Täällä lukenut hyviä kirjoituksia kokemuksista menneisyydessä ja mitä mahdollisesti vaikuttaneet itseen jne. Yritän kertoa omaa tarinaani, pukea sanoiksi kokemaani? Nykyään kun koen olevani enemmän provosoitunut, ehkä kokemuksistani johtuen?
Vanhemmalla iälläni työelämässä kokemieni asioiden kautta ja äitini kanssa käytyjen keskustelujen pohjalta edesmennyt isänikin sai nimittäjän käyttäytymiselleen. Nuorena tiedostin monesti, että hänen käyttäytyminen ei ole normaalia ja välillä oli jopa pelottavaa, agressiivistakin käytöstä, pääasiassa äitiä kuritti lasten nähden, monesti lähti tekaistuista tilanteista? Kavereiden perheiden kotioloja vertailemalla koin olevani huonommassa asemassa, kun toisen koti huokui lämpöä ja turvallisuutta ym. Olivat mielestäni parempiosaisia.
Lapsena näille oli vaikeampi löytää yhteistä nimittäjää, mutta mm. yhdestä kirjoituksesta luin, että luottamus toisiin karisee näiden kokemusten kautta ja sitä kautta parisuhteen luominen myös haasteellisempaa? Tässä en ole itse vieläkään
onnistunut. Potentiaalisia kumppaneita ollut ns. käden ulottuvilla, aikaisemmin todennut itseni saamattomaksi, mutta nyt ymmärrän asian enemmän niin, etten luota ja usko parisuhteen toimivuuteen kohdallani? Itsevarmuus?
Johtuuko sitten käsittelemättömistä/keskeneräisistä asioista, joita en ole käsitellyt itseni kanssa läpi?Olen tunteellinen mies, monet sanoneet myös itsevarmaksi, mut olen enempi spontaani ja lauon/puhun asioita ajattelematta suuremmin ulos suustani. Joskus voi tulla sammakoitakin suusta ulos?
Jättäydyn monesti taka-alalle tilanteissa ja muistan nuoremmalla iällä kokeneeni tämän myötä jääväni myös ulkopuoliseksi. Näiden kokemukseni kautta, ovat lapsuuden kaveritkin jääneet taka-alalle. En ole tyrkky, vaan enempi jään pois kuvioista, jos huomaan, että en viihdy tilanteissa tai en saa arvostusta "omaa tilaa". Kaverit jonkun verran vaihtuneet ympärillä, ehkä tähänkin vaikuttaa jollain tapaa mennyt?
Työelämän haasteissa kohdannut viimeisimmän kompastukseni. Jonne pääsin suhteilla töihin, myyntityötä, jossa proviisiopalkka. Koin alusta lähtien itseni ulkopuoliseksi, toiset kokivat, että menettävät minun takia mahdollisuuksia jne.
Vuosien saatossa pääsin hommaan sisään paremmin, mutta taustalla kulki mukana tämä toisten mielikuva, että olisin eriarvoisessa asemassa muihin nähden, joka ei pitänyt paikkansa. Ekat vuodet meni hyvin, oli nälkää ja motivaatiota tekemiselle ja sain kiitosta johdolta, kun tuli tulosta!.
Vuosien saatossa alkoi silmät aueta enemmän ympärillä tapahtuville asioille pääsin keskusteluihin paremmin mukaan. Arvostin kollegoja ja joukosta löytyi selkeä yksi mestarimyyjä. Jota sinisilmäisenä uskoin ja kehuin myös muille. Ajanmyötä aloin ymmärtämään enempi mestarimyyjän tekemisiä ja tekemättä jättämisiä selkeitä puutteita ja ihmettelin miten moinen voi pärjätä näissä hommissa? Olin hänelle hlö, josta voisi ehkä jotain hyötyä? Uskon näin, ja yksi kollega toi tämän minulle julkikin?
Lehdistä ja netistä tuli julki narsisteja kuvaavia juttuja, joita sitten välitin eteenpäin tietyille kollegoille, joilla ymmärsin löytyvän maalaisjärkeä ja järkeä ylipäätään lukea toisia ihmisiä. Hyviä kirjoituksia, en nimennyt niitä millään tavalla vaan laitoin, et luinpa mielenkiintoisen jutun netistä ja kaikki, joille sen laitoin ja juteltiin asiasta jälkeenpäin tiesivät yhdistää jutun tähän meidän mestarimyyjään.
