Miten teillä muilla?

Meillä on vajaan vuoden ikäinen lapsi ja olen syntymästä lähtien hoitanut lähes kaikki kotityöt yksin, joskus myös ne ns. miesten työtkin. Maksan myös puolet laskuista, joten miehen tilipussia ei kevennä minun elättäminenkään. Jos joskus (harvoin) lähdemme jonnekin, niin reissuun liittyvät järjestelyt ovat täysin minun harteillani, mies vain pakkaa omat tavaransa ja "istuu valmiiseen pöytään". Noin kerran kuussa minulla on menoa johon en voi lasta ottaa mukaan ja tällöin aina tarkistan miehen kalenterin ennenkuin sovin menoa. Nyt mieheni ilmoitti muutaman pvn varoitusajalla menevänsä seuraavilla vapaillaan kalaan pariksi päiväksi. Mieleenkään ei tullut kysyä, sopiiko se tai onko minulla mitään menoa. Kun tästä ärsyyntyneenä huomautin asiasta, niin sain niskaani syytösryöpyn, ettei missään saisi käydä ja haluan kahlita hänet kotiin. Syytösten ja haukkumisten jälkeen ivallisesti vielä totesi, että mahtaakohan kalakaverilla olla samanlainen show kotona. Tähän vastasin ettei heillä muistaakseni ole jälkikasvua, joten se on hieman eri asia. En kertaakaan koko keskustelun aikana sanonut että minulla olisi mitään reissua vastaan, mielestäni olisi vain ollut huomaavaista kysyä. Jotenkin tuntuu että on itsestäänselvyys, että kun olen kotona niin huolehdin kaikesta ja hoidan lapsen. Vietän mielelläni aikaa lapsen kanssa ja minulla on mielestäni riittävästi myös ns. omaa aikaa, kotityöt eivät myöskään ole ongelma. Toivoisin vain enemmän huomioimista ja arvostusta ihan pienissä joka päiväisissä asioissa, sekä kiitosta siististä kodista ja ruoasta. Ei pitäisi olla itsestään selvyys että huolehdin kaikesta, koska olen kotona. En viitsi (enää) tuhlata aikaani asioista huomauttelemiseen, sehän on sitä paitsi "nalkutusta" eikä suinkaan asiasta sanomista. En myöskään halua näpäyttää jättämällä lapsen kanssa kotiin ja lähtemällä itse jonnekin, vaikka se miehen silmiä saattaisi avatakin. Parisuhteessa ei muutoin ole valittamista, ihmettelen vain miten mies lapsen tulon myötä muuttuu itsekin isoksi lapseksi ja alkaa pitää päivänselvänä asiana samanlaista palvelua kuin aikoinaan äidin helmoissa ollessaan.
057
Äänestä

Muut lukivat myös

Vastaukset

Vanhimmat

Ei vielä vastauksia

Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.

Kommentoi aloitusta


äippä79 kirjoitti:

Meillä on vajaan vuoden ikäinen lapsi ja olen syntymästä lähtien hoitanut lähes kaikki kotityöt yksin, joskus myös ne ns. miesten työtkin. Maksan myös puolet laskuista, joten miehen tilipussia ei kevennä minun elättäminenkään. Jos joskus (harvoin) lähdemme jonnekin, niin reissuun liittyvät järjestelyt ovat täysin minun harteillani, mies vain pakkaa omat tavaransa ja "istuu valmiiseen pöytään". Noin kerran kuussa minulla on menoa johon en voi lasta ottaa mukaan ja tällöin aina tarkistan miehen kalenterin ennenkuin sovin menoa. Nyt mieheni ilmoitti muutaman pvn varoitusajalla menevänsä seuraavilla vapaillaan kalaan pariksi päiväksi. Mieleenkään ei tullut kysyä, sopiiko se tai onko minulla mitään menoa. Kun tästä ärsyyntyneenä huomautin asiasta, niin sain niskaani syytösryöpyn, ettei missään saisi käydä ja haluan kahlita hänet kotiin. Syytösten ja haukkumisten jälkeen ivallisesti vielä totesi, että mahtaakohan kalakaverilla olla samanlainen show kotona. Tähän vastasin ettei heillä muistaakseni ole jälkikasvua, joten se on hieman eri asia. En kertaakaan koko keskustelun aikana sanonut että minulla olisi mitään reissua vastaan, mielestäni olisi vain ollut huomaavaista kysyä. Jotenkin tuntuu että on itsestäänselvyys, että kun olen kotona niin huolehdin kaikesta ja hoidan lapsen. Vietän mielelläni aikaa lapsen kanssa ja minulla on mielestäni riittävästi myös ns. omaa aikaa, kotityöt eivät myöskään ole ongelma. Toivoisin vain enemmän huomioimista ja arvostusta ihan pienissä joka päiväisissä asioissa, sekä kiitosta siististä kodista ja ruoasta. Ei pitäisi olla itsestään selvyys että huolehdin kaikesta, koska olen kotona. En viitsi (enää) tuhlata aikaani asioista huomauttelemiseen, sehän on sitä paitsi "nalkutusta" eikä suinkaan asiasta sanomista. En myöskään halua näpäyttää jättämällä lapsen kanssa kotiin ja lähtemällä itse jonnekin, vaikka se miehen silmiä saattaisi avatakin. Parisuhteessa ei muutoin ole valittamista, ihmettelen vain miten mies lapsen tulon myötä muuttuu itsekin isoksi lapseksi ja alkaa pitää päivänselvänä asiana samanlaista palvelua kuin aikoinaan äidin helmoissa ollessaan.

Anonyymi
5000

Ilmoita asiaton sisältö

  • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

  • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

  • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

  • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

  • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

  • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

Jaa keskustelu