Mistä tietää milloin on rakastunut?

Mielenkiintoinen kysymys. Itse mietin samaa. Joku ehkä vastaa, että eron kyllä huomaa selvästi, mutta ei se niin mene. Kokemukset saattaa muuttaa suhtautumista rakastumisiisn. Elämä muuttaa varovaiseksi. Ei heittäydy samalla tavalla, ei mene jalat alta vaikka olisikin rakastunut? Ei uskalla ottaa suoriltaa rakkautta vastaan.

Sehän se jännä onkin että harvemmin sitä viimeistä varmuutta tulee tekemättä sitä siirtoa... Olen vähän samassa tilanteessa, tai olen hetkessä ihastunut ihanaan naiseen jota en tule edes hetkeen näkemään. Ja sittenkin vain lähinnä virallisissa tilanteissa.

Jos sä saat nauttia hänen seurastaan niin älä liikoja emmi vaan kuuntele sydäntäsi ja toimi sen mukaan. Ja turha jäädä odottelemaan mitään rohkeutta, sitä tuskin tulee, vaan parempi vain toimia.

Sähköä suonissa.. kun ajattelenkin katsettasi. Uskaltaisinpa.... Polttavan kuumaa.

Syksyllä otimme paikkamme toistemme elämissä. Jo vuoden vaihteessa valtasit ajatukseni täysipäiväisesti - ja sittemmin tiedostin ihastuneeni, myöhemmin rakastuneeni sinuun. Valitettavasti rohkeus muuttaa tilannetta suuntaan tai toiseen puuttui ja sitten taannuit hyväksi ystäväkseni joksikin aikaa, kunnes pitkästä aikaa kävin joitakin päiviä kestävällä matkalla toisella paikkakunnalla. Palattuani kotiin vietin tylysti ensimmäisen illan toisessa seurassa, vaikka toisaalta olin harkinnut ottavani myös sinuun yhteyttä.

Seuraavana päivänä saavuin yllättäen luoksesi ja siitä saakka olen tuntelut olevani rakastuneempi johonkuhun ihmiseen voimallisemmin kuin koskaan aikaisemmin. Ja vastaukseksi aloituspostaajalle: kyllä sen tietää. Et voi erehtyä tunteesta!

Itse ajattelen niin että useimmiten sitä ihastuu. Varsinaista rakkautta tuntee vain harvoin, jos koskaan. Usein kyllä erehtyy luulemaan hetkittäistä ihastumista rakkaudeksi.

Mun mielestä aina ennen kuin on parisuhteessa, niin on ihastunut. Sitten kun on elänyt toisen kanssa, voi alkaa rakastumaan. Koska rakkaus edellyttää mun mielestä sen että näkee myös toisen huonot puolet ja hyväksyy nekin. Rakastuneena sitä tietyllä tapaa hyväksyy toisen ihmisen pysyvänä osana omaa elämäänsä. Rakastuneiden välillä ei ole mitään eikä heitä voi erottaa. Rakkaudessa on myös jotain varmuutta, rakkaussuhde ei ole sellainen joka yhden riidan jälkeen päättyy. Ihastuminen voi sen sijaan päättyä aika nopeastikin, eikä asiaa välttämättä jää miettimään.

Ihastumisvaiheessa sitä on vaan sekaisin niistä toisen ihailtavista piirteistä, kuten hyvästä ulkonäöstä, jutuista tai toisin sanoen niistä piirteistä joita toinen näyttää itsestään kaikille. Ihastuneena ei vielä tunne toista kokonaan.

En sano että ihastuminen olisi rakastumista huonompi tai vähäpätöisempi asia, mutta on niiden välillä selvä ero.

Mun mielestä ihastus mielletään sellaiseksi joko kaukaa tai etältä ihailuksi, kun toista ei oikein tunne vielä. Eikä ihastusta mieti yötä päivää, vaan lähinnä ihastus hymyillyttää kun hänet kohtaa, ilahtuu kun kuulee äänen jne.
Jos ihastus on ennestään tuttu, niin yhtäkkiä huomaa viihtyvänsä vähän liiankin hyvin toisen seurassa, ajattelevansa häntä lämmöllä jne.

