Ajattelin ihan omaa aloitusta, kun tuli tuossa aiemmin mieleeni.
Eli grandiositeetti kuuluu OLENNAISENA osana narsistiseen persoonallisuushäiriöön, johon liittyy naurettavan vakavat suuruuskuvitelmat omasta kyvykkyydestä.
En NPH-tasolla näkisi tätä vain kuvitelmana, että olen parempi biliksessä tai panemaan, vaan isompana ongelmana, kuten jonkinasteisena jumalharhana.
Lähentelee vakavasti addiktin ajatusmaailmaa kun riippaa salataan.
Noh, eipä se paljon narsistista poikkea, sillä hän suojelee sillä omaa riippaana, joka on se kuvitelma, joka pitää saada ja pitää hinnalla millä hyvänsä.
Siksipä väitän, että narsisti on addikti, jonka riippa jota pitää suojella, on se makeus jonka tämä kaikki tuo.
Kokemuksia tai ajatuksia ?
Eli grandiositeetti kuuluu OLENNAISENA osana narsistiseen persoonallisuushäiriöön, johon liittyy naurettavan vakavat suuruuskuvitelmat omasta kyvykkyydestä.
En NPH-tasolla näkisi tätä vain kuvitelmana, että olen parempi biliksessä tai panemaan, vaan isompana ongelmana, kuten jonkinasteisena jumalharhana.
Lähentelee vakavasti addiktin ajatusmaailmaa kun riippaa salataan.
Noh, eipä se paljon narsistista poikkea, sillä hän suojelee sillä omaa riippaana, joka on se kuvitelma, joka pitää saada ja pitää hinnalla millä hyvänsä.
Siksipä väitän, että narsisti on addikti, jonka riippa jota pitää suojella, on se makeus jonka tämä kaikki tuo.
Kokemuksia tai ajatuksia ?
Vastaukset 11
Vanhimmat
Voisko liittyä D2 reseptoreiden määrään? Mielihyväkokemusten saavuttamisen vaikeuteen ja toisaalta niillä harvoilla epäsosiaalisilla keinoilla saavutettavan mielihyväkokemuksen 'ainutlaatuisuuteen'.
Psykopaattien aivoja on kuvattu. Tutkijat ovat tunnistaneet magneettikuvissa yhteneväisyyksiä. Sinänsä jännittävää oli havaita miten erään tutkijan aivoissa oli myös psykopatiaan viittaavaa löydöstä muttei hän käyttäytynyt tuhoavasti ympäristölleen kuten psykopaatti.
Eihän psykopaatti määritelmänä ole itse kuin pahuus, vai onko se vain mahdollinen pahuus ?
On paljon mm ammatteja, joissa sellaiset luonteenpiirteet ovat suotavia, tai jopa tarvittavia jotta ei mene nuppi liikaa mukaan.
Aivokuvauksissa näkyy poikkeamia,se on totta. Sen vuoksi onkin aika vaikea tuomita niitä ihmisiä omasta tahdostaan mahdollisesti pahaksi, jos kyseessä on "sairaus".
Oikeuttaako se mahd. kaltoinkohtelun, ei tietenkään.
Mutta onko tällaisen ihmisen pakko kaltoinkohtelemalla kaltoinkohdella, vai voiko hän käyttää oikein ohjattuna tätä "taitoaan" johonkin parempaan ?
Tuohon -t-:n esittämään kommenttiin liittäisin vähäisen tai olemattoman pettymyksen sietokyvyn. Mutta liittyykö se biorakenteellisesti ihmisen käyttäytymiseen millään lailla, en tiedä.
Mielestäni nimittäin aloituksen kuvaama suuruusharha ei liity yksin myönteiseen mielihyväkokemukseen, vaan nämä henkilöt myös voimakkaasti kieltävät olemattomuuden (pääpointti) olemassaolon.
Käyttänyt jo aiemmin sanaa stimulanssi. Ajatellaan narsistia tai psykopatiaan viittaavan ihmisen elämänkaarta. Koko elämä on vaihdettu. Ajetaan entinen loppuun ja vaihdetaan uuteen oli se sitten vaimo tyttöystävä asunto auto jnpp. Sitten tuleekin ikää muuta sairautta eikä kaikki onnistukaan kuten ennen eikä yhä edelleen ihminen näe mitään tarvetta korjata käytöskoodia. Mitä tapahtuu? Stimulanssin tarve on yhä edelleen valtava ja se on korvattava. Usein alkoholin tai muiden päihteiden käyttö voi lähteä lapasesta joskus seurauksena voi olla jotain vielä vakavampaa.
