En hakeutuisi alalle,

jos nyt olisin nuori. Kun pääsin opiskelemaan vuonna 1999 media-alaa, niin opiskelupaikkoja mainostettiin isoilla mainoksilla joka mediassa ja se oli kupla, josta ajattelin nuorena ja tietämättömänä, että media-alalle kannattaa nyt hakea. Kupla puhkesi viimeistään siinä vaiheessa, kun hain työharjoittelupaikkoja ja töitä. Kaikki ne harvat työpaikat menivät suhteilla ja pelkän ilmaisen työharjoittelupaikankin saaminen oli työn ja tuskan takana. Ajattelin, että mitä tämä on olevinaan. Olen opiskellut alaa, josta en saa töitä. Tunsin, että koko opiskeluaika oli mennyt hukkaan ja minua on huijattu. Onneksi eräs tosi reilu päätoimittaja palkkasi minut töihin ja sain lopulta työpaikan.

Työ, mitä teen tällä hetkellä, on aliarvostettu ja alas poljettu. Kaikki pitäisi tehdä mahdollisimman halvalla ja nopeasti. Olen tehnyt tätä kohta 10 vuotta ja en välttämättä jaksa tehdä tätä seuraavat 10 vuotta. Kun olen nähnyt ja kokenut toistuvia YT-neuvotteluita, kun hyviä työtovereita on irtisanottu ja itsekin ollut irtisanomisuhan alla useasti, työn tekemisen riemu ei ole huipussaan. Kaikki nämä edellä mainitut asiat aiheuttavat lieveilmiöitä, mistä ei kannata edes puhua ääneen tai niistä avaudutaan hyvälle työkaverille vuoden päästä, kun pahin surutyö ja kriisi on käsitelty.

Luovuutta ja ideoita pystyy paljon paremmin hyödyntämään ihan millä muulla alalla tahansa ja tämän työn tarkoitus on lihottaa osakkeen omistajien lompakoita. Se, mitä olet ihmisenä ja työntekijänä, ei ole mitään merkitystä. Ainoan positiivisen palautteen saa asiakkailta. Työkaverit ovat toisiaan kohtaan reiluja. Muutenhan tätä ei jaksaisi tehdä päivääkään.

On tärkeää tehdä oikeita päätöksiä, kun hakee opiskelupaikkaa.