Rakastuminen taas on mielestäni sellaista palvovampaa, näkee toisen niin ihmeellisenä ihanana olentona jota ilman ei voi eikä halua elää. Tuntemukset sitten riippuu tietenkin saako vastakaikua tunteilleen. Jos ei, niin voi olla todellakin epätoivoista, kun taas ihastuminen on yleensä kepeämpää eikä yöunia vievää laatua.

Olla ihastunut johonkin, olla rakastunut johonkin on ehkä vähän samaa. Mutta aivan eri asia on rakastaa jotakin. Se on täysin eri jutu kuin oll rakastunut. Niin kuin joku tuolla ylempänä kirjoitti, se on sitä että hyväksyy toisen huonotkin puolet täysin.. toisiaan rakastavien ihmisten välillä on syvä yhteys, se ei tapahdu hetkessä vaan sen muodotuminen vie vähän aikaa. Ja toisaalta se rakkasus ei lopu..ainakaan hetkessä, jos loppuu koskan. Mutta näen ihastumisen ja rakastumisen jokseenkin samana. Toiseen voi olla ihastunut ja hetken päästä rakastunut. Silloin ei muuta ajatelekaan kuin toista ja odottaa innolla tapaamista. Kun se tapaaminen sitten on ajakohtaista, niin ei tiedä mitä vaateita pukisi päälle, vaatekaappi tulee sovitettua, eikä mikään tunnu sopivalta ts. riitävän hyvältä... Näin se minun kohdallani menee :) ihastumista ja rakstumista odotellessa..

Tosiaan rakastuminen on oikeasti raastavaa. Ihastumisen kanssa pärjää, koska se on jollain tapaa mieltymys.
Rakkaus vie kaiken voiman ja terveydenkin jos oikei huonosti käy.
Joskus luulin rakastuneeni, mutta sitten kun oikeasti rakastuin. Huh. Sanon vaan että olisin onnellisempi ilman sitä kokemusta....

Sen vain jotenkin tuntee, ku on ihastunut/rakastunut.

Miksi kuvassa on mies ja nainen mutta keskustelu on kuitenkin BI-palstalla???!!!

Suoraanhan ei niitä intiimimpiä asioita kysytä koskaan, että kannatta tunnustella mahdollisimman pitkään ettei tule ne karuimmat asiat yllätyksenä, jotka voivat vaikuttaa monellakin tapaa jatkossa.Hosumalla ei tule kuin pissipäisiä kakaroita :))

No ei sun tartte joka asiasta kaikkea tietää!

Jaa, onko rakastumista edes olemassa? Olen 30-v eikä minulla ole ikinä ollut mitään elämää suurempia tunteita. Ihmisestä voi pitää ensisilmäyksellä mutta uskon että kiintymys, syvä välittäminen tulee ajan kanssa.

rakkaudella tykkäämisellä on?

Ihmiseen voi kätkeytyä pahuus ja ihanuus mutta se ei muuta totuutta joka aina on valoon päin koska jokaine on valon hetki kysymys siitä on tiedätkö sen vai kiellätkö. Tunne auttaa sen löytämisessä vaikka se olisi vain pieni hitunen mutta pienestä kasvaa aina jotain suurta jopa maksimaalista kauneutta jos otat sen asiaksi tapahtua niin se tapahtukoon.. Anna sille sen haluama tahto ja valta viedä sinua kohti valoa joka sinun siällä roihuaa kuin kipinä tulen lieskan sydämmessä anna roihahtaa ja korventaa sinua mutta sisältä se lämmittää ja pehmentää ann a sen tapahtua. Muista antaa sille rauha ja tunne myös sisältö on tärkeää valolle ole sen kanssa jatkuvasti niin se ei sinua unohda.