Tiedostan itsestänikin löytyvän tiettyjä piirteitä tähän liittyen, mm. peräänantamattomuus ja koen oikeudekseni maksaa ns. potut pottuina. Eli Kaikki keskustelut useamman henkilön kanssa hänestä, luonut mielikuvan törkeästi käyttäytyvästä manipuloivasta, ylimielisestä, raukkamaisesta ja säälimättömästä ihmisestä, oikeuttaa tietyn tavan toimia myös häntä kohtaan?
Nykyisessä työssä oppinut, kuinka raadollista myyntityö voi olla pahimmillaan ja kuinka yksikin tällainen omaan napaan tuijottaja voi pilata työviihtyvyyden työpaikalla. Olen miettinyt useamman vuoden ajan työpaikan vaihtoa motivaation ja asenteen puutteeni takia ja nyt sitten mietin vain pitkää lomaa?
Enkö osaa pitää riittävästi puoliani, kun olen tällaiseen tilanteeseen joutunut?
Ärräpäitä olen mielessäni ladellut tämän ns. mestarimyyjän takia. Moni on myös lähtenyt pois osittain hänen takiaan. Minä varmaan seuraavaksi?
Menneet lapsuuden kokemukset käsittelemättä, silloin esitin rohkeata, kovaa ja pelkäämätöntä ihmistä, mikä oli kaukana totuudesta. Lätkässäkin taisin yhtenä vuotena voittaa jäähypörssin.
Toivottavasti yo. teksti ei ole liian sekava, kun on aika spontaanisti kirjoitettu?
Saan ehkä positivista ja ymärtävääkin palautetta? Pahimmat aggressiot ovat jo itsellä takanapäin?
Vanhemmalla iälläni työelämässä kokemieni asioiden kautta ja äitini kanssa käytyjen keskustelujen pohjalta edesmennyt isänikin sai nimittäjän käyttäytymiselleen. Nuorena tiedostin monesti, että hänen käyttäytyminen ei ole normaalia ja välillä oli jopa pelottavaa, agressiivistakin käytöstä, pääasiassa äitiä kuritti lasten nähden, monesti lähti tekaistuista tilanteista? Kavereiden perheiden kotioloja vertailemalla koin olevani huonommassa asemassa, kun toisen koti huokui lämpöä ja turvallisuutta ym. Olivat mielestäni parempiosaisia.
Lapsena näille oli vaikeampi löytää yhteistä nimittäjää, mutta mm. yhdestä kirjoituksesta luin, että luottamus toisiin karisee näiden kokemusten kautta ja sitä kautta parisuhteen luominen myös haasteellisempaa? Tässä en ole itse vieläkään
onnistunut. Potentiaalisia kumppaneita ollut ns. käden ulottuvilla, aikaisemmin todennut itseni saamattomaksi, mutta nyt ymmärrän asian enemmän niin, etten luota ja usko parisuhteen toimivuuteen kohdallani? Itsevarmuus?
Johtuuko sitten käsittelemättömistä/keskeneräisistä asioista, joita en ole käsitellyt itseni kanssa läpi?Olen tunteellinen mies, monet sanoneet myös itsevarmaksi, mut olen enempi spontaani ja lauon/puhun asioita ajattelematta suuremmin ulos suustani. Joskus voi tulla sammakoitakin suusta ulos?
Jättäydyn monesti taka-alalle tilanteissa ja muistan nuoremmalla iällä kokeneeni tämän myötä jääväni myös ulkopuoliseksi. Näiden kokemukseni kautta, ovat lapsuuden kaveritkin jääneet taka-alalle. En ole tyrkky, vaan enempi jään pois kuvioista, jos huomaan, että en viihdy tilanteissa tai en saa arvostusta "omaa tilaa". Kaverit jonkun verran vaihtuneet ympärillä, ehkä tähänkin vaikuttaa jollain tapaa mennyt?
