Sailaksen aikeista käydä rajoittamaan subjektiivista oikeutta viedä lapsi päivähoitoon, jos haluaisi rauhassa hoitaa uutta tulokasta, tms.tapauksessa ? Onko oikeuteen kajoaminen teistä oikein , perusteena älyttömiksi kasvaneen päivähoitokustannukset ? Entä silloin, kun äiti haluaa olla kotona yksin, vaikkei olisi muita lapsiakaan ?
Mitä olette mieltä
Mrs Noname
12676
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 12
Vanhimmat
hoitoon vietäviä lapsia, jotka tapaavat ikätovereita ja oppivat sosiaalisia taitoja.
Ehdotuksen takana näyttäisi olevan ajatus, että vanhemmat laiskana löhöävät sohvalla ja tälle pitäisi laittaa stoppi lapsen kehityksen kustannuksella.
Kaikkille lapsille tarhapaikka, niin tulee uusia työpaikkoja.
Rahaa on kyllä laittaa turhempiinkin menoihin. Esimerkiksi nämä työllistämistoimiin sijoitetut eurot vievät työpaikkoja, tämän vuoksi ihmiset joutuvat olemaan työttömänä tai ilmaisessa työharjoittelussa. Näillä "työllistämistoimien" hinnalla palkaisi kyseisen toiminnan piiriin joutuneen ihmisen kunnon palkkatyöhön.
Lapset saavat tavata ikätovereita ja oppivat sosiaalisia taitoja myös avoimissa päiväkodeissa ja puistoissa. Näissä on vanhempi aina mukana, opettamassa. Tietenkään vanhempia ei voi pakottaa näihin, mutta ne ovat nimenomaan tätä tarkoitusta varten.
Uskoisin, että tästä aiheesta voi tulla paljonkin kiihkeätä keskustelua. Osallistun heti alkuun ilmaisemalla oman mielipiteeni.
Lastentarhat ovat täpötäynnä ainakin pääkaupunkiseudulla ja suurissa kaupungeissa. Lastentarhanopettajat ovat palaneet loppuun ja lasten hoidon laadusta on jo valitettu pitkään. Mielestäni siis on todella perusteltua ryhtyä oikeasti tekemään jotain asialle. Itse koen, että lasten päivähoito on tarkoitettu vanhempien työssäkäymisen tukemiseksi ja avuksi yhdistää työ- ja kotielämä toimivaksi kokonaisuudeksi.
Mielestäni on omituista että on vanhempia, jotka eivät halua itse hoitaa omia lapsiaan vaikka itse ovat kotona. Onhan se rankkaa joskus, kun on uusi vauva joka itkee ja vaatii paljon läheisyyttä, ja leikki-ikäinen joka vaatii taas ihan eri asioita, mutta sitähän se perhe-elämä on! Kyllä siitä selviää. Se on normaalia. Täysin käsittämätöntä mielestäni on, jos on yksi ainut lapsi, itse on kotona mutta vie lapsen päiväksi hoitoon?? Kyllä nyt aikuisen täytyy sen verran jaksaa itsekin. Eivätkö aikuiset halua enää sitoutua perheeseensä? Tehdään lapsia ja annetaan toisten hoitaa.
Mielestäni Sailas puuttuu ihan oikeaan asiaan. Mikäli lapsia tekee, tulisi ne myöskin hoitaa kotona... ainakin sen ajan, kunnes siirtyy takaisin työelämään.
Lapsi saa ihan tarpeeksi sosiaalisia kontakteja ja kerryttää ko. taitoja pihalla leikkiessä ja esimerkiksi erilaisissa kerhoissa, avoimissa päiväkodeissa jne.
Harva lapsi tapaa päivähoitokavereitaan muualla kuin tarhassa... kaveripiiri koostuu kuitenkin niistä oman kotipiirin lapsista sekä vanhempien ystäväperheiden lapsista.
jos ei halua itse hoitaa ja kantaa vanhemman vastuuta vaan antaa se vastuu vieraille. Ja samalla vaatia hoitajilta sitä mitä ei itse viitsi tehdä. Tästä asiasta on ollut laajoja keskusteluja Päiväkotipalstalla ja tälläkin palstalla.