Tämä "toinen" on mielessä koko ajan ja ikävä on riutuva!
Mutta (en halua olla ilonpilaaja) kaikki muuttuu ajan mittaan. Arki tulee kuvaan mukaan yllättävän nopeasti. Sitten todella mitataan onko kumppanista elämänkumppaniksi. Aina näin ei käy (katso erotilastot). Eli; parempi katsoa kuin katua. VKL!

jostain

Ihastuminen on vain sinua. Teinityttömäistä, kuten ihastuisit Michael Monroehen.

Rakastuminen on jo parisuhdetta. Molemminpuolista, tai ainakin kuvitelmaa siitä.
Reaalisuhdetta kuitenkin.

Kumpikaan tunne ei ole kestävää laatua. Eikä ikinä voi tietää onko suhde kestävä vai ei. SIKSI Suomessa on niin paljon avioeroja.

Rakastua voi heti, vailla luulisi että ihastumisella se alkaa. Rakkauden tuntee siitä, että asiat on automaattisia. Automaattisesta käyttäydyt hyvin toista kohtaan, tuntuu hyvältä. Tunnet että olet ja saat olla siinä omana itsenäsi, ja toinenkin tuntuu olevan läsnä. Itselläni ihastumisissa on ollut usein epäilyä mukana.. sen rinnalla rakkaus tuntuu vain helpolta ja oikealta. Siinä se.

Rakkauteen kuuluu paljon kaikkea, mitä ei ehkä ihastumiseen niinkään. Alussa ihastuminen voi tuntua todella vahvalta, jolloin sydän pyörähtää ympäri ja henki salpaantuu ja tuntuu että et enään kestä tunteitasi ja olisit rakastunut. Se on kuitenkin vasta ihastumista, joka siirtyy rakkauteen sitä mukaan kun tutustuu ihmiseen.

On niin erillaisia mielipiteitä rakkaudesta kun on rakastuneitakin, joten on hankala sanoa mikä oikeastaan on ''oikea'' hetki sanoa rakastuneensa. Rakkaudessa kun on tunteiden lisäksi myös kunnioitusta, himoa, luottamusta ja varmuutta siitä, että hän on juuri se oikea, jonka kanssa aikoo rakentaa elämäänsä ja jonka näkee kanssaan esimerkiksi alttarilla jne.

Olet asettanut omat prioriteetit elämällesi, kuvittele hänen vielä täydentämmä niitä ja kuvittele hänet lapsesi isäksi/ äidiksi tms, silloin kun vastaus on 100% siitä ihmisestä, tiedät olevasi rakastunut :)

miehet tietävät rakastuneensa jos vastakkaisella osapuolella on tiukka illu, kun taas naiset rakastuvat jos toisella on paksu lompakko, josta voi nyhtää hyötyä itselle.

Tämä on suora copy paste toisesta langasta parisuhdeosiosta jonne tämän kirjailin viikko sitten kun joku kysyi samaa asiaa:

Elä sekoita rakkautta ja ihastusta. Ihastus on alussa kun et pysty muuta ajattelemaan kuin häntä ja kaikki on ihanaa ja ikävä on aina hirmuinen ja hymy on aina herkässä.

Rakkaus on se tunne, kun tuota yllä tapahtuva on laantunut ja muuttunut arjeksi ja tavalliseksi elämäksi yhdessä. Et ehkä huomaa sitä, se ei paljoa itsestään ilmoittele, mutta sitten kun joudut tilanteeseen jossa joudut yhtäkkiä muistamaan mitä elämä oli ENNEN häntä, joudut törmäyskurssille sen äärimmäisen kivuliaan tunteen kanssa jota kutsutaan rakkaudeksi.

Rakkautta ei pitäisi koskaan vannoa sillon kun on iloinen ja tyytyväinen, vaan silloin kun tajuaa, että toinen on itsesi jatke, ja niin olennainen osa elämääsi, että hänet menettäessäsi menettäisit täysin elämäsi suunnan, tarkoituksen ja pohjan.

Ajattelepa asiaa näin; Ihastuminen on voimakas roihu, se palaa kirkkaana ja kuumana ja nopeasti. Se sokaisee sinut kaikelta muulta ja on nopeasti ohitse.