Työelämän haasteissa kohdannut viimeisimmän kompastukseni. Jonne pääsin suhteilla töihin, myyntityötä, jossa proviisiopalkka. Koin alusta lähtien itseni ulkopuoliseksi, toiset kokivat, että menettävät minun takia mahdollisuuksia jne.
Vuosien saatossa pääsin hommaan sisään paremmin, mutta taustalla kulki mukana tämä toisten mielikuva, että olisin eriarvoisessa asemassa muihin nähden, joka ei pitänyt paikkansa. Ekat vuodet meni hyvin, oli nälkää ja motivaatiota tekemiselle ja sain kiitosta johdolta, kun tuli tulosta!.
Vuosien saatossa alkoi silmät aueta enemmän ympärillä tapahtuville asioille pääsin keskusteluihin paremmin mukaan. Arvostin kollegoja ja joukosta löytyi selkeä yksi mestarimyyjä. Jota sinisilmäisenä uskoin ja kehuin myös muille. Ajanmyötä aloin ymmärtämään enempi mestarimyyjän tekemisiä ja tekemättä jättämisiä selkeitä puutteita ja ihmettelin miten moinen voi pärjätä näissä hommissa? Olin hänelle hlö, josta voisi ehkä jotain hyötyä? Uskon näin, ja yksi kollega toi tämän minulle julkikin?
Lehdistä ja netistä tuli julki narsisteja kuvaavia juttuja, joita sitten välitin eteenpäin tietyille kollegoille, joilla ymmärsin löytyvän maalaisjärkeä ja järkeä ylipäätään lukea toisia ihmisiä. Hyviä kirjoituksia, en nimennyt niitä millään tavalla vaan laitoin, et luinpa mielenkiintoisen jutun netistä ja kaikki, joille sen laitoin ja juteltiin asiasta jälkeenpäin tiesivät yhdistää jutun tähän meidän mestarimyyjään.
Tiedostan itsestänikin löytyvän tiettyjä piirteitä tähän liittyen, mm. peräänantamattomuus ja koen oikeudekseni maksaa ns. potut pottuina. Eli Kaikki keskustelut useamman henkilön kanssa hänestä, luonut mielikuvan törkeästi käyttäytyvästä manipuloivasta, ylimielisestä, raukkamaisesta ja säälimättömästä ihmisestä, oikeuttaa tietyn tavan toimia myös häntä kohtaan?
Nykyisessä työssä oppinut, kuinka raadollista myyntityö voi olla pahimmillaan ja kuinka yksikin tällainen omaan napaan tuijottaja voi pilata työviihtyvyyden työpaikalla. Olen miettinyt useamman vuoden ajan työpaikan vaihtoa motivaation ja asenteen puutteeni takia ja nyt sitten mietin vain pitkää lomaa?
Enkö osaa pitää riittävästi puoliani, kun olen tällaiseen tilanteeseen joutunut?
Ärräpäitä olen mielessäni ladellut tämän ns. mestarimyyjän takia. Moni on myös lähtenyt pois osittain hänen takiaan. Minä varmaan seuraavaksi?
Menneet lapsuuden kokemukset käsittelemättä, silloin esitin rohkeata, kovaa ja pelkäämätöntä ihmistä, mikä oli kaukana totuudesta. Lätkässäkin taisin yhtenä vuotena voittaa jäähypörssin.
Toivottavasti yo. teksti ei ole liian sekava, kun on aika spontaanisti kirjoitettu?
Saan ehkä positivista ja ymärtävääkin palautetta? Pahimmat aggressiot ovat jo itsellä takanapäin?
Vastaukset 10
Vanhimmat
"Ärräpäitä olen mielessäni ladellut tämän ns. mestarimyyjän takia. Moni on myös lähtenyt pois osittain hänen takiaan. Minä varmaan seuraavaksi?"
Konkreettisesti, mitä hän tekee? Miten käyttää hyväkseen muita? Miten hän pilaa työilmapiiriä?