Tilanteita jolloin isompi sisarrus kuuluu ehdottomasti päivähoitoon:
- Perheeseen syntyy sairas lapsi
- Perheessä on sosiaalisia ongelmia
- Jollain perheenjäsenistä on mielenterveysongelmia
- Perheen rahat eivät riitä lapsen ruokkimiseen. Tässä tapauksessa päiväkotipaikka on ilmainen.
- Äiti masentuu synnytyksen jälkeen.
Sailas ei yksittäisten perheiden tilanteita tiedä. Jokaisella olkoon oikeus päivähoitoon.
ratkaisulla pystytään puuttumaan ylitäysiin hoitopaikkoihin ja näin ollen parantamaan hoidon laatua niin olen sydämestäni sen kannalla,tietysti huomioon otettava erityistapaukset,jossa tullaan tilanteeseen mitkä on ne rajat näissä erityistapauksissa.Kotihoidossa olevillekkin lapsille on kyllä virikepaikkoja esim. seurakunnan kerhot ja mitä kaikkea kaupungeissa onkaan.Äidin itsekäs tarve olla yksin ei ole minusta riitävä syy viedä lasta hoitoon...
Subjektiivinen päivähoito-oikeus pitäisi poistaa. Ainakin, jos perhe on "normaali" eli lapsi ei tarvi esim. kuntouksellisista syistä tms. päivähoitoa tai jos perheessä on ohimeneviä ongelmia mm. lieviä mielenterveysongelmia jne.
Ja "virikkeitä" saa kyllä kotonakin normaalissa perhe-elämässä arkisine puuhineen ja sisarusten kanssa puuhailuineen. Tosiaan kerhoista jne. voi sitten hakea "sosiaalisia" kontakteja.
Suurilukuinen joukko jotka emme lapsuudessamme olleet kuulleetkaan päivähoidoista. tarhoista ym. vaan kasvoimme äitimme helmoissa ja leikimme pihoilla naapurin lasten kanssa. Tuliko meistä kaikista epäsosiaalisia heittiöitä ?
Ei, lapsuus oli mukavaa sellaisenaan, ilman koulutettuja päiväkotitätejä ym.
Pelkäävätkö nykyiset äidit kasvattamisen epäonnistumista, vai missä on vika kun pitää lapsia hoitoon syytää vaikka on itse kotona ?
Niin, itsekin olen ollut kotona kouluikään asti, samoin mieheni. Eskariakaan ei ollut silloin. Ja ihan olemme mielestämme normaaleja ja sosiaalisia kansalaisia. Muistan, kun kävimme kavereita tapaamassa mm. leikkipuistoissa ja seurakunnan kerhoissa. "Virikkeitä" löytyi runsaasti myös esimerkiksi luonnosta. Kotona opimme jo varhain tekemään pikku askareita. Kyllä maalaisjärki riittää lasten kasvatukseen!
Lapsen päivähoidosta maksetaan niin paljo että eiköhän pitäis säilyttää oikeus saada viedä lapsi hoitoon!Sitä mä en ymmärrä jos lapsi viedään hoitoon ja ite ollaan kaupungilla,mut muuten...
Onhan noita tapauksia monenlaisia. Itse vein lapseni tarhaan puolipäiväiseksi, "vapaa-aikani" käytin sairaan äitini hoitamiseen. Eli, virallisesti olin työtön ja omasta mielestäni kotiäiti. Mielellämme kyläilimme mummon luona lapsenkin kanssa, mutta päivisin oli niin paljon lääkäreitä ym, lapsen oli varmasti mukavampi olla leikkimässä ikäistensä kanssa kuin kuunnella kipeän ihmisen ns.kiukuttelua. Meillä tätä kesti kolmisen vuotta. Päiväkoti oli myös samaa mieltä työni tärkeydestä. No, mutta näin meillä.