Ei ihme että olette yksinäisiä kun ette puhu mitään ettekä ota kontakia. Tuskin uskaltaisitte ketään tavata edes vaikka toinen yksinäinen asuis 50 metrin päässä naapurissa ja huutelis et tule ulos.
Tääl on niin hiljaista
voi voi teitä.
25242
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 5 sääntöjenvastaista viestiä.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 25
Vanhimmat
Pah pah, kyllä täällä on mulla ilmoitus vetämässä ja on näemmä joillakin muillakin. Etkö ole yhtään noita vanhempien viestien otsikoita sellaillut ennenkuin postasit tuon? Vai pitäiskö sua itteäs tulla ihan kotoota hakemaan? ;)
Aloita toteamuksella että täällä on hiljaista. Jospa nyt palstalaiset ovatkin päättäneet ottaa härkää sarvista ja lähteneet ihmisten pariiin. Me vain ihmtellään täällä vielä!
Istun täällä nurkassa hiljaa ja kuuntelen sadetta, joka ropisee ikkunanlaudalle. Tänään on ollut sydämessä samanlainen sade ja synkkyys kuin tuolla ulkona. Kaipaan....mutta olin ilkeä...nyt hävettää :/
anteeksi täytyy pyytää, kun näen...välillä ei vaan kestä tätä kaikkea ja kiehuu yli.
Se on se kesä kaiken takana, luulisin. Kovasti yksinäisyyttä valitellaan, eikä siinä mitään, varmasti paljon yksinäisiä löytyykin, mutta kesällä kummasti ovat useimmat yksinäiset ja syrjäytyneetkin omissa riennoissaan, ja palsta hiljenee.
Tänne jäävät vain ne, jotka ovat oikeasti yksinäisiä. Eikä se sakki vissiin ole kovin puheliasta, täällä kun normaalisti hallitsee sellainen lynkkaus poppoo, että yleensä parempi, kun ei avaa suutaan ollenkaan. Ja varmaan se vakio porukka on käsitellyt jo melkein kaikki aiheet, melkein kaikista näkökulmista. Mutta kyllä routa porsaan kotiin ajaa.
Mistä sitä sitten pitäisi puhua? Tämä hiljaisuus hiukan itseänikin vaivaa, kun näitä juttuja tykkään lukea, ne kun herättävät tunteita. Oikeiden tunteiden tunteminen on aina aliarvostettua.
Onko sitä ihan mahdotonta ymmärtää, että joskus vain kyllästyy yrittämään? Jos kymmeniä kertoja kävelee samaa seinää päin, jossain vaiheessa loogisesti ajatteleva ihminen hyväksyy sen, että seinä on olemassa.
Onhan se totta, ettei mitään voi tietää varmasti. Voihan olla, että vaikka jo huomenna siitä seinästä pääseekin lävitse, ja päätyy johonkin upeaan satumaailmaan, mutta kuinka fiksuksi mielletään tällaiseen uskova henkilö? Mitä mieltä sinä olet henkilöistä, jotka kävelevät seiniä päin uskoen vakaasti, että kun tarpeeksi törmäilee, pääsee lopulta rinnakkaistodellisuuteen?
Ja hei, se sitten muuttaa koko asian, jos itse on jo omakohtaisesti todistanut, että jonkun tietyn seinän lävitse voi kävellä!
Voi, kun pääsisi oikeasti sellaiseen satumaahan pois täältä..ihoan oikeastaan olla täällä todellisuudessa, tämä kun on pelkkää kiirettä, hössötystä, kaikenmaailman velvotteita ja paljon epätodellisempaa kuin jossakin sadussa...niin välillä tuntuu.
Miksi ei voi päästä sen seinän läpi..ja tulla sinne...satumaahan..?? Jaksa olla täällä :(
Sanos muuta.
Ehkä se on niin, että se satumaa pitää luoda itse ympärilleen, jos tuuri ei muuhun riitä. Eihän se välttämättä koskaan kunnolla korvaa sitä oikeaa satumaata, mutta jos omaa tarpeeksi vilkkaan mielikuvituksen, voi siitäkin saada paljon irti.
Jos todellisuutta ei kestä, pitää lakata etsimästä totuutta, ja asettua aloilleen hyvään fantasiaan, muuten nuppi hajoaa.
Joku teistä tuumaili, että samoja juttuja täällä käsitellään, mutta eiköhän ole sitä samamojen fraasien ja toteamusten toistoa parisuhteissakin, jos ylipäätänsä edes jotan puhutaan. Ei riitä livenäkään aina uutta jutunjuurta.
Monesti käydessä yksinäisten luona, jutut kiertävät samaa rataa ja samaa sontaa jaksetaan jauhaa. Mutta se on kai tärkeää....
