimi muistaakseni Arsenjev. Se on niin hyvä ja filosofinen teos, että sen läpikäyminen pitäisi kuulua suomessakin peruskoulun oppimäärään. Täällähän filosofiaa ei opeteta laisinkaan ja tossa kirjassa nimenomaan kyse siitä. On se tietenkin ajan kuvaus ja kuvaus yhdenlaisesta elämän tyylistä. Mutta siinä on niin paljon mietittävää.
Eikä nuo kotimaiset, tai muutkaan matkakertomukset ansaitse olla lukemattae. Kai kaikki lukeneet Marskin muistelmat?
=DW=
Hyvä kirja tuo Dersu Uzala. Kirjahyllyssäni on ollut kauan. Hyvä oli myös siitä tehty elokuva, ohjaajaa en muista.
Minulla on myös Dee Brownin kirja Haudatkaa sydämeni Wounded Kneehen, joka kertoo intiaanien tuhoamisesta 1800-luvun loppupuolella. Karua kertomaa.
Yksi parhaita lukemiani kirjoja. Dersu Uzala, Akira Kurosawa ohjasi muistaakseni elokuvan?
Juuri toissailtana muistelin Dersua heittäessäni nuotioon pölkyn johon muurahaiset olivat pesineet.
Kapteenin heittäessä lihanpalan nuotioon hyppäsi Dersu pelastamaan lihanpalaa liekeiltä ja kapteenin ihmetellessä mitä virkaa on pienellä lihanpalalla...Dersu kertoi ihmisten syövän sen...keiden ihmisten, ihmetteli kapteeni...?
Dersulla oli elollisiin yksi, sama sana, en nyt muista mikä, mutta Dersu tarkoitti muurahaisia :)
Minua harmittaa kun sen pölkyn nuotioon heitin, tekemättömäksi ei saa, mutta muistan jatkossa kunnioittaa muurahaisia.
tuo YouTubessa oleva venäläisten tekemä Dersu Uzala joka pohjautuu.
Tuossa tuo venäläis näkemys Vladimir Arsenijevin kirjasta Dersu Uzala
Venäjän armeija lähettää tutkimusmatkailija retkikunnan lumisen Siperian erämaassa,..
http://www.youtube.com/watch?v=AUpJeYgtB58
..sama leffa?
Venäläiset tekivät Dersusta elokuvan 1961 ja Kurosawa 1975..kävin Kurosawan elokuvan katsomassa aikoinaan.
Venäläiskapteeni kartoitti Sihote Alinin seutua ja Dersu oli palkattu oppaaksi.
Pitääpä katsoa tuo linkki ajan kanssa :)
Aukeaako se sinulla?
Eihän se voi aueta koska on otettu pois YouTubesta.
Mistäpä minä sen olisin voinut tietää?
nyt alkaa Ville Haapasalon Jäämeri 30 päivässä-sarja.Kuolasta aloittavat.
tee uusi aloitus , ketju oli jo kuopattu.