Rakkaus on enemmänkin kuin kynttilä. Se lepattaa hiljaa, huomiota herättämättömästi. Sen olemassa oloa ei välttämättä edes huomaa ennen kuin vasta kun se on menetetty, tai se saattaa sammua ennenpitkää jos sitä ei hoivaa tuulelta ja tuiskeelta. Hoidettuna ja suojattuna, se palaa hitaasti ja pitkään, rauhassa, hiljaisesti.

Ihastuminen tuntuu rakkaudelta, mutta rakkaus ei tunnu lainkaan ihastumiselta. Rakkaus on enemmänkin tosi raadollinen tunne, eikä niinkään ihastuttavan söpö ja lämmin ja hellyyttävä kuin telkusta näkee. Rakkaus on enemmänkin pelko ja ymmärrys siitä, että tämä ihminen merkitsee sinulle niin paljon, ettet voi ajatella elämääsi ilman häntä. Kun ajattelet hänen menettämistään, se sattuu rinnassasi, kun ajattelet vanhuutta ja yksinäisyyttä hänen kuoltuaan se itkettää, kun ajattelet, miten hän voisi joskus hylätä sinut ja löytää turvan toisen sylistä, se vihastuttaa ja pelottaa. Se on rakkautta.

Ihastus on vain söpistelyä ja hymyjä mikä tuntuu kivalta alussa.

Tulipas pitkä sepustus... no vastatakseni kysymykseesi, sano rakastavasi tyttöä sitten, kun olet varma että hän on se, jonka vierellä voisit kokea koko elämän mitan eläkeikään asti, jonka kanssa astelisit alttarille kyynel silmin, jonka kanssa voisit perustaa perheen ja jakaa yhteisen kodin. Älä sano sitä velvollisuuden tunnosta, kun tyttö sanoo sen söpistelläkseen. Se turruttaa koko sanan merkityksen ja maistuu valheelta suussa.

Jos et tiedä oletko rakastunut vai et, niin tuskinpa olet..

Kysymyshän oli missä kohtaa ihastuminen muuttuu rakastumiseksi. Ja voisi kysyä milloin rakkaudeksi.

idiootti, aivokääpiö, houkka kyselee tuomoisia.

sen vain tietää

Eniten ihmiset nykyään rakastaa sitä rakastumisen tunnettaan. Siksi ne vaihtaa kokoajan kumppania. Ne haluu kokea sitä tunnetta aina vaan uudestaan ja uudestaan.

"Rakkaus on ikuista, kohde vain vaihtuu!!!"

Tälläsen sanonnan joskus kekkasin.

Pelkkä istuminen hänen vieressä tekee onnelliseksi, puhumattakaan muusta... Ja kun on valmis olemaan hänen kanssa ihan missä vaan ja miten vaan, pääasia että hän on vieressä... Saa voimia kun ajattelee että hän on elämässäni... Olen tuntenut näin vain 2 kertaa, ( olen keski-ikäinen), valitettavasti tunne oli yksipuolinen tai olosuhteet väärät ( oli jo varattu ja paineiden alla ). Molemmat tapaukset olivat ihastumista jo ensisilmäyksellä, joka vain voimistui kun saanut tutustua jne. En saanut samanlaisia fiiliksia pelkkä ihastumisilta.
Jos esim.ajattelet vaurautta, seksiä, statusta, niin se on vaan niin että haet korvikettä , eli tunne on heikko tai on tyhjä. Luulen että ehkä vain 10% ihmisistä törmää oikea rakkautta, muut tekevät "kompromissejä", enemmän tai vähemmän. Valitettavasti näin on.

Itselleni kävi juuri noin. Vahvaa kemiaa ja liian syviä katseita... Oli selvää, että olimme tarkoitetut toisillemme. Näin vahvasti en ollut koskaan aikaisemmin tuntenut.

Pyysin ulos. Sain pakit.
Pyysin ulos. Sain pakit.
Pyysin ulos. Sain pakit.