Ehkä parisuhdetta ei pitäisi muodostaa sellaisen henkilön kanssa, joka ei sovi itselle? Eivät kaikki saa sieluaan näkyviin, ei kaikista syvällisyys erotu.
Väistämättähän jossain vaiheessa on melkein kaikki puheenaiheet käyty lävitse, mutta sekö suhteesta tekee erityisen, että aina on jokin uusi aihe? Eikö se, että haluaa tuntea toisen kokonaan?
Harva oppii elämänsä aikana tuntemaan itseäänkään täydellisesti, saati sitten toista ihmistä, joka merkitsee itselle sen verran, että hänestä voi olla jopa kiinnostuneempi, kuin omasta itsestään. Täydelliseen tutustumiseen ei riitä elinikäkään, jos on rajattoman kiinnostunut.
Joidenkin yksinäisten jutut saattavat kiertää kehää osittain siksi, että yksinäisyys tuo usein tullessaan epävarmuutta. On epävarmuutta toisen kiinnostuksesta, epävarmuutta omista taidoista puhua, epävarmuutta toisen aikeista, jne. Silloin pitäytyy ehkä helpommin tutuissa aiheissa.
Osaltaan varmaan on myös iloinen, kun on seuraa, ja haluaa puhua niistä asioista, jotka itselle merkitsevät. Eivät kaikki yksinäiset ole tottuneet menemään toisen pään sisään, asettumaan toisen asemaan, tai ovat unohtaneet, miten se tehdään. Kun kerrankin tuntee itsensä edes vähän tärkeäksi, siitä ottaa ilon irti, ja toinen saattaa jäädä enemmän taka-alalle. Ei se välttämättä tarkoita sitä, että yksinäinen olisi itsekäs.
Arkielämähän on simppeliä saman toistoa. Sitä syö, nukkuu, tekee jotain, jne.
Ne on ne pienet hetket, jotka saattavat tehdä siitä elämisen arvoista, vai mitä?
Painukaa nyt vittuun täältä ihme hyypiöt ja menkää ulos tapaamaan ihmisiä. Ihme porukkaa täällä notkuu VITTU !
No en todellakaan mene ulos. Sataa ihan sikana. Jos et rupee käyttäytymään nätimmin, niin saat roikkua täällä meidän yksinäisyys-palstalaisten ilona vielä monta seuraavaa vuotta.
Hyvähän se vain on, jos palsta on hiljainen, sehän kertoo että jengi on viettämässä kesäiltaa jossain muualla kuin koneella. Kuten pitääkin.
Yksinäisyys on jokaisen ihmisen oma valinta, mitä kylvää sitä myöskin niittää. On aivan oma vika jos jähmettyy sinne seinien sisäpuolelle eikä lähde ihmisten ilmoille.
niinkkö
Olen yksinäinen. Kävin kalassa mut en saanut kalaa. Kalatkin välttelee mua kuten naisetkin.
Oletko ajatellut, että jostain Aasiasta hakisit naisen?
LOL. Tarkoitit varmaan, ettei suomikantturaa huonompaa löydä kovin helpolla.
Vitun fäppääjä:
Avostelit väärää henkilöä...Kaikki sanontasi on nyt minulla dokumenttina
Tulet saamaan tilaisuuden selittää asianajajalleni kaikesta sanomisistasi
kuinka vaarallinen ym olen..
Et sattunut älyämään että firmani on kytketty reg käyttäjänimeen täten
saat tilaisuuden todistaa vaarallisuuteni firmani omistajana myöskin..
juristini puhuu Suomea..
Dokumenttisi vaarallisuudestani kelpaa myös Suomen kielisenä
Myös kuinka minusta tuli ruotsalaishomo ynnä kaikki muut sanomasi
Selvitys miten asiakkaani käsittäävät uudet Sinun antamasi nimeni
Tulee viemään aikaa...
Juristini mukaan ekonomisesti huomattava "herjaus"
On ehkä liian helppoa neuvoa muita siten että kun teet sitä ja tätä tällä lailla kuin minä niin...Yleisesti ottaen kukaan ei ole niin tyhmä ettei itse ymmärtäisi miten asia teoriassa toimii, käytännön toteutus vain ei ole aina niin yksinkertaista, mutta asian ymmärtämistä ei voi näiltä neuvojilta edes olettaa.
"Yksinäisyys on jokaisen ihmisen oma valinta, mitä kylvää sitä myöskin niittää. On aivan oma vika jos jähmettyy sinne seinien sisäpuolelle eikä lähde ihmisten ilmoille. "
Tuommoisen potaskan kirjoittajan pitäis joutua ottamaan tältä p*ska maailmalta
oikein turbourakalla kaikkea soopaa, pahuutta osakseen, kunnolla joutuis
ottamaan osumaa vaikkapa tuommoiset 15 vuotta.
