Anoppi hoitaa vain tyttären lapsia

siis anopinhan ei tarvitse hoitaa kenenkään lapsia....niiden kuuluu hoitaa ja huolehtia lapsista,jotka ne ovat tehneetkin.

Siis sullahan avaaja ei ole mitään syytä valittaa.

Lapsesi ovat nuorempia, kuin miehesi siskon lapset, joten jos anoppi ei ikääntyessään jaksa enää hoitaa vauvoja, niin sanonpahan vaan, että teillä oli huono ajoitus.

Jos itselle tulisi nyt valinnan paikka, että katsonko uhmaikäisten perään, vaiko hoidanko vastasyntynyttä ja 1½ -vuotiasta, niin kyllä otan mieluummin hoitooni vaipattomat lapset, kuin vastasyntyneet sinappikoneet. :D

" Mielestäni anopin tulisi ottaa huomioon se, miten vähän minun vanhempani meitä pystyvät auttamaan ja että meidän lapsemme ovat pienempiä kuin miehen sisaren lapset, jolloin me tarvitsemme enemmän apua. Siitä ei kuitenkaan ole kyse, että meidän lapset olisivat hankalia, mutta miehen siskon lapset eivät, sillä esikoisenne on 1,5 ja kuopuksemme vastasyntynyt, miehen siskon lapset sen sijaan ovat uhmaiässä. "

Mielestäni sinun tulisi ottaa huomioon että vauvan ja taaperon hoitaminen on HUOMATTAVASTI rankempaa kuin itse syövien ja vaipattomien leikki-ikäisten.

Mummu on tässä välissä ikääntynyt muutamalla vuodella ja se saattaa merkitä paljon iäkkäämmän ihmisen terveyden tilassa. Mummulle on voinut puhjeta sairauksia, esim aineenvaihdunta sairaudet väsyttävät ihmistä oikein tosissaan. Mummu ei jaksa olla enää niin skarppina ja ketteränä kuin 1,5v hoitaminen vaatii, eikä jaksa valvoa öitään vauvan kanssa. Ei siinä mitään muuta syrjintää ole.

Noh.Onneksi mummo kuolee ennen kuin ne pikkuiset on aikuisia.Ei niille jää mitään muistoa mummosta.Vanhemmille lapsille jää sitten.Ei kannataisi tehdä lapsia niin vanhana että mummukin on vanha.

Tympääntynyt miniä sanoo, että "meidän lapsemme ovat pienempiä kuin miehen sisaren lapset, jolloin me tarvitsemme enemmän apua."

Tympääntynyt miniä sanoo myös että: "Siitä ei kuitenkaan ole kyse, että meidän lapset olisivat hankalia, mutta miehen siskon lapset eivät, sillä esikoisenne on 1,5 ja kuopuksemme vastasyntynyt, miehen siskon lapset sen sijaan ovat uhmaiässä."

Niin että minkäs takia te tarvitsisitte enemmän apua, kun teidän lapset ovat pieniä ja helppoja?

Pitäisikö nyt Tympääntyneen miniän lopettaa se oman napanöyhdän tutkiminen ja alkaa ajatella asioita muidenkin kantilta, kuten ikääntyvien isovanhempien kannalta?

Oikein hyvin ymmärrän, mikseivät isovanhemmat halua piikoa Tympääntyneen miniän lapsia. Mitä, jos alkaisitte hoitamaan isovanhempia? Hehän sitä apua tarvitsevat, ettekä te - nuoret verevät ihmiset!

Miksi kyttäät anoppisi tekemisiä?
Sääliksi käy vanha ja väsynyt ihminen, josta yrität puristaa viimeisetkin mehut.

Nyt herää kysymys, että millaisissa tilanteissa yleensä tarvitset lastenhoitoapua? Meillä on vajaan vuoden ikäinen lapsi ja molemmat isovanhemmat asuvat 500 km päässä. Alusta saakka siis on ollut itsestäänselvyys, että lapsi kulkee mukana lähes kaikkialle.

