kaikille tänne. Ei uskoisi, kuinka vaikeaa erakkoluonteen omaavalla oli kirjoittaa ensimmäisiä aloituksiaan tänne suomi24:n palstalle! Asia on kuitenkin niin, että täällä kaltaisellanikin on mahdollisuus jonkinlaiseen vuorovaikutukseen. Haluan siis kiittää kaikkia täällä olevia, että olen saanut olla osana tässä prosessissa, joka on ikäänkuin avannut silmäni. Ymmärrän nyt, että "minä-piirini" sisälle mahtuu muitakin ihmisiä, myös irl. Joku mainitsi tuolla psykologia-osastolla käsitteen psykodraama, kun asiaa mietin niin sitähän tämä on itselleni ollut. Osittain tiedostaen, osittain tiedostamattani olen hakeutunut tilanteeseen, jossa voin oppia jotain itsestäni ja muista. Entä sitten ikävä? Onko sitä todella ollut? Vastaus:on. Olen loppuelämäni kiitollinen tuolle ihanalle ihmiselle, joka käynnisti minussa halun tähän muutokseen. Toivottavasti ymmärrän jatkaa tätä "laajentumista" koko loppuelämäni, kiitos, kiitos, kiitos.
Kiitos,
whenibcmwe
7112
0Äänestä
Vastaukset 7
Vanhimmat
Totta jotain hyvääkin tässä kirjoittelussa on. Riippuvuus vain on huono asia, jää irl elämättä.
No tuo ei ole totta.
Erakoituneet ihmiset eivät omaa sosiaalisia taitoja mutta päinvastoin ,he pystyvät kirjoittamaan ,silloin kun saavat tehdä sen ilman sosiaalista kanssakäymistä.
Tottakai voivat kokea myös kirjoittelun haastavana, vaikkeivat näkisikään muita palstalla ajatuksia vaihtaessa.
piirteitä....
Itse oon kokenut palstailun pelkästään positiivisena, koska en osaa tulkita ihmisten ilmeitä sanatonta viestintää tms.... Lisäksi mä tykkään olla koneella!!
terapiamuoto nimeltä ryhmäpsykoterapia... Yksi tuttu oli käynyt ja kehui tehokkaaksi... Siinä kai 5 - 7 hengen ryhmä ja terapeutti.... Hyvä ehkä siinä, että itseään ei pääse pakoon samalla tavalla kuin yksilöterapiassa... Jotkuthan osaa "vedättää" terapeuttiaankin... Toisaalta kuulemma raskas prosessi...
Lisätietoja löytyy varmaan googlettamalla... On joku yhdistyskin...
Olet päässyt jo pitkälle, kerran jaksat olla kiitollinen...Onnea!
Kirjoittaminen on tehokas keino jäsentää ajatuksiaan, ja tällainen vuorovaikutteinen kirjoittaminen on vielä tehokkaampaa kuin päiväkirjaan raapustaminen. Toisilta voi oppia valtavasti, kun suhtautuu avoimesti muiden elämänkokemuksiin ja niistä syntyneeseen viisauteen. On asioita, joita ei halua jakaa edes ystävien kanssa, ja silloin anonymiteetin turvin uskaltaa ehkä purkaa mieltä painavia asioita jonnekin.
Sinunkin ajatuksistasi moni muukalainen on varmasti saanut jotain itselleen. Kiitos siitä sinulle.
Minäkin olen aikonut useita kertoja jättää tämäntyyppiset palstat mutta palannut aina takaisin. Vaikka on kausia, etten kirjoita yhtään mitään, luen mielenkiinnolla toisten ajatuksia. Enää en pyydä itseäni poistumaan. Olen löytänyt jonkinlaisen tasapainon siinä, mitä kerron muille irl ja mitä huokailen nimettömänä. Tai sitten olen vain opissa.
Nyyhkis, että pitääkin tulla taas ikävä, mutta elämä on ;(