Sopivasti ens alkuun jossain onnettomuudessa rampautuisit neliraajahalvautuneeksi,
sitten semmoiset parikymmentä oikein pahaa lähes parantumatonta sairautta
saisit osakses, fyysisiä vaivoja siis, sitten voisit lamaantua päänsisäisesti siihen
päälle loppuiäkses. Vieläköhän sitten tekis mieli tulla tuommoisia aivopieruja ilmoille
päästelemään julkisuuteen, saatikka enää jaksaisit.
Oliskin joku joka huutelis että tule ulos.
Hyvin sanottu...
Anteeksi,olen todella yksinäinen.Mieheni sairastaa kroonisesta Leukemiasta. En tiedä pääsen sen yli,olen täysin yksin, sen asian kanssa.Tuntuu kun mikään normaalaali asia enää tunnu miltäään.
Oletko unohtanut tai menettänyt kokonaan elämänilon?Teeppä pieni muistelujen retki elämäsi poluille.Sieltä löytyy varmaankin hyviä asioita, jotka olet itsellesi tehnyt, riskit joita olet ottanut, ja keinot joilla olet selviytynyt.Muistele hetkiä jolloin olet tuntenut tyydytystä tai iloa.Vakuuta itsellesi, että pystyt luomaan ne uudelleen.Itsekkin luulin aikoinaan olevani ainoa olento maan päällä.Eläväni täällä yksin.Tehtyäni perusteellisen tutkiskelun itseeni ja menneeseen aloin käsittää syyn tunteeseeni olikin minussa itsessäni.Minun täytyi muuttua.Ei se tapahtunut tuosta vain sormia napsauttamalla, mutta pikkuhiljaa ja nyt olen saannut huomata etten todellakaan ole yksin.Olin ollut yksin vain omassa päässäni.
hei vaan
millainen on leukemia tänään, paraneeko, pystyykö sen kanssa elämään???
Kysymys ei ole niinkään mistään uskalluksista, ennemminkin halusta.
Onko enää omaa sisäistä halua jäljellä edes olla kenenkään kanssa
missään tekemisissä, jos sitä ei ole, turha on alkaa väkisin mitään
vääntämään.
Nämä mettäperä instasukurutsa tausta sukukunnat hyvin tutuksi tulleena,
kaikki elämänkäänteet mitä semmoisiin niistä lähtökohdista lähtöisin
oleviin eläjiin tulee, voin kertoa.
Semmoinen yksilö inhoaa sisällä sielussaan kaikkia toisia ihmisiä, joista
se huomaa vähänkään samoja piirteitä mitä siellä kenties lapsuudessa se
ympäristö ja myöhemminkin oli täynnä.
Siis jos on käynyt asioitaan läpi, ongelmiaan jonkin verran ja jos elämässä
on käynyt kohtalaisen huonosti.
Huomaa, kuinka vahingollisia jotkut näistä ovat, niiltä käyttää toisen
ihmisen tuhoaminen tuosta vain, jos alistuu niiden poljettavaksi.
Voin sanoa omalta kohdaltani, jos huomaan joissain ihmisnaaraissa
näitä piirteitä, pyrin välttelemään sellaisia, urospuolisia sama juttu.
Ennemmin elän sitten vaikka lopun elämäni yksikseni, kuin tällaisten kanssa.
Nuorempana olisin voinut suostua jonkin sorttiseen 'fck buddy' tyyppiseen
kanssakäymiseen tämänkin sorttisten naaraiden kanssa, jos ei olisi tarvinnut
olla sen pidempää aikaa tekemisissä,
koko homman kesto max. pari tuntia ja sitten kumpikin pois omiin oloihin.
Siis nuorempana olisin voinut sen verran jaksaa näitä tämäntyyppisiä
eläjiä kohdata, tuskinpa enää.
Se on itsesuojelua, ei halua että tällaiset eläjät pääsevät enää vahingoittamaan
lisää sillä omalla tuhovaikutuksellaan omaa elämää, ei yhtään lisää
vaurioittamista entisten jo olemassa olevien vaurioiden päälle.
Vanhemmiten elämä on jo kaikenlaisten iän myötä tulleiden sairauksien kanssa
semmoista päivittäistä jaksamiskamppailua, siihen lisäksi vielä joku tai joitain
hankalia tuhovaikutuseläjiä lisävaurioita aiheuttamaan, ei kiitos.
Parempi yksin kuin huonossa seurassa.