Tämä aika on paha. Se asettaa paljon haasteita uskovaisille.
Itsekin riudun vielä mukana, mutta on ehtiny kertyy niin paljon eppäilyksiä matkan varrella, että välillä tuntuu, että väsyn. Huomaan, ettei uskominen ole heleppoa mun kavereillekkaan. Saatetaan näyttäytyä uskovaisina, mutta kaikilla tuntuu olevan jonkinlainen luuranko kaapissaan. Mussiikin salakuuntelu on yllättävän yleistä ja tämä tieto kieltämättä järkytti itteänikin, vaikka itekki siihen salakuunteluun oon syyllistynyt. Oon huomannut, että jos laulan, tai hyräilen vahingossa jotain maailmallista laulua, niin tosi moni tuntuu tietävän sen ja yhtyvät mukkaan.
Oon myös huomannut yhellä jos toisella vääränlaista mussiikkia, kun oon vaikka saanu toisten autoja lainaan. Levyboxissa, tai keskikonsoliin unohtuneessa muistitikussa onkin paljon sellaista mussiikkia, jota en uskonut asianomaisen kuuntelevan. Ja näitä yllätyksiä on tapahtunut myös vanhempien ihimisten kohalla.
Toinen, karmeampi havainto on ollut se, että meidän porukoissa on myös alkoholin salalipittäjiä. Olen löytänyt alkoholijuomia jopa kotoamme. Jonkun meidän kotona täytyy myös olla salalipittäjä. En ole saanu seleville, kuka sitä harrastaa, mutta kun pulloja löytyy aina samasta jemmasta. Löysin sen jemman sattumalta ja se sijaitsee kotimme välikatolta. Aika ovela paikka. Totta kai löytöjen myötä musta on tullut uteliaampi etsimään uusia löytöjä.
Kun rupesin miettimään asioita, niin havaitsin, että eipä mullakaan asiat niin hyvin ole. Itellänikin on asioita, joita olen salannut muilta. Mutta minä olen toiminut varmemmanpäälle. En uskalla jemmailla kamoja sellaisiin paikkoihin, joista kuka tahansa voi ne löytää. Minulla on lukolliset laatikot, ja sinne laitan kaiken ehdottoman salaisen. Mussiikkilevyt yms. ovat siellä jemmassa ja ne ovat vieläpä kääritty muovipusseihin, että vaikka joskus unohtuisikin laatikot auki, niin kerta-avaamalla ei voi tietää, mitä laatikkoni sisältävät.
Olen aina ajatellut, että minulla on vain nää salaiset pahheet. Mutta kun niitä tuntuu olevan yhellä jos toisellakin. Onko koko uskovaisuus lopulta pelkkää illuusiota? Jos seassamme on meitä, jotka emme kaikin puolin elä, niin kuin opetetaan, täytyy seassamme olla myös niitä, jotka eivät ehkä lainkaan usko edes Jumalaan. Keskuudessamme painotetaan paljon seurakunnan tärkeyttä. Kuinka yhdessä jaksamme paremmin. Mutta jos on sellainen tunne, että yhdellä, jos toisellakin on joku raaja enemmän tai vähemmän maailmassa, niin voiko edes luottaa, että toinen on oikeasti uskomassa? Johan pedofiliakohu yms. ovat osoittaneet sen, että jopa hyvin luotettu ja arvostettu ihminenkin voi salata jotain suurta. Niinkin pahaa, kuin pedofiliaa, tai vaikka talousrikoksiaan. Ja tän kaiken keskellä täytyis jotenkin jaksaa vielä kilvoitella uskomassa :(
Itsekin riudun vielä mukana, mutta on ehtiny kertyy niin paljon eppäilyksiä matkan varrella, että välillä tuntuu, että väsyn. Huomaan, ettei uskominen ole heleppoa mun kavereillekkaan. Saatetaan näyttäytyä uskovaisina, mutta kaikilla tuntuu olevan jonkinlainen luuranko kaapissaan. Mussiikin salakuuntelu on yllättävän yleistä ja tämä tieto kieltämättä järkytti itteänikin, vaikka itekki siihen salakuunteluun oon syyllistynyt. Oon huomannut, että jos laulan, tai hyräilen vahingossa jotain maailmallista laulua, niin tosi moni tuntuu tietävän sen ja yhtyvät mukkaan.
Oon myös huomannut yhellä jos toisella vääränlaista mussiikkia, kun oon vaikka saanu toisten autoja lainaan. Levyboxissa, tai keskikonsoliin unohtuneessa muistitikussa onkin paljon sellaista mussiikkia, jota en uskonut asianomaisen kuuntelevan. Ja näitä yllätyksiä on tapahtunut myös vanhempien ihimisten kohalla.
Toinen, karmeampi havainto on ollut se, että meidän porukoissa on myös alkoholin salalipittäjiä. Olen löytänyt alkoholijuomia jopa kotoamme. Jonkun meidän kotona täytyy myös olla salalipittäjä. En ole saanu seleville, kuka sitä harrastaa, mutta kun pulloja löytyy aina samasta jemmasta. Löysin sen jemman sattumalta ja se sijaitsee kotimme välikatolta. Aika ovela paikka. Totta kai löytöjen myötä musta on tullut uteliaampi etsimään uusia löytöjä.
Kun rupesin miettimään asioita, niin havaitsin, että eipä mullakaan asiat niin hyvin ole. Itellänikin on asioita, joita olen salannut muilta. Mutta minä olen toiminut varmemmanpäälle. En uskalla jemmailla kamoja sellaisiin paikkoihin, joista kuka tahansa voi ne löytää. Minulla on lukolliset laatikot, ja sinne laitan kaiken ehdottoman salaisen. Mussiikkilevyt yms. ovat siellä jemmassa ja ne ovat vieläpä kääritty muovipusseihin, että vaikka joskus unohtuisikin laatikot auki, niin kerta-avaamalla ei voi tietää, mitä laatikkoni sisältävät.
Olen aina ajatellut, että minulla on vain nää salaiset pahheet. Mutta kun niitä tuntuu olevan yhellä jos toisellakin. Onko koko uskovaisuus lopulta pelkkää illuusiota? Jos seassamme on meitä, jotka emme kaikin puolin elä, niin kuin opetetaan, täytyy seassamme olla myös niitä, jotka eivät ehkä lainkaan usko edes Jumalaan. Keskuudessamme painotetaan paljon seurakunnan tärkeyttä. Kuinka yhdessä jaksamme paremmin. Mutta jos on sellainen tunne, että yhdellä, jos toisellakin on joku raaja enemmän tai vähemmän maailmassa, niin voiko edes luottaa, että toinen on oikeasti uskomassa? Johan pedofiliakohu yms. ovat osoittaneet sen, että jopa hyvin luotettu ja arvostettu ihminenkin voi salata jotain suurta. Niinkin pahaa, kuin pedofiliaa, tai vaikka talousrikoksiaan. Ja tän kaiken keskellä täytyis jotenkin jaksaa vielä kilvoitella uskomassa :(
Vastaukset 2
Vanhimmat
Heh. Osuvaa tekstiä. Saa ajatella, joo. Vähän syvällisemminkin vielä, kiitos vaan.
No kuules aloitja mitä luulet olevan merkitystä noilla asioilla kun et selvästikään ole koskaan uudestisyntynyt !
Se nyt on ihan sama mitä kuuntelet ja mihin jemmaat salajuttujasi tai yrität olla "uskomassa" joka jo terminä on täyspöljä.
onko syntynyt ihminen koko ikänsä syntymässä häh ?