Jokaiseen kotiin kertyy tavaraa ja tarviketta joka lojuu kaapin pohjalla sinne jo unohtuneena,
tai on huomannut tehneensä muuten ihan turhan ostoksen.
Juttelin aamupäivällä erään miehen kanssa ja hän kirosi itseään retki pyörän ostosta.
Sanoi, että kun olivat tarjouksessa viime syksynä, hän heti aamulla kiirehti kauppaan pyörää ostamaan.
Kaupassa olivat kohteliaasti kasanneet vanhan miehen kulkupelin, mutta taluttamalla hän sen kotiin vei. Ihaili pihalla komeaa ajopeliä, mutta koska ne hyvin varkaillekin kelpaavat, vei lopulta varastoon suojaan.
Tänään hän kertoi että ei yhtään kertaa ole pyörää kayttänyt. Kirosi koko ostoksen. Vie paljon tilaa varastossa ja on aina nurin kun sieltä yrittää jotain käsiinsä etsiä.
Sanoi vain että haluaisi vaihtaa sen, jolloin ehdotin, että vaihtaisi kävely sauvoihin ja sainkin makeat naurut aikaiseksi.
Mikä on teillä se turhin ostos, mikä harmittaa tai ilostuttaa sen hankinnassa.
tai on huomannut tehneensä muuten ihan turhan ostoksen.
Juttelin aamupäivällä erään miehen kanssa ja hän kirosi itseään retki pyörän ostosta.
Sanoi, että kun olivat tarjouksessa viime syksynä, hän heti aamulla kiirehti kauppaan pyörää ostamaan.
Kaupassa olivat kohteliaasti kasanneet vanhan miehen kulkupelin, mutta taluttamalla hän sen kotiin vei. Ihaili pihalla komeaa ajopeliä, mutta koska ne hyvin varkaillekin kelpaavat, vei lopulta varastoon suojaan.
Tänään hän kertoi että ei yhtään kertaa ole pyörää kayttänyt. Kirosi koko ostoksen. Vie paljon tilaa varastossa ja on aina nurin kun sieltä yrittää jotain käsiinsä etsiä.
Sanoi vain että haluaisi vaihtaa sen, jolloin ehdotin, että vaihtaisi kävely sauvoihin ja sainkin makeat naurut aikaiseksi.
Mikä on teillä se turhin ostos, mikä harmittaa tai ilostuttaa sen hankinnassa.
Vastaukset 4
Vanhimmat
on tullut monen monta turhaa ostosta tehtyä.
1) Nahkainen tyyny, jonka sisällä on patterit ja sen pitäisi hieroa esim selkää ja hartioita.
Lapset leikkivät sillä aikansa ja sitten patterit loppuivat. Nyt se kököttää jossakin hyllyssä.
2)Hiusharja, jossa myös sisällä patterit. Piti hieroa päänahkaa. Sama juttu. Patterit loppui ja vehje lepää jossain.
3)1980-luvullA ostin puolivarsisaappaat oikein korkeilla kannoilla. Hienot olivat. Kerran pidin.
Tallessa ovat tuolla kaapissa, olen joskus niitä aina kokeillut ja pannut takaisin. Ei oikein voi poiskaan heittää, ovat ne niin upeat.
Näitähän löytyy, imbulssiostoksia!
Nykyään kyllä harkitsen jo vähän paremmin, mitä tähän huusholliin enää ostetaan.
niin äärettömän vähäkäyttöisiä että hyvin tulisi ilmankin toimeen. Ja niitä on paljon.
Noita "patterit loppuneet" esineitä taitaa löytyä jokaiselta, jopa rannekellokin pysähtyneenä ja kun patteria sitten alkaa uusimaan aikojen kuluttua, on koko kello hapettunut pilalle siitä loppuun kuluneesta paristosta.
Mikä siinä on kun kauniita kenkiä on käyttämättömänä, ostin kauniit punaiset satiinikengät, pukuni väriin sopivat, käyttämättä ovat. Nyt puku kyllä sopii kuin valettu vielä vuosienkin päästä, mutta jalka on kai kasvanut kun kenkä ei suostu mahtumaan jalkaan.
Vuosi sitten löysin kirpputorilta vanhan aikaisen,
kauniin lautashyllyn. Sen omistaja oli kai polttanut sätkää koska haju oli imeytynyt vanhaan puuhun.
Tuulettelin ja tuulettelin, haju pysyy ja nyt sekin odottelee laitanko seinälle vai jätänkö tuonne varastoon muiden käyttämättömien joukkoon.
Olisi pitänyt miettiä sekin.
Vanhalla pillkkivavalla, en edes tiedä kuinka vanha on, tammesta ja luusta valmistettu, saranoilla taipuva, en ole koskaan käyttänyt mutta sitä turhaa ostosta en ole vielä katunut.
Ja keittiön apulaisia, niitä pienkoneita ja vempaimia, turhia hankintoja monet niistä.
Tuon leipäkoneen kyllä sain lahjaksi, kerran käytetty kaapin täyte sekin.
leipäkoneesta minä olen onneksi säästynyt.
Useampana jouluna se on ollut tuloillaan, mutta onneksi olen saanut vihiä ajoissa.
Monitoimikoneestakin olen kieltäytynyt, koska minusta tuntuu, että olen pärjännyt ilman tähänkin asti, niin enköhän pärjää tämän lopun elämäni ajan.
Kaapit on niin täynnä kaikenmoista ja paljon turhaakin, mutta niistä on vaikea luopua.
Sitten on tullut anopin jälkeen kaikenlaista, jotka kaikki on kaappien ja hyllyjen täytteinä.
Olen yrittänyt lapsillekin jakaa, mutta eihän hekään kaikkea huoli.
Kun meistä aika jättää, mihin mahtanevat laittaa kaiken sen roinan, mitä kymmenien vuosien aikana on nurkkiin kerääntynyt.
Huolettaa jo perillisten puolesta!