Hatuttaa...
Ja halusin jonnekkin purkaa ahdistustani.
Kaikki tuttavani, terapeuttini... ovat sanoneet, että odota vain. Kyllä hän sössii elämänsä teoillaan. Valtaosa on varoittanut, että hän yrittää takaisin kun nykyisen uhrin kanssa tulee ongelmia.
Tuntuu vain niin pahalta kun toinen kaiken sen alistamisen ja hyväksikäytön jälkeen näyttäisi porskuttavan ja nyt hyväksikäyttää seuraavaa uhria.
Minulta meni terveys, psyyke, omaisuus...
15v lasinsirpaileilla kävelyä, että sai pidettyä sen tyytyväisenä. Kaikki pyöri hänen ympärillään, hän jyräsi tahtonsa läpi kaikissa asioissa. Tunsin itseni niin nollaksi, kaiken sen haukkumisen ja itsekehun seurauksena.
Mikään ei kelvannut, kaiken hän olisi osannut tehdä itse paremmin. oli hänen rahat ja sitten meidän rahat. Oli hänen omaisuutensa ja sitten yhteinen omaisuus.
Minun rahat meni häneen, minun vanhempieni rahat meni häneen.
Hän osasi puhua, hän puhui mustan valkeaksi. Kun rahat loppui (piti aina näyttää muille), niin se tarkoitti aina minulle ylitöitä, hänellä oli aina jotain "tärkeää".
Haukkumista, syyttelyä, vähättelyä... ja minä uskoin ja yritin aina muuttua.
Hän teki ulkomaanmatkoja "yhteisillä" rahoilla ja minä olin kotona hoitamassa asioita ja tekemässä töitä. Välillä oli joku "projekti", mikä piti saada valmiiksi ennen hänen saapumistaan. Minusta oli hyvä, että hän lähti "ystäviensä" kanssa ulkomaille hoitamaan ystävyyksiään, koska hän ei "pitänyt" yhteyttä "minun takiani" kavereihinsa. Minut syyllistettiin siitä ettei hän pidä välejä, mikä oli kaikkea muuta kuin totta. Minä kannustin häntä ravintola iltoihin ystävien kanssa (kun niille kavereille "ei kelvannut" muunlainen toiminta), hain yökerhoista sulkemisaikaan, jos sain hakea (siitä haukuttiin jo seuraavana päivänä ja syytettiin sairaalloisen mustasukkaiseksi...ja minä uskoin, syyllistin itseäni ja yritin muuttua).
Kun rahat oli aina tiukillla niin säästin sen omista menoistani ja olen välillä ollut jopa nälissäni, kun en voinut ostaa eväitä töihin. Hänelle ostetiin vaatteet viimeisen päälle ja sitten syyllistettiin minua siitä kun kuljen rääsyissä...ja minä pahoittelin sitä, pyysin anteeksi ja mietin pääni puhki, miten saan korjattua virheeni kun rahat on loppu.
Kaikki päättyy lopulta kuin seinään, kun yritin lopultakin pitää puoliani.
Uusi suhde (naps) ja kostokampanja... Minä hajosin täysin...
Mustamaalaus joka suuntaan, sukulaisten ja viranomaisten ottaminen mukaan kostoon.
Hän teki kaiken mahdollisen, millä vain pystyi satuttamaan ja vahingoittamaan.
Ainoa lohtu on se, että se tuskin tulee enää koskaan löytämään yhtä suurta idioottia kuin minä olin. Tuskin tämän nykyisenkään rahat enää kauaa riittää hänen hyysaamiseensa.
Pliis, älkää laittako, sinun pitää päästä hänestä yli viestejä. Tiedän sen itsekkin.
Nyt vain on takapakki ja hirveä hatutus.
Ja halusin jonnekkin purkaa ahdistustani.
Kaikki tuttavani, terapeuttini... ovat sanoneet, että odota vain. Kyllä hän sössii elämänsä teoillaan. Valtaosa on varoittanut, että hän yrittää takaisin kun nykyisen uhrin kanssa tulee ongelmia.
Tuntuu vain niin pahalta kun toinen kaiken sen alistamisen ja hyväksikäytön jälkeen näyttäisi porskuttavan ja nyt hyväksikäyttää seuraavaa uhria.
Minulta meni terveys, psyyke, omaisuus...
15v lasinsirpaileilla kävelyä, että sai pidettyä sen tyytyväisenä. Kaikki pyöri hänen ympärillään, hän jyräsi tahtonsa läpi kaikissa asioissa. Tunsin itseni niin nollaksi, kaiken sen haukkumisen ja itsekehun seurauksena.
Mikään ei kelvannut, kaiken hän olisi osannut tehdä itse paremmin. oli hänen rahat ja sitten meidän rahat. Oli hänen omaisuutensa ja sitten yhteinen omaisuus.
