En oikein tiedä että olenko masentunut. Onko teillä samanlaisia oireita?
Aina aamuisin en haluaisi nousta sängystä. Olen aina väsynyt, vaikka olisinkin nukkunut hyvät yö unet. Kaikki mitä teen tuntuu mitättömältä, turhalta ja aivan liian raskaalta, jos saisin päättää, olisin loppu elämäni sängyn pohjalla. Jotkut päivät taas olen energinen ja iloinen, mutta suurimman osan olen väsynyt ja ärtynyt. Jopa tiskikoneen täyttö tuntuu raskaalta. Olen jutellut asiasta lääkärin kanssa, mutta sanoivat vain että energia tasoni oli alhaalla, että minun täytyisi syödä enemmän. Noh, aloin syödä monipuolisesti ja terveellisesti, mutta silti olin koko ajan väsynyt ja kaikki tuntui raskaalta. Samoin itsetuntoni on paska. Tuntuu että kadulla kävellessäni kaikki tuijottaisivat minua, ja miettisivät pahoja asioita minusta. Se on yksi syy miksi en liiku kotoa minnekkään. En seurustele, ja omistan 3 ystävää. Kahdella heistä on masennus. Liittyisikö heidän paska elämänsä minun paskaanelämääni? Vaikuttaako se seura missä olen tähän? Jos vaikutttaa, pitäisikö minun hylätä heidät, ja olla viellä yksinäisempi?
Toivon että joku edes osaisi vastata.
Aina aamuisin en haluaisi nousta sängystä. Olen aina väsynyt, vaikka olisinkin nukkunut hyvät yö unet. Kaikki mitä teen tuntuu mitättömältä, turhalta ja aivan liian raskaalta, jos saisin päättää, olisin loppu elämäni sängyn pohjalla. Jotkut päivät taas olen energinen ja iloinen, mutta suurimman osan olen väsynyt ja ärtynyt. Jopa tiskikoneen täyttö tuntuu raskaalta. Olen jutellut asiasta lääkärin kanssa, mutta sanoivat vain että energia tasoni oli alhaalla, että minun täytyisi syödä enemmän. Noh, aloin syödä monipuolisesti ja terveellisesti, mutta silti olin koko ajan väsynyt ja kaikki tuntui raskaalta. Samoin itsetuntoni on paska. Tuntuu että kadulla kävellessäni kaikki tuijottaisivat minua, ja miettisivät pahoja asioita minusta. Se on yksi syy miksi en liiku kotoa minnekkään. En seurustele, ja omistan 3 ystävää. Kahdella heistä on masennus. Liittyisikö heidän paska elämänsä minun paskaanelämääni? Vaikuttaako se seura missä olen tähän? Jos vaikutttaa, pitäisikö minun hylätä heidät, ja olla viellä yksinäisempi?
Toivon että joku edes osaisi vastata.
Vastaukset 7
Vanhimmat
Masennus ei ole tarttuvaa.
Toki ympäristössäsi olevat masentuneet saavat sinut ajattelemaan asiaa enemmän ja
heidän olotilansa vaikuttaa myös sinun olotilaasi.
Itselläni on viime talvi ollut totaalista väsymystä,ärtyneisyyttä ja vaikka töissä kävinkin,olin niin väsynyt että kaikki kotihommat jäivät.
Mikään ei kiinnostanut,tuijotin vain apaattisena televisiota.
Keväällä sitten selvisi,että minulla on kuin onkin keskivaikea masennus.
Nyt olen sairaslomalla.
Vieläkin tuntuu,että pitää ponnistella saadakseen jotakin aikaan.
Jaksan touhuta tunnin, pari ja sitten mielenkiinto hiipuu totaalisesti ja pitää
huilata.
Ystäviä minulla ei ole lainkaan,on vain tuttavia.
Itsellänikin oli aikanaan itsetunto-ongelmia ja kuvittelin kaikkien tuijottavan minua.
Kompensoin sen laittamalla värikkäät Indianbazar vaatteet päälle ja kuljen nyt
rinta rottingilla kaupungilla.
Piti vain psyykata itsensä olemaan välittämättä muista.
Ja oikeasti. Ei ihmisillä ole aikaa tuijotella muita.
Heillä kun on muutakin ajateltavaa.
Mistä tiedät,etteikö joku vastaantulija olisi aivan samassa tilanteessa kuin itsekkin olet?
En aio todellakaan sanoa sinulle,että rinta rottingille ja baanalle vaan.