Paljon ominaisuuksia, joita liittää häneen mm. suureellinen kehonkieli, vaatii erioikeuksia, mollaa muita kollegoja, teettää töitä muilla kokemattomammilla kollegoilla, väheksyy tosia, jopa asiakkaita, suosii henkilöitä, joista kokee hyötyvänsä,
hyökkäävä/agressiivinen, tilanteissa joissa kokee olevansa vahvoilla, vaikkei olisikaan (pakottaminen), ylimielisyys. Kaikki keinot on sallittuja, kunhan ei jää niistä kiinni.
Tietysti noita ym. asioita voi nähdä myös positiivisella tavalla, mutta kaikesta paistaa loppupeleissä se, että pääsee itse hyötymään tilanteesta. Aikoinaan luki sotakirjallisuutta ja toi julki kahvipöytä keskusteluissa, ihannoivansa Hitlerin ym. sotapäälliköiden toimintatapoja. Kylläpä osasivat olla fiksuja johtajia jne. Tarinaa riitti paljon, josta pystyi päättelemään, että tullut hyvin sisäistettyä luettua.
Minulla ollut mahdollisuus keskustella myös hänen perhetutun kanssa, jolta saanut tietää myös asioita sieltä, eli vähän vaikuttanut kulissilta touhu myös siellä?
Nyt, kun on vuosien varrella aiheeseen perehtynyt niin, kyllä se siemen laitetaan itämään ns. uhrin mieleen jo aikaisessa vaiheessa, jonka huomaa vasta myöhemmin ja lähes normi- ihmiselläkin on hermokontrollin kanssa sen jälkeen tekemistä.
No onko mestarimyyjä käyttäytynyt jotenkin negatiivisesti uhitellen tai muuten vienyt mattoa jalkojesi alta?
Olehan varovainen siellä duunipaikalla kuinka paljon levittelet lehtiartikkeleja. Mestarimyyyjä näyttää olevan niin oikeassa paikassa kuin olla ja voi. Yleensä näillä on ihannoijansa siellä työympäristössä joten liika aktiivisuus voi kääntyä sinua vastaan. En sano ettetkö olisi oikeassa mutta jos ihminen on mitä on työilmapiiristäsi saattaa muodostua hikinen. Joskus tuulimyllyä vastaan ei kannata taistella mikä sinänsä ei tarkoita alistumista.
Pahaa vastaan kannattaa aina taistella!
Jos jokainen tekisi niin, niin asiat olisivat paljon paremmin.
Se pitää vain tehdä rehdisti ja avoimesti. Eli kissa pöydälle, jopa oman työpaikan uhalla.
Pahaa vastaan pitääkin taistella mutta kannattaa tarkkaan harkiten miettiä miten taistella. Harva lafka pistää hyvin tuottavaa työntekijää pellolle. Sehän se ydin tässä aiheessa kun ne muut vaihtavat työpaikkaa useinkin.
Nykyään on taas hiukan paremmin asiat, kuin muutama vuosi sitten, eli tiedonvälitys toimii tässäkin asiassa, narsistin tunnistaa jo suurin osa. Vaikka voihan olla niin, että ne läheisimmät on sokeita, ja narsistit oppii puolustautumaan tyyliin:
Viaton katse syrjäkarein, sisältö / olethan mun puolta, tota kaikentietävää vastaan, joka yrittää leimata minut... vetoamista jne.
Ex- työkaveria uhkaili, et ihmishenki on aika halpaa nykyään, tälle oli tarinoinut omia juttujaan paljon, pelotteen tarkoituksena oli, että nämä hänen kertomat asiat pitää jäädä heidän välisikseen, ex- työntekijä mainitsi minulle vaan, että ei viitsi kertoa asioita millä minua mustamaalannut ja kenelle, koska ei tiedä miten reakoisin asiaan?
Olen periaatteen mies ja pyrin oikeudenmukaisuuteen, tämän asian tiimoilta olen provosoitunut, reakoinut asioihin liian aktiivisesti ja maineeni kustannuksella, osin ryvettynyt. Aikaisemmin oli läpinäkyvämpi, mutta saanut vähän siipeensä ja uskon, että toimii nykyisin enemmän selän takana? Ei niin näkyvästi testailee lähellä olevia yleensä pyytämällä palveluksia, heidän reakoinnin mukaan tietää sitten ovatko puolesta vai vastaan? Ketä suosii jos suosii puheillaan (pelaa)?
