olen 34 vuotias nainen ja opiskellessani ylä-asteella 13-15 vuotiaana kiusasin erästä rinnakkaisluokkalaista poikaa (en siksi että olisin ollut ihastunut)
minulla itellä oli teini iässä jonkinlaista epävarmuutta ja halusin kuulua paremmin porukkaan,niimpä kiusasin poikaa porukan kanssa haukkumalla seläntakana mm homoksi ym,ja yritettiin muitakin saada siihen mukaan,osoiteltiin sormilla joskus välitunneilla ja naureskeltiin.En tiedä miksi kiusasin...loppujen lopuksi poika ei ollut mitenkään erillainen kuin muut oppilaat eikä ulkonäöltään ruma tai mitenkään erillainen vaan ihan tavallinen.
Kun ylä-aste päättyi menin lukioon ja sitä kautta ammattikorkeakouluun jne,en edes muistanu kyseistä henkilöä ja mitä tapahtui silloin ylä-asteella.
noin kuukausi sitten kävin töitten jälkeen hakemassa 4 vuotiaan tyttäreni päiväkodista, huomasin päiväkodin pihalla miehen juttelemassa päiväkodin opettajan kanssa joka on tuttuni,tultuani paikalle mies lähti lapsensa kanssa pois,ja kysyessäni päiväkodin opettajalta "kukas tuo oli kenen kanssa juttelit" hän kertoi miehen nimen jne, en aluksi silloin hoksannu ja muistanu mutta mentyäni kotiin ja illalla fb etsin muuten vaan miehen nimellä käyttäjän ja katsellessani kuvia ja lukiessani tietoja muistin kun salama kirkkaalta taivalta että hän oli se ketä kiusasin nuorempana,ja kaikki muistot tuli mieleen,en välittäny asiasta sen enempää mutta jotenkin nyt 2 viikon aikana olen miettiny enemmän ja alkanu kaduttaan miten tyhmä sitä olin kun kiusasin ja muistin nuo yllä mainitut tavat joilla kiusasin,
hänellä oli fb yhteisiä kavereita ja illanistujaisissa kysyin kaverilta mitä miehelle kuuluu nykyään ja niin kaveri kertoi että oli silloin ylä-aste aikoina erittäin rankkaa kotona ja sairasti masennusta lapsuuden traumoista.
itseäni inhottaa ku kiusaisn ihmistä jolla oli muutenki vaikeaa! varmana ollut todella ahdistavaa,ja en uskalla puhua tai pyytää anteeksi tai mitään,tulipahan avauduttua
minulla itellä oli teini iässä jonkinlaista epävarmuutta ja halusin kuulua paremmin porukkaan,niimpä kiusasin poikaa porukan kanssa haukkumalla seläntakana mm homoksi ym,ja yritettiin muitakin saada siihen mukaan,osoiteltiin sormilla joskus välitunneilla ja naureskeltiin.En tiedä miksi kiusasin...loppujen lopuksi poika ei ollut mitenkään erillainen kuin muut oppilaat eikä ulkonäöltään ruma tai mitenkään erillainen vaan ihan tavallinen.
Kun ylä-aste päättyi menin lukioon ja sitä kautta ammattikorkeakouluun jne,en edes muistanu kyseistä henkilöä ja mitä tapahtui silloin ylä-asteella.
noin kuukausi sitten kävin töitten jälkeen hakemassa 4 vuotiaan tyttäreni päiväkodista, huomasin päiväkodin pihalla miehen juttelemassa päiväkodin opettajan kanssa joka on tuttuni,tultuani paikalle mies lähti lapsensa kanssa pois,ja kysyessäni päiväkodin opettajalta "kukas tuo oli kenen kanssa juttelit" hän kertoi miehen nimen jne, en aluksi silloin hoksannu ja muistanu mutta mentyäni kotiin ja illalla fb etsin muuten vaan miehen nimellä käyttäjän ja katsellessani kuvia ja lukiessani tietoja muistin kun salama kirkkaalta taivalta että hän oli se ketä kiusasin nuorempana,ja kaikki muistot tuli mieleen,en välittäny asiasta sen enempää mutta jotenkin nyt 2 viikon aikana olen miettiny enemmän ja alkanu kaduttaan miten tyhmä sitä olin kun kiusasin ja muistin nuo yllä mainitut tavat joilla kiusasin,
hänellä oli fb yhteisiä kavereita ja illanistujaisissa kysyin kaverilta mitä miehelle kuuluu nykyään ja niin kaveri kertoi että oli silloin ylä-aste aikoina erittäin rankkaa kotona ja sairasti masennusta lapsuuden traumoista.
itseäni inhottaa ku kiusaisn ihmistä jolla oli muutenki vaikeaa! varmana ollut todella ahdistavaa,ja en uskalla puhua tai pyytää anteeksi tai mitään,tulipahan avauduttua
Vastaukset 3
Vanhimmat
kannattaa yrittää pyytää anteeks. itelleni ainaski tulis hyvä mieli jos oma kiusaajani pyytäs anteeks.
Laitat vaikka facebookkiin viestillä esimerkiksi "Olen todella pahoillani, ja tiedän että en voi ikinä hyvittää aiheuttamaani tuskaa. Halusin vain pyytää anteeksi." Vaikka sua kuinka pelottaisi ja ahdistaisi laittaa sellaista viestiä, laita se. Sen olet sille miehelle TODELLAKIN velkaa.
saa hävettääkki. mieti miltä itsestäs tuntuis. ite en ainakaan koskaan tuu antamaan omille kiusaajilleni anteeksi, ja nykyään vaan naurattaa ku näkee niitä ku ne yrittää vieläki mielistellä muita sillä et uskaltaa jotakuta syrjiä ja kiusata. huvittavaa toisaalta.