Eli tällaiselle henkilölle muut kanssaeläjät ovat kuin aivoravintoa. Kun ne on kulutettu loppuun siirrytään uusiin kuvioihin ellei jos sitä ennen jos tilanne sitä tarvitsee.
"En NPH-tasolla näkisi tätä vain kuvitelmana, että olen parempi biliksessä tai panemaan, vaan isompana ongelmana, kuten jonkinasteisena jumalharhana."
No ilman muuta, vaikka vuolaasti ja kiltisti vastasinkin tuohon edelliseen kysymykseesi sanatarkasti...
Tuollaistahan siinä takana on. Addiktina häntä ilman muuta pidän, kuten myös kätkeilee noita piirteitään. Täytyyhän hänen sopia kastiin kuitenkin, että saa hyväksikäytettäviä itselleen.
En vastaa tähän enempää, minulla on tietynlainen suhtautuminen hänen "jumalharhaansa", ilmeiseti hyväksyy sen, kun ei ole minua jättänyt sen enempää. Minä en häntä kuitenkaan enää "jumalana" pidä, vaikka rakkauden kiivaimmassa vaiheessa en oikein ymmärtänyt, miksen olisi voinut yhtähyvin hänelle laulaa ylistysvirsiä...
Olen ja pysyn maallikkona tässä asiassa, työurani teen muualla, siksi maanläheinen suhtautumistapa ja kirjoitukset sen mukaisia. Psykiatrisia ja tieteellisiä termejä en juurikaan muutamaa poikkeusta lukuunottamatta hallitse.
"olen parempi biliksessä tai panemaan,"
Hän ei itse tuollaista itsestään ole sanonut eikä myöntänyt, vaan näkemys on tietysti sen toisen, rakastuneen.
Vastakohta-ajattelumallin mukaisesti suuruudenhulluus johtuu pienenemisen pelosta.
Kuten puolison hallinta ja kyykytys johtuu hallinnan menettämisen pelosta.
Itsevastuun karttajat taas pelkäävät... niin, mitä?
"Itsevastuun karttajat taas pelkäävät... niin, mitä? "
Mitä tarkoittaa itsevastuun karttaminen. Minun mielestäni täällä kirjoittelee vähämmän tuollaisia.
Olemmehan toki erilaisia. Esim. minä kannan vastuun kaikesta, kaikki työt ovat paitsi naisten töitä, niin myös minun töitäni. Yhtään mitään ei tee kukaan muu, ei edes auta. Joskus väsyttää, ja ymmärrän sitäkautta, että puoliso voisi olla ihan mukava...
Yksinäisyys painaa päälle, ei ole oikein ketään, kenen kanssa mennä minnekään, kaikki muut ovat perheidensä kanssa. Ja loput alkoholisoituneita tms.
Tiedän kyllä tyypin, joka jotenkin "syyttelee" kumppania, joka on narsisti, tai muuta vastaavaa. Siinä on kuitenkin oma problematiikkansa, miten siihen on päästy. Ei puolisoon voi nojata kuin vanhempaan, -aina. Joskus olkapää on kiva, puolin ja toisin.
Enemmän tiedän kuitenkin niitä, jotka ovat päihteiden käyttäjiä, ja syytteleminen on niiden keino syyllistää se toinen hiljaiseksi ja matalaksi, että pysyy uskollisena palvelijana siitä huolimatta, että toinen esim. juo. Sensijaan, että ottaisivat itse vastuuta juomisestaan.
Mielestäni sitoutuneisuus ei ole sama kuin itsevastuun välttely...
"Sensijaan, että ottaisivat itse vastuuta juomisestaan."
Haluan vain kaikille addiktien kanssa eläville sanoa, että kysymys "minä vai juoma/mikä tahansa muu", on sellainen jota ei kannata esittää ja johon liittyviä vastauksia ei kannata ottaa mitenkään henkilökohtaisesti, kuin vain siltä kannalta, jos ne sattuvat vaikuttamaan omaan elämään.
Kun addiktin kanssa puhuu, puhuu sen riippuvuuden kanssa eikä sen ihmisen.
Vaikka lupais olla juomatta tai mikä se riippa onkaan tai mitä tahansa.
Se ei ole oikeasti valinta esim sinun ja sen välillä, vaan päätä ohjaa sairaus.
Eli ei kannata ajatella, että toinen alistaa uskolliseksi palvelijaksi hänelle itselleen, vaan sille riipalle se sitä etsii.