Hän ei ollutkaan BI

Mitäs sitten kun rakkauden kohde on sellainen joka on aivan mahdoton? Joka tapauksessa joku loukkaantuu pahasti. Parempi antaa mennä vaan entisellään, ja riutua suhteessa jossa ei ole seksiä, eikä juuri mitään muutakkan! Aina välillä pääsee juttelemaan tämän mahdottoman rakkauden kanssa, mutta ei voi kertoa hänelle tunteistaan. Rakastan vaimoni siskoa!!

ihme keskustelu, kun kukaan ei vieläkään ole tullut selittämään raamatusta, jumalasta tai jessestä mitään ! onko niin, että hömppäsankarit on tullut järkiinsä? tuskin sentään

Miehet ei rakastu koskaan.

Tuon yhden tärkeän ulottuvuuden tähän. Aloituksesi nimittäin puhuu lähinnä tunnepuolesta. Rakkauden (pohjimmiltaan: rakastamisen) erottaa ihastumisesta ja myös rakastumisesta siinä, että se on selkärankaista, moraalista eikä lähde toteuttamaan tunteellisia haluja vaikka siihen olisi mahdollisuuskin. Rakastumisen huumassa voidaan nopeastikin hypätä sänkyyn, mutta rakkautta tavoitteleva ihminen ymmärtää että ensin on hyvä oppia tuntemaan toista, ennen kuin ottaa itselleen niin tärkeän, kiinteään parisuhteeseen kuuluvan kokemuksen, josta aina jää sisimpään jälki.

Tällainen pointti siis keskusteluun muuten kantaa ottamatta. Rakastuminen on tunnetta (kiihkeää halua olla toisen lähellä, intohimoa, ehkä omistushaluakin) ja rakastaminen tahtoa (moraalisia valintoja, rehellisyyttä, sitoutumista, suostumista myös luopumaan toisesta jos niin on parempi).

Sitä kautta se varmuuskin sitten löytyy. Syvempänä ja hedelmällisempänä kuin hetkelliset elämykset. :)

Ikävä kyllä tämä ei nykyaikana ole kovin suosittua puhetta ja seurauksetkin ovat nähtävillä. Minkä muun vuoksi maailmassa on niin paljon terroria, pahoinvointia, rikkinäisiä perheitä ja hylättyjä lapsia, ellei juuri rakkauden vuoksi? Kun se on jäänyt tunnekeskeisen rakastumisen tasolle ja egoistisesti toteutettavaksi.

Onkohan sitä ikuista rakkautta enää olemassakaan?enää en usko siihen.Onko enää ketään olemassakaan joka rakastaisi sinua kaikkineen,niin hyvine kuin huonoine päivineen ja kukaan meistä ei ole täydellinen!Ja katseitahan saa vaihtaa..

Minulla on edelleen tunne Rakkaus kokematta,vaikkakin olen ollut 16v.asti mieheni kanssa!
Lähdin Kainuusta ihan Uskontoa kotonani pakon,kun tilaisuus tuli,ja luulin löytäneeni onnen!

Haaveissani ja Toiveissani ajattelen Kaiholla miltä tuntuisi katsoa toista Syvälle Silmiin,Sieluun asti!
Miltä tuntuisi ,kun voisi puhua asiat ja suunnitelmat yhdessä eteenpäin ja miltä tuntuisi toisen Kunnioitus?
Olen niin "kiltti" luonne,että ,kun saan kotona kuitenkin olla hyvin paljon yksin,niin jollain tapaa olen jämähtänyt tähän tilanteeseen!

Tiedän,ettei toista voi muuttaa,mutta mikä kumma saa minut vain odottamaan?
Mieheni on ollut täysin Absolutisti viimeiset 10vuotta,jolloin myös koin raakaa väkivaltaa,ja aloin Itsekkin ottamaan sen "perjantaipullon" ihan sen vuoksi,etten pelkäisi toista niin paljon,vain silloin pelontunne lyömisestä oli jokusen tunnin pois! :(
Jo alku yhdessä olon jälkeen ensimmäisen 10vuoden aikana Hänen luonteensa paljastui Narsistiksi!
Monellakin on kuva,että olemme Onnellisesti Aviossasillä kodin ulkopuolella töissä käyden ja pyörittäen myös Hydrauliikka - alan Yritystä,niin siellä Hän on aivan erillainen Sosiaalinen ja ns."reilujätkä".

