Mieheni petti jonkin aikaa sitten, melko pahasti. Nyt välimme ovat korjaantuneet, mies katuu valtavasti tekojaan. Vauvakuume iski mieheen, ja kauniit puheet ovat tehonneet, itsellekin alkoi tulla ikävä raskausaikaa ja odotusta, lapsen syntymän ihmettä. Vauvalla ei ole tarkoitusta parantaa välejä, aiemmin jo haaveilimme toisesta lapsesta. Rakastan miestäni ja uskon hänenkin rakastavan minua, pettäminen oli vain hetken huumaa ja tyhmyyttä.
Pitäisi päättää, lopettaako pillereiden syönti. Kärsin vielä pettämisen muistoista, jos nyt tulisin raskaaksi, synnytys saattaisi osua juuri päivälle, jolloin mies oli toisen naisen kanssa. Jaksaisinko kestää sen? Mieliala sekava, toivon kommentteja, jotka saisivat omat ajatukset selvenemään.
Pitäisi päättää, lopettaako pillereiden syönti. Kärsin vielä pettämisen muistoista, jos nyt tulisin raskaaksi, synnytys saattaisi osua juuri päivälle, jolloin mies oli toisen naisen kanssa. Jaksaisinko kestää sen? Mieliala sekava, toivon kommentteja, jotka saisivat omat ajatukset selvenemään.
Vastaukset 4
Vanhimmat
mutta tuollaisen miehen kanssa en lapsista haaveilisi. Ajattele, jos tulee taas takapakkia .. Odottakaa muutama vuosi, ja jos kaikki on ok, niin silloin kannattaisi harkita vauvaa ...
Älä kiirehdi päätöstä vauvan teosta... Tunteesi ovat ilmeisesti vielä aika sekaisin sen pettämisen takia. Anna ajan kulua ja tilanteen rauhoittua. Miehesi jaksaa varmaan odottaa että olet todella valmis ja varma päätöksestäsi, jos todella rakastaa sinua. Älä siis hätiköi äläkä suostu vain miestäsi miellyttääksesi lapsen hankintaan.
Kiitän mielipiteistä. Uskon mieheni olleen nuoruuttaan ajattelematon. Saatuani tietää suhteesta, hän tuntuu olevan aidosti pahoillaan ja tajuavan vasta nyt, kuinka syvästi voi toista satuttaa pettämisellä.
Taidan kuitenkin odotella vauvakuumeeni kanssa, että pääsen yli tapahtuneesta, että voin luottaa varmasti taas toiseen. Elämässä on otettava kuitenkin riskejä, koskaan ei voi olla täysin varma, mitä tulevaisuus tuo tullessaan. Tällä hetkellä uskon mieheeni, mutta aika näytää taas. Suurin ongelma on aika (ensimmäiselle vastaajalle), muutaman vuoden päästä tunnen olevani liian vanha enää äidiksi. Kaipa sitä silti voisi vuoden päivät odotella ja katsoa, kuinka avioliitto sujuu.
Kiitokset vielä kerran.
Itselläni luottamus mieheeni palasi täydellisesti vasta kun aikaa kaikesta oli kulunut neljä (!) vuotta. Niin se vain on, että välillä oli hyviä hetkiä, mutta epäluulo kalvoi mieltä kuitenkin ja pieninkin viitaus menneeseen sai pään sekaisin.
Nyt vihdoin uskallan taas luottaa mieheeni täysillä ja siksipä nyt olemmekin ensi kertaa puhuneet omasta vauvasta. Perusturvallisuuden tunne pitää olla kun vauvaprojektiin ryhtyy.
Tarkennettakoon vielä, että mieheni ei pettänyt minua kenenkään kanssa, vaan rusensi luottamuksemme toisella tapaa.