Olen menossa logistiikkaa opiskelemaan mutta minulla on ollut tässä masennusta ja sosiaalisten tilanteiden pelkoa. Voikohan tuo nyt olla este opiskelemaan pääsylle? En ole syönyt lääkkeitäkään yli vuoteen ja nykyisin pärjään sosiaalisissa tilanteissakin kohtuullisesti. Omasta puolesta siis kyllä pärjään varmaan mutta mitähän lääkäri tai koulu tuumaa kun joudun lääkärintarkastukseen ennen opiskeliaksi valitsemista? En ole varma saako ne selville edes näitä juttuja ellen itse kerro.
Henkilön sopivuutta erilaisiin työtehtäviin voidaan joutua harkitsemaan oireiden ja toiminnanvajavuuden perusteella mm. seuraavissa sairauksissa:
• epilepsia tai muut tasapainoon vaikuttavat sairaudet
• diabetes
• psyykkinen sairaus
• näön tai kuulon heikkous
• sydän- ja verenkiertosairaus
• tuki- ja liikuntaelimistön sairaus.
Henkilön sopivuutta erilaisiin työtehtäviin voidaan joutua harkitsemaan oireiden ja toiminnanvajavuuden perusteella mm. seuraavissa sairauksissa:
• epilepsia tai muut tasapainoon vaikuttavat sairaudet
• diabetes
• psyykkinen sairaus
• näön tai kuulon heikkous
• sydän- ja verenkiertosairaus
• tuki- ja liikuntaelimistön sairaus.
Vastaukset 9
Vanhimmat
Olen täys hullu mut näillä näkymin pääsin opiskelemaan :DDD
Veikkaan että psyykkinen sairaus mainitaan esteenä joka alalle, mutta eihän se nyt niin voi mennä, että sinulta suljetaan koulutus ja sitä kautta työllistymismahdollisuus pois masennuksen ja sos.tilanteiden pelon takia. Molemmat voivat tehdä työ/opiskelukyvyttömiksi, mutta ne ovat luonteeltaan yleensä ohmenevää tai ainakin lievenevää sorttia, ja lisäksi ovat hyvin yleisiä opiskelevan ja työtä tekevän väesten keskuudessa.
Ja kuten tuossa lukee "Henkilön sopivuutta erilaisiin työtehtäviin voidaan joutua harkitsemaan"
Jos olet esimerkiksi niin peloissasi ihmisten kohtaamisesta, ettet pysty käymään koulua, niin paikkasi on lähinnä jossakin osastolla, mutta sitä tuskin olet, eikä kohdallasi todennäköisesti edes jouduta asiaa harkitsemaan.
On meidänkin luokalla yksi jolla on masennus ja toinen jolla kaksisuuntainen diagnoosina. Opiskelen siis logistiikkaa.
Olisi aika järkyttävää jos hoitoalalla palkattaisiin joku psyykkisesti sairas.
Vaikea kuvitella että niitä voi muillekaan aloille töihin ottaa. Ehkä siivoojaksi.
Suomi on täynnä psyykkisesti sairasta kansaa, joista tuntuvat lähes kaikki, jotka suinkin kykenevät opiskelevan ja tekevän töitä. En ole koskaan kuullut diagnoosien olevan itsessään mikään este, jos henkilö kokee olevansa työkykyinen.
Tuolla logiikallasi siivojatko sitten ovat jotenkin "huonompia" ihmisiä, kuin muut?
Ja ehkä hoitoalalla tms aloilla ollaan tarkempia tälläisistä asioita, mutta nyt ei ollutkaan kyse hoitoalasta. Sitä paitsi, entä jos lähihoitajan työtä tekevä sairastuu masennukseen, menettääkö hän muka oikeiteusensa toimia alalla? Ehkä pitkä sairasloma vaikeuttaa työtilannetta, mutta mikään ei käsittääkseni estä hakemasta töitä toipumisen jälkeen.
Myös kaveripiirissäni on ollut masennusta (diagnosoitua) eikä se ole ollut kellään esteenä opiskelupainkan saamiselle.
Nii ois. Järkyttävää siis...sää et kyll´ole minkään valtakunnan psyk.hoit. kun olet jopa sairaudentunnoton. V---uiletko palstoilla ajankuluksesi?
Mikä siivoojan ja hoitajan ero edes on? Ihmisiä siinä missä me kaikki. Tiedätkö, että moni siivoaja näkee paljon hoitopaikoissa todellisia mulkvisteja kanslian penkkiä kuluttamassa?
Onhan noita lähihoitajia mielenterveysongelmaisina. Suurin osa on.
Sairaanhoitaja jos olisi mielenterveysongelmainen niin siitä tulisi katastrofi.
Lääkärin mielestä ei mun psyykkinen sairaus ole este lähihoitaja opinnoille ja olen siis eläkkeellä ja sairastanut masennusta ym. Mielenterveyden häiriöitä jo 25 vuotta. Laitoshuoltaja sairaalassa olen tähän asti ollut. Että ap. Tuskin lääkäri pistää vastaan kun noin hyvin tuut muuten toimeen.
Siis olet sitä mieltä, että suurin osa lähihoitajista on mielenterveysongelmaisia??? Ja työskentelet itse nimimerkistäsi päätellen psykiatrisena hoitajana. Millähän tavalla sinä mahdat potilaitasi ja asiakkaitasi oikein hoitaa, jos olet tuota mieltä?
Kysyisin teiltäkin, siis oletteko sitä mieltä, että psyykkinen sairaus ei välttämättä ole este lähihoitajaopinnoille? Olen toipumassa anoreksiasta, eikä se mielestäni haittaa muiden ihmisten elämää.