Jumalharha on osuva vertauskuva. Epärealistinen kuva itsestään - saavutuksistaan, menestyksestään ja kyvyistään - nuo on ne pääpointit johon suuruus(addikti?) rakentaa oman kuvansa. Sitä räikeämmän eron tämä tekee myös muihin; muut ovat kaiken hänen/ominaisuuksien alapuolella: taviksia, vähemmän suorittavia tai -selviytyjiä, laiskoja, mielenterveydeltään tai lahjoiltaan epäillyttäviä, huomattavan addiktoituneita tai tavalla tai toisella olemaan samalla viivalla suuruusharhansa elävän kanssa. Tästä lienee lähtöisin erityiskohtelun odotteet, käsitykset oikeutensa saavuttaa ensijaisesti itselleen katsomansa tarpeet, toiveet ja halut.
Harhaansa uskova vahvistaa tunnetta kieltämällä kaikki vastakkaiset mielipiteet tai käsitykset juuri niistä seikoista, jotka heikentävät tätä illuusion pysyvyyttä. Täytyy muistaa, että kieltäjästä tulee vihollinen. Jos asetat kyseenalaiseksi hänen toimintansa tai ajatuksensa, joudut jo silloin epäiltyjen listoille ja jos toistat epäillyn vahvistat suuruuskuvitelmansa kanssa olevaa siitä, että pyrit vain heikentämään häntä. Sanoisin että sana ei on tälläiselle henkilölle kuin punainen viitta härälle. Tämän valossa voisi todella puhua addiktiosta. Kuvitelma täytyy pitää hinnalla millä hyvänsä.
Jumalharhasta tuli vielä sekin mieleen, että räikimmillään suuruuskuvittelija kieltää kaikki auktoriteetit epäpäteviksi(näitä voi olla niin kauan, kuin heistä irtoaa hyöty). Jumalaa ei myöskään ole.
Sikäli voidaan puhua kuvitelmasta, ettei ne niinsanotut saavutukset, menestykset ja kyvyt ole sen kummempia kuin muillakaan (eli suuruus on lopulta on vain sama tavis toisten rinnalla, mikä hirvittävä illuusion rikkoontuminen) tai monesti ne on rakennettu epäolennaisuuksiin ilman mitään konkreettista näyttöä. Ehkä nph on siksi niin ristiriitainen: hän puhuu "saavutuksistaan", muttei todellisuudessa kykene nimittämäään yksilöllisiä tekoja, mitkä tekevät hänestä oikeasti sellaisen tai mikä hänestä tekisi toisista paremman. Ja huom, näitä samoja asioita eli saavutuksia - ei edes suurempia - hän ei tunnista tai halua tunnistaa toisissa. Ne kielletään, väheksytään sekä niistä kieltäydytään keskustelemasta (ei, toinen ei voi saavuttaa samaa asemaa). Kun näitä asioita keskusteluissa raavitaan, häiriöinen puolustautuu yleensä hikeentymällä tai tarjoamalle kyseenalaistajalle jotakin epämiellyttävää roolia tai ominaisuutta.
Kun epäilijästä on tullut harhaiselle vihollinen, alkaa se koston kierre. Pikkuhiljaa, hienovireisesti, omituisesti, ilman ymmärrystä miksi toinen käyttäytyy kuin tekee. Mitä selkeämmin epäilet tai kyseenalaistat, sitä selkeämmät vastaiskut. Lopulta suuruuskuvitelmansa pitävä voi ajautua ohi kaikkien muiden tunteiden tai hyödyn pitääkseen vain yhden päämääränsä: hänen on kostettava kyseenalaistajalle. Hinnalla millä hyvänsä. Jos konkreettista ei löydy, minkä varjolla kostaa, se kehitetään, tai sille voi olla jokin olemassa oleva vähäinen merkitys, jota pullistetaan suuremmaksi ja merkityksellisemmäksi. Ja huom taas, tässäkin häiriöinen pitää suuruuskuvitelmansa: hänellä todellakin on oikeus rankaista toista osapuolta, koska hän katsoo sen oikeudekseen. Hän on tavanomaisten lakien ja pelisääntöjen (ei, hän luo ne itse) yläpuolella.
Auttaako tässä vaiheessa enää epäilijän mahdolliset suosionosoitukset harhaiselle? Ehkä sen verran, että häiriöinen ottaa irti sen hyödyn, mitä olisi saavutettavissa, mutta - pitää muistaa eräs asia: hänet on jo riisuttu alastomaksi: hän ei unohda sitä ja hiljainen kostotyö voi edetä kaikessa rauhassa. Kostotoimilta säästyy pidemmän aikaa, jos liittoutuu harhaisen kuvitelmiin suuruudesta. Mutta vaatimukset illuusion ylläpitoon tulevat kasvamaan, joka vaatii kumppanin muuntautumiskykyä. Jolloin kuvitelmaa kantaa kaksi yhden sijasta ja kummankin on markkinoitava tätä harhaa muille.