Miksikö minä kirjoitan juuri tälle sivulle,enkä osaa Sivutakkaan koko aihetta,muuta kuin tästä näkökulmasta:(
Mitä se Rakkaus oikein on???

Hän on alistanut minut kaikkien näiden vuosien aikana,haukkuen ,mollaten,ja vienyt koko Itsetuntoni!
Lisäksi Hän itse on erittäin Mustasukkainen!
Kerran tässä Keväällä Yhteinen tuttumme sanoi kaupassa,että kyllä tuo Sinun Vaimosi on,kuin "Taskukokoinen Venus" , ja tuo sana laukaisi viikkojen kyttäilyn jne!
Mietin päivittäin miten hypätä kelkasta pois!
Mutta arkuus minussa sanoo,et sinä tule toimeen Yksin ja kuinka vaikea sinun olisi tulla toimeen Rahallisesti!
Olen keski-ikäinen,omaan nuorehkon luonteen ja haluaisin olla oma Itseni,mutta ei,sanat juuttuu kurkkuun jne!
Olen Työkyvyttömyys eläkkeellä selkäni vuoksi,mutta Ammattini on Sairaanhoitaja! Joten tuo tuloni ei todellakaan päätä huimaile!

Jos teissä on saman kokeneita,tai vieläkin kokevat,niin miten Te parantaisitte Elämänne laatua?
Tai miltä tuntui Erohyppy Tuntemattomaan?

Haluaisin kokea sen Rakkauden ja Kunnioittamisen tunteen Elämässäni edes kerran,ja löytää toinen Ihminen Rinnalleni mahdollisesti!

Silti joku "pirulainen" saa nytkin ajattelemaan,ettei sinua kukaan huoli!
Nämä minun ajatukseni ovat enemmän je enemmän esillä päivien aikana ja mietin niitä,ja luulen,että olen alkanut jollain tapaa nousemaan tästä suosta ylös!
Toivon Sydämmestäni,että ken tätä lukekaan,niin olisi sen verta reilu ,ettei ainakaan mitään isoja haukkumavirsiä tulisi,koska niitähän saan muutenkin osakseni!

Kirjoitin kysyäkseni,että mitä te koette Rakkaudessa,ja mitä vaaditte siltä,ja mitä saatte siitä?
Tuntuu jotenkin niin hölmöltä katsoa kirjoitustani,että ilkeänkö edes lähettää,mutta laitan kuitenkin luottamuksella,jos oikeitakin neuvoja saisin!
Olisin Kiitollinen ;)

Tämäpä vaikea kysymys näin äkkiä? Mistä tunnistaa onko rakastunut vai ihastunut? Monet luulevat olevansa rakastuneita ja ryntäävät suin päin naimisiin kunnes huomaavat, että ei se ollutkaan rakkautta vaan ihastumista toiseen. En usko rakkauteen ensisilmäyksellä kyllä se on vain ihastumista toiseen. Itse olen tunnevammainen ihminen joka ei pysty tuntemaan empatiaa toista ihmistä kohtaan se johtuu lapsuuteni traumoista. Joten en voi sanoa tähän mitään tämän enempää.

