Kauanko teillä meni kun tulitte raskaaksi? Yritittekö yrittämällä vai oliko ns. vahinko? Toivoivatko molemmat lasta?
Olen kohta 25 v. ja avopuolisoni täyttää 31. Olemme seurustelleet 4 vuotta. Olen aina haaveillut lapsista ja minulla on tällä hetkellä kova vauvakuume. Miehelläni on aiemmasta suhteestaan 6 v. lapsi ja kun otan puheeksi vauvan teon niin hän jarruttelee. Nykyään ei enää niin paljon kuin aiemmin mutta jos hän saisi päättää niin hän varmaan pärjäisi ilman lisälapsia. Hän kuitenkin tietää, että minä haluan lapsen ja on hän joskus sanonut että voi hankkia kanssani lapsen muttei halua kiirehtiä.
Mietin, että jos emme kiirehtisi niin huomaisin pian olevani yli 30 vuotias ja lapseton. Minulla on myomia jotka vielä saattavat hankaloittaa raskaaksi tuloa ja gynekologini kehoittikin hankkimaan lapsia mahdollisimman pian, ennen kuin täytän 30 v. Onhan sinne vielä aikaa, mutta koskaan ei tiedä kuinka kauan lasten hankkimisessa menee.
Olen kohta vuoden ollut käyttämättä ehkäisyä ja "vahinkoa" ei ole sattunut. Aluksi mieheni laukesi johonkin muualle kuin sisääni esim vatsalle mutta viime aikoina on tullut sisälle. Ehkäpä alkaa jotenkin hyväksymään että voisin tulla raskaaksi :) Mieheni on aina ollut vähän sellainen "ei kiirettä" -tyyppi mutta tuntuu pahalta että hän oli suostuvainen aiemman lapsensa hankkimiseen mutta minun kanssani jarruttelee. Hän on saanut kokea lapsen saannin ilon mutta minä en. Ymmärrän kyllä häntäkin, onhan siinä hyvät ja huonot puolensa.
Pelottaa että entä jos en voikaan saada lapsia. Menkkani ovat epäsäännölliset ellen käytä keltarauhashormonia joka säännöllistää niitä. Nyt en ole vähään aikaan käyttänyt niitä kun on unohtunut uusia resepti ja menkat on kohta 2 viikkoa myöhässä. Toivon koko ajan että kunpa nyt tärppäisi. Vaikka mieheni jarruttelee niin tiedän että jos tulisin raskaaksi, hän olisi iloinen.
Millaisia kokemuksia muilla on lasten hankkimisesta?
Olen kohta 25 v. ja avopuolisoni täyttää 31. Olemme seurustelleet 4 vuotta. Olen aina haaveillut lapsista ja minulla on tällä hetkellä kova vauvakuume. Miehelläni on aiemmasta suhteestaan 6 v. lapsi ja kun otan puheeksi vauvan teon niin hän jarruttelee. Nykyään ei enää niin paljon kuin aiemmin mutta jos hän saisi päättää niin hän varmaan pärjäisi ilman lisälapsia. Hän kuitenkin tietää, että minä haluan lapsen ja on hän joskus sanonut että voi hankkia kanssani lapsen muttei halua kiirehtiä.
Mietin, että jos emme kiirehtisi niin huomaisin pian olevani yli 30 vuotias ja lapseton. Minulla on myomia jotka vielä saattavat hankaloittaa raskaaksi tuloa ja gynekologini kehoittikin hankkimaan lapsia mahdollisimman pian, ennen kuin täytän 30 v. Onhan sinne vielä aikaa, mutta koskaan ei tiedä kuinka kauan lasten hankkimisessa menee.
Olen kohta vuoden ollut käyttämättä ehkäisyä ja "vahinkoa" ei ole sattunut. Aluksi mieheni laukesi johonkin muualle kuin sisääni esim vatsalle mutta viime aikoina on tullut sisälle. Ehkäpä alkaa jotenkin hyväksymään että voisin tulla raskaaksi :) Mieheni on aina ollut vähän sellainen "ei kiirettä" -tyyppi mutta tuntuu pahalta että hän oli suostuvainen aiemman lapsensa hankkimiseen mutta minun kanssani jarruttelee. Hän on saanut kokea lapsen saannin ilon mutta minä en. Ymmärrän kyllä häntäkin, onhan siinä hyvät ja huonot puolensa.
Pelottaa että entä jos en voikaan saada lapsia. Menkkani ovat epäsäännölliset ellen käytä keltarauhashormonia joka säännöllistää niitä. Nyt en ole vähään aikaan käyttänyt niitä kun on unohtunut uusia resepti ja menkat on kohta 2 viikkoa myöhässä. Toivon koko ajan että kunpa nyt tärppäisi. Vaikka mieheni jarruttelee niin tiedän että jos tulisin raskaaksi, hän olisi iloinen.
Millaisia kokemuksia muilla on lasten hankkimisesta?
Vastaukset 1
Vanhimmat
Liian vähän aikaa olette tutustuneet...ei lapsia vielä pitkään pitkään aikaan..joku 6 vuotta vähintään odotatte ..