Kokemuksen tuomalla varmuudella voin kertoa, ettei pahinkaan ikävä kestä määräänsä kauemmin. Vaikka nyt tuntuisi miten pahalta tahansa, niin myöhemmin sillekin osaa jo hymyillä.
Tärkein seikka ikävästä eroonpääsemisessä on, ettei saa jäädä elättelemään turhia toiveita. Jos toinen osapuoli ei osoita minkäänlaisia kiinnostuksenmerkkejä, on juttu silloin "close"
Vaikeampaa tietenkin on silloin, kun molemmat osapuolet ovat jollaintavoin lukossa omien tunteidensa kanssa, eivätkä saa ratkaistuksi ongelmaa...
Summa summarum:
Aika tekee tehtävänsä, mustimmankin pilven reunalla on aina kultakehys. Ottakaa "ilo" irti ikävästänne, sillä sitäkin on jaossa vain rajallinen määrä ja jos ikävänne on molemminpuolinen, niin lähestykää toisianne vaikka vain pienin elein.
Ai niin. Oma ikäväni on yksipuolista, joten kulutan sen loppuun ja alan taas elää.
Tärkein seikka ikävästä eroonpääsemisessä on, ettei saa jäädä elättelemään turhia toiveita. Jos toinen osapuoli ei osoita minkäänlaisia kiinnostuksenmerkkejä, on juttu silloin "close"
Vaikeampaa tietenkin on silloin, kun molemmat osapuolet ovat jollaintavoin lukossa omien tunteidensa kanssa, eivätkä saa ratkaistuksi ongelmaa...
Summa summarum:
Aika tekee tehtävänsä, mustimmankin pilven reunalla on aina kultakehys. Ottakaa "ilo" irti ikävästänne, sillä sitäkin on jaossa vain rajallinen määrä ja jos ikävänne on molemminpuolinen, niin lähestykää toisianne vaikka vain pienin elein.
Ai niin. Oma ikäväni on yksipuolista, joten kulutan sen loppuun ja alan taas elää.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Niin, miten mahtaa olla. Jotain ei voi vaan hyväksyä, ellei rakkaus astu esiin ja voitele arpia.