Rakkaus on kohtaus, joka päättyy haukotukseen.

voip olla seksinpuutettakin...käyt kerran panemassa ja katot seuraavan aamuna että vieläkö kiinnostaa

Kun on rakastaunut sen tuntee ja kun ei ole sen huomaa.

totuus on tarua ihmeelisempää,,,,, ei miehet ole ainoita jotka hauaa vaihtaa kumpaneita,
se ero on naisessa ja miehessä,
nainen rakastaa rakastuu jokaiseen seksikumpaniinsa, palaa aina samojen kumpaneitten luo,
mies taas kyllästyy samoihin naisiin, heillä pitää olla aina vain se yksi kerta, he hakee uudelleen ja uuden uuden kumpanin, haluavat olla ikuisia valloittajia.




ihminen on kummallinen olento,
eteenki nainen,
nainen rakastuu aina vain uudelleen ja uudelleen, aina uuden seksikumppanin kohdadessaan,
heti seksin jälkeen sitä ei huomaa,
mutta kun menee muutama päivä sen huomaa erittäin hyvin, siis naisella voi olla monta rakkaussuhdetta yhtäaikaa eri miesten kanssa, varsinki jos pystyy ne suhteet salamaan sata prosentisesti, kaikki hyvät kivat ihanat seksi kumppanit ovat rakkaita,
siitä ei voi ikinä kertoa kenellekkään, koska nainen saa nuonon naisen leiman heti paljastuessaan useamman eri ihmisen seksikumpaniksi, joten naisen on aina ja ikuisesti salatava seksuaalisuutensa.

Tuollainen hullaantuminen on yleensä suhteiden taustalla, jotka roihahtavat liekkeihin. paloa kestää aikansa, mutta sitten kun huuma on ohi vierekkäin on kaksi toisilleen etäsitä hekilöä.
Mieluummin sitä pientä ihastusta, ystävyyttä ja aikuisen ihmisen vastuullisuutta ja yhteisen elämän molemminpuolista harkintaa.
Olen kokenut nuorena tällaisen: itse olin se hullu osapuoli. Toinen oli jotenkin mukana kunnes häippäsi omille teilleen ja tokaisi sitten jälkeenpäin, että ei ole kokenut rakkautta ollenkaan ja ei kokisi sitä kanssani ollenkaan.
Kyllä se silloin tuntui pahalta. Mutta rehellinen hän vain oli.

Naapuriltasi, tai työkavereiltasi....Tai jospa kerrankin päättäisit ihan itse, oletko rakastunut.

Siitä huomaa, että vituttaa, masentaa ja toivoo pikaista poismenoa tälle rakkauden kohteelle ettei tarvitsisi riutua kärsimyksissään enempää.

Työkaveri sanoi tauolla, että "sinä olet rakastunut". Arvio tuli sen jälkeen, kun kerroin, että aamulla ensimmäiseksi poksahti jostan atmosfääristä vanha tango mieleen, sellainen, jota ei ole kuullut aikoihin eikä muistanut olemassa olevankaan. Olisipa se enne.

ensin rakastutaan ihastumiseen sitten ihastutaan rakastumiseen mutta itse rakastamiseen menee vuosi joita kannattaa odottaa... : )

Tässä ohjeita

teenadvice.about.com/od/loveanddating/a/isitlove1.htm‎

ei kannata kiinnittää huomiota siihen, että ne ovat neuvoja teineille, ne ovat hyviä kaikille

jos linkki ei toimi googlaa: how to know when i am really in love

" Meillä ei ole koskaan mitään ollut, muuta kuin ystävyyttä. Kuitenkin tuntuu, että enemmän on."

aika looginen lausepari.


"Mistä tietää milloin on rakastunut? "


heitin kolikolla, tuli kruuna.

pakkohan sen rakkautta on olla :-)

Ei sitä tiedäkään. Sen tuntee.
Rakastuminen on tunne. Rakastaminen tekoja.

Selviää!
http://keskustelu.suomi24.fi/node/11514930

Mistä tietää milloin ei ole rakastunut?

No siinäpä seuraava keskustelun aihe.

Lokeroimista. Onko sillä väliä mihin lokeroon, ihastumiseen vai rakastumiseen, tunteesi menee. Se on silti, aito, kaunis, vahva ja kiihkeä. Ihastumisen ja rakasumisen raja on häilyvä, -eikä se edes kysy sitä miten hyvin tunnette, koska se on tunne. Eikä se kysy sitäkään oletteko samaa vai eri sukupuolta ;)

Rakkaus on ruma sana. Helpommalla pääsisi jos ei koskaan rakastuisi.