Mikä näitä nykyajan miniöitä oikein vaivaa? Ollaan mahdottoman itserakkaita ja itsekeskeisiä. Tuntuu ettei mikään riitä näille naisille.

Maailma on totisesti muuttunut!
Olen nyt itse isoäidin ikässä ja ihmetellen luen näitä kirjoituksia, joissa edellytetään itsestään selvänä, että mummut auttavat lasten hoidossa.
Sen varaan suorastaan lasketaan, että mummu hoitaa viikonloput, että itse päästään vapaalle. Se minua aina kummastuttaa, sillä eikö vanhemmat nimenomaan toivo vapaita viikonloppuja, joiden aikana voi olla lasten kanssa?

Omassa lapsuudessani ei ollut kertaakaan tilannetta, että mummut olisivat kumpikaan minua tai sisaruksiani hoitanut. Kun he tulivat käymään, piti käyttäytyä kauniisti ja vastata kun kysytään, ja olla oikein kilttinä, ettei mummu väsy.

Kun omat lapseni olivat pieniä jäi äitini kerran istumaan illalla nojatuoliin lasten jo nukkuessa, että pääsin erään mieheni lähiomaisen luo sairaalaan, missä tämä oli kuolonkielissä. Siis KERRAN. Tilanne ei toistunut.
Lapseni saivat kyllä olla vapaammin äitini seurassa, ja hän kävi meillä toiselta paikkakunnalta kylässä ja yöpyi ehkä pari yötä, mutta minä olin koko ajan paikalla, ja mummun ja lasten väillä olivat viihtymistä ja yhteisiä hetkiä, mutta ei äitini ikinä vaihtanut vaippaa tai kylvettänyt lapsiani.
Hän oli vieraisilla ja edellytti palvelua ja valmista ruokaa määräaikoina.

En minä muuta häneltä odottanutkaan. Minun kasvatustapani olivat täysin erilaiset kuin äitini aikoinaan. Hän oli syntynyt Viktoriaanisella ajalla, jolloin ulkonaiset käytöstavat olivat elämän pääsisältö, jotka lasten oli opittava jo kehdossa. Sopivaisuus oli ensi sijalla. Riemunosoitukset ja vilkkaus oli sopimatonta muualla kuin lastenhuoneessa. Erimielisyys vanhempien kanssa oli poissuljettu. Aikuiset olivat aina oikeassa, aina.

Itse olen tarkoituksellisesti pyrkinyt pois vanhoista kaavoista. Seurustelin lastenlasteni kanssa mielihyvällä ja nautin heidän vilpittömyydestään. Osa lastenlapsista jopa oli hoivissani joitakin päiviä joskus, mutta ei tokikaan jokainen. En ole koskaan ajatellut, että olisin aiheuttanut katkeruutta vävyissä tai miniöissä, sillä elän ihan oikeasti omaa elämääni. Jos se aiheuttaa katkeruutta muissa, niin kyllä kysyn, kenen vika se on.

Jokainen elää oman elämänsä Oman elämän osia, kuten lapsia, ei siirretä muiden huoleksi. Ei isovanhemmille tuoda laskujakaan maksettavaksi.

mummoillakin on oma elämä ja he kaipaavat muutakin, kuin lapsenlapsien hoitoa..mummo hoitaa jos itse jaksaa, ei miniän määräyksestä..

Valitettavasti se on niin, että anoppi orjailee miniää. Koska siinä joutuu olemaan toisen kodissa, pelkää, mitä miniä sanoo, tai tykkää huonoa, jos jostain sanoo negattiivisesti tai tekee jotain.Yleensähän nainen hallitsee talon sisäpuolen.
Sanomiset jäävät kaivertamaan molemminpuolin.
Tyttärelle mennessä on vapaampi olo. Jos sanookin tytölle jotain negatiivista tai toisin päin, niin se unohtuu ajan kanssa. Menee toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos.
Ei jää kaivartamaan, kun sanoja on oma äiti tai isä.