Näinhän niitä hyvä velikerhoja synnytetään?
Ex- työntekijät ovat jo 2-3 vuoden ajan sanoneet, että lähde pois sieltä, että henki tämän myötä ei ole kovin kaksinen. Toi tuottavuus tekijä onkin tässä se juttu, miksi itse päätymässä lähdön kannalle, kun kukaan ei pysty laskemaan mestarimyyjän aiheuttamalle motivaatio- tekijälle tappion hintaa? Näistä olen puhellut mm. ex- työntekijöiden kanssa.
Kiitoksia hyvistä kommenteista. Paras lääke näissä yleensä on maiseman vaihto.
Aha mahdollisella väkivallalla uhkaileminenkin mukana sitten kaiken muun lisäksi. Joo jos sulla on siellä hyviä entisiä duunikavereita jotka varottelee pistä uutta hakuun jos toiset noin neuvoo ja jos tuntuu siltä. Katos se eräs siellä ei välttämättä edes tiedosta ennemmin hän saattaa reagoida asiaan siten että olet sodassa hänen kanssaan. Siitä syntyy loputon vääntö.
Velikerhot ovat mahdolliselle narsistille oma hovi jossa muut ovat hänen lakeijoitaan -yleensä asteikossa alemmalla, lakeijat taas omasta mielestään hyvän tyypin kavereita.
Ihmiset usein leiriintyvät näissä vaikkei uskoisi.
Voimia matkaan
PS
Varsin yleensä dynamiikka kulkee näissä seuraavin tavoin:
Yrität puhua kolleegoille ja nyökyttelevät päätään mutta koska uhka ei sillä hetkellä koske heitä he tästä syystä eivät ota sen enempää kantaa.
Esimies hänkin voi katsoa asiaa monesta vinkkelistä jos kyseessä on yritykselle profittia tuova tapaus ja/tai hän tietää mutta katsoo näin läpi sormien tai hän on liittoutunut eri puolille. Esimies voi myös vaikeuttaa uuden työn saantia ja suosituksia mikäli ei näe tilanteessa mitään tavallisesta poikkeavaa.
Jos jatkaa matkaa uusiin maisemiin saattaa saada itsekin sen paljon puhutun puhelun mutta tuolloinkin kannattaa olla varovainen onko kyseessä uusi kohde siellä vanhassa työpaikassa vaiko lakeija joka utelee mitä puhut mitä et.
Sitten joskus näitä juttuja lukiessa on käynyt niin onnekkaasti että saatat saada soiton entiseltä työnantajaltasi jossa hän kertoo miten on havainnut yhden henkilön tulehduttavan työilmapiiriä (siis kun porukkaa eroo kuin pipoo yks toisensa jälkeen). Yleensä tuo soitto vaan tulee vähän myöhässä. Mutta parempi myöhään kuin ei milloinkaan.
Kuten huomaat se on sellaista sodankäyntiä. Joskus ihmettelen miksei ihmiset keskity työntekoon ja pura energiaansa siihen. Ollaan kuin simpanssit häkissä.
Tämän olen huomannut, että ei oteta kantaa asiaan, kun ei koske henkilöä itseään, ymmärrän myös, koska nämä sellaisia asioita, jotka voi syödä motivaatiota tekemiselle, niinkuin minulle on tapahtunut. Kahden puhutaessa tiedostetaan tilanne, mutta jos asia otetaan esille käsiteltäväksi niin olet yksin asian kanssa. Ongelmat lakaistaan maton alle.
Paljon on epäkohtia, olenhan tätä tehnyt jo yli 10v. ja kokoajan menty asioissa huonompaan suuntaan, siinäkin mielessä irtiotto nyky-ympyröistä houkuttelee.
Ja voin todeta, että olen ainakin yhtä kokemusta rikkaampi :)
Totuus on kaukana siitä, mitä alunperin odotti, kun tähän hommaan lähti, tällaiset pelurit sotkevat normi kuviot aikalailla, no lomia odotellessa ja kunnon nollaus näistä paikallaan.
Tiedä, vaikka kaveri innostuu lähdöstäni niin, että villiintyy taas KUKOKSI tunkiolla?
Kiitokset kommenteista!