Voiko ihminen ikinä rakastua useammin kuin kerran? Voiko mikää vetää vertoja sille täydelliselle rakkaudentunteelle? Olenkohan minä vain jotenkin viallinen, etten enää ensirakkauteni jälkee ole rakastunut uudestaan. Olen rakastanut, mutten rakastunut. Se rakkaus, jonka koin oli intohimoista ja palavaa. En nähnyt vikoja vain taydellisyyttä. Sen jälkeen kun tuo suhde kariutui, olen seurustellut kahden miehen kanssa ja tapaillut muutamia muita, mutta keneenkään en ole enää rakastunut. Ehkä ihastunut ja myöhemmin rakastanut, mutta jotenkin rakastumisen puuttuminen on aina alkanut häiritsemään. "Eikö tämä olekaan aitoa? Olenko miehen kanssa vain järkisyistä?"
Nyt olen seurustellut 5 vuotta miehen kanssa, joka on kosinut minua. Rakastan häntä ja meillä on ihan mukavaa yhteiseloa.Ei mitään täydellistä tai romanttista vaan normaalia arkea. Silti mietin, miksi en ole rakastunut häneen, en silloin kun tapasimme, en nyt. Pitäisikö minun olla?
Nyt olen seurustellut 5 vuotta miehen kanssa, joka on kosinut minua. Rakastan häntä ja meillä on ihan mukavaa yhteiseloa.Ei mitään täydellistä tai romanttista vaan normaalia arkea. Silti mietin, miksi en ole rakastunut häneen, en silloin kun tapasimme, en nyt. Pitäisikö minun olla?
Vastaukset 9
Vanhimmat
Jos oikein tulkitsen niin puhut kahdesta eri tunteesta; rakastamisesta ja intohimoisesta palavasta seksuaalisesta kiihkon tunteesta. Toinen johtuu rakastumisesta toinen toverillisuudesta ja ystävärakkaudesta.
Kiintymys, ystävyys, platoninen rakkaus jossa ollaan ja eletään tyytyväisenä elämän kaikkeen muuhun osa-alueeseen, mutta....intohimoinen rakastamisen tunne ja eroottinen lataus välitä puuttuu. Se puuttuu siksi, että toinen ei herätä sellaisia tunteita, jotka nostattaisivat tuosta pelkästä kiintymyksen, ystävyyden ja pelkästä platonisuuden tunteesta pois jonnekin intohimoisen rakastumisen sfääreihin.
Jos nyt vielä saan tulkita, niin tuossa on se dilemma ja ongelma, että et ole vielä tavannut sitä oikeaa, kun et ole uskaltanut antaa itsesi olla vapaa vaan olet sitonut itsesi tuttuun ja turvalliseen, koska siinä ei ole mitään vikaa ja kaikki sujuu,.....mutta...kuitenkin jäät kaipaamaan sitä tunnetta, jonka olet kerran aikaisemmin elämässäsi kokenut.
Et voi rakastua väkisin vaikka toinen olisi kuinka kultainen tai mukava. Rakastuminen on hulluutta, se on intohimoista sekopäisyyttä, jossa järki ei ole mukana ja jonka vuoksi on valmis jättämään kaiken tutun ja turvallisen, jotta saa vain elää tuon tunteen vallassa ja hänen, joka tuon tunteen saa aikaan.
Järkisyitä on turha sekoitta rakkauteen ja intohimoon...silloin ei voi koskaan tulla tietämään ja kokemaan mitä on olla intohimoisesti rakastunut.
En lähde neuvomaan ja antamaan ohjeita mitä sinun pitäisi tehdä, mutta jos koet olevasi kuin puun ja kuoren välissä, ahdistaa ja tuntuu, että elämä valuu hukkaan, kun jokin sisällä huutaa tämä ei ole oikein, että jossain on se oikea aito intohimoinen rakkaus, jonka tiedän olevan olemassa, niin...sinä itse päätät annatko sille mahdollisuuden vai jäätkö paikallesi ja tyydyt osaasi.
Mielestäni ensirakkautta ei korvaa mikään, ensirakkaus ja sen tunnetta ei tule muissa parisuhteissa ainakaan minun kohdalla.
Tiedätkö, jokainen rakkaussuhde on erilainen ja niin se pitää ottaakin. Ensirakkaus on ensirakkaus ja jokainenhan sen tietää, että kun se on ensimmäinen on silloin sen herättämä tunnereaktiokin paljon voimakkaampi. Sama kuin ensikerta missä tahansa. Hyppää laskuvarjolla alas tai lennä ekaa kertaa lentokoneessa, aja autoa ekaa kertaa, niin tiedät että jokainen ensimmäinen kerta,..niin ja eka seksikokemus...se on ainutlaatuinen ja yleensä mieleenpainuvin.
Mutta, tuon tunteen voi vielä kokea monta kertaa ei ensirakkauden huumana vaan vain hullun intohimoisen rakastumisen huumana, joka hämmetää ja lyö jalat veltoiksi. Itselleen pitää vaan antaa mahdollisuus tai sitten jäädä vain muistelemaan millaista oli olla intohimoisesti rakastunut.
Ensimmäinen on vain ensimmäinen. Ei se aina ole paras, kuten ei muissakaan asioissa. Ihminen kypsyy, rakkaus kypsyy pudotakseen kerran puusta. Uusi kevät tulee taas joskus.
Voi rakastua useammin. Rakastumisen tunteen voi kokea useammin kuin kerran jopa samaan ihmiseen. Voi rakastua myös myöhemmin ilman rakastumisen tunnetta alkaneen suhteen aikana. Se on hyvin paljon itsestä, omasta uskalluksesta ja asenteista kiinni.
Totta kai voi. Johan se tiedettiin Tuntemattomassakin: "Ei saa jäädä tuleen makaamaan!"
1 rakastuminen/elämä. Allekirjoitan. Miksi? En tiedä enkä ymmärrä.
Voi toki rakastua! Minulla ainakaan ensirakastuminen ei ollut se kaikkein voimakkain, olin tosin silloin hyvin nuori...
Ihania vastauksia! Palautatte uskon ihmisiin ja jopa Suomi24:ään :) Haluaisin uskoa, että rakastun vielä mieheeni joskus samoin kuin ensirakkauteeni, mutta ehkä kuitenkin tässä elämänvaiheessa yhteinen kunnioitus, turvallisuus ja läsnäolo ovat kuitenkin niin tärkeitä asioita, ettei romantiikan ja intohimon kaipuuni saa minua vielä hyppäämään pois junasta. Ehkä rakastuminen on vain ohimenevä vaihe, jonka puuttuminen viiden vuoden suhteesta ei ole maailmanloppu. (?) En tiedä.
Tarkoittaako rakastuminen sitä, että tulet myös rakastamaan tuota ihmistä loppuelämäsi? Mitä sitten kun huuma alkaa hälvenemään? Tulee se arki, joka on joskus rankkaa, eikä ruusunpunaisista laseista olekaan enää apua. Olen onnellinen, että sain kokea palavan rakkauden edes kerran, koska jotenkin tiedän, etten tule sitä enää koskaan kokemaan. Ehkä seuraavan kerran saan tuntea yhtä vahvan tunnesiteen toiseen ihmiseen, jos saan lapsen vielä jonain päivänä.