Moi!
Ajattelin tänne kirjoittaa ongelmasta, mikä on alkanut vaivaamaan mua viime aikoina. Tätä on vähän vaikea selittää, mutta yritän esimerkkien avulla.
Esimerkiksi, jos vaihdan salasanan johonkin, niin heti salasanan vaihdon jälkeen alan miettimään, että vaihdoinko varmasti salasanan. Mun on siis vaihdettava se salasana niin monta kertaa, että olen varma, että vaihdoin salasanan ja silloin ahdistus laskee. Ärsyttävää tässä on se, että tiedän itse, että vaihdoin salananan, mutta silti tämä on tehtävä uudestaan, ennen kuin suoritus on "täydellinen" ja varmistun siitä, että muistan prosessin ulkoa ja että salasana on vaihdettu.
Eli yleisesti ottaen mun on toteutettava jokin asia niin monta kertaa, että koen suorituksen olevan täydellinen.. Tää neuroosi tai pakko-oire keskittyy yleensä vaan yhteen asiaan tai kohteeseen. Kun jostain pakko-oire kohteesta on päästy yli, jokin uusi tulee tilalle.
Tää mun ongelma ei vielä haittaa elämistä, mutta tietenkin tämä mietityttää.
Onko tämä pakko-oireinen häiriö?
Ajattelin tänne kirjoittaa ongelmasta, mikä on alkanut vaivaamaan mua viime aikoina. Tätä on vähän vaikea selittää, mutta yritän esimerkkien avulla.
Esimerkiksi, jos vaihdan salasanan johonkin, niin heti salasanan vaihdon jälkeen alan miettimään, että vaihdoinko varmasti salasanan. Mun on siis vaihdettava se salasana niin monta kertaa, että olen varma, että vaihdoin salasanan ja silloin ahdistus laskee. Ärsyttävää tässä on se, että tiedän itse, että vaihdoin salananan, mutta silti tämä on tehtävä uudestaan, ennen kuin suoritus on "täydellinen" ja varmistun siitä, että muistan prosessin ulkoa ja että salasana on vaihdettu.
Eli yleisesti ottaen mun on toteutettava jokin asia niin monta kertaa, että koen suorituksen olevan täydellinen.. Tää neuroosi tai pakko-oire keskittyy yleensä vaan yhteen asiaan tai kohteeseen. Kun jostain pakko-oire kohteesta on päästy yli, jokin uusi tulee tilalle.
Tää mun ongelma ei vielä haittaa elämistä, mutta tietenkin tämä mietityttää.
Onko tämä pakko-oireinen häiriö?
Vastaukset 2
Vanhimmat
Mulla on ollu pakko-oireista käyttäytymistä 2 ja puol vuotta.. Oon ettiny tietoo netistä paljon ja en vaan jotenki pysty lopettamaan kun mulla on myös se että minun on toistettava tekemisiäni nii monta kertaa että koen et nyt asia on okei mutta mun ahdistuneisuus ei ole aina sitä että esimerkiksi jos laitan ovea kii 2 kertaa, ni kyse ei ole siitä että ovi menisi kiinni ja ois varmasti kiinni vaan siitä että jos en toista ja sählää nii monesti ja siihe saakka että on hyvä olla ni jotai kamalaa tapahtuu. Ja niitä kaikkia kamalia asioita tulee päähän. Mä en mene psykiatrille tai muualle paskaa jauhaamaa, koska asun viel vanhempieni kanssa ja he eivät tiiä asiasta mitää vaikka ovatki huomanneet joskus jotain. En haluu lääkitystäkää enkä mitää. Toivon vaa että pystyn ite päässäni päättää joku päivä että lopetan. Yritys on siis kova. Mut näillä mennään.
Ja viel se että kun näyttää et sul ois toi alkuvaiheessa vielä, ni jos oot järkevämpi ku minä niin mene äkkiä puhuun asiasta jollekkin psykiatrille. Ja jos kannattelet lääkitystä.
Mullakin oli kaikkee tollasta pientä ja yhteen kohteeseen liittyvää pakkotoistoa aluksi, sithän siitä tuli helvet-tiä kun ihan kaikkeen tuli pakko toistoo et rupes häiritsee elämää. Kannattaa kyllä tehdä asialle jotakin.