Pikemminkin kehoitan sinua hakeutumaan terveyskeskuksesi mielenterveyshoitajalla tai yksityisen puolen vastaavalle.
Ei yleislääkäri sinua välttämättä ymmärrä.
Toivotan sinulle voimia jaksamiseen ja valoisampaa kesänjatkoa!
Kiitos kommentistasi. Tossa juuri varasin ajan psykiatrille, jos vaikka hän osaisi auttaa. Iloista kesää myös sinulle!
käy lääkärissä. Kilpirauhasen ongelmat voi aiheuttaa masennusta.
Tunnen ihan samalla tavalla,väsynyt koko ajan.Olen käynyt 12vuotta psykiatrian joka toinen viikko ja psygologian joka toinen viikko.
Syön 5 eri lääkettä alussa oli semmosta kokeilua mitkä lääkkeet sopivat parhaiten mulle.Mut silti tä elämä on niin raskasta.
Ystäviä tai tuttavia mulla ei ole ollenkaan.Apteekkiin ja kauppaan käyn muuten istun vaan ja tujottaa tai makaan sängyllä tä on kestänyt niin kauan että mä en haluais elää enää
Psykiatrisessa sairaalassa olen ollut monta kertaa mutta se vaan pahentaa tilanne.
Tää ei ole mitään elämä enää,tähän asti olen uskonut että kaikki kääntyy parempaan suuntaan mutta viime vuonna olen luopunut siitä.
Olen työkyvyttömyyseläkkeellä vuodesta 2006.
Kyllä olet masentunut, vaikka lääkäri ei ole sitä todesta ottanut. Älä jätä ystäviäsi, mutta sinun kannattaa levätä ja ehkä pitää vähemmän yhteyttä masentuneisiin ystäviin. Jos antaa liikaa itsestään niin menee mehut.
Eivät ihmiset sinua tuijota, mutta masentunut kokee olevansa kaiken maailman pohjasakkaa. Yleiskunnon kohtous piristää ja voisi olla hyvä lääke mielialaasi kun nukut noin hyvin. Toivottavasti alakulo on ohimenevää. Jokaisella on elämässä laaksokausia. Ja kun niin on, sitten osaa nauttia hyvistä ja energisistä vaiheista.
Et varmaan jaksaisi koko elämää sängyn pohjalla lohua, vaikka nyt tuntuu siltä.
Ihan kuin minä olisin kirjottanu tuon tekstin, en tiiä oonko masentunu mut en vaan jaksa enää mitään. Makaan päivät kotona sängyssä, en vaan jaksa mennä minnekkää tms. Mulla on paljo kavereita, mutta en jaksa nähä niitä, tätä on jatkunu jo talvesta asti. En ole koko kesälomalla vaivaantunu näkemään kavereita, koska en vaan jaksa. En tiiä mistä tää johtuu, jos vaikka oonki masentunu, koska mulla on ollu aina kaikki hyvin enkä keksis mun masennukselle mitään syytä. Tai onko siihen aina ees syytä?Oon tehny netis noit
masennustestejä ja jokaisen testin mukaan olen masentunut, mutta ei noita testejä voi varmaa ottaa niin vakavasti. Mutta pärjäile, ja hauskaa kesälomaa sulle :)
Mulla itelläni alkava kilpirauhasen vajaatoiminta. odotan innolla saavani joskus lääkkeet. Koko persoonani on muuttunut vuodessa aivan valtavasti. ennen olin super innoissani tutustumassa uusin ihmisiin. järjestin tapahtumia, bileitä ja olin koko ajan menossa. itsetunto oli hyvä. olin kaunis omasta mielestäni ja elämä oli kivaa. oli uusi duuni. kaikki rullas mahtavasti.
ja nyt haluaisin vain viettää kaikki illat kotona itkemässä ja kuuntelemassa raskasta musikkia. väsyttää koko ajan. tunnen olevani ruma ja lihava ja kamala. sosiaaliset tilanteet ahdistaa. unohtelen asioita ja en ole oikeasti henkisesti läsnä monessakaan tilanteessa. itken ilman mitään syytä. hermot menee ihan super mitättömistä asioista. parisuhde tuntuu lähinnä vaan yhdeltä ongelmalta elämässä lisää. en tiedä tuleeko ero ennen kuin saan lääkkeet.
Hakekaa ihmiset oikeasti apua. pyytäkää kunnon tutkimukset. Kilpirauhasen ongelmat on alidiagnosoituja ja laskee elämänlaatua todella paljon!