Mutta tarvitseeko sitä (vielä tässä vaiheessa) tietääkään, jos ette edes seurustele. Mutta varmuudella voi kuitenkin sanoa, että olet ihastunut. Ei epäilystäkään! ;) Jos tunteet ovat molemminpuolisia, niin alkakaa ensin tapailla ja katsokaa sitten miten suhde etenee.
Uskon, että sen tietää kyllä sitten kun oikeasti rakastaa. Eikä rakkautta, kuten ei ihastumistakaan, voi pakottaa, vaan sen pitää tulla luonnollisesti jotta se olisi aitoa. Eikä sekään, että tunne ei syvenekään koskaan rakkaudeksi ole maailmanloppu. Silloin teillä on tasan kaksi vaihtoehtoa, joko jatkaa silti yhdessäoloa jos kuitenkin tykkäätte toisistanne ja teillä on hyvä olla yhdessä, tai erota ja jatkaa ystävinä ja etsiä oikea rakkaudenkohde. Elämä on valintoja...

Onnea teille

Puhutaan mitä puhutaan rakkaudesta! Kyllähän ainoa oikea rehellinen rakkaus on itserakkaus!!!

Tiedän olevani rakastunut silloin, kun hänen läheisyytensä saa unohtamaan kaiken muun. Sitä on vain niin läsnä hetkessä ja keskittynyt häneen. Tuntee olevansa yhtä koko maailman kanssa...kaikkea hyvää sattuu: onnekkaita yhteensattumia, jotka saavat tuntemaan kuin koko maailmankaikkeus hymyilisi rakastuneelle. Oma energiaolemus tuntuu laajenevan, ihmiset tuntuvat katsovan hyväntahtoisesti hymyillen, olo vain on maailman onnellisin. Haluaa hyvää kaikille...

ÄLÄ MIETI! ANNA PALAA NIIN ETTÄ ROPINA KÄY!!! kERRAN TÄÄLLÄ ELETÄÄN!!!!

"Mistä tietää milloin on rakastunut?"

SIITÄ KUN ULOSTEINEN KYRPÄ KOHOAA KOHTI TAIVAITA :DDDDDDDDD JA EKA ANAALIRAISKAUS TAPAHTUUU :dddDDD

Ota muslimi, he tietää missä on naisen paikka ja miten tehdä naiset onnellisiksi.

oiehgnioia8ehg

Olet vain ihastunut. Mutta jos tuolaisella tahdilla tunteet mylläävät, niin rakastuminen on aika helppoa. Tee siirtosi ihastuneena. Jos tulee bumerangina takaisin, niin elä rakastu. Rakastamisesta on vaikea laittaa enään jarrua päälle. Mutta vaikuttaa aika otolliselta maaperältä. Me kunditkin ollaan joskus aika ujoja. Tarvitaan pieni töytäisy, että uskaltaa vastata tunteeseen....

tyttö..tai nainen katselee vain varpaitaan ja hymyilee itsekseen kun vain kuulee nimesi mainittavan..

Älä ole noin nolo hiirukainen..RAKKAUTTA TUO ON, USKO!!!!! HULLUKI SAA OLLA MUTTEI TYHMÄ...

Ihastumisen ja rakastumisen erottaa siitä että rakkauden pitää olla molemminpuolista. Ihastua voi yksipuolisestikin.

Kannattaa kuollettaa kaikki rakastumisen/ihastumisen tunteet, niin ei tarvi stressailla minkään suhteen.

Rakastumisessa rupeaa ajattelemaan 10 henkistä lapsi perhettä ja se ei edes tunnu vaikealta ajatukselta.

Hei. Etsin miestä, jonka tavata. On suositeltavaa kirjoittaa täällä https://docs.google.com/forms/u/1/d/e/1FAIpQLSelgXGwOqFCDocbPat04KKEm84N8T7oLJNEAdUI2KjXtN7_tA/viewform