Jouduin kolme vuotta sitten rankan työpaikkakiusaamisen kohteeksi, viimeisenä vuotena se ei ollut enää työpaikkakiusaamista pelkästään vaan jo vapaa-ajalla esiintyyvää kiusaamista.
Jaksoin vuoden puolitoista murtumatta, sen jälkeen realiteetit petti.
Omasta halusta psykiatriseen sairaalaan hakemaan apua, mutta mitä tapahtui? Minut diagnosoitiin mielisairaaksi ja sain jopa Kelakorttiin 112.
Minulle syötettiin ensin osatolla oirekuvia päähäni (aivopesua) ja tätä sairaudentunnoton termiä. Lisäksi massiivinen neuroleptilääkitys päälle.
Eli minä jota kiustattiin sain hullunpaperit ja olisin päässyt työkyvyttömyyseläkkeelle.
Olin ollut tuolla tylpaikalla 10 vuotta töissä ja siellä oli aina joku jota kiusattiin, lopulta arpaonni osui kohdalleni. Tuon tajuaminen oli raskas työ sillä kuvittelin 10 vuoden jälkeen kuuluvani jo talon kalustoon (naisvaltainen ala)
Tuskaani lisäsi vielä se, että minut diagnosoitiin mielisairaaksi.
Lopulta ymmärsin jättää neuroleptit syömättä ja huilata vaan kotona. Vuoden saikkukin irtosi helposti psykoottisen masennuksen ja neurolpetien tuoman sekavudeen vuoksi.
Tänään asun toisella paikkakunnalla jossa aloitin terveenä uudessa mukavassa työpaikassa. Ei mitään merkkejä realiteettien pettämisetä tai hulluna olemisesta.
Loppujenlopuksi se taitaa olla niin ettei mitään mielensairauksia ole olemassakaan, on vain pieleen menneitä ihmissuhde ja muita asioita, joiden vuoksi se tuttu ja turvallinen ympäristö romahtaa.. aikansa huilattua saa pääsään jäsenneltyä asiat ja aloittaa taas alusta.
Jatkossa jos työpaikolla esiintyy pahaa puhumista tai merkkejä sairaista työyhteisöstä otan jalat alleni ajoissa enkä anna itseäni enää kiusta toiseksi en enää koskaan käänny psykiatrian puoleen.
Minunkin selviämiseni salaisuus oli lähteä pois sairaasta työympäristöstä sekä jättää höpö psykiatrian lausunnot omaan arvoonsa.
Jaksoin vuoden puolitoista murtumatta, sen jälkeen realiteetit petti.
Omasta halusta psykiatriseen sairaalaan hakemaan apua, mutta mitä tapahtui? Minut diagnosoitiin mielisairaaksi ja sain jopa Kelakorttiin 112.
Minulle syötettiin ensin osatolla oirekuvia päähäni (aivopesua) ja tätä sairaudentunnoton termiä. Lisäksi massiivinen neuroleptilääkitys päälle.
Eli minä jota kiustattiin sain hullunpaperit ja olisin päässyt työkyvyttömyyseläkkeelle.
Olin ollut tuolla tylpaikalla 10 vuotta töissä ja siellä oli aina joku jota kiusattiin, lopulta arpaonni osui kohdalleni. Tuon tajuaminen oli raskas työ sillä kuvittelin 10 vuoden jälkeen kuuluvani jo talon kalustoon (naisvaltainen ala)
Tuskaani lisäsi vielä se, että minut diagnosoitiin mielisairaaksi.
Lopulta ymmärsin jättää neuroleptit syömättä ja huilata vaan kotona. Vuoden saikkukin irtosi helposti psykoottisen masennuksen ja neurolpetien tuoman sekavudeen vuoksi.
Tänään asun toisella paikkakunnalla jossa aloitin terveenä uudessa mukavassa työpaikassa. Ei mitään merkkejä realiteettien pettämisetä tai hulluna olemisesta.
Loppujenlopuksi se taitaa olla niin ettei mitään mielensairauksia ole olemassakaan, on vain pieleen menneitä ihmissuhde ja muita asioita, joiden vuoksi se tuttu ja turvallinen ympäristö romahtaa.. aikansa huilattua saa pääsään jäsenneltyä asiat ja aloittaa taas alusta.
Jatkossa jos työpaikolla esiintyy pahaa puhumista tai merkkejä sairaista työyhteisöstä otan jalat alleni ajoissa enkä anna itseäni enää kiusta toiseksi en enää koskaan käänny psykiatrian puoleen.
Minunkin selviämiseni salaisuus oli lähteä pois sairaasta työympäristöstä sekä jättää höpö psykiatrian lausunnot omaan arvoonsa.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Teit virheen siinä että menit itse psykiatriseen sairaalaan.
Katsos kun ei sinne mene muut kuin hullut. Tarkoitan tällä sitä että psykiatrian henkilökunta olettaa kaikki sinne menevät hulluiksi ja tarvitsee vain keksiä millä tavalla potilas on hullu. Sinun olisi pitänyt ottaa yhteyttä yksityiseen psykologiin jos olisit halunnut käydä kiusaamisasiaa läpi. Mutta se maksaa paljon rahaa.
Paikkakunnanvaihto saattaa toimia monella, semmoisilla ihmisillä jotka
kykenevät siihen. Uusi työpaikka uudessa ympäristössä, uudet ihmiset
ympärillä, koettaa sitten varoa tekemästä samoja virheitä näiden uusien
henkilöiden seassa, mitä ehkä vanhoissa ympyröissä tapahtui.
Joidenkin ihmisten ei kannata todellakaan mennä joihinkin psykiatrisiin
hoitolaitoksiin ainakaan vapaaehtoisesti. Jos olet jotenkin jäänyt heikoksi,
annat itsestäsi ulospäin senkaltaista sanatonta viestiä toisten kanssaeläjien
suuntaan, sieltä löytyy aina sellaisia jotka yrittää polkea sinut jalkoihinsa.
Psykiatriset hoitolaitokset eivät välttämättä pysty tätä asiaa miksikään
muuttamaan. Eikä toisia pysty muuksi muuttamaan, mutta jos on vaikkapa
semmoinen hiljainen hiirulaisluonne, miten semmoinen ihminen edes
kykenee mitään epäkohtien oikaisuja alkaa vaatimaan, hiljainen
takarivin tahvo kun on. Tyytyy vaan siihen osaansa, mikä siellä
kohtaloksi lankeaa.
Monella metsäperäpaikkakunnalla tuo kaikenlainen vainoaminen on
erittäin yleistä, varsinkin jos siellä on vielä työpaikoista uupeloa.