Näin minä ainakin koen, vaikka neutraalit on miniän kanssa välit ja kai hänkin kokee samalla lailla.
Otan mieluummin lapset kotia hoidettavaksi. Meillä on omat säännöt kunniottaen myös lasten kotisääntöjä.

VOI hyssy!
Kuka hoitaa ja kuka ei hoida ja enonkin lapset hoitamati. Voi mitä säätämistä.
Onko sulla taskulaskin aina mukana ja merkkaat johonkin mustaan kirjaas lasten hoitamiset... jessus mitä vahtaamista!

Näillä teidän sukulaisillanne tuskin on harmaata haiskuakaan, että yksi kirjaa suvun lasten hoitamiset koko hemputin sadan vuoden ajalta. Ja ilmeisesti räpättää ukolleen.
Säälin ukkoas.

Mulla on kolme lasta, anoppi sairastanut aivokasvaimen, nyt vammainen. Mie käyn HÄNTÄ hoitamassa silloin tällöin.
Omalla äitilläni katkesi verisuoni päästä, kun keskimmäinen oli kuukauden vanha.
Häntäkin käyn auttelemassa silloin tällöin. Siivoan tai leivon porukoille.
Eipä tulis muutenkaan mieleen pitää laskuoppia hoitamisista, vaikka noi mummot olis terveitäkin.
Ne on kuitenkin mummoja ja voi olla kremppaa jos toista, ei voi olettaa että jaksavat pieniä lapsia hoitaa.

Mummot on mummoja eikä mitään lapsityöläisii sulle.

Mun ukolla ei sisaruksia, joten ei sieltä päin apuja. Miehen tädit ja enot/sedät taas sen verran kaukana, enkä ikunas kehtaisi olettaakaan jotain hoitorinkii niille.

Itsellä on aina ensin mielessä, että miten voin auttaa muita. Mutta että joku tollain laskee koko ajan, mitä itte saa apuja, niin hohhoijaa. Voisi sanoa, että hanki jo elämä!

Aloitus on taas sarjassamme erittäin huonoja provoja....

Kyse ei ole vain hoitamisesta vaan siitä kenen kanssa isovanhemmat haluavat viettää aikaa ja selväähän se on, aina tyttären perheen ja heidän lapsien. Mies katsoo munattomana vierestä ja joutuu itsekin raatamaan enemmän, kuin kälyn mies. Toisaalta siinä tulee isälle ja lapselle läheisempi suhde, joka varmasti anoppia vasta ketuttaakin 😘

Kyllä Se niin on että vanhentuessa sitä ei kerta kaikkiaan jaksa vaikka haluaisikin
Itse hoidin tyttären lapsia kun ne oli pieniä aika paljon, ja yhtäkkiä huomasin että ei oikein jaksa , ja. Sanoin sen toiselle tyttärelle , niin siitäkös melu nousi. Sain kuulla etten välitä ja kaikkea muuta mitä kannan sydämmessäni .
Siis jos olisin jaksanut niin välit olisivat tänään normaalit, vaan nämä miniät ja tyttäret eivät käsitä että pian eläkkeellä oleva ihminen joka tekee hoito työtä kaiken päivät ei oikein jaksa työpäivän jälkeen muuta kun hoitaa itsensä että jaksaa töihin taas seuraavana päivänä. Niin että en ole koskaan ymmärtänyt näitä itsekkäitä nuoria ihmisiä kun niille ei saa sanoa ei , jos ei jaksa.
Itse hoidin omat lapseni ja kylässä aina joskus mummojen luona
Niin että yrittäkää nuoremmat ymmärtää vähän meitä vanhempiakin se on totta ettei jaksa , ja meininki onkin että lasten vanhemmat huolehtivat omista lapsistaan