Minun rahat meni häneen, minun vanhempieni rahat meni häneen.
Hän osasi puhua, hän puhui mustan valkeaksi. Kun rahat loppui (piti aina näyttää muille), niin se tarkoitti aina minulle ylitöitä, hänellä oli aina jotain "tärkeää".
Haukkumista, syyttelyä, vähättelyä... ja minä uskoin ja yritin aina muuttua.
Hän teki ulkomaanmatkoja "yhteisillä" rahoilla ja minä olin kotona hoitamassa asioita ja tekemässä töitä. Välillä oli joku "projekti", mikä piti saada valmiiksi ennen hänen saapumistaan. Minusta oli hyvä, että hän lähti "ystäviensä" kanssa ulkomaille hoitamaan ystävyyksiään, koska hän ei "pitänyt" yhteyttä "minun takiani" kavereihinsa. Minut syyllistettiin siitä ettei hän pidä välejä, mikä oli kaikkea muuta kuin totta. Minä kannustin häntä ravintola iltoihin ystävien kanssa (kun niille kavereille "ei kelvannut" muunlainen toiminta), hain yökerhoista sulkemisaikaan, jos sain hakea (siitä haukuttiin jo seuraavana päivänä ja syytettiin sairaalloisen mustasukkaiseksi...ja minä uskoin, syyllistin itseäni ja yritin muuttua).
Kun rahat oli aina tiukillla niin säästin sen omista menoistani ja olen välillä ollut jopa nälissäni, kun en voinut ostaa eväitä töihin. Hänelle ostetiin vaatteet viimeisen päälle ja sitten syyllistettiin minua siitä kun kuljen rääsyissä...ja minä pahoittelin sitä, pyysin anteeksi ja mietin pääni puhki, miten saan korjattua virheeni kun rahat on loppu.
Kaikki päättyy lopulta kuin seinään, kun yritin lopultakin pitää puoliani.
Uusi suhde (naps) ja kostokampanja... Minä hajosin täysin...
Mustamaalaus joka suuntaan, sukulaisten ja viranomaisten ottaminen mukaan kostoon.
Hän teki kaiken mahdollisen, millä vain pystyi satuttamaan ja vahingoittamaan.
Ainoa lohtu on se, että se tuskin tulee enää koskaan löytämään yhtä suurta idioottia kuin minä olin. Tuskin tämän nykyisenkään rahat enää kauaa riittää hänen hyysaamiseensa.
Pliis, älkää laittako, sinun pitää päästä hänestä yli viestejä. Tiedän sen itsekkin.
Nyt vain on takapakki ja hirveä hatutus.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Posttraumaattista läpikäyntiä ja ihan asiaa. Ehkä olet päässyt sen vaiheen yli, ettet enää kiellä tunteitasi ja yritä piilottaa niitä. Tunteet jotka tulee, haluat käydä läpi. Hyvä niin. Vihassaan voi vaikka kiduttaa kaktusta. Katkeruudessa voi sanojen maalaaminen ilmoille auttaa. Kaipauksessa ja surussa itku pesee muistoja, jotka ovat kipeitä. Vaikka nuo ovat pelkkiä sanoja, niillä on tarkoituksensa. Vähitellen. Meitä on monia samoja samankaltaisen tarinan läpikäynyttä omilla sanoillaan, eri vaiheet läpikäytyään. Tunnevoltteja tulee aika-ajoin ja ajan kanssa, mutta olet vahvempi ne sietämään kerta kerralta.
Mitenkä lohduttaa läpikäyneitä? Ei tuskan jakajaa ole helppo koskaan auttaa. Koska lopulta kipu on vain hänen ja hänen koettavissa ja eikä kipu toiselle ole samanlaista koska yhteinen tunne puuttuu. Jotainhan voi aina yrittää tehdä. Sitä sanotaan myötäelämiseksi, välittämiseksi ja taakan jakamiseksi. Joskus myös eräänlaiseksi tunteiden kanavoimiseksi.
*kettu ojentaa pörröisen käpälänsä kivuliaan harteille, paijaa siinä hetken, taluttaa lämpimään saunaan, vihtoo väsyneen koivuntuoksuisella vastalla ja huuhtelee päästä varpaisiin viileällä järvivedellä. Kietoo lämpimään pyyhkeeseen, ja taluttaa sisälle juomaan kupillisen höyryävää kaakaota. Peittelee murheisen sänkyyn ja lukee katkelman pienille ja suurille tarkoitetusta kirjasta, josta löytyvät kaikki pienten ja suurten kokemat sanoihin kätkettyinä."
Lepää nyt ja tule eheämmäksi ja vahvemmaksi.